Koko elinikänsä väsymättömästi buurien kohtalonkamppailulle omistanut Volksraad Verkiesing Kommissien (VVK) perustaja Paul Kruger on nukkunut pois torstain vastaisena yönä. Krugerilla oli todettu syöpä, jota vastaan hän oli taistellut jo jonkin aikaa.
Kruger työskenteli valtion virkamiehenä ulkomaanosastossa Etelä-Afrikassa 1990-luvun alussa. Hän työskenteli useita vuosia järjestelmälle, mutta tilanteen rappeuduttua Etelä-Afrikassa yhä enemmän Kruger päätti tehdä politiikkaa muilla keinoin kuin valtionhallinnon kautta. Hän värväytyi Piet “Skiet” Rudolphille Orde Boervolk -järjestöön ja osallistui aseelliseen taisteluun mustaa kommunistista ja rasistista ANC-puoluetta vastaan. Hän oli mukana myös Bophuthatswanan tapahtumissa; Bophuthatswanassa ANC-johtoinen armeija teloitti kolme vastarintamiestä.
Kruger pidätettiin sittemmin, kuten Piet Rudolphkin, ja he olivat saada elinkautiset vankeusrangaistukset vallankumouksellisesta toiminnastaan. Molemmat kuitenkin vapautettiin Nelson Mandelan laatiman armahdusprosessin yhteydessä. Sen tarkoituksena oli vapauttaa vangittuja mustia ANC:hen kuuluneita terroristeja.
Kruger työskenteli kuolemaansa asti päättäväisesti buurien vapauden puolesta. VVK:n puheenjohtaja-aikanaan Kruger teki laillisin keinoin työtä itsenäisyyden eteen, kuitenkin täysin valmiina käyttämään kovempia keinoja, jollei taistelua buurien vapauden eteen voisi käydä laillisten keinojen kautta.
Kruger vieraili vastikään Ruotsissa ja osallistui 12. elokuuta muun muassa valkoisen vapaavaltio Oranian presidentin Carel Boshoffin kanssa “A way forward” -konferenssiin Tukholmassa. Krugerin puhe nauhoitettiin, ja sen voi kuunnella tästä:
Paul Kruger – paikalla!
Lähde: Nordfront
Hän oli ristiriitainen hahmo, jotain ihan muuta kuin 10.10.1825 – 14.07.1904 nimikaimansa. Hän väitti ajavansa valkoisten asiaa, minkä kieltämättä tekikin mustia vastaan, mutta piti samalla tiukasti Israelin puolta. Läheiset, erittäinkin läheiset suhteet sionisteihin ja etenkin venäläiseen sionistilobbari Avigdor Eskiniin jakoivat mielipiteitä.
Iso osa kristityistä buureista ei hyväksynyt hänen julistustaan Israelista Lähi-Idän itseoikeutettuna valtiaana ja etenkin kansallissosialismiin kallistuneen Afrikaner Volkstaatin väelle hän ei ollut, täysin ymmärrettävasti, muuta kuin petturi ja sionistien kätyri.
Pistää miettimään, mitä hän ajoi takaa? Israelin apua aseellisen konfliktin sattuessa, sionistista buurivaltiota vaiko mitä?
Comments are closed.