Koti Artikkelit Etelä-Afrikka – ympyrä sulkeutuu

Etelä-Afrikka – ympyrä sulkeutuu

16

19.–25.3.2018 suomalaisvastainen eliitti viettää jälleen ”rasisminvastaista viikkoa”. Kansallismieliset ovat vastanneet tähän jo usean vuoden ajan valkoisten kansanmurhan vastaisella kampanjaviikolla! Käy kampanjasivuilla: EiRasismille.net! Alla oleva artikkeli on uusintajulkaisu vuoden 2014 kansanmurhaviikolta.

AK_ympyra_sulkeutuu

Kuinka Etelä-Afrikka kehittyi tyhjästä yhdeksi maailman kehittyneimmistä valtioista ja edelleen kolmannen maailman valtioksi 400 vuodessa. Artikkeli pohjautuu Arthur Kempin teokseen March of the Titans, johon hän on koostanut tämänkin kansakunnan moninaiset vaiheet lähteineen.

Ensimmäinen pysyvä siirtokunta Etelä-Afrikkaan perustettiin vuonna 1652, kun Dutch West India Company lähetti Jan van Riebeeckin pystyttämään tarvikeaseman Aasiaan matkaavien laivojen käyttöön. Useita hänen pystyttämiään rakennuksia on vieläkin olemassa, kuten ensimmäinen hänen pystyttämänsä suuri varastolato. Van Riebeeck miehineen kohtasi aluksi pientä vastarintaa Bushmannien ja Hottentottien suunnalta.

Jan van Riebeeck.
Jan van Riebeeck.

Vuonna 1657 yhtiön entiset työntekijät aloittivat viljelytoiminnan itsenäisinä viljelijöinä, jotta kauttakulkevat laivat miehistöineen sekä lisääntyvä väestö saataisiin ruokittua. Vuonna 1680 alettiin kannustaa hollantilaisia muuttamaan Afrikkaan. Myös saksalaisia ja ranskalaisia alkoi saapua mantereelle. Maatilat tarvitsivat kuitenkin työvoimaa – sitä alettiin tuoda ensiksi Hollannin siirtomaasta Malesiasta. Myös valtaamattomien alueiden mustia tuotiin töihin.

Hottentotit ja bushmannit olivat nomadeja, joten heillä ei ollut käsitystä maan omistuksesta. Näin ollen maata ei vallattu heiltä väkisin. Alkuasukkaat eivät tulleet toimeen uudisraivaajien kanssa, ja lisäksi heitä kuoli paljon valkoisten tuomiin sairauksiin vastustuskyvyn puutteessa. Bushmannit siirtyivätkin Lounais-Afrikkaan Namibiaan, jossa heidän jälkeläisiään asuu vieläkin.

Dutch West India Company kielsi seka-avioliitot 1685, samana vuonna, kun ensimmäinen valkoisten koulu aloitti toimintansa. Malesialaisten, alkuasukkaiden, mustien ja valkoisten sekoituksen määrä nousi rajusti. Osa heistä oli niin valkoisen näköisiä, että myöhemmin heidät luettiin valkoisiksi.

Afrikassa syntyneiden valkoisten määrän nousu alkoi muokata omaa identiteettiä kuten Amerikassa. Hollantilaiset, saksalaiset, ranskalaiset ja jopa skandinaavit muodostivat buurikansan (hollanniksi ‘maanviljelijä’). Sisämaahan muuttaneet erkaantuivat niemessä tapahtuvasta muutoksesta ja alkoivat puhua vanhaa hollantia, josta tuli afrikaansin kieli.

ak_kartta_ea

ak_DWIC

Valkoisten ja mustien väkivalta eskaloituu ja britit valtaavat niemen

Valkoiset kohtasivat ensimmäisen mustan heimon vasta 120 vuotta mantereelle saapumisensa jälkeen, kun suurin osa niemen eteläosasta oli asutettu. Buurit levittäytyivät itään ja Xhosa-heimo etelään. Kummankin matka pysähtyi Fish River -joelle, eikä kumpikaan pitänyt toisen läsnäolosta.

Buurit ja xhosat sotivat yhdeksän Kaffir-sotaa vuosina 1781–1857. Sodat loppuivat, kun xhosat tappoivat karjansa noitatohtorinsa kehotuksesta – he kuolivat nopeasti nälkään ja pettymykseen. Noitatohtori lupasi, että jos heimo tappaisi karjansa, nousisivat esi-isät haudoistaan ja ajaisivat buurit mereen.

Britit valtasivat niemen eteläkärjen ensimmäisen kerran vuonna 1795, mutta pysyvä miehitys alkoi 1806 Ranskan vastaisen sodan syttyessä uudelleen. Napoleonin sotien jälkeen britit maksoivat muodollisen kuuden miljoonan punnan hinnan niemen kärjestä. Tällöin valkoiset olivat vähemmistönä.

Vuonna 1820 yli 3 000 brittiä asettui niemen itäpuolelle valtion tuella vahvistaakseen valkoista väestöä meneillään olevien Kaffir-sotien voittamiseksi. Valkoisten osuus rajaseudulla nousikin 12 prosenttiin, mikä aiheutti myös väestön anglisoitumisen, mikä suututti buuriväestöä. Vuonna 1822 englannista tehtiin virallinen kieli – kaikki lait ja liiketoiminta tehtiin englanniksi, joten buuriväestö joutui huonompaan asemaan.

Brittihallinto sääti vuonna 1822 uuden työlain, joka koski ensi kertaa myös mustaa väestöä. Samalla kiellettiin orjuus. Brittihallinto tarjosi hyvitystä orjien omistajille, mutta korvaukset tuli hakea Englannista, joten se oli käytännössä mahdotonta. Tämä laki aiheutti eripuraisuutta brittihallinnon ja buurien välille seuraaviksi 150 vuodeksi.
 

Suuri vaellus

Kaffir-sotiin ja brittien sortoon kyllästyneet buurit maan itäpuolelta ajattelivat, että sisämaassa he olisivat vapaita. Niinpä vuonna 1836 viisitoistatuhatta buuriperhettä pakkasi tavaransa vankkureihin ja suuntasi kohti sisämaata. Tämä ilmiö oli nimeltään Great Trek (‘Suuri vaellus’).

Buurit vaelsivat sisämaahan, johon myöhemmin muodostui kaksi buurivaltiota.
Buurit vaelsivat sisämaahan, jonne myöhemmin muodostui kaksi buurivaltiota.

He matkasivat yli vuorten, kohdaten pettymyksekseen jälleen vihamielisiä mustia. Mustat hävittivät kokonaan ensimmäisen aallon ja toinen selvisi hädin tuskin, menehtyen lopulta malariaan.

Ensimmäiset vaeltajat suuntasivat pohjoiseen alueelle, josta tuli myöhemmin Oranjen vapaavaltio. Maa-alue oli mustien välisen sodan jäljeltä autioitunut. Sodan toinen osapuoli, zuluheimo johtajanaan Matebele, huomasi vaeltajat ja hyökkäsi varoittamatta vuonna 1836. Zulut kuitenkin hävisivät taistelun ja he pakenivat nykyiseen Zimbabween. Seuraavana vuonna buurit perustivat Winburgin kaupungin (‘Voittokaupunki’) kunnioittaakseen suurta voittoa. He julistautuivat itsenäisiksi käyttäen kaupungin nimeä valtion nimenä.

Vuosi tämän jälkeen komentaja-kenraali Piet Retief perusti Potchefstroomin valtion. Andries Potgieter valittiin maan johtoon. Nämä valtiot yhdistyvät Winburg-Potchefstroomin valtioksi.

Retief päätti laajentaa valtiotaan itään kohti Zulumaata ja neuvotteli zulujohtaja Dingaan kanssa. Vastineeksi toisen heimon varastaman karjan palauttamiselle Dingaan lupasi buureille maata. Dingaan kuitenkin petti Retiefin ja hyökkäsi buuridelegaation kimppuun heidän juhliessa saavutustaan. Uutiset tapahtuneesta eivät saavuttaneet pääleiriä, ja zulut hyökkäsivät 10 000 miehen voimin pääleiriin surmaten 300 valkoista, joista 189 oli lapsia.
 

Blood River

Buurit lähettivät iskujoukon zulujen perään komentajinaan Piet Uys ja Andries Potgieter. Iskujoukko jakaantui kahdeksi johtajien välisten erimielisyyksien vuoksi. Uysin joukot kokivat tappion Italienin taistelussa 9. huhtikuuta 1838, ja Potgieterin joukot pakenivat ylivoiman edessä. Potgieter pakeni kotiseuduilleen Drekensbergin toiselle puolelle saakka.

Uutiset tapahtumista saivat aikaan avun ja vapaaehtoisten virran. Komentajaksi äänestettiin dynaaminen johtaja Andries Pretorius. Viikossa hän kokosi 451 miehen iskujoukon, joka lähti jahtaamaan zuluja.

Taiteilijan näkemys Blood Riverin taistelusta.
Taiteilijan näkemys Blood Riverin taistelusta.

Pretorius perusti leirin eroosio-ojan ja Ncome River -joen yhtymäkohtaan. 64 vankkuria ja kolme tykkiä asetettiin rinkiin ja iskujoukko jäi odottamaan zulujen hyökkäystä. Buurit vannoivat valan, jonka mukaan he pyhittäisivät päivän ikuisiksi ajoiksi, jos he saavuttaisivat voiton taistelussa. Valanpäivää juhlittiinkin aina valkoisen vallan päättymiseen asti.

10 000–30 000 zulua hyökkäsi joulukuun 16. päivä vuonna 1838. Buurien aseet ja tykit niittivät tuhansia zuluja, ja joessa kirjaimellisesti virtasi veri – tästä tulee nimitys Blood River. Vain kaksi valkoista kärsi lieviä vammoja taistelussa.

Zuluista saadun voiton jälkeen buurit perustivat vuonna 1839 Natalian valtion, joka julistautui itsenäiseksi brittihallinnosta. Itsenäisyys oli kuitenkin lyhytaikaista, kun käydyt taistelut zulujen ja xhosien kanssa loivat painetta itsenäisyyden päättämiseen itärannikon rauhan säilyttämiseksi.

Jännitteet buurien ja brittien välillä puhkesivat sodaksi, ja Natalia liitettiin brittihallintoon vuonna 1845. Monet buurit, Pretorius mukaan lukien, muuttivat maan sisäosien itsenäisiin valtioihin. Tämä päätti Winburg-Potchefstroomin valtion tarinan.

ak_ZAR

Monien vaiheiden jälkeen Orange- ja Vaal-jokien pohjoispuoli julistettiin itsenäiseksi buurialueeksi vuonna 1852 ja itsenäisyys vahvistettiin vuonna 1854. Orange- ja Vaal-jokien välissä asuvat buurit julistautuivat itsenäisiksi huhtikuussa 1854 Oranjen vapaavaltiona. Bloemfonteinin kaupungista tuli maan pääkaupunki, jossa luotiin maalle perustuslaki. Äänestysoikeuden saivat kaikki eurooppalaiset, jotka olivat olleet alueella kuusi kuukautta.

Vaal-joen pohjoispuoliset buurit seurasivat perässä ja perustivat Zuid-Afrikaansche Republiekin (ZAR, suomeksi Etelä-Afrikan tasavalta). ZAR opittiin myöhemmin tuntemaan nimellä Transvaal. Pääkaupungiksi valittiin Potchestroom, mutta buuriparlamentti sijoitettiin vuonna 1855 juuri perustettuun Pretorian kaupunkiin. Pretoriasta tuli näin uusi pääkaupunki.
 

Anglo-buuri-sodat

1800-luvulla Etelä-Afrikkaan alettiin tuoda intialaisia työläisiä työskentelemään itärannikon sokeriruokoviljelmille, kun mustia ei saatukaan valjastettua halvaksi työvoimaksi. Intialaisten lisääntyvä määrä sai paikalliset varuilleen, ja Oranjen vapaavaltio säätikin lain, jolla intialaisten pysyvä asettuminen estettiin. Lait olivat voimassa 1880-luvun loppupuolelle. KwaZulu Natal -provinssissa on tälläkin hetkellä suuri intialaisyhteisö. Suuren timanttilöydöksen myötä mantereelle alkoi uusi muuttoaalto. He olivat pääasiassa brittejä, mutta mukana oli myös merkittävä joukko juutalaisia. Jälkimmäisillä oli suuri vaikutus maan talouteen.

Kahden kansan välit kiristyivät 1800-luvun lopulla brittien lisääntyvän vaikutusvallan ja buurien heimosotien heikentämän talouden myötä. Vuonna 1877 Theophilus Shepstone saapui ZAR:iin 25 brittisotilaan kanssa ja liitti alueen brittihallinnon alaisuuteen. Joulukuussa 1880 buurijohtajat Paul Kruger, Piet Joubert ja Marthinus Pretorius sekä 7 000 miestä nousivat vastarintaan 1 800 brittisotilasta vastaan. Nöyryyttävien tappioiden jälkeen brittihallinto myönsi alueelle itsehallinnon, ja kolmen vuoden päästä, vuonna 1884, ZAR itsenäistyi Paul Kruger presidenttinään.

Suuren kultalöydöksen myötä vuonna 1886 ZAR:iin alkoi uusi brittien ja juutalaisten tulva, ja pian buurit olivat vähemmistönä Johannesburgissa, joka oli maan kultapääkaupunki. Tästä syystä buurihallinto eväsi uusilta maahanmuuttajilta äänestysoikeuden. Uusi laki toimikin sytykkeenä toiselle anglo-buuri-sodalle. Johannesburgissa nousi joukko kapinallisia aseelliseen vastarintaan. Samaan aikaan pieni brittien iskuryhmä tunkeutui maahan kapinallisten tueksi. Buurijoukot tukahduttivat vastarinnan, mutta sota brittien ja buurien välillä oli väistämätön.

Buurit saivat koottua 200 000-lukuisen valkoisen väestön joukosta 50 000 miehen armeijan brittien vajaata 480 000 miestä vastaan. Buurien suunnitelma oli vallata samanaikaisesti useita satamia, mutta he juuttuivat merkityksettömiin, vaikkakin voitokkaisiin, taisteluihin, ja brittien onnistui saada täydennyksiä. Buurit olivat voitokkaita useissa taisteluissa sodan alkupuolella, mutta ylivoimainen brittiarmeija työnsi buurit lopulta takaisin omalle alueelleen, ja huhtikuussa 1900 Oranjen vapaavaltio oli alistettu brittihallinnolle. Tätä seurasi Pretorian antautuminen syyskuussa ja ZAR:in itsenäisyyden päättyminen samassa kuussa.

Sota näytti näiltä osin olevan lopussa, mutta jäljellä olevat 26 000 buurisotilasta aloittivat kolme vuotta kestäneen sissisodan, joka kävi brittihallinnolle kalliiksi. Tukahduttaakseen vastarinnan brittien tuli katkaista sissitaistelijoiden huolto. Toimivaksi keinoksi osoittautui maatilojen polttaminen ja siviiliväestön sulkeminen 45 keskitysleiriin. Menestyksestä huolimatta sissijoukot antautuivat vuonna 1902 siviiliväestön suuren kuolleisuuden vuoksi. Vajaa 28 000 siviiliä, joista suurin osa oli lapsia, kuoli keskitysleireillä. Kokonaisuudessaan tämä oli 15 prosenttia buuriväestöstä.

Koos de la Rey on buurien kansallissankari, joka oli isossa roolissa toisessa anglo-buuri-sodassa ja joka toimi yhtenä johtajana sissisotavaiheessa.
Koos de la Rey on buurien kansallissankari, joka oli isossa roolissa toisessa anglo-buuri-sodassa ja joka toimi yhtenä johtajana sissisotavaiheessa.

 

Etelä-Afrikan unioni

Neljä siirtokuntaa yhdistettiin Etelä-Afrikan unioniksi vuonna 1910. Uusi valtio oli Kanadan ja Australian tapaan brittimonarkian alaisuudessa. Perustuslakiin kirjattiin jo olemassa oleva käytäntö äänioikeuden myöntämisestä ainoastaan eurooppalaisille. Laki voitiin kumota vain kahden kolmanneksen enemmistöllä parlamentissa.

Unionin myötä mustalle väestölle jaettiin maa-alueita. Myös unioniin kuulumattomat brittien hallinnoimat alueet tekivät samoin. Eri heimoille luotiin omat kotimaansa, joista Lesotho, Botswana ja Swazimaa ovat edelleenkin itsenäisiä. Unionin rotupolitiikka loi pohjan mustien vastarinnalle, ja kommunistinen terroristijärjestö Afrikan kansalliskongressi ANC perustettiin 1912.
 

Maailmansodat

Ensimmäisen maailmansodan puhjettua Etelä-Afrikan hallitus julisti sodan Saksalle, vaikka suuri osa buureista tuki Saksaa Britanniaa vastaan. Juuri perustetut sotavoimat (Union Defence Force, UDF) valtasivat Saksan siirtomaana toimineen Saksan Lounais-Afrikan (Namibia) ja olivat mukana Saksan Itä-Afrikan (Tansania) valtaamisessa. Kansainliitto antoi Lounais-Afrikan Etelä-Afrikalle, tarkoituksena myöntää sille myöhemmin itsenäisyys.

Etelä-Afrikka osallistui myös toiseen maailmansotaan liittoutuneiden puolella. UDF:n joukot osallistuivat taisteluihin Abyssiniassa (Etiopia), Pohjois Afrikassa sekä Italiassa. Militantit afrikaanerit muodostivat vastarintaliikkeen nimeltä Ossewa Brandswag (‘Härkävankkurivahti’), joka suoritti sabotaasia ja väkivaltaisuuksia sitoen UDF:n miehiä pois taisteluista Saksaa vastaan. OB lakkautettiin sodan jälkeen.
 

Rajasodat 1966–1989

Etelä-Afrikka oli saanut nykyisen Namibian väliaikaiseen hallintaansa ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Maa oli kuitenkin kasvanut osaksi Etelä-Afrikkaa, eikä sillä ollut halua luopua alueesta. Vastarinta Etelä-Afrikan hallintoa vastaan lisääntyi tasaisesti, mikä synnytti South West African People’s Organisationin (SWAPO, ‘Lounais-Afrikan Kansanjärjestö’), joka nautti Neuvostoliiton mittavaa tukea. SWAPO aloitti väkivaltaisuuksia, jotka vaativat erikoisjoukkojen (South African Defence Force, SDAF) väliintulon.

SWAPO sai tukea pohjoisesta, Portugalin siirtomaavaltaa vastaan taistelevilta Movement for the Liberation of Angolalta (MPLA) ja National Front for the Liberation of Angolalta (FNLA). Eteläinen Angola toimi SWAPO:n tukikohtana, josta se suoritti iskuja Etelä-Afrikan joukkoja vastaan Namibiassa. Vastatoimena SADF valtasi Angolan vuonna 1975. Etelä-Afrikan joukot miehittivät Angolan eteläosaa vuosia yrittäen tukahduttaa SWAPO:n toimintaa. Neuvostoliiton sotilaallinen tuki ja Kuuban joukkojen osallistuminen taisteluihin SADF:n joukkoja vastaan oli liikaa, ja Etelä-Afrikka luovutti vallan Angolassa ja Namibiassa SWAPO:lle vuonna 1990.
 

Etelä-Afrikan tasavalta

Siirtomaavallan purkaminen Afrikassa 1950 ja 1960-luvuilla antoi toivoa itsenäisyydestä, jota valtapuolue Kansallispuolue eli National Party (NP) lähti ajamaan. Etelä-Afrikan tasavalta julistautui itsenäiseksi 1961. Samoihin aikoihin sai alkunsa niin sanottu apartheid. Apartheidin myötä mustille heimoille annettuja alueita alettiin muuttaa itsenäisiksi valtioiksi. Suuri osa mustasta väestöstä ei kuitenkaan muuttanut näille alueille, ja Soweton ja Johannesburgin kaupunkeihin syntyi suuria mustien yhteisöjä, joiden asukasmäärät lopulta ylittivät koko maan valkoisen väestön määrän. Alueiden itsenäistäminen epäonnistui, kun muut maat eivät tunnustaneet uusia valtioita.

Lisääntyvät levottomuudet olivat vaikeita hallita 1970-luvulla, ja kun länsimaat kääntyivät maata vastaan Soweton opiskelijamellakoiden jälkeen 1976, oli hallinnon lievennettävä apartheidlakeja. Uusi perustuslaki säädettiin vuonna 1983, jolloin luotiin sekorotuinen parlamentti. Liennytykset eivät kuitenkaan rauhoittaneet tilannetta; lakien myötä ANC:n maanalaisten joukkojen oli vain helpompi liikkua kaupungista toiseen ja jatkaa terroritoimiaan.

Lopulta Kansallispuolueella oli kaksi vaihtoehtoa: joko jatkaa rotusotaa niin länsimaiden kuin Neuvostoliitonkin vastustuksesta huolimatta tai luovuttaa valta ANC:lle. Vuonna 1990 ANC laillistettiin, ja Nelson Mandela päästettiin vankilasta. Neljän vuoden jälkeen ensimmäisissä vaaleissa ANC sai kahden kolmanneksen enemmistön ja nousi valtaan. Vuoden 1994 jälkeen valkoisten määrä maassa romahti entisestään. Kolmannes heistä muutti maasta rikollisuuden ja valkoisten vastaisen toiminnan vuoksi.

Etelä-Afrikka on nyttemmin taantunut muiden Afrikan valtioiden kaltaiseksi köyhyyden ja rikosten vaivaamaksi valtioksi, jossa valkoisten osuus on enää alle 10 prosenttia väestöstä. Valkoiset onnistuivat rakentamaan kehittyneen kansakunnan ydinaseohjelmineen jättömaalle 300 vuodessa ollen koko ajan vähemmistönä. Saavutus itsessään hakee jo vertaistaan. Maan taantuminen kolmannen maailman valtioksi vaati kuitenkin vain puoli vuosisataa.

Vaikkei apartheidjärjestelmä ollutkaan täydellinen ja vaikka se oli riippuvainen ei-valkoisesta työvoimasta, ei se ollut väitetyn kaltainen sortojärjestelmä. Viimeistään maan talouden, lain ja infrastruktuurin tuhouduttua mustien otettua vallan yhä useampi mustakin myöntää elämän apartheidissa olleen paljon parempaa. Voimme vain kuvitella, minkälaisiin saavutuksiin buurikansa olisikaan yltänyt, jos se olisi saanut vaalia omaleimaisuuttaan ja kehittynyttä yhteiskuntaansa ilman kansainvälistä painostusta.
 

EiRasismille.net

Vastarinta.com/Kansanmurha

VK_Padge

16 KOMMENTIT

  1. Mielenkiintoinen artikkeli! Kiitokset hyvästä Etelä-Afrikan historian koosteesta, Ahokas!

  2. Millä mittareilla nykyinen Etelä-Afrikka on taantunut kolmannen maailman valtioksi? Väite jätetään täysin perustelematta.

    • Millaisia mittareita “historioitsija” oikein kaipaa? Talouslukuja, rikostilastoja? Eikö Etelä-Afrikan rappiosta kertovat uutiset ja artikkelit riitä? Katsohan nyt aluksi vaikka täältä http://www.vastarinta.com/kansanmurha/ löytyvät jutut läpi, niin keskustellaan toki lisää sen jälkeen.

      Mutta loistava artikkeli haastavasta aiheesta!

      • Tietysti käsitettä siitä, mikä tarkalleen ottaen lasketaan kolmannen maailman valtioksi, voi aina venyttää, mikäli se sopii omaan agendaan. Jos esimerkiksi kyseenalaistetaan Nelson Mandelan perintö, kuten kansanmurhan vastaisen viikon sanomassa tehdään, voi antirasistit helposti ja ilman minkäänlaisia häpeän tunteita väittää, että oikeastaan Etelä-Afrikka on nykyään suorastaan menestystarina talouskasvusta ja onnellisesta yhteiselosta rotujen välillä.

        • Muistaakseni ensimmäisen maailman hyvinvointivaltion tunnusmerkkejä on uskonnon- ja poliittisen toiminnan-, sekä sananvapaus, oikeudenmukainen rikoslaki, perustoimeentulo, kohtuullinen rikollisuus, demokratia jne. Harva euroopan maa täyttää nämä… Yhtä kaikki, Etelä-Afrikka rotusortoineen on ehdottomasti kolmannen maailman valtio.

          • Apartheid tarkoittaa kuten nimikin kertoo “erillään oloa”. Alkuperäinen apartheid perustui juuri siihen mutta kun valkoiset kehittivät yhteiskuntaa ja tekivät tötä niin mitä tekivät mustat?

            Mustilla ei ollut edes yritystä mihinkään johtuen vuosituhantisesta kulttuuriperinnöstä mutta kun näkivät valkoisten aikaansaannokset niin halusivat osingolle. Tästä alkoi nk. jako jonka seurauksena tuli erilliset bussit kaupat ym.

            Jos minä viljelen kaksi hehtaaria perunoita omalle suvulleni ja joku tulee vaatimaan 2/3 siitä itselleen koska minun isoisäni oli muuttanut sinne muualta niin pitääkö suostua? “Kyllä!” kiljuvat punanarkit sun muut suvakit mutta minä olen kamala natsi ja olen eri mieltä.

  3. Etelä-Afrikka on kuin koko valkoisen rodun tarina mikrokoossa. Se alkaa menestyksestä ja taantuu liberaaliksi rappioksi ja toisen posken kääntämiseksi vihollisille. Onneksi tarina ei ole vielä loppunut, vaan päättäväinen taistelu voi taata uuden kulta-ajan valkoisille!

    • Etelä-Afrikassa on menty liian pitkälle. Mustat terrorisoivat valkoihoisia mielin määrin. Valkoihoisten on herättävä ruususen unestaan ja järjestydyttävä omien etujensa puolustamiseksi. Aluksi on perustettava omia heimmo valtioita. Aluejako on palautettava ja oman reviirin puolustaminen on jokaisen otettava kunnia asiakseen. Muuten seuraa yleinen rappio, jossa valkoihoiset alistetaan kapista koiraakin ankeampaan kohtaloon.

    • Unohdit mainita sen kriittisen tärkeän asian: vihollisen toimet joilla tuo rappio on syntynyt. Finanssi, media, kiristäminen kaikin keinoin.

  4. Hyvän ystäväni sukulaiset ovat joutuneet toistuvien ahdistelujen uhreiksi.
    Paikallinen poliisi ei puutu (lue uskalla / halua) rikokseen.

    Kaveriahan autetaan aina. Menemme paikalle ja “yritämme neuvotella” asiat selviksi.

    Suomesta 8 Ruotsista 5 ja Irlantilaisia 11 kaikki “alan miehiä”.

  5. Jokaista rasismista ja roduista kiinnostunutta kehotan katsomaan italialaista dokumenttielokuva
    Africa addio (1966)
    joka sopii rasisminvastaiseen kansanmurhaviikkoon erinomaisen hyvin.

    https://youtu.be/29BZLRJBdN0

    Rauhan aikana varoittaisin herkkiä ihmisiä, että se sisältää ääremmäisen väkivallan kuvauksia. Mutta kun tätä samaa on tulossa tännekin ja kaikkialle missä on multikultia, niin katsokaa täyspitkä alkuperäinen versio, ihan opetusmielessä. Koska
    Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla.

    Kun katselin eka kertaa n. 15 vuotta sitten aluksi en ymmärtänyt, onko mikä tuo on??? Voiko esim. mestaus olla joku trikkielokuva? Sitten selvisi, että kaikki tapahtuu ihan oikeasti – ja alkoi kognitiivinen dissonanssi.

    Englanniksi tekstattu versio on lyhennetty puolisen tuntia koska politkorrektiuden mukaan “rasismi on vain valkoisen rodun ominaisuus”. Italian kieltä en osaa, joten oli pakko katsoa tätäkin versiota jotta ymmärtää tapahtumien selitykset.

  6. rukoilen että mahdollisimman moni huora suomalainen huora raiskataan mahdollisimman lyhyessä ajassa! Eivät nämä paskiaiset muuten ymmärrä ketä kaiken takana on!!

    • Olen vieraillut E-Afrikassa usean kerran mutten koskaan tavannut suomalaisia huoria siellä. Tosin viime käynnistä on useampi vuosi mutta epäilen ettei niitä ole sinne juurikaan pesiytynyt.

  7. oletteko noin juntteja??? Olette hyvällä asialla, mutta venäjältä tulee suomeen kaikki millä yhteiskunta pyörii!! kaasu ja öljy, nyt loppuun tuo turha vastaikkain asettelu eli juutalainen vastaikkainen peittääkseen omat rikoksensa!!

    T: suomi öljyn jälkeen ym muut kirjat!! Herätys eurooppaa ei olisi ilman venäjän kaasua tai öljyä!!

    jutkut vaan haluaa peittää tuhoamisensä!!

Comments are closed.