Kansainvälisen finanssikriisin jälkeen Etelä-Euroopassa “radikaalivasemmistolainen” liike on menestynyt hyvin muutamissa vaaleissa. Kaikkia tapauksia yhdistää se, että kovan vaaliuhon jälkeen “militantti työväki” on nopeasti myynyt periaatteensa ulkomaalaiselle finanssieliitille, eikä mikään ole lopulta muuttunut.
Tunnetuin esimerkki vasemmiston takinkääntöpolitiikasta oli Syrizan vaalipetos Kreikassa. Goldman Sachsin aiheuttaman velkakriisin jälkeen kreikkalaiset äänestivät valtaan marxistipuolue Syrizan, joka lupasi hyvinvointia ja oikeudenmukaisia palkkoja kansalle.
Pian Syriza päätyi globaalien finanssimiesten vaatimuksesta kuitenkin tuhoamaan kreikkalaiset palkat, eläkkeet, julkiset palvelut ja infrastruktuurin. Kaikki leikkauksilla syntyneet säästöt lahjoitettiin ulkomaalaisille pankkiireille, ja maan kohtalo ikuisena velkaorjana sinetöitiin. Syrizan poliitikot perustelivat petostaan toteamalla, että heidän oli “pakko” liittoutua pankkiirien kanssa “uusnatsien” Kultainen Aamunkoitto -puoluetta vastaan.
Nyt sama näytös toistuu Espanjassa, jonka vasemmistohallituksessa istuu muun muassa kommunisteja sekä Syrizan hengenheimolaispuolue Podemos. Ensitöikseen marxistit nimittivät korkeimpaan taloudelliseen virkaan finanssieliitin rakastaman Nadia Calviñon, joka toimii nyt välittäjänä pankkiirien ja vasemmistohallituksen välillä.
Calviño vakuutti, että hallitus tahtoo kuulla finanssieliitin mielipiteet ennen kuin se esimerkiksi päättää minimipalkoista. Hallitus on jo vihjannut, että se voi luopua tuntuvista palkkaparannuksista kokonaan. Finanssieliitti kannattaa matalia palkkoja, koska halpa työvoima merkitsee suurempia katteita sijoittajien kannalta. Muun muassa keskuspankki on vaatinut matalapalkkapolitiikan jatkamista.
Lähde: Financial Times
Ei siis mitään uutta Auringon alla. 🙂
Yllättyneitä: —
Comments are closed.