Suosittu suomalainen yhteiskunnallinen kirjoittaja sekä taloushallinnon asiantuntija Pauli Vahtera kertoo olevansa pettynyt Suomen poliisin ammattitaitoon ja toimintaan. Epäpätevät viranomaiset kiusaavat pienyrittäjiä tietämättä aina itsekään, mistä “rikoksesta” näitä epäillään. Usein rikosnimikkeet päätetään mielivaltaisesti.
Vahtera kirjoittaa omista kokemuksistaan viime syksynä, kun hän meni “törkeästä veropetoksesta ja törkeästä kirjanpitorikoksesta” epäillyn yrittäjän avustajaksi poliisikuulusteluihin. Vuosikymmenten kirjanpitotaustastaan huolimatta hän ei kuitenkaan saanut toimia avustajana, vaan hänet pakotettiin seuraamaan kuulustelua hiljaa sivusta.
– Ymmärsin heti, miksi asiantuntijoilta evätään puheoikeus. Kuulustelija luki kertomuksesta kysymyksen muotoon puettuja otteita ja vaati yrittäjältä saman tien vastauksia. Mieleni kiehui, koska yrittäjää narutettiin antamaan itsensä syylliseksi tekeviä vastauksia, Vahtera kommentoi poliisin epärehellistä toimintaa.
Joko ammattitaidottomuuttaan tai epärehellisyyttään poliisi sekoitti kuulusteluissa palkanmaksun ja palveluiden ostamisen ostolaskulla keskenään väittäen täysin perusteettomasti, että yrittäjä olisi syyllistynyt kirjanpitorikoksiin. Poliisin liittolainen verottaja ei puolestaan ollut ottanut lainkaan huomioon sitä, että yritys oli joutunut murron kohteeksi ja menettänyt siksi huomattavan summan rahaa.
Vahtera toteaa, että nykyjärjestelmä Suomessa “tekee oikeusmurhia enemmän kuin tuo oikeutta”. Eräs syy tälle on se, etteivät suorittavan tason viranomaiset edes ymmärrä, mistä rikosepäilyssä on kyse, sillä heillä ei ole asianmukaista koulutusta.
– Sääliksi käy talousrikospoliiseja ja syyttäjiä. Ei heillä ole muuta mahdollisuutta kuin lukea lakipykäliä rivi riviltä ja yrittää niistä löytää tuomion perusteet. Kun elämänkokemusta ei ole, eikä voikaan olla, eivät numerot ja asiat saa elämää oikeuslaitoksessa. Siksi niin moni yrittäjille annettu tuomio on kohtuuton, Vahtera summaa ja jatkaa:
– Olin kerran todistajana käräjäoikeudessa yrityksen kirjanpidosta kirjanpitolain mukaan. Kun syyttäjä ei muuta osannut, hän esitti istunnon tuomareille, ettei todistajalausuntoani oteta huomioon. Tuskin lain sallima esitys, mutta toki sillä on vaikutusta tuomareihin, jotka samastuvat oikeuslaitokseen ja toisiinsa.
Rikosten vanhenemisen vuoksi poliisi keksii usein kohtuuttoman kovia rikosepäilynimikkeitä, jotta yrittäjät saataisiin varmasti tuomiolle. Niinpä ostolaskulla palveluita ostava yrittäjä rinnastetaan “oikeudessa” törkeään pahoinpitelyyn syyllistyneeseen väkivaltarikolliseen.
Mielivaltainen liiketoimintakieltokäytäntö johtaa myös yrittäjien henkilökohtaisiin tragedioihin. Vaikka hovioikeus kumoaisi käräjäoikeuden asettaman virheellisen liiketoimintakiellon, on yritys ehtinyt mennä jo siinä välissä konkurssiin. Oikeusmurhaa ei voi jälkikäteen oikaista.
Kotimaisten pienyritysten kohtaamaa vainoa on mielenkiintoista verrata Nordean kaltaisiin globalistiyhtiöihin, jotka saavat kavaltaa asiakkaitaan sekä pestä huumerahaa vuodesta toiseen ilman, että rikoksista koituisi lainkaan käytännön ongelmia yhtiöille.
Lähde: Tilisanomat
Maanpetturipoliisi vainoaa Suomalaisia veljiään ja sisariaan, mikä on täysin käsittämätöntä. No petturien palkka on kammottava!
Tyypillistä Josif Stalinin 1930-luvulla masinoinutta “Näytyösoikeudenkäyntejä”, jotka olivat lähinnä farsseja – kaikkea muuta syytettyjen kannalta – Syyttäjä Andrei Vyšinskin haukkuessa ja solvatessa syytettyjä eli nk. “kansanvihollisia”, joita oli kidutettu tekemiensä “tunnustuksiensa” aikaan saamiseksi, josta oli seurauksena, että syytetyt “kilpalauloivat” päälleen mitä mielikuvituksellisempia rikoksia, joihin he muka olivat syyllistyneet Rakasta Josif Stalinia ja Neuvostoliittoa sekä sen työtätekevää kansaa vastaan usein Lännen vakoilijoina ja sabotääreinä.
Moni suomalainen yrittäjä on siirtynyt Viroon ja kertonut kokemuksistaan sikäläisestä systeemistä, joka on kuin toiselta planeetalta verrattuna sosiaalidemokraattiseen Suomeen ja Pikku Kakkosen poliiseihin, jotka ilmeisesti jopa “tapporahan” saadessaan vallan villiintyvät suolestamaan jokaisen vastaan tulleen yrittäjän, jos talo on “liian” komia, vaimo on liian kaunis ja pihassa on liian monta ökyautoa.
Lopuksi vielä haluan lisätä, ettei Viro suinkaan lukeudu mihinkään veroparatiisimaihin tai -saariin, jossa pienyrittäjät saavat rällätä ja tienata kuin juutalaiset pakkohuutokaupassa, vaan Viro lukeutuu eurooppalaiseen standardiin, mutta vähemmän kateellisen ja vittumaisen kansanluonteensa takia se ymmärtää ettei lypsävää lehmää pidä ampua tai sitoa jaloistaan parteen, vaan antaa sille liikkumatilaa sekä suoda mahdollisuudet tehdä bisnestä, josta koko Viron valtio ja paikkakunnat hyötyvät luoden itseään vahvistavan kieteen. Viro oli 70-vuotta neuvostoliittolaisen kommunistisen pakko -hallinnon alla, joka kuristi tuon pienen, mutta urhean kansakunnan elämää tuossa harmaassa helvetissä. Suomi on yhä se sama neuvostoliittolainen harmaa umpikateellinen paska, jossa naapurin saunan palo ja perhe -itsemurha on se paras ilo ja loven merkki seinään “merkkipäivän” johdosta.
Comments are closed.