Koti Artikkelit Emil Hagberg palasi kotiin!

Emil Hagberg palasi kotiin!

4

Vastarintaliikkeen Nordfront-julkaisu raportoi sunnuntaina Kärrtorpin tapahtumista tuomitun Emil Hagbergin vapautuneen vankilasta. Tässä lupaamamme haastattelu hänen kanssaan.

Emil-lös-front
Emil Hagberg sunnuntaina heti vankilan porteista ulos päästyään.

Tervetuloa ulos Emil Hagberg!

– Paljon kiitoksia.

Miten voit?

– Voin oikeastaan ihan hyvin. Mitä nyt hieman kalpeampana ja muutaman kilon kevyempänä kuin ennen vankeusaikaa, jos tähän välttämättä täytyy jotakin sanoa.

Miten olet käyttänyt ensimmäiset päiväsi ”vapaudessa”?

– Lähdin kotiin Sunnansjön kylään Taalainmaalle sen jälkeen, kun olin nähnyt pikaisesti tovereitani, vaimoani ja tytärtäni. Siellä minua olivat vastaanottamassa poikani.

Olen jopa ehtinyt tavata monta toveria Taalainmaan aktivistiryhmästä ja paikkaamaan sitä suurta jouluruoan puutetta, joka on vaivannut minua joulusta asti. Jouduin kuitenkin tyytymään pääsiäisjuotaviin, koska joulujuomia ei myydä tähän aikaan vuodesta.

hagberg-fri-1
Tovereita odottamassa Hagbergin ulospääsyä.

Tuntui varmasti hienolta saada nähdä taas poikansa ja oletan, että pojatkin olivat hyvin iloisia tavatessaan isänsä?

– Luonnollisesti! Virallinen versiohan Hagbergin perheen tilanteesta oli, että olin vain ”töissä” kauempana. Pojat ovat vielä sen verran nuoria, että tarina näyttää uponneen heihin täysin.

He ovat ajoittain olleet vähän surullisia, mutta kuitenkin pärjänneet tilanteessa hyvin. Luulen, että ne ihmiset, joiden vanhemmista toinen työskentelee esimerkiksi öljynporauslautalla tai rahtialuksella ja näin ovat pakotettu olemaan erossa toisesta vanhemmastaan pitkiä aikoja voivat antaa meille paremman käsityksen siitä, miltä tuntuu, kun toinen vanhemmista on kauan poissa. Yritän voittaa takaisin vankilassa viettämästäni ajasta niin paljon kuin voin kesän aikana.

Haluan myös onnitella sinua pienen tyttäresi syntymästä vankeusaikanasi. Saitko luvan tavata hänet jossakin välissä tänä aikana?

– Tuhannet kiitokset! Kyllä, olemme tavanneet monta kertaa. Tapaamiset saivat kestää noin 20 minuuttia per kerta, jos muistan oikein.

Miten ”jalo” ele vankilan henkilökunnalta… Kuinka aikasi järjestelmän laitoksen sisällä on sujunut?

– Olen ollut poliittisen aktiivisuuteni aikana vangittuna yhteensä neljä kertaa. Sollentunan vankilassa, jossa istuin tällä kertaa, oli tähän asti huonoimmat olot. En rupea valittamaan tästä sen suuremmin, mutta olen varma siitä, että suuri osa henkilökunnan puuhista on suoranaisesti laitonta.

Kiitos taistelumme kansallissosialismin puolesta, olen jo monta vuotta sitten tottunut vaikeisiin tilanteisiin ja oppinut elämään niiden kanssa. Vankeus on juuri sellainen tilanne. Muun muassa treenaamalla, lukemalla, kirjeitä kirjoittamalla ja monilla muilla tavoilla aika kului jopa uskomattoman nopeasti.

Ihminen pystyy sopeutumaan nopeasti eri tilanteisiin, enkä ole tästä poikkeus. Jonkin ajan kuluttua vankeudesta tulee jokaisen taistelijan arkipäivää. Mutta jos vain on mahdollisuus, suosittelen kuitenkin välttämään Sollentunan vankilaa.

Onnistuiko järjestelmä sitten murtamaan sinut tällä kertaa? Jätätkö nyt ”natsismin” taaksesi?

– Olen pirun vakuuttunut siitä, etteivät pohjoisen Euroopan kansat ja perinteet niin vain kuihdu pois ja katoa. Tämä tapahtuu kuitenkin matemaattisella varmuudella, jollei kansallissosialismi ole tuleva hallitsevaksi voimaksi ”lännessä”. Luulen, että aika harvat ihmiset luopuvat kaikesta, mitä rakastavat, vain viiden kuukauden ja kymmenen päivän vankeusrangaistuksen tähden. Näin ollen en missään nimessä tule jättämään ”natsismia”.

Mutta ainakin alat kammata tukkasi märällä kammalla, pukeutua pukuun ja sinusta kuoriutuu salonkikelpoinen ”kirjoituspöytänatsi”?

– Ensinnäkin, päivä jälkeen vankeusaikani alkamisen ajoin kaikki hiukset pois, joten kasteltu kampa on poissa pelistä ainakin jonkin aikaa.

Istun oikeastaan juuri nyt kirjoituspöydän edessä vastatessani kysymyksiisi, joten olen juuri tällä hetkellä kutsumasi ”kirjoituspöytänatsi”. Luulen kuitenkin, ettet tarkoittanut tuota kirjaimellisesti, ja voin luvata sinulle panostavani paljon siihen, ettei minusta tule sellaista, mitä oikeasti tarkoitit.

Mahtavaa kuulla; Ruotsin kadut ja torit eivät näytä samalta ilman Emil Hagbergiä! Tälle artikkelille on suunniteltu otsikoksi ”Kärrtorpin sankari tuli kotiin!”. Mitä ajatuksia tämä otsikointi sinussa herättää?

– Vastaan rehellisesti. Näen itsessäni ominaisuuksia, joita toivoisin monella muullakin kansallismielisessä liikkeessä olevan, mutta samaan aikaan tiedän myös sen, että monella järjestötoverilla on näitä toivottavia ominaisuuksia vielä enemmän kuin minulla.

Esimerkkejä tällaisista ominaisuuksista ovat fanaattisuus, idealistisuus ja nollaprosenttinen kunnioitus kolmannen valtiomahdin edustajia kohtaan. Ymmärrän, että ne ihmiset, jotka eivät vielä ole ehtineet kehittää ja hioa näitä ominaisuuksia, sijoittavat minut jonkinlaisten ”sankarien” joukkoon.

Jos vaatisin seuraavassa paikallisessa kuukausitapaamisessa, että järjestö alkaisi tituleerata minua ”sankariksi”, aktivistimme todennäköisesti alkaisivat miettiä olenko jotenkin vajaaälyinen. Toisin sanoen: sankari-nimityksen eteen on kehityttävä ja taisteltava vielä enemmän. Pallo on kaikilla teillä lukijoilla. Olenko nyt siis sankari?

Banderoll-4
Kuva banderollin asettamisesta Tukholmassa viime talvelta.

Sinut pidätettiin 15. joulukuuta 2013 ja olet ollut vangittuna siitä asti, koska järjestelmä epäili sinun olevan liian vaarallinen päästettäväksi vapaalle jalalle oikeudenkäynnin jälkeen. Ulkopuolisen on lähes mahdotonta ymmärtää, miltä tällainen epäoikeudenmukaisuus tuntuu – miltä tuntuu se, ettei ole mitään tietoa vapaaksi pääsystä tai siitä, kuinka kauan saa istua telkien takana. Onko sinulla jotakin kommentoitavaa tähän?

– Terästin itseäni jo siinä vaiheessa, kun syyttäjät, poliisi ym. käyttäytyivät siihen tyyliin, että juutalainen media oli sotajalalla. Olin varma, etten tulisi vapautumaan ennen pidätystä, oikeudenkäyntiä ja istuttuani tuomion. Jollei vaimoni olisi ollut viimeisillään raskaana ja vielä lisäksi tarvinnut vahtia muita lapsiamme, emme olisi vaatineet vapautusta niin moneen kertaan kuin tässä tapauksessa. Minun oli yksinkertaisesti pakko käyttää jokainen kohdalle osunut oljenkorsi.

Minulle ja useimmille muille järkeville ihmisille koko Kärrtorp-oikeudenkäynti on yhtä suurta oikeusmurhaa. Onko sinulla jotain sanottavaa itse oikeudenkäynnistä ja rangaistuksesta?

– Täytyy opiskella sukupuolentutkimusta Uumajassa ja lomailla Tel Avivissa joka kesä (tai muuta vastaavaa), jollei näe, kuinka poliittisesti värittyneitä tuomiomme ovat.

Syyttäjä läksytti sinua ”väkivaltaan kiihottamisen johtamisesta eläkeläisiä ja lapsia vastaan”. Kuinka paljon tässä oli totuutta?

– Sata prosenttia, tietenkin. Heittelin ihan järjestelmällisesti Kärrtorpin torilla vanhoja mummoja lastenvaunuilla, joissa oli vauvoja kyydissä. Vauvojen järkyttyneet vanhemmat olivat uhrautuvaisia juppeja Brommasta ja keskikaupungilta.

No mutta sittenhän sait aika lievän tuomion… Vitsit sikseen. Voitko kuvailla tunnetilaasi, kun syyttäjä luki syytteet Riazatin tapaukseen liittyen?

– Ennen oikeudenkäyntiä Daniel Riazatia vastaan olin siinä käsityksessä, että hän on aika sliipattu ja älykäs vastustaja. Luulin saavani taistella kynsin hampain syyttömyydestäni huolimatta.

Tämä käsitys kuitenkin muuttui aika nopeasti oikeudenkäynnin alettua. Siksi en yllättynyt siitäkään, kun syytteet hylättiin. Tosiasia on, että yhdellä aikaisin pidetyistä tauoista kysyin puolustusasianajajaltani, emmekö voisi vaatia korkeampia vahingonkorvauksia kuin mitä Riazat vaati minulta. Ihan vain Riazatin kiusaksi. Asianajajani oli kuitenkin sitä mieltä, etten silloin osoittaisi kunnioitusta, ja olin aika helposti ylipuhuttavissa. Ehdotusta ei tämän vuoksi otettu koskaan esille oikeudessa, ja ehkä niin oli paras.

20140312_emil_friad-460x212
Emil Hagberg.

Vapauduttuasi vankilasta edellisen rangaistuksesi osalta kerroit tehneesi yli tuhat leuanvetoa päivässä ja joukon muita harjoituksia. Onko treenaaminen ollut yhtä tärkeässä osassa tällä kertaa?

– Onnistuin ylläpitämään tiukkaa treenaamistahtia siihen asti, kunnes tuomiotani oli kaksi viikkoa jäljellä. Olen tästä aika ylpeä. Jostakin syystä lipsuin tahdista toukokuun 10. päivän tienoilla, ja viimeiset päivät pidin lihastoimintaa sen verran yllä, etteivät ne aivan kuihtuisi ennen vapauttamistani. Tiedän, että monet paljon treenaavat ovat todistaneet samaa ilmiötä. Joskus sitä vain kenties alitajuisesti väsyy.

Kuitenkin tein noin 1 400 leuanvetoa, noin 300 vatsalihasliikettä ja yli 200 dippiä päivässä vain joitakin liikkeitä mainitakseni. Kaikki harjoittelu on tietenkin jaettu osiin, joten älkää luulko, että olen joku treenaamisen poppamies. Harjoitukset veivät noin 3,5 tuntia valveillaoloaikaani päivässä, kuusi päivää viikossa.

Onko ulkopuolinen tuki ollut riittävää – oletko saanut rahaa nuuskaan selvitäksesi?

– Olen saanut aivan valtavan paljon tukea, sekä kirjeiden että lahjoitusten kautta. Tuttavani ja myös minulle aivan tuntemattomat ihmiset ovat olleet hyvin anteliaita. Haluan kiittää teitä kaikkia!

Lausunto rahalähetyksistä nuuskaan vaikutti toivotulla tavalla – olen nuuskannut ketjussa Ettania koko vankeusajan. Haluan nyt painottaa, että kuulustelun tämä lausunto oli täysin pilaa, turvallisuuden tähden. Kukaan ei nyt luule, että olen sosiaalisesti täysin rajoittunut.

Ymmärsimme sen kyllä, lausunto lukeutui ”kuukauden nauruihin” yhdessä kuukausisummauksistani. Oletko pystynyt seuraamaan, mitä taistelussa on vankilan ulkopuolella tänä aikana tapahtunut, vai olitko kävelevä kysymysmerkki astuessasi porteista ulos?

– Kyllä ja ei. Sellaisia tapahtumia, jotka ovat yltäneet TV-uutisiin ja ilmaisjakeluihin kuten esimerkiksi Metroon olen pystynyt pitämään silmällä. Olen suodattanut näistä uutisista tietenkin aika paljon ja monesti kyennyt vain arvailemaan, mitä oikeasti on tapahtunut.

Järjestötoverini eivät myöskään turvallisuussyistä ole voineet antaa tarkempia yksityiskohtia kirjeitse järjestön sisäisistä asioista. Mutta sanotaan, että sen verran minua on informoitu, kuin on voitu.

Tiedät kuitenkin sen, että Kärrtorp on ollut suuri uutisotsikko ympäri maailmaa?

– Kyllä, aavistin sen jo viime talvena saksalaistoimittajien otettua yhteyttä Kärrtorpin tapauksen puolustusasianajajaani.

Miten reagoit saatuasi kuulla iskuryhmän rynnistäneen kotiisi osoittelemaan vaimoasi ja lapsiasi ladatuilla aseilla?

– Luonnollisesti tällaisia uutisia kuullessa sitä järkyttyy aika tavalla. Ajattelin järjestelmän tehneen itselleen karhunpalveluksen tällaisella toiminnalla, koska se herätti ihmisten sympatioita meitä kohtaan. Taktisesti ajattelematonta toimintaa järjestelmältä.

aftonbladet_dump-460x619
Median painostus Kärrtorpissa mukana olleita aktivisteja ja erityisesti Emil Hagbergia kohtaan on ollut valtavaa.

1. aktivistiryhmä on todellakin pistänyt tuulemaan. Tukholman alueen aktivistiryhmä seisoo vahvoilla jaloilla ja on ollut jo jonkin aikaa aktiivisin ryhmä koko maassa hyvällä sekoituksella ideologista koulutusta, luontoretkiä, treenejä ja aktivismia. Mitä sanot tähän?

– Tämä todistaa, että voin huoletta jättää ryhmänjohtajan tehtäväni seuraajalle. On merkkejä siitä, että 1. aktivistiryhmän uusi johto vie toiminnan aivan uudelle asteelle, vaikka se on kukoistanut jo ollessani poissa. Suunnitelmia ryhmänjohtajan vaihtamiseksi on ollut ilmoilla jo viime kesästä lähtien, jolloin muutin pois Tukholmasta.

Jos on syvästi omistautunut työlleen Vastarintaliikkeessä, alkaa lopulta elää symbioosissa sen kanssa – kun järjestöllä menee hyvin, itselläkin menee, ja päin vastoin. Siksi ei liene vaikeaa ymmärtää, miksi tunnen itseni aika onnekkaaksi tukholmalaisten menestyksestä.

Miltä tulevaisuutesi Vastarintaliikkeessä näyttää tällä hetkellä?

– Siitä lukijat saavat lukea jälkikäteen sivuilta.

Haluatko sanoa vielä jotakin muuta?

– Tuntuu hieman kohtalokkaalta. Ajatustoiminta vain vaurioituu, jos yritän tähän keksiä jotakin suuria loppusanoja odotusten ollessa suuria. Siksi jätän sen väliin.

Ehkä sitten lisäisit vielä joitakin hyvin valittuja sanoja sille kuonalle, joka on käyttänyt kaiken valtansa yrittääkseen mustamaalata Vastarintaliikettä kaikesta, mitä Kärrtorpissa tapahtui?

– Ei minun tarvitse siitä kauheasti mitään sanoa. He tietävät itse valehtelevansa ja me tiedämme heidän valehtelevan.

Suuret kiitokset ajastasi Emil Hagberg!

 

Simon Lindberg

Nordfront.se

4 KOMMENTIT

  1. Muistaakseni Romanian Rautakaartin symboli merkitsi vankilan kaltereita. Eli kansallinen taistelu tulee varmasti viemään ihmisiä telkien taakse ja siihen on hyvä valmistautua henkisesti jo etukäteen.

    Onnea Emilille!

Comments are closed.