Koti Artikkelit Elias Simojoki – sinimustajohtaja ja heimosoturi

Elias Simojoki – sinimustajohtaja ja heimosoturi

8

Hän oli samanlainen kuin Kaarle XII, joka harrasti uhkarohkeita leikkejä, mutta oli mitä rehellisin siveellisessä elämässään.” – Kouluneuvos Tatu Malmivaara

Kuin revontulet olisivat palaneet hänen silmissään!” – Kirjailija Annikki Kariniemi

Lauri Elias Simojoki syntyi Raution pitäjässä Keski-Pohjanmaalla tammikuun 28. päivänä 1899 ja kaatui Koirinojan lahdella Laatokan jäällä tammikuun 25. päivänä 1940. Simojoki on tunnettu sielunsa tulisuudesta, täydellisestä omistautumisesta heimoaatteelle sekä kristallinkirkkaasta sielustaan.

Lapsuutensa Simojoki vietti Rautiossa, Muhoksella ja Rantsilassa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Oulussa 1919 ja samana vuonna hän kirjoittautui Helsingin yliopiston jumaluusopilliseen tiedekuntaan, josta hän valmistui papiksi vuonna 1923. Tätä ennen opinnot keskeytyivät kuitenkin vapaussodan ja Aunuksen vapaustaistelun vuoksi.

”Jokainen kansa ja valtakunta, josta on tullut suuri ja mahtava, on kerran alkanut siitä, että se ylpeässä itsetunnossaan yläpuolella muiden on rohjennut unelmoida suuruudestaan. Tuollainen kansa on historian lempilapsi. Se vie sitä eteenpäin läpi mahdottomiltakin näyttävien esteiden ja vaikeuksien. Sellaista kansaa eivät sido tavalliset elollisen luonnon rajoitukset, eivät määrää mahdollisuuksien ja mahdottomuuksien lait, sillä se luo ihmeitä niiden sijalle ja uhmaa vaikka koko maailmaa ihmeitten varassa.” – Elias Simojoki

Simojoki oli jo pienestä pitäen ahkera ja säännöllinen kirkossa kävijä. Hän oli myös lapsesta alkaen eläimistä huolta pitävä, ja eläimen kärsimys sattuikin häneen syvästi. Tämä jopa johti hänen kaatumiseensa talvisodassa.

Oulussa, jonka suomalaisessa lyseossa hän suoritti koulunsa, hän oli asiasta riippumatta aina ensimmäisenä, olipa kyseessä poikien rajut leikit tai kilpailut. Toveripiirin johtajana hän oli kokoavana voimana, jonka toiminnalle antoi suuntaa varhainen aatteellinen herätys. Näinpä hän toimi raittiusseurassa sekä toverikunnan puheenjohtajana ja toverikunnan lehtien toimittajana.

Ylioppilaskirjoitusaineessa ”Autuaat ovat rauhantekijät” korostavana asiana oli, että rauhaa voi rakentaa myös asein. Aineesta Simojoki sai laudaturin. Lapsuudesta pohjautui myös Simojoen kiinnostus Suomen sotahistoriaan sekä varsinkin vuosien 1808–1809 sodan vaiheisiin perheen asuessa Rantsilassa, jossa hän hiihtäen ja ratsastaen liikkui tutkimassa maastossa ja taloissa sodan vaiheita. Koulupoikana hän matkasi isänsä kanssa Siikajoelle, missä hän sai tutkia taloissa säilytettyjä vanhoja aseita.

Simojoki lapsena (vasemmalla).
Simojoki lapsena.
Nuori Simojoki äitinsä kanssa.
Nuori Simojoki äitinsä kanssa.

Heimokansojen asialla

Parempi se on näin nuorella ijällä marssia
Karjalan mettiä,
Kuin Saken koulussa algebrasta
X:n arvoja ettiä

Vapaussodan syttyessä Simojoki oli 7. luokalla. Luonnollisesti hän liittyi valkoisten puolelle jo ensimmäisten joukossa. Oulun Ensimmäisen Rintamakomennuskunnan riveissä olo jätti Simojokeen syvät jäljet, kuten hänen monista puheistaan huomaa. Tätä seurasi kuitenkin opinnot keskeyttävä vuoden 1919 Aunuksen vapautusretki, johon hän liittyi seitsemän innokkaimman Oulun lyseon ystävänsä kanssa.

Aunuksen vapautusretki alkoi lupaavasti, mutta päättyi vastoinkäymisiin, kun neuvostoliittolaiset saivat huomattavia vahvistuksia. Tällöin Simojoki jäi bolshevikkien vangiksi, mutta sukkelana miehenä hän hyppäsi jäiseen jokeen. Tästä seurasi vilustuminen. Bolshevikit tekivät maihinnousun suomalais-aunuslaisten joukkojen selustaan ja pakottivat nämä perääntymään.

Simojoki osallistui vielä vuoden 1921 Karjalan vapautustaisteluun räjäytyskomennuskuntaan, jonka tehtävänä oli tunkeutua vihollisen selustaan ja räjäyttää Syvärin yli kulkeva rautatiesilta. Retki kuitenkin epäonnistui lyhyestä alkumenestyksestä huolimatta ja Simojoen oli muun joukon kanssa käännyttävä takaisin. Simojoki masentui tästä ja syytti esimerkiksi Suomen hallitusta – ei olisi tarvittu suuria joukkoja, että raja olisi siirretty Syvärille.

 

AKS ja IKL

“Lippumme alla ja lipullemme minä vannon kaiken sen nimessä, mikä minulle on pyhää ja kallista, uhraavani työni ja elämäni Isänmaalleni, Suomen kansallisen herättämisen, Karjalan ja Inkerin, Suuren Suomen puolesta. Sillä niin totta kuin minä uskon yhteen suureen Jumalaan, niin minä uskon yhteen suureen Suomeen ja sen suuren tulevaisuuteen.”

Ei mennyt kauan epäonnistuneesta Itä-Karjalan vapautusyrityksestä, kun Simojoki oli jo helmikuun 22. päivänä 1922 perustamassa Akateemista Karjalaseuraa. AKS syntyi näin Karjalan metsistä palaavien miesten sisusta. Seuran tavoitteisiin kuului saada aikaan herätys Karjalan ja Inkerin kohdalla, mikä myöhemmin kasvoi suuriin mittoihin dominoiden Suomen yliopistopiirejä. Elias Simojoki oli valajäsen numero 1. Simojoen esiintymistä AKS:n puheissa on luonnehdittu muun muassa shamanistiseksi.

Simojoki oli myös osallisena AKS:n sisärenkaassa, Vihan Veljissä, jonka tarkoitus oli pitää yllä vihaa bolshevismia ja täten myös Neuvostoliittoa vastaan. Simojoki kuitenkin loittoni pian Vihan Veljistä lukuisten käytännön syiden takia.

Simojoen liittyminen Isänmaalliseen Kansanliikkeeseen ei ollut aluksi varmaa, sillä hän oli alkanut etsiä puoluetta jo ennen IKL:n perustamista. IKL kuitenkin perustettiin ajallaan ja sen aloitus eduskuntaan oli näyttävä. Vuoden 1933 vaaleissa se sai 14 kansanedustajaa, Elias Simojoki mukaan lukien 3 415 äänellä.

Tähän aikaan IKL ja kokoomus olivat solmineet vaaliliiton ja Simojoen äänimäärä oli lähes puolet vaalipiirin yhteisen vaaliliiton äänimäärästä. Simojoen tulinen luonne ei tosin ollut sopiva eduskuntaan. Tämä näkyi Simojoen vastatessa useasti turhan kovaa poliittisille vastustajilleen. Johtipa tämä joskus riitatilanteisiinkin.

simojoki-03

redirect.viglink.com
Elias Simojoki etualalla nostamassa kättä sinimustien leirillä.

Sinimusta-nuorisojohtaja

Simojoki piti nuorisoa tärkeänä; hän rakasti nuorisoa ja nuoriso rakasti häntä, ja osin tämän takia hänestä tuli IKL:n Sinimusta-nuorisojärjestön johtaja. Simojoki saikin luotua sinimustiin vahvan hengen kesäleireillä, joita pidettiin vuodesta 1934 Kuortaneella. Leirit eivät olleet tavan partioleirejä, vaan näillä annettiin johtajakoulutusta ja opetettiin puhujataitoja sekä laulua ja laulantaa erillisissä Sinimusta-ryhmissä.

Leiritulilla kuullut vanhempien, sodan käyneiden sinimustien tarinat heimosotien ja vapaussodan uroteoista saivat nuorempien henkeä nostettua huomattavasti. Simojoen motiiveihin kuului muun muuassa porvarillisen nuorison saaminen pois mukavuusalueelta sekä palavan kansallisen innostuksen aikaansaaminen.

Sinimustat kohtasivat lisääntyvää vastustusta, ja Sinimusta-lehteä vastaan tuli painokanteita kuukausittain. Tämä aiheutti Simojoessa innostusta. Sinimustia vastaan kohdistui vastustusta myös kouluissa, joissa Sinimusta-innostus näkyi erityisen hyvin. Simojoki puolusti kuitenkin sinimustia vetoamalla nuorison vakaumukseen.

Sinimustat lakkautettiin lopulta heidän osallistuttuaan vapsien vallankaappausyritykseen Virossa. Toiminta jatkui kuitenkin IKL:n nuoriso-osastojen toimintana Simojoen organisoimana mustapaitojen nimeä kantaen. Vielä vuonna 1938 järjestettiin kesäleirejä Kuortaneella, Kotkassa ja muissa kaupungeissa.

Talvisodan ensimmäiset pari viikkoa olivat masentavia Simojoelle. Laatokan puolella sodanjohto ei saanut tilannetta kunnolla haltuun. Simojoki jopa sanoi aikansa olevansa lopussa: “Minun aikani on lopussa, Minä en enää palaa.”

Elias Simojoki kuoli 25. päivä tammikuuta 1940 aatteen puolesta rakastamallaan maalla, Karjalassa. Simojoen kuolema tapahtui hänen mennessään lopettamaan haavoittuneen eläimen tuskia jäältä. Palatessaan takaisin konekiväärisuihku osui häneen ja Simojoki sai luodin päähänsä.

Rykmentin komentaja P. A. Autti totesi: “Siinä meni meidän puolustustahtomme herättäjien kärkimies. Jos meillä olisi Suomen lippu, panisimme sen nyt Elias Simojoen peitteeksi.”

Vieraileva kirjoittaja

8 KOMMENTIT

  1. Vanhemmassa väestössä löytyy vielä ihmisiä joita on kastettu historian suurmiesten nimiin. Minäkin tunnen Eliaksia, joko ensimmäisellä tai seuraavalla/seuraavilla nimillä.

    • Niinkuin esimerkiksi Elias Lönnroth, hän lienee kuitenkin Simojokea tunnetumpi. Joka tapauksessa, Simojoen kaltaisia Eliaksia todella tarvittaisiin nykypäivänä muutama junalastillinen.

    • veljeni poika on ristitty ukkimme elias simojoen mukaan. hän on santeri elias

Comments are closed.