Koti Kolumni Ei mitään salattavaa

Ei mitään salattavaa

0

Ruuhkamaksut ovat olleet pinnalla yhteiskunnallisessa keskustelussa viime vuosien aikana. Uudessa järjestelmässä verotus perustuisi autolla ajettavien kilometrien määrään, jota valvottaisiin asentamalla GPS-paikantimet jokaiseen tieliikennekäyttöön rekisteröityyn autoon. Aihe itsessään ei ole mielenkiintoinen pohjoismaisen vapaustaistelun näkökulmasta, mutta tapa, jolla maksujen määräytymistä on ajateltu valvottavan, on yksityisyyskeskustelun kannalta kolumnin arvoinen. Aikamme yleishyödyllinen elektroniikka kuten tietokoneet, navigaattorit ja matkapuhelimet, on muutettavissa arkisten askareiden helpottajasta osaksi isoveljen vakoilukoneistoa.

Länsimaissa hallitukset valvovat “epäilyttävien” ihmisten elämää esimerkiksi matkapuhelimia seuraamalla. Suomalaisessa lainsäädännössä kynnystä puhelinkuuntelun aloittamiselle on alennettu vuosi vuodelta. Poliisi itse on luonnollisesti ollut kovaäänisimpänä vaatimassa lisää valtuuksia kansalaisten intimiteetin polkemisessa. Pelkän epäilyksen pitäisi riittää perusteeksi suomalaisen yksityisihmisen elämän kokonaisvaltaiselle valvomiselle. Kuulostaa kieltämättä tehokkaalta. Myös hallituksen edustajilla on tapana perustella yksityisyydensuojan kaventamista turvallisuudella.

”Miksi ei saa vakoilla? Jos olet lainkuuliainen ihminen, eihän sinulla ole mitään salattavaa?”

Asiaa tarkemmin pohtimaton henkilö saattaisi todeta perustelun olevan kelvollinen. Eihän rehellisellä ole mitään salattavaa, vai? Filosofisesti kysymys on luottamuksen vaatimisesta. Valtio haluaa kansalaisen luottavan kyseenalaistamatta siihen, että se käyttää valtaa vain kansalaisen itsensä hyväksi. Tehdään vertaus yksilötasolla. Kuinka läheiselle ihmiselle uskoisit kopion asuntosi avaimesta? Kuka saisi kuunnella puheluitasi?

Kenties osa lähipiiristäsi on tarpeeksi luotettavaa. Kuitenkin salaisuudet kiinnostavat myös niitä, jotka eivät ole rehellisin mielin liikkeellä. Niitä, jotka tahtovat häiritä tai jopa vahingoittaa ihmistä ja tämän lähipiiriä esimerkiksi poliittisista ja ideologisista syistä. Luopumalla yksityisyydestä heikentyy mahdollisuus itsensä puolustamiseen. Samalla tavoin kuin varkaan on helpompi tunkeutua tuttuun taloon, on järjestelmän helpompi kitkeä uhakseen katsoma toiminta, mikäli se tietää epäilyttävien ihmisten olinpaikat jokaisella kellonlyömällä.

Niille, jotka edelleen uskovat kiiltokuva-Suomeen ja sen lahjomattomiin, oikeamielisyydessään lyömättömiin poliitikkoihin, valtion vertaaminen varkaaseen kuulostaa varmasti järkyttävältä. Viimeaikaiset korruptioskandaalit ja hyväveliverkoston paljastukset kuitenkin kuvaavat varsin hyvin valtiojohdon luotettavuutta ja oikeudenmukaisuutta. Poliitikot ja esivalta ovat vain ihmisiä – heiltä voi tarvittaessa kyllä ostaa palveluksia rahalla ja vallalla. Mitä kattavampi järjestelmän KGB-hengessä haalittu kansalaistietopankki on, sitä suuremmat ovat mahdollisuudet myös sen hyväksikäytölle. Vartijana tai yritysjohtajana työskentelevä ”hyväveli” saanee tarvittaessa epävirallistakin virka-apua poliisijohtajalta, mikäli kaverisuhteet ovat kunnossa. Jos ei satu kuulumaan sisäpiiriin eikä rahaakaan ole, voi kolmas osapuoli hankkia arkaluontoisia tietoja hakkeroimalla. Ei mikään epätodennäköinen skenaario sekään, kun lukee viime vuosien suurimpia uutisotsikoita.

Toisin sanoen, väärinkäytön mahdollisuudet ovat loputtomat ahneen ihmisluonteen ja epäluotettavan teknologian vuoksi.

Yhdysvalloissa valtiojärjestyksen asteittaista muutosta vapaudesta tyranniaksi pidettiin väistämättömänä kehityksenä aikojen saatossa. Ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä säädettiin perustuslain 2. lisäys, joka sallii aseiden kantamisen ja hallussapidon jokaiselle kansalaiselle. Ennustus on pitänyt paikkansa. Yhdysvalloissa aseita ja yksityisyyttä rajoitetaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta aseiden suuri määrä kansalaisten käsissä toimii eliitille ainakin symbolisena muistutuksena omasta kuolevaisuudestaan. Vaikka valta onkin yksityistetty jättifirmoille ja niiden rahoittamille poliitikoille, on aseistettujen siviilien vaatimus kansanvallasta potentiaalisesti paljon uskottavampi kuin aseistariisumisen edelläkävijämantereella Euroopassa.

Kansallissosialisteina tunnustamme valtion oikeuden olla kansalaisen yläpuolella sikäli, kun se palvelee tehtäväänsä kansan suojelijana. Ihanteellisessa arjalaisessa yhteiskunnassa vapaat kansalaiset ovat oikeutettuja elämään luottamuksessa, ilman läpitunkevaa valvontaa.

 

Sebastian Lämsä