Saksalaislehti Der Spiegel kirjoittaa, että vastikään löydetyt dokumentit paljastavat, että entiset Waffen-SS:n ja Wehrmachtin upseerit olivat luomassa salaista armeijaa Saksaan 1950-luvulla. Asiakirjojen mukaan hankkeessa oli mukana 2 000 upseeria. Lopullisena päämääränä oli myös värvätä 40 000 sotilasta.
Entiset upseerit tiettävästi halusivat hankkeellaan varautua mahdolliseen Neuvostoliiton hyökkäykseen, jota Länsi-Saksa ei vielä tuolloin olisi voinut torjua. Länsi-Saksan asevoimat Bundeswehr perustettiin vasta vuonna 1955. Hanke salaisen armeijan perustamiseksi sai alkunsa vuonna 1949.
Upseerit onnistuivat tekemään suunnitelmansa salassa Saksan hallitukselta ja maata miehittäviltä liittoutuneilta. Vasta vuonna 1951 Saksan liittopresidentti Konrad Adenauer sai tiedon verkoston olemassaolosta, mutta ei puuttunut asiaan.
Der Spiegel -lehden tietojen mukaan toistaiseksi ei vielä tiedetä, milloin tai miksi salainen armeija lakkautettiin. Hankkeessa mukana ollut korkea-arvoinen saksalaisupseeri Albert Schnez kuoli vuonna 2007. Schnez ei elämänsä aikana koskaan puhunut mitään suunnitellusta salaisesta armeijasta.
Lähde: Der Spiegel
Aiheeseen liittyen: SS Werwolf
Ei tainnut Der Spegel kertoa koko totuutta. Jos kerran mukana oli 2000 upseeria niin kyllä sinne on täytynyt olla värvättyinä jo sotilaitakin. Eli, mitä todennäköisimmin salainen armeija perustettiin tuolloin. Ei olisi mitään järkeä että 2000 upseeria vain keskustelisivat keskenään tulevasta hankkeesta ja homma olisi jäänyt siihen.
Ehkä tulevaisuudessa tiedämme enemmän tästäkin asiasta. Tällä hetkellä olisi häpeällistä kertoa että valtaapitävien silmien alla toimi maan oma armeija. Niinkuin muistatte, Saksa (Bundes Republic) ratifioidaan aikaisintaan 2099.
Toiminta oli aivan luonnollista ja kuvaa hyvin sitä huolta mitä hankkeen alullepanijat kokivat isänmaastaan ja sen mahdollisuuksista,lisäksi ottaen huomioon sen että kaikilla toimijoilla vielä tuolloin oli mitä ilmeisemmin sotakokemusta,oli tämä voimakeskittymä erittäin varteenotettava toimija.
Tilanteessa on paljon yhtymäkohtia Suomen sodanjälkeiseen asekätkentään,sillä aihe jota varsinaisesti ei ole liiemmin käsitelty on se että näille aseille oli myös käyttäjät tiedossa,eli kyseessä oli varastoinnin lisäksi myös organisaatio luotuna,ja koska asemäärät eivät olleet täysin tiedossa,paljonko saatiin takaisin kyllä tiedettiin,mutta paljonko jäi kadoksiin ja näille käyttäjät,niin tämä oli omiaan luomaan epävarmuutta Neuvostoliiton pyrkimykselle kuitata välit lopullisesti Suomalaisten isänmaallisten toimijoiden kanssa.Asiaa ei myöskään edesauttanut sisäministeri Yrjö Leinon perääntyminen toiminnasta ja hänen määräyksensä punaisen valpon aseistariisunnasta esti sen että pienen kapinanpoikasen varjolla ei voitu pyytää Neuvostoliiton “rauhaa rakastavan armeijan ” apua.
Ei tarvita kuin kymmenen RUK:n käynyttä miestä, joista yhdellä on visio, toisella organisaatiokyky ja kolmannella puhujanlahjat, ja se on sitten siinä.
Comments are closed.