Koti Uutisia Der Dritte Weg haastatteli Simon Lindbergiä

Der Dritte Weg haastatteli Simon Lindbergiä

0

Vallankumouksellinen, sosiaalinationalistinen saksalainen puolue Der Dritte Weg (suom. Kolmas tie) haastatteli vastikään Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen johtajaa Simon Lindbergiä. Seuraavassa osa haastattelusta käännettynä suomeksi.

Hei Simon, voitko aloittaa kertomalla lyhyesti itsestäsi lukijoillemme?

Olen 33-vuotias ja ollut aktiivinen kansallissosialistisessa taistelussa teini-ikäisestä asti. Olen syntynyt ja kasvanut Etelä-Ruotsissa, ja minulla on kolme lasta. Olen johtanut Pohjoismaista Vastarintaliikettä nyt reilun vuoden ajan, ja ennen johtajan asemaa minulla on ollut järjestössä useita muita tehtäviä.

Liikkeenne on aktiivinen kaikissa Pohjoismaissa ja kannattaa yhtenäistä Pohjolaa. Voitko kertoa tästä enemmän? Onko ajattelunne perustana tiettyjä ideologisia ajattelijoita? Millainen on tulevaisuudenvisionne?

Kyllä, eräs tärkeimmistä tavoitteistamme on yhtenäinen Pohjola: Ruotsin, Norjan, Suomen, Tanskan ja Islannin yhteenliittymä. Tähän kuuluisivat mahdollisesti myös Balttian maat.

Historian lehdillä valtioiden rajoja on Pohjolassa siirrelty moneen kertaan; muun muassa osia nykyisestä Norjasta, Suomesta ja Tanskasta on ollut aikanaan Ruotsin hallitsemia. Ei ole niin pitkä aika siitä, kun Islanti kuului vielä Tanskaan. Pohjoismaisten kansojen välillä on kyllä eroja, mutta näitä vielä huomattavasti enemmän meillä on yhteistä. Suuri joukko kuuluisia henkilöitä on viime vuosisatojen aikana unelmoinut yhtenäisestä Pohjolasta, ja tutkimusten mukaan tämä on näkemys, jota tuetaan kansan keskuudessa kohtalaisen suuresti.

Uskomme, ettei kansallinen vallankumous vain ja ainoastaan yksittäisissä Pohjoismaissa ole kestävä ratkaisu; yhtenäinen Pohjola on välttämätön tulevaisuuden kansallissosialistisen valtion olemassaolon turvaamiseksi, ja suuremmasta perspektiivistä katsottuna välttämätön koko kansamme selviytymiseksi. Kun astumme valtaan, tulemme taatusti saamaan USA:n, EU:n ja YK:n kimppuumme. Yhtenäisessä Pohjolassa olisimme kuitenkin täysin omavaraisia, ja yhdessä meillä on paremmat mahdollisuudet puolustautua.

Tavoite yhtenäisestä Pohjolasta on aika epätavanomainen. Mitkä ovat poliittisia tavoitteitanne tämän lisäksi?

Meillä on kokonainen poliittinen ohjelma, joka on käännetty myös englanniksi. Lyhyesti kerrottuna haluamme luoda kansallissosialistisen valtion, jossa kansankokonaisuus on keskeisessä roolissa ja jossa kaikki ihmiset otetaan huomioon ja jossa kaikkia kunnioitetaan.

Politiikkamme kuuluu myös joukkomaahanmuuton pysäyttäminen. Suurin osa niistä muukalaisista, jotka täällä nyt ovat, lähetettäisiin koteihinsa. Tulemme perustamaan vahvan valtion, jossa päättäjät on valittu tehtäviinsä, koska he ovat osoittaneet olevansa niihin sopivia. Tässä valtiossa ensisijaisena on kansan etu ja selviytyminen. Tulemme eroamaan EU:sta. Annamme vain kansalaisille oikeuden omistaa tiedotusvälineitä. Luomme modernin, luonnonlakien kanssa sopusoinnussa olevan yhteiskunnan. Rakennamme vahvan puolustuksen. Tulemme taistelemaan maailmanlaajuista sionismia vastaan ja auttamaan muita kansakuntia vapautumaan sen ikeestä.

Puhutaan seuraavaksi Ruotsista. Monille on jäänyt vaikutelma, että ruotsalaiset ovat jopa perusteellisemmin aivopestyjä kuin saksalaiset huolimatta siitä, ettei Ruotsi ole hävinnyt yhtäkään sotaa tai ollut miehitettynä. Saamme lähes päivittäin lukea muukalaisten tekemistä raiskauksista ja muusta heidän rikollisuudestaan. Tai sitten aivan pähkähulluista asioista, kuten siitä, että varapääministerinne itki kertoessaan maahanmuuttoa koskevista kovennetuista säädöksistä. Voitko selittää, miten Ruotsista on tullut tällainen?

Ruotsissa asiat ovat tietyillä yhteiskunnan osa-alueilla kaiketi huonommin kuin Saksassa, ja toisilla osa-alueilla taas hieman paremmin. Maatamme vaivaavat ongelmat ovat rantautuneet tänne samalla tavalla kuin Saksaan ja lähes kaikkiin valkoisen maailman maihin – aivopesun kautta, joka vetoaa kansamme vahvaan altruistisuuteen. Tämä propaganda on läsnä kaikkialla mediassa, koulussa ja viihdeteollisuudessa. Kansa on pakotettu materialistiseen, välinpitämättömään ajatteluun, johon kuuluu hulluutta vastaan taistelemisen sijasta välittää vain pankkitilin summan suuruudesta. Niille, jotka ilmaisevat tyytymättömyytensä, lyödään rasistin leima otsaan. Kuten me kaikki tiedämme, monille on suurempi paha joutua haukutuksi rasistiksi kuin jopa teloitetuksi, ja näin status quo jatkaa vallitsemistaan.

Ruotsidemokraatit ovat olleet vaikuttamassa eduskunnassa jo vuosia. Olemme saaneet vaikutelman, että puolue on tyypillisen populistinen – islaminvastainen, Israelin nimeen vannova, positiivinen Yhdysvaltoja ja homolobbareita kohtaan. Mitä mieltä sinä tästä olet?

Vaikutelmanne on aivan oikea! Ruotsidemokraatit eivät eroa millään tavoin muista eduskuntapuolueista, he vain teeskentelevät eroavansa. Media kirjoittaa jatkuvasti puolueen olevan radikaalimpi kuin mitä se todellisuudessa on. Näin ruotsidemokraattien äänestäjät saadaan pysymään uskossaan, että puolue on radikaali.

Puolue ei edes halua pysäyttää joukkomaahanmuuttoa, vaan vain vähentää sitä. Suurin osa heidän kannattajistaan uskoo puolueen haluavan totaalistopin ja alkavan lähettää muukalaisia koteihinsa – tätähän ruotsidemokraatit eivät missään nimessä halua tehdä. Tosiasia on, etteivät ruotsidemokraatit tunnusta verta tai rotuja; ainoa asia, josta he välittävät, on että ruotsalainen kulttuuri selviytyy. Toisin sanoen he ovat aivan tyytyväisiä, vaikka joka ainoa ihminen Ruotsissa olisi musta, kunhan vain he puhuvat ruotsia eivätkä ole muslimeita. Kaikki kulttuuri on kuitenkin täysin riippuvaista verestä, ja ruotsidemokraattien politiikka tulee näin ollen hävittämään kansamme, maamme ja kulttuurimmekin aivan samalla tavoin kuin muiden kansanpetturien politiikka, ehkä vain hieman pidemmän aikavälin sisällä.

Ruotsidemokraatteja kuvaillaan usein eduskuntamme kaikkein Israel-ystävällisimmäksi puolueeksi, ja sillä onkin lukuisia juutalaisia johtavissa asemissa.

Järjestönne on mainittu saksalaisissakin sanomalehdissä. Muutama kuukausi sitten luimme äärivasemmistolaisesta, joka kuoli tähän kohdistetun hyökkäyksen jälkeen eräässä toritapahtumassanne Suomessa. Teitä kuvaillaan säännöllisesti ”hyvin militanteiksi”. Joudutteko poliittisessa taistelussanne Ruotsissa usein äärivasemmistolaisten hyökkäysten kohteiksi?

Aivan ensiksi haluan tehdä selväksi, ettei kyseinen äärivasemmistolainen kuollut ”hyökkäyksessä” saamiinsa vammoihin, vaan siihen, ettei hän pysynyt erossa huumeista edes sen aikaa kun häntä hoidettiin toritapahtuman jälkeen sairaalassa.

On selvää, että median intresseihin sekä Saksassa että Pohjoismaissa kuuluu maalata meistä kuvaa murhaajina. Olemme laillinen kansalaisjärjestö, emme militantti organisaatio. Uskomme kuitenkin itsepuolustukseen, eikä kukaan hyökkää kimppuumme tai vastusta väkivalloin oikeuttamme levittää sanomaamme katumatta toimintaansa jälkeenpäin.

Yhteenottoja äärivasemmistolaisten kanssa kyllä tapahtuu, mutta viime vuosina olemme kasvaneet kutakuinkin samaa tahtia kuin mitä he ovat menettäneet kannatustaan.

Pakotetaanko teitä näiden hyökkäysten ohella taistelemaan valtion taholta kohdistuvaa painostusta vastaan, kuten meitä täällä Saksassa?

Mainitsin aikaisemmin Ruotsissa asioiden olevan joissakin suhteissa hieman paremmin kuin Saksassa, ja tämä on yksi niistä osa-alueista. Tietenkin olemme pakotettuja taistelemaan järjestelmän meihin kohdistamaa painostusta vastaan. Tästä esimerkkinä on laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, joka muuttuu kaiken aikaa kattavammaksi. Turvallisuuspoliisi käyttää suuren osan vuosittaisista budjeteistaan meidän vastaiseen taisteluun. Viime vuosina myös tavallinen järjestyspoliisi on alkanut käyttäytyä meitä kohtaan yhä väkivaltaisemmin, ja Suomessa he valmistelevat parasta aikaa oikeudenkäyntiä, jossa toimintamme halutaan kieltää lailla. Se, miten tässä käy, jää nähtäväksi.

Kaikki tämä paine ei kuitenkaan ole mitään siihen verrattuna, mitä te saatte Saksassa kestää. On aivan ilmeistä, että nykypäivän vallanpitäjät pelkäävät meidän kansallismielisten kasvua, eivätkä he halua meidän sotkevan heidän suunnitelmiaan pyyhkäistä kansojamme maapallolta.

Teillä oli vastikään suuri mielenosoitus Tukholmassa. Kasvaako liikkeenne, ja jos näin on, ovatko uudet jäsenet sellaisia, jotka ovat jo kauemmin mieltäneet itsensä kansallismielisiksi? Vai onnistutteko te radikaalina järjestönä keräämään riveihinne kansallismielisissä piireissä aivan uusia ihmisiä?

Meitä oli tuossa mielenosoituksessa 700 henkeä, ja lukumäärä olisi ollut sata henkeä suurempi, jos poliisi ei olisi estänyt näitä sataa kokoontumispaikalta myöhästynyttä liittymästä meidän kulkueeseemme. Nämä osallistujaluvut tekivät mielenosoituksestamme Ruotsin tähän asti suurimman kansallissosialistisen mielenosoituksen sitten toisen maailmansodan. Se oli suurin kansallismielinen mielenosoitus vuosiin.

Olemme kasvaneet roimasti viime vuosien aikana, ja sanoisin juuri rekrytoitujen tulevan laajemmalta yhteiskunnalliselta spektriltä kuin aikaisemmin. He eivät siis ole vain nuoria miehiä tai kansallismielisen liikkeen ”veteraaneja”, jotka ovat aiemmin olleet mukana muissa järjestöissä. ”Tavallisten” ihmisten, naisten ja vanhempien ihmisten määrä liikkeessämme on kasvussa. Toinen kiinnostava asia on, että rekrytoimme nykyään yhä enemmän ”totuudenetsijöitä” sekä entisiä äärivasemmistolaisia.

Jotkut kritisoivat teitä siitä, että olisitte jonkinlainen ”lahko”. Mitä sinulla on sanottavaa tällaisiin väitteisiin?

Olemme vallankumouksellinen liike, jonka maailmankatsomus on täysin ristiriidassa vallitsevan maailmankatsomuksen kanssa. Olemme taistelussamme täysin vakavissamme. Kansallissosialismin puolesta taisteleminen ei ole mikään väliaikainen harrastus, vaan koko elämän pituinen velvollisuus. Jäsenemme eivät vain ajattele kansallissosialistisesti – he myös elävät kansallissosialistisesti. Nämä tosiasiat tekevät meistä joskus ulkopuolisia muun yhteiskunnan silmissä. Jäseniämme sitoo vahva yhteisöllisyys. Mikäli tämä tekee meistä lahkon, olen ylpeä saadessani olla osa sitä.

Jos joku Pohjolan ulkopuolelta haluaa vierailla tapahtumissanne, voitko kertoa, mitkä ovat vuoden tärkeimpiä tapahtumianne?

Emme ole kovinkaan kiinni tällaisissa perinteissä toisin kuin monet muut kansallismielisessä liikkeessä. Sen sijaan pyrimme olemaan joustavia ja sovittamaan aktivismimme yhteen sen kanssa, mitä ympärillämme tapahtuu.

Tulemme vuoden 2017 aikana järjestämään useita mielenosoituksia, mutta emme ennalta määrättyjen päivämäärien mukaan. Olkaa siis yhteydessä meihin, jotta saatte tietää näistä jo hyvissä ajoin!

Teillä oli vähän aikaa sitten solidaarisuusaktivismia ”terroristijärjestönä” kielletyn brittiläisen National Actionin puolesta. Myytte muun muassa romanialaisella nationalistijohtaja Codreanulla kuvitettuja T-paitoja, ja olet ollut Kultaisen aamunkoiton New Yorkin -osaston haastattelemana. Millaista on yhteistyönne muiden eurooppalaisten kansallismielisten järjestöjen kanssa? Entä millaisia näkemyksiä sinulla on tulevaisuuden Euroopasta?

Yritämme parhaamme mukaan pitää hyvät suhteet muihin eurooppalaisiin nationalisteihin, mutta emme tee sitä mihin hintaan hyvänsä. Olemme melko tarkkoja siitä, ketkä näistä järjestöistä näemme todellisina liittolaisinamme, emmekä halua olla tekemisissä liberaalimpien ja laimeampien järjestöjen kanssa, joita putkahtelee näkyviin tämän tästä ympäri maailmaa. Vain se, että kutsut itseäsi kansallismieliseksi, ei automaattisesti tee sinusta hyvää ihmistä.

Kun joku järjestö kasvaa vauhdilla omassa maassaan, tulemme hyötymään suuresti yhteistyöstä. Olemme myös iloisia, mikäli voimme auttaa muita puhtaasti nationalistisia järjestöjä ympäri maailman, jos tulee käymään niin, että olemme ensimmäinen järjestö, joka tekee kansallisen vallankumouksen.

Näkemykseni tulevaisuudesta on, että valkoinen maailma herää lopultakin unestaan ja alkaa taistella maailmaa hallitsevia sionisteja vastaan. Näen asian niin, että tällä kertaa tulemme voittamaan. Näin tulevaisuuden, jossa kansat hallitsevat itse itseään ja ovat vahvoja, tehden yhteistyötä ja kunnioittaen toistensa itsemääräämisoikeutta. Joko tulee tapahtumaan näin, tai rotumme ja viime kädessä koko maailma tuhoutuu. Näille kahdelle skenaariolle ei juuri ole olemassa vaihtoehtoja.

Mitä Ruotsissa raportoidaan Saksassa tapahtuvista ajankohtaisista asioista? Millaisen ruotsalaiset yleisesti näkevät nyky-Saksan olevan?

Vaihtoehtoisissa medioissa Saksasta saa suorastaan järkyttävän kuvan. Tiedän, että olette kärsineet joukkomaahanmuutosta ehkä jopa enemmän kuin me Ruotsissa. Valtavirran mediassa kirjoitetaan vain siitä, kuinka fantastinen ihminen Angela Merkel on. Surullista kyllä, tämän vuoksi luulen monien ruotsalaisten ajattelevan Saksan olevan hyvin toimiva maa ilman sen suurempia ongelmia, paitsi tietenkin valkoiset heteroseksuaalit miehet ja yksi jos toinenkin muslimien tekemä terrori-isku.

Onko teillä meneillään juuri nyt ajankohtaisia kampanjoita? Millaisia suunnitelmia teillä on kuluvalle vuodelle?

Meillä on aina monta rautaa tulessa! Tänä vuonna tulemme järjestämään useita mielenosoituksia, jotka toivottavasti kasvavat vielä suuremmiksi kuin viimeisimmät mielenosoituksemme. Tulemme edelleen rekrytoimaan uusia ihmisiä, ja pyrimme parantumaan yhteydenpidossamme muuhun maailmaan julkaisemalla englanninkieliset kotisivut. Tulemme myös levittämään poliittista ohjelmaamme kääntämällä sen muun muassa saksaksi.

Kiitokset perusteellisista vastauksistasi ja onnea uuteen taisteluvuoteen!

 

Alkuperäinen, saksankielinen haastattelu on jaettu kahteen eri osaan, ja se on luettavissa täältä: Der Dritte Weg (1, 2)

Nordfront.se