Koti Artikkelit Demokratia ja johtajaperiaate

Demokratia ja johtajaperiaate

23

“Kansallissosialistit ovat demokratian vastustajia!” kuuluu yleinen väittämä yleensä valtamedian sekä valtaapitävien suusta. Mitä eliitille itselleen sitten merkitsee “demokratia”? Kaikki artikkelissa esitetyt ajatukset eivät välttämättä edusta toimituksen linjaa; lue Vastarintaliikkeen yhteiskunnallisesta ohjelmasta lisää Poliittisesta manifestistamme.

Platon.

Valtaapitäville “demokratia” tarkoittaa nykyistä edustuksellista demokratiaa, joka on voimassaoleva hallintomuoto läpi Euroopan. Se on osoittautunut erityisesti viime vuosina täysin korruptoituneeksi ja rappiolliseksi hallintomuodoksi, jossa kansalaiset saavat määräajoin äänestää toinen toistaan epäpätevämpiä ehdokkaita eduskuntaan.

Jonkin ehdokkaan äänestysperusteena on yleensä “Hän pukeutuu niin tyylikkäästi” tai “Tuo on se juontaja ohjelmasta X” tai pahimmillaan “Hän on tosi-tv-tähti!”. Sangen irvokas ilmiö on siis kyseessä. Suomen nykyinen tilanne kuvastelee tämäntyyppistä kehitystä. Maamme ollessa Euroopan unionille alisteisena tämä vain korostuu entisestään. Täydellinen vastuuttomuus on vallalla kaikkialla hallinnon aloilla eikä kansalaisista pidä huolta kukaan. Valitusta ja hammasten kiristystä on havaittavissa melkeinpä minkä vaan median kommenttiosioissa.

Tämä on siis valtaapitävien mielestä “demokratiaa”, koska heidän mukaansa “kansanvallaksi” kelpaa se, että kansalaiset ovat itse heidät valtaan äänestäneet. Jonkin täytyy olla pahasti pielessä asioiden ollessa tällä tolalla. Miten kansan tahto voi olla toteutunut, jos joka puolelta kuuluu pelkkää nurinaa? Tästäpä herääkin heti kysymys: Jos tämä ei ole demokratiaa, mikä sitten on? Voiko “demokraattisuutta” tai “kansan tahtoa” mitata? Tätä on tarkasteltava pintaa syvemmältä. Antiikin filosofeista Platon (427 eaa.–347 eaa.) ja Aristoteles (384 eaa.–322 eaa.) ovat ottaneet teoksissaan kantaa demokratiaan.

Platon tarkasteli eri valtiomuotoja teoksessaan Valtio. Hän asetti yhden ylitse muiden ihanteelliseksi malliksi, ja tämä valtiomuoto on aristokratia. Sille tunnusomaista on:

  • Valtiomies hallitsee oikeudenmukaisesti ja hyvin suurella viisaudellaan
  • Toiminta perustuu järkeen ja tietoon
  • Oikein on yhteiskunnalle paras
  • Ihmiset ovat eriarvoisia siinä, kelpaako joku hallintoon vai ei

Platonin mukaan huonot valtiomuodot ovat timokratia, oligarkia, demokratia sekä viimeisenä ja huonoimpana tyrannia. Demokratia on hänen mukaansa siis toiseksi huonoin hallintomuoto. Demokratiassa kuka tahansa voi hallita ja “vapaus” rehottaa ilman vastuuta. Kaikilla on sanan- ja elämisenvapaus. Demokratia tunnustaa myös sokean tasa-arvon välittämättä ihmisen henkisistä ominaisuuksista. Tällainen valtiomuoto johtaakin Platonin mukaan lopulta hajaannukseen ja tyranniaan, joka on huonoin valtiomuoto. Siinä kuka tahansa voi nousta hallitsijaksi ja hallita täysin oikkujensa mukaan.

Aristoteleskin oli samoilla linjoilla Platonin kanssa. Hän oli myös Platonin oppilas. Teoksessaan Politiikka Aristoteleskin pitää demokratiaa huonona vaihtoehtona, koska se oli hänen mukaansa “roskaväen valtaa”, jossa enemmistö ajoi vain enemmistön etua. Hyvissä valtiomuodoissa ajoi hallinto aina yhteistä etua. Hyviksi valtiomuodoiksi Aristoteles katsoi aristokratian, monarkian ja politeian. Viimeksi mainittu tarkoittaa eräänlaista demokratian ja aristokratian yhteen sovitettua järjestelmää, jossa enemmistö hallitsee kaikkien eduksi. Aristoteleen aristokratia oli samantyyppistä kuin Platoninkin; heille aristokraattisuus tarkoittaa suurta viisautta, tietoa ja järkeä. Tällaiset henkiset vaatimukset täyttävä ihminen on siis hyvä hallitsija.

Aristoteles.

Huomionarvoista on kummankin filosofin ajatuksissa se, että demokratiassa kansalaisilla on suora päätäntävalta yhteiskunnallisiin asioihin. Siinä mielessä se poikkeaakin meille tutusta edustuksellisesta demokratiasta. Kuitenkaan kansalaisten suora valta ei ollut kreikkalaisten mielestä siis hyvä asia, koska valtaosalla kansasta ei ole yksinkertaisesti henkisiä edellytyksiä tehdä yhteiskunnalle hyviä päätöksiä. Nykyinen edustuksellinen demokratiamme vastaakin melko osuvasti Platonin ja Aristoteleen kuvausta, kun katsotaan kokonaiskuvaa. Antiikin filosofeille demokratia oli kokonaisuudessaan huono hallintomuoto, mitä se ainakin nykymuodossaan on tänä päivänäkin.

Demokratian käsitteen voi nähdä eläneen aikojen saatossa. Benito Mussolini (1883–1945) kuvasi fasismin ja demokratian suhdetta sekä kritisoi demokratiaa hänen ja Giovanni Gentilen yhteisteoksessa La dottrina del fascismo (“Fasismin doktriini”). Teoksen mukaan fasismi kiistää demokratian perusajatuksen siitä, että suuret ihmismassat ovat määräävä tekijä yhteiskunnan kehityksen suunnassa.

Demokraattiset hallitusmuodot, jotka omasta mielestään ovat suvereeneja, ajautuvatkin todellisuudessa tilanteeseen, jossa todellista valtaa käyttää joku aivan muu taho tai peräti jonkinlaiset salaiset voimat, jotka eivät ole vastuussa ainakaan kansasta. Demokratian hellimä ajatus yksilön hyvinvoinnista ja vapaudesta yhteiskunnan ylimpänä tavoitteena johtaa kulttuurin ja sivistyksen tason alenemiseen, koska demokratiassa korkeinta valtaa edustaa keskinkertaisuus eivätkä huippuyksilöt. Tällainen yhteiskuntamuoto voi johtaa ääritilanteessa siihen, että ihmisten ylevin tavoite on saada toteuttaa omia alhaisia mielihalujaan rajatta. Millään muulla ei ole merkitystä. Tämänkaltainen toiminta tuhoaa lopulta ihmisyyden perusteet ja alistaa ihmisen eläimen tasolle, täysin riippuvaiseksi luonnon oikuista, mikä johtaa lopulta ihmislajin häviämiseen. Mussolinin ja Gentilen tulkinta demokratiasta on hämmästyttävän samanlainen kuin Platonilla ja Aristoteleella.

Entä voiko fasismin katsoa demokratiaksi siinä mielessä, että fasistivaltio toteuttaa kansan tahtoa? Vastaus kuuluu: voi hyvinkin. Fasismi katsoo, että ihmisten todellinen tahto tulee esille vain harvojen teoissa ja ajatuksissa. Nämä harvat ovatkin niitä huippuyksilöitä, jotka edellisessä kappaleessa kuvattu demokraattinen valtiomuoto unohtaa ja latistaa keskinkertaisiksi. Heidän tulee olla vallassa ja määrittää yhteiskunnan suunta, koska heillä on siihen tarvittava tieto ja viisaus. Siten voidaan suurille kansanjoukoille taata inhimillisen elämän perustarpeet ketään kansaan kuuluvaa unohtamatta sekä varmistaa myös ihmisten henkisten voimavarojen kehitys kohti ylevämpiä tavoitteita kuin omien mielihalujen toteuttamista. Näin syntyy lopulta korkeakulttuuria sekä todellista hyvinvointia, niin materiaalisesti kuin henkisestikin. Tämä on samalla puhtainta demokratiaa, jossa ihmisten laatu on tärkeää eikä ihmisten määrä. Fasismissakin näkyy näin ollen samanlainen ihmisten eriarvoisuuden ajatus, joka jo antiikin filosofien mietteissä oli mukana. Lisäksi fasismi on hyvin lähellä Platonin ja Aristoteleen ihanteellista aristokraattista valtiomuotoa – ellei peräti sen yksi muoto.

Nykyään Suomessa “demokratia” ja “demokraattisuus” ovat melkeinpä dogmaattisia käsitteitä, jotka tarkoittavat siis edustuksellista ja rappeutunutta demokratiaamme. Samalla näitä termejä käytetään populistisessa leimaamistarkoituksessa sekä yhteiskuntakriitikoiden että valtamedian ja valtaapitävien puolelta, mikä ei lopulta johda mihinkään hedelmälliseen lopputulokseen. Yhteiskuntakriitikoiden demokratia-ajatus vaikuttaisi pohjautuvan antiikin ajan tapaiseen malliin, jossa kansalta ainakin kysyttäisiin asioista ennen päätöstä. Siinä ovat kuitenkin edelleen samanlaiset ongelmat kuin edustuksellisessakin demokratiassa. Onko kansalla tarpeeksi kykyä, ymmärtämystä ja viisautta ottaakseen kantaa asioihin ja päättääkseen niistä siten, että päätös on yhteiskunnalle hyvä? Lisäksi nykyään kansa on täysin alttiina kaikenlaiselle mielipiteenmuokkaukselle, mikä on selvästi pahansuopaista ainakin valtamedian osalta. Suoraan demokratiaan pätee täsmälleen sama ongelma. Sitähän tarjotaan toisinaan ratkaisuksi huonon edustuksellisen demokratian tilalle.

Entä kansallissosialismi? Sen tärkeimpiä ominaisuuksia on johtajaperiaate, jossa yhteiskunta muodostuu pyramidimaisesti ylhäältä alaspäin siten, että ylimpänä on yksi johtaja, jonka alaisia ovat muut kerrokset. Alemmat tasot ovat kuuliaisia ylemmälle portaalle, ja ylempi porras on toiminnastaan vastuussa kansalle. Nimitys kunkin pyramidin portaan virkaan tulee aina ylemmältä portaalta eikä alempaa, koska näin varmistetaan nimitettävän kelpoisuus tehtäväänsä. Kansallissosialistinen johtajamalli ei kuitenkaan ole mielivaltaista tyranniaa, koska siihen kuuluu luonnollisesti myös vastuu. Valta ja vastuu kulkevat aina käsi kädessä eikä niitä voi erottaa koskaan toisistaan. Pyramidin ylemmät kerrokset vastaavat aina alempien kerrosten hyvinvoinnista ja tarpeista.

Tässä tuleekin näkyviin johtajaperiaatteen yhteys aristokraattiseen valtiomalliin. Kuhunkin virkaan kuuluu valita se, joka sen parhaiten täyttää ja joka toteuttaa yhteiskunnan parasta. Jaloimmille yksilöille kuuluvat siten johtajien paikat. Aristokraattinen on näin ollen se, joka parhaiten kansan etua palvelee. Mikä sitten on yhteiskunnalle hyväksi ja kansan tahto? Objektiivisesti sen voi katsoa olevan perustarpeiden tyydytys sekä henkisen hyvinvoinnin toteutuminen kaikkien kansalaisten kohdalla siten, että kansa selviytyy läpi vuosituhansien. Näin ollen kansallissosialistisen johtajaperiaatteen voi todeta olevan myös mitä puhtainta demokratiaa kansan tahdon toteuttamisen mielessä.

Edustuksellisen demokratian idea rajoittuu pelkkään hallintokoneistoon, jossa kansalaiset joutuvat äänestämällä valitsemaan enemmän tai vähemmän huonoja ehdokkaita vajavaisin tiedoin. Tämän prosessin jälkeen alkavat sitten valitut hallintoelimet tehdä toinen toistaan huonompia päätöksiä ja vievät kansaa kohti sen omaa tuhoa. Eihän tällaista voi sallia! Kansakunnan kehityksen suunnan määrääkin kansallissosialismissa johtaja, joka nousee kansan joukosta omalla voimallaan ja tarmollaan sekä johdattaa kansan kohti korkeampia tehtäviä ja loistokasta tulevaisuutta!
 

Teemu Tuuliainen

Vieraileva kirjoittaja

23 KOMMENTIT

  1. Huippuyksilöt laitetaan lapsesta asti ymmärtämään itseään tyhmempiä, moraalittomia ja valheita. Siten nämä kansalliset tähtemme ja aarteemme kuihtuvat pois. Mädätystä kierrättävät kunnanjohtajat,jotka tuhoavat ensin yhden, sitten toisen. Kapellimestarit, joidenka kädet eivät epämusikaalisuuttaan osaa mitään, saavat silti heilua. Demokratia on sitä tänäpäivänä,että suomalainen ei saa enään valkoinen,eikä turvassa lapsineen kaikenmailman taureilta.

  2. Demo Kratia = Kansan valta. JOs kerran kansalla olisi valta, mihin tarvitsemme valtiohallintoamme, kansanedustajiamme, MEP:ejä ja ministereitä? Kansa voisi suoraan päättää mitä tehdään ja virkamiehet hoitaisivat. Ei tarvittaisi lobbareita eikä muita.

    Hyvänä esimerkkinä päättäjiemme “demkratiasta” oli kyselyn tulos jossa lähes 2/3-osaa kansasta halusi viinit ruokakauppoihin. Mutta kansanedustajillemme ja ministereillemme tuotti suunnatonta tuskaa edes vahvemman oluen myynnin salliminen. Näin kauas on kansanvalta Suomessa karannut.

    Toinen merkittävä diktatuurin osoitus oli käydyt presidentinvaalit. Niissä annettiin koko Suomen valtiota koskeva “mahtikäsky” jossa kaikkien puolueiden jäseniä käskettiin äänestämään Saulia. Ja niin kiltisti SDP:n, Kepun, Vasemmistoliiton ja RKP:n äänestäjät marssivat kuin lampaat teuraalle ja änestivät Saulia. Ja missä kohtaa tuossa toteutui kansanvalta?

    • Kansanvalta on vitsi joka ei ikinä toteudu. Melko sama kuka pressan jakkaralla istuu, eihän sitten Kekkoslovakian aikojen ole Suomessa ollut pressalla valtaa. Se on pelkkä edustusvirka ja todellinen valta on pääpäsmäriministerillä ja hänen puolueellaan. Virkamieshallitus tekis terää. Sellainen johon valitaan pätevyyden eikä puolueen jäsenkirjan perusteella.

      • Valta on niillä, joiden sätkynukkeina ovat demokraattiset eduskuntapuolueet, kansanedustajat, presidentti ja pääministeri. Mikään Sipilä tai Stubb tai mikä tahansa muu demokraattinen pääministeri ei tee mitään ilman Isännän lupaa ja käskyä. Sitä varten on luotu demokratia.

  3. Ei tällä, mitä Suomessa ja muissa EU-maissa harjotetaan, ole mitään tekemistä oikean demokratian kanssa. Kaikki valtapuolueet ja niiden ehdokkaat ovat ihan perseestä ja ajavat samaa rappioagendaa, mikä johtaa Suomen tuhoon. Ei Suomi ole enään pitkään aikaan ollut itsenäinen maa, vaan EU johtajat tekevät lopulta kaikki Suomen päätökset, ja nämä maanpetturipoliitikot ja globalistit ajavat EU:n agendaa. Ei globalistit aio vallastaan luopua, vaan siionistit kun palvelevat vaan rahaa ja valtaa, korruptio ja vaalivilppi ovat jo niin syvällä rakenteissa, että parlamentaarisista ratkaisuista ei ole enään aikoihin ollut mitään hyötyä. Kaikki isot yhteiskunnalliset muutokset ovat aina tulleet kansannousun ja verenvuodatuksen kautta, muuta vaihtoehtoa ei ole kuin vallankumous. Kansallissosialismi on Suomen ja Euroopan ainoa pelastus!

      • Niin oletko jo ostanut sen menolipun Meksikoon Erkki McAutisti? Pääset nuolemaan ihan aidon Jésuksen nuppia ja täyttymään pyhästä hengestä.

  4. Kaikista hallintomuodoista demokratia on tuhoisin. Kypsäksi kehittynyt demokratia on armoton ja tuhoisa diktatuuri. Demokratiassa kansakunta hävitetään “pehmein” kulttuurimarxistisin keinoin, silti tehokkaampi kuin verisemmässä sodassa: kun demokratia ottaa vauhtia väestö puolittuu yhdessä-kahdessa sukupolvessa (https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_sovereign_states_and_dependencies_by_total_fertility_rate). Moraali rapistuu ja sitten romahtaa, ja demokraattinen korruptio rehottaa alusta asti. Demokraattista kokonaisuutta tarkistaen voidaan huomata, ettei tuottavuuskaan ole riittävä, vaan velkaantuminen demokratian edunsaajille (globalististeille) vain kiihtyy. Huomattava osa proleista (korko-% verran) ovat pysyvästi täysin turhia, mutta se ei haittaa proleja eikä demokraatteja. Koska demokratiassa konsensus on siinä, että kaikki (mukaan lukien goyimie elämän arvo) mitataan tämän hetken fiat-rahassa ja monen prolen arvo on negatiivinen.

    Yllä mainitut ominaisuudet ovat niin arvokkaat NWO (a.k.a. Pax Judaica), että demokratiaan pakotetaan mattopommituksilla ja tarvittaessä atomipommituksillakin.
    Fakta on, että n. 85% demokratian jälkeisestä populasta (‘1984’:ssa esitetty arvio) ovat proleja, jotka oikeasti eivät kiinnostu mistään mikä on oman rehukaukalon ulkopuolella. Tämä taas tarkoittaa, että kansakunnan pelastamiseen demokraattiselta tuholta voidaan oikeutetusti käyttää melkein mikä tahansa keino, koska vaihtoehtona on on kansakunnan varma tuho. Ensisijaisesti on yritettävä kansan valistus ja poliittiset keinot, siinä toivossa että ihme tapahtuisi ja kansa heräisi kulttuurimarxistisesta hypnoosista. Se on pitkä ja kivinen tie, koska

    “To predict the behavior of ordinary people in advance, you only have to assume that they will always try to escape a disagreeable situation with the smallest possible expenditure of intelligence.” – Friedrich Nietzsche

  5. Ehkä se auttaisi, jos joka kerta kun joku puhuu demokratiasta, ottaisi esille demokratian alasajon. Ainakin pieni ele sille, että asioista alettaisiin puhua niiden oikeilla nimillä.

  6. PVL vetoaa sananvapauteen, vaikka sensuroi täälläkin. Natsi on natsi vaikka voissa paistaisi…!

    • Johtuukohan Erkki se siitä, että kirjoituksesi ovat luokatonta paskaa?

      • Luokattomuuden ei pitäisi aiheuttaa sensuuria. Lainvastaisuuksien poistot voi vielä ymmärtää, mutta “luokattomuus” on toisaalta turhan epämääräinen käsite ja toisaalta “luokattoman” sisällön voi aina kumota jykevillä Kruppin Teräksen kaltaisilla kovilla ja kylmillä faktoilla!

        • Miksi kaksisuuntaisen mielialahäiriön tuotoksia pitäisi kommentoida, kritisoida tai pitää julkisesti täällä näkyvillä? Ne vain rumentavat kommenttipalstaa.

          Aito kriittinen keskustelu on sitten asia erikseen.

          • Jos väitetään että ollaan sananvapauden puolella, niin siihen sisältyy myös hullujen ja “väärien” mielipiteiden esilletuonnin hyväksyminen. “Miksi xxx tuotoksia…” on huono argumentti sensuurin puolesta. Samaahan valtamedia harrastaa, “Miksi natsien tuotoksia pitäisi…”

            “Aidosta” kriittisestä keskustelusta puhuminen taas johtaa herkästi “no true scotsman”-logiikkavirheeseen, varsinkin kun sitä mikä on “aitoa kriittistä keskustelua” ei ole mitenkään selkeästi tai yksiselitteisesti missään määritelty. Koskaan. Täälläkin näkee välillä että aivan asiallista keskustelua sensuroidaan vain sen takia että kansallismielinen keskustelija ei ole kyennyt pitämään puoliaan.

            Erkki Hännisellä on siis pointtia siinä, että onhan se aika härskiä tekopyhyyttä ja kaksinaamaisuutta väittää että puolustetaan sananvapautta vaikka ei niin sitten tehdä vaan pelätään pelkkiä sanoja ja mielipiteitä niin paljon että luodaan vasemmistopiireistä tuttu “safe space”. Aivan suoraan semiittien käsikirjasta poimittua toimintaa sellainen.

          • kyllä noita erkin paskajuttuja on täällä ihan tarpeeksi näkyvillä että ihan päästään on tuonkin keksinyt että täällä sensuroidaan

          • Ehkä osan sensuureista on keksinytkin, ja osa viesteistä katoaa myös sivun ja Cloudflaren toimintahäiriöhin. Mutta myös asiallista keskustelua poistetaan, esimerkiksi useita kymmeniä viestejä pitkä keskustelu ennen “kieltooikeudenkäyntiä” jossa muutamat keskustelivat kansallissosialistisen Suomen omavaraisuudesta, ja kansallissosialistista kantaa edustanut keskustelija joutui turvautumaan lopulta argumentaatiovirheisiin. Erkki Hänninen toki ei ollut yksi näistä keskustelijoista, ainakaan muistaakseni, joten hänen henk.koht. sensuuriuhriutumisensa voivat toki olla keksittyjä.

          • “Nimimerkki Lukija on oppikirjaesimerkki ”concern trollista”. ”

            Aika paksua puhetta sen perusteella että totean vain faktan. For the record, itse en edes kannata sananvapautta, en vain pidä tekopyhyydestä.

            Ja kun nyt ollaan päästy tähän ad hominem asteelle, niin sinähän olet se tyyppi jonka mielestä 70-luvulla kirjoitettu fiktiivinen kirja joka kuvailee 90-lukua kertoo tarkasti 2010-luvusta vaikka epäonnistuu jopa perusasioiden ennustamisessa. Että ehkä ei kannata tulla huutelemaan yhtään mitään.

Comments are closed.