Koti Artikkelit Asuntokuplan puhkeaminen voi radikalisoida kansaa

Asuntokuplan puhkeaminen voi radikalisoida kansaa

11

Vuodenvaihteessa julkisuudessa on herännyt huoli Ruotsin asuntokuplan puhkeamisesta. Mikäli länsinaapurin talous ajautuu kriisiin, voi taantuma levitä helposti myös Suomeen. Finanssieliittiä vastustavien kansallismielisten kannalta kriisissä piilee myös suuria mahdollisuuksia.

Kauppalehti uutisoi viikonloppuna, että Tukholmassa kiinteistöjen keskineliöhinta on pudonnut hetkessä yli tuhat euroa. Tämä enteilee vakavia vaikeuksia erityisesti kerrostalorakentajille, joiden mahdollinen konkurssikierre huolettaa nyt kansaa. Lisäksi Ruotsissa vuokra-asuminen on paljon harvinaisempaa kuin Suomessa, joten merkittävä määrä kansasta on hetkessä menettänyt tuntuvan siivun varallisuudestaan asuntojen arvon pudotessa.

Vaikka asuntokupla on halpaa velkarahaa kansalaisille tyrkyttäneiden pankkiirien syytä, kuplan puhkeaminen köyhdyttää rahaeliitin sijaan rehellistä työtä tekeviä tavallisia kansalaisia. Kauppalehden mukaan köyhtyminen tulee jatkumaan toistaiseksi, sillä asuntojen hintojen laskulle ei ole näkyvissä loppua. Ongelmat ovat levinneet Tukholmasta jo esimerkiksi Göteborgiin ja Malmöhön.

Talouskriisi voi levitä helposti asuntomarkkinoilta myös muuhun yhteiskuntaan, sillä kansan köyhtyessä kulutus pysähtyy ja yritykset menettävät asiakkaansa. Tämä taas johtaa työttömyyden nousuun. Lisäksi suurilla yhtiöillä ja rahastoilla on huomattavia summia kiinni kiinteistöissä, jotka menettävät nyt arvoaan. Myös tavalliset kansalaiset ovat säästäneet eläkepäiviään varten sijoittamalla asuntorahastoihin. Kiinteistömarkkinat voivat tempaista siis koko kansakunnan syöksykierteeseen. Tällöin ulkomaalaiset sijoittajat vetäisivät rahojaan pois Ruotsista, mikä kärjistäisi ongelmia entisestään, kun esimerkiksi tuontihyödykkeet muuttuisivat huomattavasti kalliimmiksi kruunun arvon romahtaessa.

Monia asuntokriisissä raivostuttaa eniten se, että pankit tulevat jälleen yksityistämään voitot ja kansallistamaan riskit. Pankkiirit ovat lainanneet rahaa holtittomasti kuluttajille, koska suuri liikevaihto merkitsee finanssieliitille suuria bonuksia. Mikäli talous kriisiytyy, tullaan pankit pelastamaan veronmaksajien rahoilla, kuten viime vuosina on lännessä ollut tapana. Pankkiirit pitävät bonuksensa, mutta kansa köyhtyy paitsi asuntojen hintojen romahtamisen myös pankkien pelastuspakettien ja nousevien elinkustannusten vuoksi.

Finanssieliitin rikokset voivat heijastua myös Suomeen, Kauppalehti kirjoittaa. Jo nyt suomalaisten rakennusyhtiöiden arvo on laskenut Ruotsin vaikeuksien vuoksi. Kauppalehden mukaan Ruotsin pankkisektorin ongelmat johtaisivat todennäköisesti siihen, että kansainvälisiä sijoituksia pakenisi kaikista Pohjoismaista. Konkurssiaalto voisi uhata siis myös Suomea.

Ruotsin asuntokuplan puhkeaminen on ollut vain ajan kysymys, sillä kaikki tilannetta seuranneet ovat ymmärtäneet pankkiirien ja poliitikoiden rakentaneen kriisille tietoisesti ihanteelliset olosuhteet. Poliitikot eivät ole asettaneet lainaamiselle rajoja, ja keskuspankit ovat hukuttaneet länsimaat velkaan nollakorkopolitiikallaan. Tilanne muistuttaa suomalaisia 1990-luvun lamasta, jolloin finanssieliitti ja poliitikot tappoivat talouden vapauttamalla kansainväliset velkamarkkinat.

Asuntokuplien puhaltaminen olisi helppoa ehkäistä ennalta, mutta puolueet eivät suostu tekemään sitä. Lainaamisen rajoittaminen nimittäin leikkaisi pankkiirien bonuksia, ja valtapuolueet ovat riippuvaisia finanssieliitin antamasta rahoituksesta. Pohjola on toisin sanoen joutunut pankkimafian ja rahalle persojen lainsäätäjien panttivangiksi.

Tehokas tapa estää kuplien synty olisi esimerkiksi verotuksen siirtäminen kulutuksesta ja työnteosta rahoitus- ja kiinteistösektorille. Finanssitoimintaa tulisi kohdella verotuksessa kuin tupakointia, alkoholia ja muita kansalle vaarallisia ilmiöitä. Sen sijaan rehellistä yrittämistä, työntekoa ja kuluttamista ei tulisi verottaa.

Tuntuva kiinteistövero estäisi asuntokriisit, sillä se tekisi hintoja kohottavasta jatkuvasta lainaamisesta kannattamatonta – yhteiskunta takavarikoisi pankeilta välittömästi tuotot, jotka ovat syntyneet kansantalouden tasapainoa vaarantavasta rahoitustoiminnasta. Tavalliselle kansalaiselle kiinteistövero ei olisi ongelma, sillä se nimenomaan pitäisi asuntojen hinnat matalalla. Kansan hyvinvoinnin kannalta pakollisia uudistuksia ei tulla kuitenkaan näkemään niin kauan kuin globalistinen parlamentaarinen ”demokratia” on pystyssä. Pankkiirit pitävät siitä huolen.

Kultainen aamunkoitto Kreikassa nousi politiikan kärkikastiin finanssikriisin myötä.
Kokeeko myös Pohjola Kreikan kohtalon?

Eliitillä on kaksi vaihtoehtoa

Ylikuumentuneet asuntomarkkinat olivat myös edellisen kansainvälisen finanssikriisin pääsyy. Yhdysvalloissa pankit alkoivat myöntää ”valehtelijoiden lainoja”, joiden ansiosta katuojien kasvatitkin pystyivät muuttamaan prameisiin luksuslukaaleihin. Tämän jälkeen myrkylliset lainat myytiin edelleen muun muassa hyväuskoisille pohjoismaisille sijoittajille. Kuplan puhjetessa seuraukset olivat karmeat, eikä niistä ole vieläkään toivuttu.

Edellisestä asuntoromahduksesta syntynyt kansainvälinen talouskurimus synnytti myös positiivisia ilmiöitä, sillä lukemattomat valkoiset radikalisoituivat viimein ja järjestäytyivät hallituksia vastaan. Selkein esimerkki tästä on Kultaisen aamunkoiton räjähdysmäinen kasvu Kreikassa. Monien mielestä kansallismielisen liikkeen uusi nousukausi alkoi lännessä juuri finanssikriisin myötä.

Mikäli Ruotsin vaikeudet kärjistyvät nyt ja leviävät muihin Pohjoismaihin, on eliitillä kaksi mahdollista toimintavaihtoehtoa. Riskisempi vaihtoehto on antaa yritysten kaatua velan alle ja tukahduttaa työttömyyden synnyttämät protestit kovalla poliisiväkivallalla sekä uusilla orwellilaisilla vakoilulaeilla. Mikäli yhtiöitä ei pelasteta veronmaksajien rahalla, ei hallitus leimaudu äänestäjien silmissä suurpääoman kätyreiksi, mutta toisaalta romahduksen ankarat sosiaaliset seuraukset voivat johtaa vallankumouksellisten katuliikkeiden syntyyn.

Todennäköisempää onkin, että Kreikan kohtaloa kaikin voimin välttelevät poliitikot yrittävät siirtää kuplan täysimittaisen puhkeamisen kauas tulevaisuuteen pumppaamalla pankeille ja muille vaikutusvaltaisille yhtiöille tähtitieteellisiä summia veronmaksajien rahaa. Köyhien köyhtyessä ja rikkaiden rikastuessa poliittisia vastalauseita varmasti kuultaisiin, mutta mikäli todellinen romahdus saadaan estettyä, harva kansalainen todennäköisesti radikalisoituu ja jalkautuu kaduille.

Suuren finanssikriisin jälkeen seuraavaa romahdusta on pitkitetty jo vuosien ajan keskuspankkien nollakorko- eli QE-politiikalla, jossa kansalaisten rahaa siirretään jatkuvasti miljardikaupalla finanssieliitille. Nollakorkopolitiikan suunnan sanelee Yhdysvaltojen keskuspankki Fed. Kaikki vaalilupauksensa pettänyt presidentti Donald Trump takasi hiljattain myös sen, että Fed jatkaa vastaisuudessakin tutulla rikollisella linjallaan. Kovan romahduksen sijaan kärsimme siis pitkitetystä riistosta, joka ei missään vaiheessa kasva niin suureksi, että kansa alkaisi vaatia vallankumousta.

On siis epätodennäköistä, että Ruotsin asuntokuplan puhkeaminen tai laajemmatkaan lähitulevaisuudessa siintävät talousongelmat johtaisivat yhteiskunnan kokonaisvaltaiseen romahdukseen, joka olisi vallankumouksellisten kannalta ihanteellinen tilanne.

Vaikka todellinen romahdus ei olekaan siis vielä näköpiirissä, radikalisoivat jo pienemmätkin ongelmat tavallisia pohjoismaalaisia. Lukemattomat ruotsalaiset ovat muutamassa kuukaudessa menettäneet jo tuntuvan osan säästöistään pankkien ja hallituksen korruption vuoksi. Asuntohintojen jatkaessa laskuaan myös tärkeiden yritysten konkurssiriski nousee, eikä kaikkia tulla pelastamaan keskuspankkirahalla. Tyytymättömyys tulee väistämättä lisääntymään, mikä kansallismielisten täytyy hyödyntää.

Pohjolan asuntokriisi onkin tuhannen taalan paikka kansallissosialisteille, sillä olemme ainut kansallismielinen liike, joka taistelee järjestelmällisesti kansainvälistä finanssieliittiä vastaan. Kuplan puhkeaminen (tai edes osittainen tyhjentyminen) ruokkii kansalaisten vihaa kosmopoliittista ja monikulttuurista pankkieliittiä vastaan. Nyt on oiva tilaisuus värvätä uusia vallankumouksellisia.

Toimitus

11 KOMMENTIT

  1. Ruotsi on jo valmiiksi sellaisessa anarkian tilassa, että talousromahdus tulee johtamaan lyhyellä aikavälillä siihen, että rikollisjengit päättävät mitä heidän hallinnoimallaan alueella tehdään. Tai meneehän se monilla alueilla Ruotsissa jo nyt niin, mutta entistä selkeämmin.

    Tässä jää valkoisille vaihtoehdoksi joko taistella vastaan tai nöyrtyä ja kuolla pois – itse ainakin tiedän, kumman vaihtoehdon valitsen!

      • Mitä jos sionisti-Erkki lopettaisit valehtelun. Saat jopa palvomasi Valitun Kansan punastumaan.

        ”Being Jewish isn’t just about practicing a religion, observing 613 commandments of the Torah, or merely being a member of a religion, Judaism. Being Jewish is far more than a religion; it’s also a nation, a people, and an ethnicity.

        Let’s get rid of a modern myth that plagues the Jewish People. Jews are not white. Jews come in all colors and every shade from dark to pale and being Jewish has absolutely nothing to do with skin color.”

        https://cjhsla.org/2017/08/21/jews-not-white/

      • Eivät jutkut ole valkoisia, kuten eivät arabitkaan. Samaa ruskeaa sontaa ovat eli Nooan ruskean pojan (Jaafet) jälkeläisiä. Tosin monet noista Hollywood-jutkuista ovat sekoittuneet jo aika paljon meihin valkoisiin. Jos olet joskus ihmetellyt miksi tehdään niin paljon paskoja elokuvia, joissa on huonoja näyttelijöitä, niin vastaus on simppeli: kun kaikki juutalaiset (jotka eivät ole finanssialan huijareiksi ryhtyneet) änkevät sinne Hollywoodiin, niin sinne mahtuu paljon lahjatonta sakkiakin, jotka ovat siellä alun alkujaankin vain ja ainoastaan sen takia että koukkunokkia sattuvat olemaan. Niin, ja tokihan tuo elokuva-ala ja viihdeteollisuuskin (kuten vaikkapa NASA:kin) liittyvät rahantekemiseen tyhjästä, rahanpesuun jne.

  2. Itse näen tämän Kauppalehden kirjoituksen vain naivina pelastuksena Suomessa käynnissä olevalle kuplan puhkeamiselle. Jo viisi vuotta sitten kerrottiin että ”Helsingissä joka kolmas asunto on yksinelävän yli 75 vuotiaan vanhuksen omistuksessa”. Kun tähän ynnätään se että vuonna 2025 Suomessa on 3.9 miljoonaa suomalaista, niin 1+1. Tämä on jo neljäs vuosi peräkkäin kun suomalaisten kappalemäärä vähenee.

    Ja mistä tämä johtuu? Suurista ikäluoista jotka syntyivät sotien jälkeen. He elivät epäterveellisemmin kuin vanhempansa ja siksi monia sodan nähneitä on vielä hengissä, kun seuraavaa ikäpolvea on jo haudattu. Tilanne on sama koko Suomessa, ja sodista johtuen sama koko euroopassa. On siis odotettavissa euroopan laajuinen kiinteistöjen hintojen lasku. En puhu romahduksesta koska ne todennäköisesti laskevat vain 30-35%. Joka tuo ne lähelle oikeata hintatasoa.

    Suomessa kaupungit ovat keskustoihinsa rakentaneet suuria määriä altapurettuja korkeampia kerrostaloja. Sillä on ollut tarkoituksena pehmentää hintaromahduksen vaikutusta kaupunkien keskustoissa. Joissa ei julkisesti kaupan tulisikaan 35% asunnoista vaan koknaismäärästä huomattavasti pienempi prosentti. Toisaalta, koska maalta muutettiin kaupunkeihin ja niiden keskustoihin sotien jälkeen, ovat juuri keskikaupunkien asunnot niitä jotka siirtyvät perintöinä seuraaville sukupolville. Tai tulevat myyntiin. Yhtä kaikki, asuntokaupalla on odotettavissa seitsemän laihaa vuotta.

    Jatkossa tulee myös pientiloja ja metsätiloja myyntiin entistä enemmän. Niiden kaupankäyntiä on tähän asti rajoittanut se että myynnistä kuvitellaan saatavan kaupunkiasunnon verran rahaa. Että tila voitaisiin vaihtaa velattomaan asuntoon. Ja se on kaukana totuudesta. Mutta jos asuntojen hinnat putoavat tuon 30-50% niin se helpottaa pientilojen kaupankäyntiä ja mahdollistaa niiden perheiden muuttamisen maaseudulle jotka ovat päättäneet elää luonnonmukaisemmin. Terveellisemmin.

  3. ”Tavalliselle kansalaiselle kiinteistövero ei olisi ongelma, sillä se nimenomaan pitäisi asuntojen hinnat matalalla.”

    Avaatteko tätä mekanismia hieman lisää?

    • Malli, johon artikkelissa viitattiin, verottaisi tuntuvasti kiinteistön arvosta sitä osaa, joka ei liity rakennuskustannuksiin vaan maan arvoon (sijainti jne.) tai keinottelulla synnytettyyn arvonnousuun. Tällöin pankit eivät voisi tehdä voittoa pumppaamalla asuntomarkkinoihin ilmaa, koska ylimääräiset tuotot verotettaisiin pois. Näin hinnat pysyisivät kohtuullisina ja oikeudenmukaisina.

      Kyseessä on siis muun muassa Henry Georgen kannattama malli, jossa verotus keskittyy työn ja kuluttamisen sijaan luonnonresursseihin (tontit, mineraalit jne.) sekä muun muassa monopoleihin.

      Perustavana ajatuksena on, että maa ja luonnonresurssit kuuluvat koko kansalle, ei esimerkiksi pankkiireille. Siksi rakennuksen valmituskulut ylittävä osa kuuluu koko yhteiskunnalle (verotus) eikä yksityiselle sektorille (pankeille maksettavat asuntolainan korot).

      • Tässä Toimituksen mallissa ongelmana olisi se, että asuntojen rakentajille syntyisi pakottava tarve esittää rakennus/valmistuskustannukset mahdollisimman suuriksi. Tilanne olisi kuin sodanjälkeisessä NL:ssa, jossa valtiollisten ”yritysten” sallittu voitto oli sidottu valmistuksustannuksiin ja tästä johtuen ko. kustannukset nostettiin kaikin mahdollisin keinoin. Esimerkiksi kuorma-autot kulkivat ei lyhyintä reittiä, vaan mahdollisimman pitkää – jotta kuljetusyrityksen ”tonnikilometrit” (NL:lainen hassu mittayksikkö) olisi isompi. Maansiirtotyöt (esim. kaapelin maanalaiset asennukset) tehtii mueluummin talvella, koska silloin oli korkeampi tariffit. Valvonta olisi vaikea, vaatisi virkamiesten armeijaa, ja väistämättä synnyttäisi korruptiota.

        Mielestäni on tehokkaampi ratkaisu: rahan luonnin monopolio olisi valtiolla. Pankien tehtäväksi tulisi rahaliikenteen ja tilien ylläpito, pankeilla ei olisi etulyöntiasemaa. Pankki ei voisi luoda rahaa tyhjästä ja ”investoida” keinotteluun suoraan tai bulvaanien kautta. Tämä tehokkaasti estäisi asunto- (ja kaiken muun) keinottelun. Kun sijoitettu raha on jo aikaisemmin tienattu (tuottamalla yhteiskunnalle tavaroita/palveluita) – ei olisi riskiä inflaatiosta, eikä olisi haitallista kaksoisverotusta; nykyisinhän rakennustarvikkeista on maksettava verot niitä ostaessa, ja sitten veroa on maksettava joka vuosi kun samoista rakkennustarvikkeista on muodostettu talo/asunto.

        Kansallissosialistisessa valtiossa muita veroja kuin progressiivinen tulovero ja haittaverot (lapsettomuus-, alkoholi-, tupakka-, ylellisyystavara- yms.) ei tarvita. Yksityiset investoinnit olisi tehty 100% kassavarannon periaatteella; valtio taas saaisi rahoitusta kansakuntaa hyödyttäviä projekteja varten valtiolliselta keskuspankilta. Pääoman vienti maasta pitäsi tietenkin kieltää ankarasti.

        Luonnonresurssit on verotettava Toimituksen esittämällä tavalla, koska ne on kansakunnan yhteistä omaisuutta.

        • Kiitos palautteesta!

          Rahanluontioikeuden kansallistaminen on tietysti kaiken kansallissosialistisen politiikan peruskivi, ja siitä olisi voinut myös muistuttaa artikkelissa. Kun valtiollinen pankki tarjoaa korotonta lainaa, kaikkoavat luottokuplia puhaltavilta yksityisiltä pankeilta asiakkaat automaattisesti. Lisäksi kansallissosialistinen valtio säätää lakeja, jotka suoraan kieltävät koronkiskonnan ja velkakeinottelun.

          Tulovero vastaan maan verottaminen on teema, josta soisi käytävän enemmänkin keskustelua. Tuloveron haittapuoli on se, että se rankaisee kansalaisia työnteosta. Mikäli tonttien verottaminen saadaan järjestettyä niin, että mainitsemasi väärinkäytökset onnistutaan torjumaan, olisi se tuloveroa paljon eettisempi ratkaisu.

          Tonttien hinnathan voivat kohota myös ilman luottokuplia. Kun valtio rakentaa palveluita tietyille alueille, kasvaa asuntojen ja liiketilojen kysyntä siellä. Yksityiset kiinteistökeinottelijat voivat käyttää julkisten investointien kasvattamaa kysyntää tällöin hyväkseen ja kiskoa tonteista ylihintaa. Koska kysyntää kasvattaneet uudet palvelut on kuitenkin rakennettu valtion rahalla, tulisi valtiolla olla mahdollisuus verottaa ylisuuriksi paisuneita kuluja ja palauttaa näin raha takaisin yhteisön kassaan.

          • Tulovero on pakko olla, ainakin kahdesta syystä:
            1. Strategisesti tärkeä osa esim. sotatarviketeollisuudesta (yms.) tulee olla 100% valtion hallussa. Sotateollisuuden työläisten työ ei tuo markkinoille kulutustavaroita/palveluita joten heidän palkkaa varten rahat on pakko kerätä muilta veroina. Jos heidän palkkaa varten valtion toimesta olisi luotu uusi raha – se johtaisi inflaatioon, koska rahan määrä kierrossa kasvaisi ilman että kasvaisi sen arvon vastaava määrä tavaroita. Tuloveron taso riippuisi väestön osuudesta, joka työskentelee aloilla, jotka eivät tuota tavaroita/palveluita muulle väestölle; tulovero 10-15% olisi riittävä (mutu arvio).

            2. Työntekoon kannustavassa valtiossa pitää olla tuloerot ilman kannustinloukkuja, ja samanaikaisesti sosiaalisessa valtiossa on estettävä liian suuret tuloerot. Ottaen huomioon, että kansallissosialistisessa kansantaloudessa työttömyyttä ei ole, ja elämänkokemukseni perusteella väitän, että 4…5 kertainen tuloero motivoi työntekoon täysin riittävästi. Jos tulot ylittävät kaksi sigmaa
            https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/8/8c/Standard_deviation_diagram.svg/400px-Standard_deviation_diagram.svg.png,
            ne voidaan verottaa surutta, yhteiskunta pysyy yhtenäisenä ja kaikki pyörät pyörisivät täysillä.

            Kun pääoman vienti maasta on kielletty, ja henkilökohtainen tulo rajoitettu verotuksella, kenelläkään ei olisi motivaatiota ostaa liikaa maata oman tarpeen yli. Koska ilman mahdollisuutta luoda rahaa tyhjästä kiinteistökeinottelijalla yksinkertaisesti ei olisi varaa muuhun, kuin mitä hän laillisesti ansainnut ja säästänyt aikaisemmin. Yksityinen kyllä voisi rakentaa OK talon ja myydä/vuokrata sen (ja täten osallistuisi markkinoiden täyttämisessä ja asuntojen/vuokrien hintojen laskussa), mutta kerrotalojen ja kortteleiden mittasuhteessa rakentaminen jäisi valtiollisten yritysten tehtäväksi, joilta voittojen palauttaminen yhteiskunnan kassaan onnistuu helposti.

  4. Talousromahdusta voi todellakin odotella tapahtuvaksi melko pian. Otetaanpa esimerkki, tavallinen helsinkiläinen perhe ostaa asunnon lainarahalla, omarahoitusosuus lainataan erikseen, jolloin koko kauppasumma on velkaa. Kun kauppasumma on esimerkiksi 600.000,- eur. ja ostettava asunto on yhtiössä jossa on velkaa 150.000,- eur. asuntoa kohden, on velkaa todellisuudessa 750.000,- eur.
    Kahden prosentin koron nousu kasvattaa kuukausittaista korkoa 1.000,- eur. oman lainan osalta ja asunto-osakeyhtiön lainan osalta 250,- eur. yhteensä 1.250,- eur.
    Näin siis kahden prosentin koron noston tapauksessa, jopa neljän prosentin nostoa pidetään täysin mahdollisena, silloin tuo kuukausittainen nousu on 2.500,- eur.
    On huomioitava, että kyseiset luvut ovat nousuja, jotka tulevat jo olevan koron ja pääomalyhennyksen lisäksi.
    Kun vielä huomioidaan miten pankit ovat aikaisemmin toimineet kun ovat itse katsoneet vakuusarvon olevan riittämätön, voidaan todella odotella keskiluokan radikalisoitumista.

Vastaa käyttäjälle Leo (se vanha Leo) Peruuta vastaus

Please enter your comment!
Please enter your name here