Koti Artikkelit Vastarintaliike Aktivistipäivät 2018 Ruotsissa

Aktivistipäivät 2018 Ruotsissa

2

Viime viikonloppuna Vastarintaliike järjesti Ruotsissa aktivistipäivät, joiden ohjelma koostui muun muassa jäsenille ja aktivisteille suunnatuista esitelmistä ja luennoista sekä tiedotustilaisuudesta, jossa kuultiin mielenkiintoisia uutisia liittyen järjestön toimintaan lähitulevaisuudessa.

Aktivistipäivien teema oli “Me emme ole poliitikkoja – olemme kansa!”. Tämä on teema, jota liike tulee käyttämään parlamentaarisen siipensä vaalikampanjan ajan, mutta se sopi myös aktivistipäiville kantavaksi ajatukseksi. Aktivistipäivillä teemaa jatkettiin kysymyksellä, kuinka Vastarintaliikkeen tulisi toimia säilyttääkseen vallankumouksellinen henkensä tehdessään kuitenkin samaan aikaan vaalikampanjaa.

Tapahtuma alkoi virallisesti lauantaiaamupäivällä, mutta monet kaukaa tulleet saapuivat paikalle jo edeltävänä iltana. Tilaisuus aloitettiin kutsumalla aktivistipäivien isäntä William Börjesson lavalle. Hän kävi läpi tapahtuman säännöt sekä päivän kulun. Börjesson toivotti sitten lavalle tervetulleeksi Fredrik Vejdelandin, joka piti puheen juuri siitä, kuinka toimia parlamentaarisesti ilman, että järjestö muuttuisi liberaaliksi.

Vejdelandin jälkeen liikkeen johtaja Simon Lindberg astui lavalle. Lindberg kävi läpi liikkeen toimintaa viime vuoden aikana sekä informoi aktivisteja muutamista uutisista. Hän ilmoitti muun muassa, että kirja järjestön 20-vuotisesta historiasta on parhaillaan painossa ja tulee muutamien kuukausien päästä myyntiin. Lindberg siirtyi sitten järjestön sisäiseen jäsenkirjeeseen; osallistujat saivat täyttää lomakkeen, jossa oli mahdollista kertoa näkemyksiä siitä, kuinka jäsenkirjettä voisi vuonna 2018 kehittää sisällöltään, pituudeltaan, julkaisutiheydeltään ja/tai muilla tavoin.

Seuraavana päiväjärjestyksessä olivat ryhmänjohtajien kertomukset siitä, kuinka järjestö kehittyi vuoden 2017 aikana ja millaisilta vuoden 2018 suunnitelmat näyttävät. Useat paikallisryhmät raportoivat jäsenhakemusten määrän voimakkaasta lisääntymisestä. Erään ryhmän tarvitsee järjestää joukkorekryhaastatteluja tavanomaisten yksilöhaastatteluiden sijaan, jotta jäsenhakemusten jonoa saadaan purettua. Myös edustajat Norjasta, Suomesta ja Tanskasta raportoivat liikkeen toiminnasta kotimaissaan. Paikalla luettiin myös tervehdys Islannista. Samalla liikkeen Norjan-johtaja Haakon Forwald ilmoitti jättävänsä Frihetskampin päätoimittajan viran ja luovuttavansa sen Frihetskampin aiemmalle IT-vastaavalle Martin Oppegaardille.

Seuraavaksi Pär Öberg liikkeen Ruotsin-johdosta astui lavalle ja kutsui aktivistit osallistumaan eräänlaiseen roolipeliin. Roolipelin tarkoitus oli harjoittaa kohtaamaan eri tyyppisiä poliittisia vastustajia, joiden kanssa voi joutua keskusteluihin katuaktivismien aikana. Tämä oli aktivistipäivien suurinta hilpeyttä synnyttänyt ohjelmanumero; jotkut aktivistit tekivät loistavia suorituksia “batiikkinoitina”, “punikkeina” ja muina poliittisina vastustajina. Toisten taas kannattaa panostaa johonkin aivan muuhun kuin näyttelijän uraan.

Lindberg kutsui sitten raikuvien aplodien säestäminä lavalle ne jäsenet, jotka ovat viime aikoina osoittaneet ansaitsevansa nimityksen aktivisteiksi. Näille henkilöille jaettiin aktivistipinssit. Neljä diplomia pitkäaikaisesta sitoutumisesta ja lojaaliudesta järjestöä kohtaan jaettiin niille, jotka eivät olleet paikalla järjestön 20-vuotisjuhlissa vastaanottamassa diplomeitaan.

Ryhmänjohtaja Ingemar Westerbring menestyi aktivistin kuntotesteissä parhaiten viime vuonna, ja hänet palkittiin loistavista tuloksistaan.

Seuraava puhuja oli pitkän matkan takaa tullut vieras ja yksi niistä harvoista järjestöön kuulumattomista ihmisistä, jotka ovat saaneet kunnian puhua aktivistipäivillä: Kultaisen aamunkoiton New Yorkin -osaston Giorgios Papailias. Hän kertoi varttumisestaan New Yorkissa ja siitä, kuinka hänen lapsuudenaikainen asuinalueensa on muuttunut vuosien aikana. Papailias jatkoi edelleen, että USA:ssa ja Euroopassa painitaan samojen yhteiskunnallisten ongelmien kanssa. Hän kiitti Vastarintaliikkeen aktivisteja siitä, että he omistavat elämänsä taistelulle valkoisten kansojen selviytymisen puolesta.

Vera Oredsson, Vastarintaliikkeen kunniajäsen, kertoi puolestaan henkilökohtaisen kertomuksen pitkästä elämästään ja taistelusta näinä kaikkina vuosina ennen kuin hän vastasi yleisön kysymyksiin. Kysymykset koskivat muun muassa hänen varttumistaan Kolmannessa valtakunnassa. Päivän viimeisen esitelmän piti Magnus Wardmo, jonka aiheena oli omavaraisuus.

Simon Lindberg lopetti lauantain pitämällä puheen siitä, mitä eläminen ja oleminen vallankumouksellisena käytännössä tarkoittaa. Loppuilta kului sosiaalisen kanssakäymisen sekä tuloksellisten palavereiden parissa, ja sitten olikin aika mennä nukkumaan.

Giorgios Papailias.

Sunnuntai aloitettiin tiedotustilaisuudella, jossa ilmoitettiin muun muassa Vastarintaliikkeen kahdesta mielenosoituksesta vapunpäivänä sekä järjestön osallistumisesta Almedalenin politiikkaviikoille myös tänä vuonna. Kun lehdistökonferenssi sekä sitä seurannut kyselytunti olivat päättyneet, kaikki muut paitsi aktivistit poistuivat hetkeksi paikalta. Aktivisteille järjestettiin vuosittainen kysely- ja keskusteluhetki järjestöjohdon kanssa järjestön sisäisistä asioista.

Tämän jälkeen aktivistipäivät olivat virallisesti päättyneet ja tapahtuman isäntä Börjesson kiitti kaikkia järjestelyihin osallistuneita sekä muita paikalle tulleita. Viikonloppu oli kaiken kaikkiaan hyvin intensiivinen ja antoisa.
 

Nordfront.se

2 KOMMENTIT

  1. “Useat paikallisryhmät raportoivat jäsenhakemusten määrän voimakkaasta lisääntymisestä. Erään ryhmän tarvitsee järjestää joukkorekryhaastatteluja tavanomaisten yksilöhaastatteluiden sijaan, jotta jäsenhakemusten jonoa saadaan purettua.”

    Tuo kuulostaa todella hyvältä, mutta toivon todella että järjestön aktiivit muistavat pitää seulan myös tiukkana jottei vuosien kova työ valu hukkaan jos joukkoon pääsee livahtamaan kaikenlaista ihme sankaria.

    Omasta mielestäni tässä vaiheessa pitäisi jopa vähän tiukentaa kriteerejä jotta tasoa saadaan entisestään kovennettua. Jo pitkään toimineet aktivistit kouluttamaan uudet tulokkaan entistä laadukkaammin ja kovemmilla kriteereillä, niin saadaan sellainen iskujoukko jota ei nujerreta millään!

  2. “Me olemme kansa!”

    Tämä on paras mahdollinen iskulause.

    Omassa arjessani työn ohessa kuulee ja näkee aitoa, todellista isänmaallisuutta ja arjen vastarintaa, koko ajan enemmän ja enemmän.

    Arjen keskellä pyörivät ahkerat ihmiset näkevät, kuinka stubbit, toukot ja soinit huoraavat saadakseen itselleen etuja. “Monikulttuurisuus on rikkaus”. Näin sanoo huoraava stubb. Se on hänelle rikkaus, sillä jokainen kansansa pettävä poliitikko saa aina palkkion: huippuviran, huippupalkan jne. Hän saa verirahaa.

    Nämä huorat eivät ole kansaa, he ovat kansan loisia, selkärangattomia, pohjasakkaa.

    Kansa vaikuttaa passiiviselta, mutta se ei ole sitä, se vain kaipaa tuleen tuijottajien tilalle tulenkantajia, esimerkkejä, rohkeita ihmisiä.

    Tämä kaipaus kuuluu jo talvisessa tähtiyössä, revontulten loimussa ja kesäisen haavikon kahinassa. Kaukaa kuuluu jo iänaikaisten rumpujen kumina, vainovalkeat palavat ja ahdistettu kansa nousee.

    Ja kun se nousee, niin nämä huorat saavat sen todellisen palkkansa. He saavat verirahansa.

    Verta valuu nyt kaikkialla: Turun torilla, Italian rannikolla, Ruotsin rikollisten valtaamissa slummeissa, Rotherhamissa. Naisia raiskataan, silvotaan ja tapetaan. Eurooppa huutaa apua, se rukoilee omaa kansaansa apuun.

    ME OLEMME KANSA!

Comments are closed.