Aktivismia Pirkanmaalla

1. Varsin tervehenkistä meininkiä 🙂

2. Pirkanmaa on kyllä tehnyt loistavaa työtä tämän kevään! Todella monipuolista ja varmasti toimivaa aktivismia, jatkakaa samaan malliin.

3. Teidänhän toiminta muuttuu koko ajan mielenkiintoisemmaksi, joten pitänee viimein laittaa jäsenhakemusta vetämään. Vähän harmittaa, ettei aiemmin tullut sitä jo tehtyä 😉

4. Hienoa Pirkanmaan ryhmä!

5. Linnunpönttöjen asentelu on kyllä niin epäolennaista taistelumme kannalta ettei mitään rajaa. Sitä voisi hyvin kuvailla eräänlaiseksi eskapismiksi.

   • Netissä aktiivisen tekemisen arvostelu ja maahanlyöminen on kyllä niin pissismeininkkiä ettei rajaa. Sitä voisi hyvin kuvailla eräänlaiseksi housuun kakkaamiseksi.

   • Jos joku on epäolennaista, niin tuollainen itkeminen. Jos luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ei ole osa Taistelua, niin taidetaan pyöriä sitten eri rintamilla. Taistelumme kannalta olisi tärkeää, että kaltaisesi nillittäjät hiljennetään ja keskitytään olennaiseen, kuten vaikka linnunpönttöjen asenteluun ja Pirkanmaan ryhmän tsemppaamiseen hienon toiminnan johdosta.

   • HP, Kaikki positiivinen toiminta ja tekeminen on aina askeleita eteenpäin, kun taas netissä valittaminen on aivan turhanpäiväistä ajan haaskausta.
     Kannattaa siirtyä itsekin sanoista tekoihin, on se sitten linnunpönttöjen laittoa tai jotain muuta yleishyödyllistä.

     Kakelta hyvä kommentti luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä.

     Hyvä Tampereen porukka, jatkakaa samaan malliin!

   • Kiipeily, niin hallissa kuin puissakin, on mukavaa vaihtelua 🙂 Luonnossa liikkuminen ja puuhastelu ei ole turhaa! Toisin kuin nyhjöttäminen neljän seinän sisällä.

6. Matti, Kake, Janetzki ja Ville:

   Kommenttini oli mielestäni ihan puhdasta realismia. Ette kai todella väitä että kaikki luontoon liittyvät “aktiivinen tekeminen” on taistelua? Lintujen bongailu, metsänistutus, perunoiden kasvatus, perhosten kuvaaminen, norppien/susien oikeuksien ajaminen ja muu luontoilu on ihan ok jos sellaisesta tykkää, muttei todellakaan niin tärkeää että sen voisi ajatella olevan olennaista taistelumme kannalta. Olennaiseen keskittyvä toiminta vie meidät voittoon ja triviaalisuuksien kanssa näpertely vain turhauttaa ja edistää vihollisten tavoitteita. Tämä epäolennaisuuksiin keskittyminen on hyvin yleinen tapa paeta todellisuutta, joka näyttää valitettavasti pesiytyneen myös kansallismielisten joukkoon.

   En itse vielä kykene “aktiiviseen tekemiseen” vakavan sairauteni takia, mutta se ei mitenkään poista sitä faktaa että tätä taistelua ei voiteta valheellisen optimismin ja epäolennaisuuksien kanssa näpertelyn voimin. Tällaiset lintupönttöjen asentelut ja teidän kommenttinne pistävät hieman miettimään tukijäsenyyttäni ja sitä haluanko tervehdyttyänikään vaikuttaa SVL:ssä. Voi tietysti hyvin olla ettette edes haluaisi sitä.

   • Ensinnäkään en kuulu liikkeeseen vaan enemmänkin tuen toimintaa ja luen sivuja. Toiseksi tämä sinun “taistelu” jos ymmärrän sen oikein sisältää todellisuudessa useita eri osa-alueita eikä ole vain yhtä “taistelua”, joka pitää voittaa. Jos näin ajattelee niin minusta mennään aika kapeakatseisesti eteenpäin ja ei nähdä kokonaisuutta.

     Mitä tulee näihin lintupönttöjen asenteluun niin heitän vertailuksi kaksi vaihtoehtoa. Kaljan kittaus baarissa vaiko luonnossa liikkuminen ja siinä samalla luontokappaleiden auttaminen? Olen antanut itselleni ymmärtää, että juuri tuosta on kyse tuossa toiminnassa. Haetaan erilaista tekemistä tähän nykyiseen malliin mitä valtaosa valitettavasti nuorista toistaa.

     Tämä oli siis vain minun ajatelmani, voi olla, että olen väärässä.

     • Samaa mieltä Janetzkin kanssa. Kukaan ei varmasti väitä, että luonnossa liikkuminen tai muiden auttaminen (ihmisten tai eläinten) olisivat mitään taistelutaktiikoita. Sen sijaan ne voivat vahvistaa liikettä syventämällä ryhmien yhteenkuuluvuutta (tervehenkinen ja päihteetön vapaa-ajanvietto tovereiden kanssa) sekä positiivisella propagandalla (välittäminen ja auttaminen). Vastarintaliikkeellä on paljon itsepuolustus- ja survivalismiharjoitusta, jotka palvelevat ehkä niitä päämääriä, mitä tarkoitat taistelulla. Koska liike ei kuitenkaan ole “lone wolf”/IRA/C18/jne. -periaatteella toimiva porukka, puolustaa kevyempikin ryhmäaktiviteetti paikkaansa. Sitä paitsi, ovatko vaikkapa Kultaisen Aamunkoiton historianoppitunnit “taistelua”? Vaikkeivät olisi, ne edesauttavat sitä!

       Ymmärrän kyllä HP:nkin näkökulman, eikä kukaan ole kiistämässä etteikö kova ja välillä riskialtiskin toiminta ole tärkeimpiä tapoja kehittää ryhmää ja kiinnittää ulkopuolisten mielenkiinto.

       • En nyt ihan hirveästi viitsi tästä enää vääntää, mutta täytyy huomauttaa etten kannata kovaa tai riskialtista toimintaa (tässä vaiheessa) vaan sitä kansan tuen hankintaan ja liikkeen kasvattamiseen tähtäävää toimintaa. Monet urheilu- , luonto- ja muut koulutusaktiviteetit (kuten vaikka ne historianoppitunnnit) tuntuvat paljon mielekkäämmiltä sitten kun jäseniä on oikeasti paljon eli koulutetaan sitten kun meillä on ihmisiä joita kouluttaa. Tässä vaiheessa kuitenkin näkisin ettei metsistä niitä uusia jäseniä löydy.

         • Jos sinä et näe että tämä on osa kansansosialistin elämää, taidat olla väärissä porukoissa 😉

Comments are closed.