Koti Artikkelit Ajatusrikollinen Monika Schaefer: ”En anna heidän koskaan hiljentää itseäni”

Ajatusrikollinen Monika Schaefer: ”En anna heidän koskaan hiljentää itseäni”

9

Kolme raskaasti aseistautunutta miestä saattoi kanadalaisen Monika Schaeferin Saksassa vankilaan siitä hyvästä, että hän oli tullut maahan todistamaan niin kutsutun holokaustinkieltäjän puolesta.

Kymmenen kuukauden telkien takana olon jälkeen Schaefer on onnistunut lähtemään Saksasta. Nordfrontin Marita Andersson haastatteli saksalaissyntyistä Schaeferia, joka on omistanut elämänsä taistelulle totuuden puolesta.

– Se oli puhdas noitavainoprosessi, ei sellaista voi millään itse voittaa. Ensin sinulle annetaan tuomio, sitten vasta pidetään oikeudenkäynti.

Näin kanadalainen Monika Schaefer tiivistää sitä, mitä hän on kuluneen vuoden aikana joutunut kokemaan. Hän jatkaa kertomalla loputtomista tunneista paeten läpi Saksan ja erityisesti kahdeksasta junamatkasta, joiden jälkeen hän viimein uskalsi ostaa lentolipun Kanadaan. Vasta vapautuneena Schaefer oli mieluummin jäänyt hetkeksi aikaa Saksaan tavatakseen sukulaisiaan ja ystäviään, mutta neuvot eri suunnista olivat selviä: lähde maasta niin pian kuin vain voit.

Schaefer vapautettiin eräänä perjantai-iltana. Hänellä oli tämän tästä mielessään ajatus, jonka hän ei voinut vain antaa olla: hän halusi takaisin rakkaan viulunsa, joka oli edelleen takavarikoituna. Palaamme myöhemmin siihen, saatiinko viulua koskaan takaisin, mutta ensiksi hieman taustatietoa:

Schaeferin vanhemmat muuttivat Kanadaan 1950-luvun alussa. Hän kuvailee kasvuaan niin, että hän toisaalta rakasti saksalaista kulttuuriperintöään, mutta toisaalta tunsi jonkinlaista epäselvää syyllisyyttä jostain sellaisesta, josta hän oli mielestään vastuussa.

Yhtenä päivänä, vuosia kestäneen kanadalaisen koulun indoktrinoinnin jälkeen Schaefer kysyi äidiltään, miksei hän, hänen perheensä ja ystävänsä olleet tehneet mitään estääkseen hirvittävän Adolf Hitlerin kaikki rikolliset teot juutalaisia kohtaan. Schaefer muistaa äitinsä hiljenneen sanoen seuraavaksi suru puserossa, etteivät he yksinkertaisesti tienneet, mitä tapahtui. Muuten he olisivat tietenkin toimineet.

Tänä päivänä Schaefer häpeää syytöksiään, ja laajalle levinneellä vuonna 2016 julkaistulla videolla hän pyytää jo edesmenneiltä vanhemmiltaan anteeksi. Schaefer kertoo videolla ymmärtävänsä, mikseivät he tienneet asiasta mitään – ”holokausti” ja kertomukset pahuuden ruumiillistumasta Hitleristä eivät nimittäin ole mitään muuta kuin maailmanhistorian suurimpia valheita.

Schaeferin oma herääminen alkoi vuonna 2011, jolloin hänen veljensä Alfred alkoi lähetellä videonpätkiä ja tekstejä, jotka käsittelivät 9/11-iskua. Monika Schaefer sanoo, että häntä on aina kiinnostanut, mitä maailmalla tapahtuu. Hän oli aiemmin jäsen Kanadan vihreissä ja oli vaaliehdokkaana puolueen listoilla. Uteliaisuus heräsi tuona aikana, ja niinpä Schaefer alkoi tutkia asioita lisää.

Seuraavina viikkoina eräänlainen merkillinen pahoinvointi alkoi levitä Schaeferin kehossa. Hän alkoi nähdä sellaisia yhteyksiä asioiden välillä, joita hän ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt, ja hän sai selityksiä tapahtumiin, joita hän ei aiemmin ollut todella ymmärtänyt. Schaefer uskalsi ajatella muun muassa, etteivät 9/11-iskun perimmäisenä syyllisenä suinkaan olleet muslimit. Kaikkea oli johdettu Israelista niin, että niin kutsuttua sotaa terroria vastaan jatkettaisiin kaikessa hiljaisuudessa – ja kaikkien niiden negatiivisten seurausten kera, joista ihmiskunta on tähänkin asti saanut osakseen. Schaefer ymmärsi nyt hallitusten ympäri maailman piilottelevan totuuksia kansalta. Ja mikäli he pystyivät valehtelemaan 9/11-iskuista, mitä muuta he salailivat?

Ei kestänyt kauaakaan ennen kuin Monika Schaefer ymmärsi jopa virallisen historiankirjoituksen toisen maailmansodan tapahtumista olevan totaalisen vääristelty. Hän kuitenkin kertoo, ettei tämä enää tullut yhtä suurena järkytyksenä. Schaefer oli nyt asennoitunut siihen, että valtaapitävät eivät halunneet kansan parasta. Oli kuitenkin pelottavaa huomata, kuinka suuri jalansija näillä valheilla tavallisten ihmisten keskuudessa on siitä huolimatta, ettei totuutta enää ole niin vaikeaa selvittää kuin ennen.

– Niin kutsutusta holokaustista on kehittynyt eräänlainen uskonto, jota vastaan et saa kääntyä. Se, joka uskaltaa kyseenalaistaa jotain aiheesta, poltetaan kuvallisesti puhuen roviolla. Ja jos päättäjät olisivat voineet tehdä tämän konkreettisesti, en tietenkään olisi tässä puhumassa kanssasi nyt. Ihmiset sanovat holokaustin olevan parhaiten dokumentoitu historiallinen tapahtuma, mutta mikäli heiltä kysytään todisteita, eivät he osaa nimetä ainuttakaan. Sanoisin pikemminkin, että holokausti on maailman toistetuin valhe.

Pitkittynyt Saksan-vierailu

Joulukuussa 2017 Schaefer matkusti Saksaan viettämään joulua yhdessä muiden muassa veljensä Alfredin kanssa. He vierailivat yhdessä 3. tammikuuta tunnetun ”holokaustinkieltäjän” Sylvia Stolzin oikeudenkäynnissä. Oikeudenkäyntipaikalla alkoi tapahtua kummia. Syyttäjä päätti pitää 45 minuutin jälkeen tauon, ja kun Monika ja Alfred Schaefer olivat haukkaamassa happea, heitä oli vastassa kolme raskaasti aseistettua miestä. Miehet kysyivät, oliko nainen Monika Schaefer. Kun tämä vastasi kyllä, miehet ilmoittivat hänen olevan pidätetty, minkä jälkeen hänet vietiin pois paikalta.

Alfred Schaeferin päästyä takaisin oikeussaliin Stolzin puolustusasianajaja kuiskasi hänen korvaansa, että hänen olisi poistuttava rakennuksesta mahdollisimman pian, sillä kohta olisi Alfredin vuoro joutua pidätetyksi. Schaefer päätti noudattaa syyttäjän neuvoa ja lähteä oikeussalista vaeltamaan pitkin sateista Müncheniä.

Pian tämän jälkeen Nordfront sai kontaktipyynnön Alfred Schaeferiltä. Hän olisi antanut Nordfrontille haastattelun, mutta tätä ei koskaan tullut, sillä hänet pidätettiin pian kontaktipyynnön jälkeen, ja hän on edelleen telkien takana. Schaeferin sanoma ulkomaailmalle on ennen kaikkea se, kuinka hirveää on, että valkoiset ihmiset ympäri maailman asetetaan toisiaan vastaan. Olemme esimerkiksi tappaneet toisiamme sodassa – joka olisi voitu välttää, mikäli vain olisimme tienneet, ketkä ovat oikeita vihollisia.

Monika Schaefer kuvailee vankeusaikaansa siedettäväksi. Hän kertoo, ettei hänellä ole tästä fyysisessä mielessä mitään valittamista. Vankilahenkilökunta kuitenkin kohteli häntä hyvin huonosti alusta asti; Schaefer koki, että he tekivät kaikkensa tehdäkseen hänen olonsa psyykkisesti mahdollisimman raskaaksi ja he yrittivät nöyryyttää häntä. Tämä kuitenkin muuttui ajan kuluessa.

Schaefer sanoo olleensa aina oma itsensä, ja hän yritti olla mukava ja suostuvainen vankilahenkilökunnan asenteesta huolimatta. Vankeusajan loppua kohden Schaeferiä kohdeltiin jopa ystävällisesti ja suuresti kunnioittaen. Henkilökunta ymmärsi lopulta, ettei Schaefer todellisuudessa ollut millään tapaa pahantahtoinen ihminen.

– Tämä kansa, jota emme saa kritisoida, on itse asiassa kaikkein suurin vihaaja itse. Se kuitenkin projisoi tämän vihan meihin ja kääntää kaikki ylösalaisin.

Merkillinen näytösoikeudenkäynti

Oikeudenkäynnit Monika ja Alfred Schaeferiä vastaan kestivät 20 päivää. On jo itsessään merkillistä, että asiasta kehkeytyi oikeudenkäynti, mutta lisäksi Monika Schaefer kuvailee useita kummallisia asioita tapahtuneen sinä aikana. Lähes kaikki todisteet, joihin Schaeferit yrittivät vedota, katosivat merkillisesti yksi toisensa jälkeen – asiat, jotka olisivat voineet muuttaa tilannetta heidän edukseen. Joissain tilanteissa heidän oikeudenkäyntinsä kuulijoilta otettiin jopa kynät ja paperit pois ja heille sanottiin, että ainoat, jotka saivat kirjoittaa jotain ylös, olivat toimittajat. Kuinka puolueettomia he sitten ovatkaan, kysyy Monika Schaefer.

– Monesti olo oli lähes surrealistinen, ja voikin sanoa, että jokainen oikeudenkäyntipäivä oli todiste siitä, että totta puhuimme minä ja Alfred. Heidän työnsä oli sen sijaan puolustaa valheita. Luin George Orwellin kirjan 1984 ollessani teini-ikäinen, ja tuolloin en osannut vielä mitenkään aavistaa olevani itse eräänä päivänä keskellä sellaisia tapahtumia.

Monika Schaefer tuomittiin kymmeneksi kuukaudeksi vankilaan viharikoksista ja hänet päästettiin vapaaksi pian oikeudenkäynnin jälkeen, sillä häneltä oli riistetty vapaus. Vaara ei kuitenkaan ollut vielä missään nimessä ohi. Schaefer kuvailee tässä kohtaa saksalaista oikeusjärjestelmää merkilliseksi. Sanoja, joita oikeudenkäynnissä sanot itseäsi puolustaaksesi, voidaan nimittäin tulla käyttämään sinua vastaan vielä myöhemminkin.

– Eikö olekin niin, että vähintä, mitä voit toivoa omalta oikeudenkäynniltäsi, on että voit sanoa mitä haluat omaksi puolustukseksesi tulematta siitä syytetyksi myöhemmin?, sanoo Schaefer huomattavan järkyttyneenä ja jatkaa:

– Minulla oli kuitenkin strategia, joka lähti siitä, etten puhu oikeudenkäynnissä kovinkaan paljoa. Sanoin kaiken sanottavani kuitenkin viimeisenä oikeudenkäyntipäivänä.

Tämän vuoksi Schaefer sai neuvon oikeudenkäyntien jälkeen lähteä Saksasta niin pian kuin mahdollista. Riski uudelle pidätykselle oli nimittäin aivan liian suuri.

– Muistan puolustusasianajajani sanoneen minulle: ”Älä nyt saa sydänkohtausta Monika, mutta sinun on lähdettävä Saksasta välittömästi.” Hän oli nimittäin nähnyt syyttäjän tekevän muistiinpanoja oikeudenkäynnin loppulausuntojen aikana.

Monika Schaefer on todistetusti taitava muusikko, ja hän onnistui asianajajansa avulla saamaan viulunsa vankilan muurien sisälle. Tämän asianajaja perusteli niin, että Schaeferin oli harjoiteltava viulunsoittoa päivittäin, jotteivät hänen taitonsa ruostuisi ja jotta hän pystyisi elättämään itsensä vielä vankeusajan jälkeenkin. Instrumentti on sitä paitsi korkealaatuinen, joten Monika ei missään tapauksessa halunnut lähteä maasta ilman sitä.

Yhden yön vapaudessa olon jälkeen päätettiin, että Schaeferin käly yrittäisi noutaa viulun takavarikosta valtakirjan avulla. Tämä ei kuitenkaan käynyt päinsä, joten ainoa vaihtoehto, joka jäi jäljelle, oli että Schaefer menisi noutamaan viulunsa itse, asianajajansa kanssa.

– Oli selvää, että otin tuossa riskin. Tuolloin oli kuitenkin viikonloppu, joten laskeskelin, ettei oikeuslaitos vielä ollut ehtinyt rakentaa uusia syytteitä minua vastaan. Tämä osoittautui paikkansapitäväksi. Kaikki meni niin kuin pitikin.

Sunnuntaina alkoikin siis matka kohti Kanadaa. Matka alkoi junalla.

– En ollut nukkunut montaakaan tuntia viimeisten vuorokausien aikana, ja olin jännittynyt ja hermostunut oikeastaan koko ajan. Olin juuri päässyt vangin asemasta ja jouduin sitten pakolaiseksi, mutta vähitellen, kahdeksan junamatkaa myöhemmin, saavutin Amsterdamin, missä pystyin vihdoin viimein taas hengittämään ja ostamaan lentoliput kotiin.

”Totuus ja rakkaus ajavat minua eteenpäin”

Nyt Monika Schaefer on kotonaan Kanadassa ja voi hyvin, mutta on kestänyt jonkin aikaa toipua prosessista. Hän kuvailee, kuinka hän valkoisilla luistimillaan liukuu läheisen järven jäällä, vuoria ja metsää ympärillä. Tuo oli ensimmäinen kerta kotiinpaluun jälkeen, jolloin hän todella tunsi itsensä taas vapaaksi.

Kysymykseen siitä, mistä Schaefer saa kaiken tarmonsa ja positiivisen energiansa, hän vastaa, että nämä tulevat häneltä luonnostaan, sillä häntä ajavat eteenpäin totuus ja rakkaus. Tämän vastakohtia ovat valheet ja viha, jotka eivät oikeastaan ole mitään energiaa vaan loisia, jotka imevät kaiken hyvän pois. Schaefer haluaa myös painottaa, ettei kenenkään tule luulla, että hän perääntyy ja hiljenee Saksan-kokemustensa vuoksi.

– En anna heidän koskaan hiljentää itseäni, päinvastoin. Tulen jatkamaan valon ja totuuden levittämistä jatkossakin. Se tosiasia, että he laittoivat minut telkien taa yhden videon takia, jolla pyydän kuolleelta äidiltäni anteeksi sitä, että syytin häntä jostain sellaisesta, johon hänellä ei ole ollut osaa eikä arpaa, osoittaa harvinaisen selvästi heidän valehtelevan. Mitä vihaa muka minun ajamassani asiassa on? Totuutta ei sitä paitsi tarvitse lailla suojella. Se puhuu sen sijaan aina itsensä puolesta.

Schaefer haluaa sanoa myös, että jo ennen Saksan-matkaansa hän alkoi huomata suuremman määrän ihmisiä jo heränneen, mitä hän saattoi uskoa.

– He eivät ehkä uskalla juuri nyt tehdä mitään, mutta siellä he ovat, kulisseissa. Heitä on joka kylässä ja kaupungissa, ja heidän määränsä lisääntyy päivä päivältä. Tämä on mielestäni hyvä kasvualusta jatkaa taistelua.

Mikäli haluat seurata Monika Schaeferiä, voit tehdä sen esimerkiksi hänen bloginsa kautta: freespeechmonika.wordpress.com.

Lopuksi Schaefer lähettää sellaisia terveisiä lukijoille, että yksi niistä asioista, jotka auttoivat häntä pitämään mielialan korkealla vankeusaikana, olivat hänen saamansa kirjeet. Monika Schaeferin veli Alfred puolestaan tulee olemaan telkien takana joulunkin yli ja vielä vuosia senkin jälkeen – mikäli mitään dramaattista ei tapahdu. Siksi Monika Schaefer toivookin, että mahdollisimman moni lähettäisi hänen veljelleen jouluterveiset vankilaan.

Alfred Schaefer
JVA Stadelheim
Stadelheimer Strasse 12
DE 81549
München
Germany

Nordfront.se

9 KOMMENTIT

  1. Zündel ei ollut syntynyt Kanadassa, mutta silti pelkään, että piankin koittaa aika, jolloin hän ja vastaavat karkotyetaan Kanadasta ja USA:sta Saksaan tuomiolle. Jokin B’nai Brthin mahtisana riittänee. Sehän huikkasi saksalaisille Kanadasta, että ”pidättäkää ja tuomitkaa”.

  2. Kaikki maailman ihmiset pitäisi tappaa. Mitä jos olisin tuota mieltä? Kuinkas monta ihmistä tällä pallolla on: 7 000 000 000? Mikä on Suomessa tuomio tällaisesta murhapuheesta? Vaikkei sitä toki laissa ole edes määritelty… Juuri tuollaista sekavuutta ja epäämääräisyyttä ei pitäisi lainkirjaimessa olla! Sotii koko oikeuskäsitystä ja -systeemiä vastaan moinen! Mutta 7 000 000 000×tuo tuomio tänne, kiitos, parahin oikeuslaitos.

    No, eipä nyt ihan ihmisiksi voi sentään kaikkia tuosta 7 miljardista voi luokitella. Hups, nyt tuli lisää vihapuhetta eli totuutta.

  3. Jokaisella on poisottamaton oikeus pitää mielipiteistään ja maailman katsomuksestaan kiinni riippumatta siitä kuinka vastavirtainen se on nk. ”yleisenmielipiteen” kanssa, joka voi itse asiassa olla vain manipuloitua ja omista tarkoitusperistään lähtökohtaista ”voittajan historiaa” tai / ja ylikansallisten deep state ja NWO syöttämää ”totuutta”, joka ei palvele ihmisoikeus periaatteita vaan ainoastaan alastomia valtapyrkimyksiä, jotka ”kuorrutetaan” valkoista Eurooppaa syyllistävällä ja häpeää tuottamalla katkaisemaan eurooppalaisten henkinen selkäranka ja ylpeys omasta rodustaan sekä etnisen ryhmänsä saavuttamista tieteellisistä ja henkisistä saavutuksista, jotka ovat luoneet tähän maailmankolkkaan sellaisen yhteiskuntarauhan ja elintason sekä sosiaaliturvan ihmisoikeuksineen, joita voi löytää vain hyvin harvasta paikasta tässä maailmassa jopa Herran Vuonna 2019 jopa siitäkin huolimatta, että EU-globalistit, YK, George Soros, kommunistiset kulttuurimarxistit, juutalaiset ja Yhdysvaltain ”demokraattinen” puolue ovat julistaneet avoimen sodan tätä elämänmuotoa vastaan monikulttuurisuudeksi kutsutulla syövällä ja ebolalla, joka tuhoaa kantajansa hetkessä ilman mahdollisuutta selvitä siitä hengissä.

  4. Holokausti on saanut uskonnon on aseman kuten Suomessa vihapuhe. Kohta ei saa katsoa karsaasti maahantunkeutujia niin häkki heilahtaa.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here