Koti Artikkelit Ajatuksia demokratiasta

Ajatuksia demokratiasta

2

AK_Ajatuksia_demokratiastaOlen miettinyt paljon sitä, miten kansan tahto Suomessa toteutuu, ja ennen kaikkea, ajattelevatko päättäjät ja tietääkö kansa, mikä on heille parasta. Sanotaan, että demokratia ei ole hallintomuotona täydellinen, mutta se on paras, joka on koskaan kehitetty, joten siinä on pysyttävä ja sitä on yritettävä kehittää paremmaksi. Sitä pidetään kuitenkin niin hyvänä, että sen avulla pyritään vapauttamaan kaikki maailman kansat diktatuurin ikeestä. Näin tehtiin Neuvostoliitossa, ja se on jatkunut siitä lähtien ympäri maailmaa.

Mutta takaisin asiaan. Suora demokratia on hallintomuotona epäpätevä. Ensinnäkin suurin osa ihmisistä on kykenemättömiä tekemään itseään saatikka kansakuntaa koskevia päätöksiä. Tämä ei ole kansan vika. Miten voit muodostaa realistisia mielipiteitä, kun puolueetonta tiedonvälitystä ei ole tarjolla eikä yhteiskunnan luoman jatkuvan paineen alla ehdi poimia jatkuvasta informaatiovirrasta juuri sitä paikkaansa pitävää tietoa. Enemmistön mielipide on jonkin ulkopuolisen tahon heihin istuttama, oli se sitten suosikkipuolueen hyväsanainen poliitikko, televisiossa jämäkällä äänellä puhuva uutisankkuri tai työpaikan kaikkitietävä ja kaikkien pitämä kollega.

Demokratiassa ei edes tarvitse pyrkiä yksimieliseen ratkaisuun asioista neuvottelemalla ja luomaan järkevä ja oikeudenmukainen päätös asioita tarkastelemalla. Riittää, kun saa enemmistön omaksumaan oma kantansa, oli se kuinka ajattelematon tahansa. Näin järjenvastaisetkin päätökset saadaan lyötyä läpi. Äänestyspäätökset tehdään usein puutteellisilla tai virheellisillä tiedoilla tai ajattelematta, hätiköiden. Maatamme johdetaan tunteella, ei järjellä.

Onko sitten niin, ettei ole olemassa parempaa tapaa, jolla ajettaisiin kaikkien etua? Aktivistiryhmässäni pyritään aina yksimieliseen päätökseen, johtajan tehdessä lopulliset ratkaisut. Jäsenet ajavat yhteistä etua eivätkä ole kilpailuasetelmassa keskenään. Kenenkään ei tarvitse vastustaa päätöstä vain pönkittääkseen omaa asemaansa. Ryhmän tehtävä on myös syrjäyttää johtaja, jos yhteinen etu sitä vaatii. Juuri vastuu pitää johtajan paikalla henkilön, joka sopii tehtävään parhaiten – selvä vastuunkantaja, joka nykyisestä hallinnosta puuttuu. Malli on lähellä Klas LundinTulevaisuuden hallinto” -artikkelista tuttua johtaja-senaatti-asetelmaa. Hallintomalli on osoittautunut toimivaksi, vaikka se tulee luonnostaan. Päätöksistä äänestäminen on ollut alusta asti pois suljettu vaihtoehto. Tämän kaltainen järjestely toimisi yhteiskunnan tasollakin, kuten Lund on sen valmiiksi miettinyt. Enemmistöpäätöksellä toimiminen – sen sijaan, että pyritään yhteisymmärrykseen – luo helposti eripuraa ja vastakkainasettelua.

Toiseksi demokratia ei toteudu maailmassa, edes sitä kovimpaan ääneen puolustavissa länsimaissa. On kolme demokratian ulkopuolista tekijää, jotka vaikuttavat politiikkaan demokraattisen päätösvallan yli. 1. Raha. Rahalla nostetaan esiin yhteistyöhaluisia poliitikkoja, jotka ajavat tiettyä agendaa. Kyse ei ole korruptiosta, koska sitä kutsutaan eri nimellä. Virkaan valittu poliitikko on ainoa virkamies, jolla lain mukaan on lupa ottaa vastaan taloudellista tukea keneltäkään. 2. Media. Medialla on suuri vaikutus poliittiseen ilmapiiriin. Media myös nostaa esiin haluamiaan poliitikkoja ja eliminoi sille haitalliset toimijat. 3. Markkinat. Markkinataloudesta on tehty niin iso mörkö, että jos sitä häiritään, järkkyy koko yhteiskuntarakenne. Sille kielteisiä päätöksiä ei haluta eikä anneta tehdä, jottei kaikkien kupla puhkeaisi.

Kolmanneksi, jos satut tulemaan valituksi ilman edellä mainittujen instanssien tukea, niin päättävään asemaan päästäksesi se tuki pitää löytyä – muuten jäät vahvempien varjoon demokratian rattaissa. Rivikansanedustajan vaikutusmahdollisuudet ovat olemattomat muun muassa puoluekurin takia. Näin voidaan todeta, että nykyinen järjestelmä on jotakin diktatuurin ja oligarkian väliltä, kaukana kansanvallasta.

Janne Ahokas

Aiheesta lisää:

Demokratiaa? Ei kiitos
The Problem of Democracy

2 KOMMENTIT

  1. Jämäkkä ja selkeä teksti, kiitos siitä! Ensimmäinen askel suomalaisten heräämiselle varmasti on, että ymmärretään, ettemme elä demokratiassa tai oikeusvaltiossa, vaan rikkaiden ja “poliittisesti korrektien” harvainvallassa!

  2. Nykyinen sixpack on vitsi. Kasaan on haalittu mahdollisimman monta puoluetta laajan konsensuksen nimissä. Mitä tuli?. Mikään ei toimi, mitää ratkaisuja ja oikeita päätöksiä ei kyetä tekemään. Luvataan kaikille kaikkea, ja kuitenkin ainoa mitä tapahtuu, on sulle mulle -jakamista – siis hallituspuolueiden henkilöiden kesken. Mielummin vaikka yksi henkilö, kuin 500 idioottia, jotka tulee loppupelissä kalliimmaksi. Ja yksi henkilö on helpompi kaataa (jos kusi menee päähän), kuin “demokraattinen” sulle mulle -joukko, joka vahtii toistensa selkiä.

    “Suomen nopea lisävelkaantuminen on seurausta siitä, että Jyrki Kataisen (kok) kuuden puolueen hallitus on epäonnistunut Suomen uudistamisessa. Hallitus on jääräpäisesti jatkanut vuosikymmenien aikana paremman talouskasvun oloissa harjoitettua jakopolitiikkaa, jossa etuisuuksia on jaettu sulle mulle -periaatteella. Vaikka rahat on loppu, kukaan ei halua luopua mistään. Suomen suuressa tulonsiirtosirkuksessa ovat mukana kaikki: palkansaajat, maatalous, yrityselämä, kunnat…

    Sdp:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen (sd) on jäämässä historiaan valtiovarainministerinä, jonka johdolla Suomen talous ajoi päin seinää.

    Valtion rahakirstun ylimpänä vartijana Urpilaisen vastuulla on paljon. Kun hallitusta pantiin kasaan kesällä 2011, Urpilainen ummisti silmänsä näköpiirissä olevalta kehitykseltä, vaikka monet talouden asiantuntijat varoittivat edessä olevista hitaan kasvun vuosista. Urpilainen päätti kuitenkin ummistaa silmänsä ikäviltä tosiasioilta.”

    Yllä oleva on ote kirjoituksesta, minkä on tehnyt iltasanomien politiikan toimituksen esimies Miikka Koskinen.
    Kuvaa hyvin hallituksen nykyistä menoa. Ja tämän hetken “demokratiaa”.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here