Koti Uutisia Äärivasemmisto ottaa kunnian pakolaiskriisistä – pitää romaniyhteistyötä silti ”jäätävänä virheenä”

Äärivasemmisto ottaa kunnian pakolaiskriisistä – pitää romaniyhteistyötä silti ”jäätävänä virheenä”

12

Viihdeuutiset Vasemmistoliiton Kansan Uutiset -lehden toimittaja Pontus Purokuru on yhdessä murhaajaterroristien avustamisesta epäillyn Anton Montin kanssa kirjoittanut suomalaisen äärivasemmiston historiikin Suoraa toimintaa! – Autonomiset liikkeet Suomessa 1986–2016. Kirjasta selviää, että äärivasemmiston toimintaa ovat viime vuosina vaikeuttaneet muun muassa feministit, päihteet ja romanikerjäläiset.

Teoksen mukaan äärivasemmiston toiminta Suomessa on aaltomaista liikettä huurteisen juhlimiskulttuurin ja vakavamielisemmän politiikan välillä. Päihteet ovat estäneet usein pitkäjänteisen toiminnan rakentamien kokonaan. Esimerkiksi väkivaltaiselle Smash ASEM -mielenosoitukselle ei saatu jatkoa avainhenkilöiden ”syrjäytyneisyyden” vuoksi.

Päihteiden ohella kapuloita marxistien rattaisiin ovat työntäneet esimerkiksi militantit feministit, jotka ovat pyrkineet kieltämään naisten ja miesten väliset seurustelusuhteet, sekä Romanian romanit, joille äärivasemmisto yritti osoittaa solidaarisuutta. Äärivasemmisto kutsui romanit valtaamaansa taloon, jossa nämä joukkoraiskasivat anarkistitytön. Monti ja Purokuru sadattelevat raiskauksen synnyttämää ”rasistista vahingoniloa” teoksessaan. Kirjaan haastatellun äärivasemmistolaisen mukaan romanisolidaarisuus olikin jälkikäteen arvioituna ”jäätävä virhe”.

Valtaosa tekstistä käsittelee äärivasemmiston matkoja ulkomaille, heidän Internet-projektejaan sekä roska-astiatuhopolttojen kaltaisia ”suoran toiminnan iskuja”. Kirjan loppupuolella käsitellään myös kansallismielisen liikkeen nousua ja sitä, kuinka Suomen antifasistinen liike ei ole pystynyt estämään kansallismielistä katutoimintaa.

Kirjoittajat eivät kykene päättämään, tulisiko äärivasemmisto esittää reppanamaisina uhreina vai urheina taistelijoina. Esimerkiksi vuonna 2014 ruotsalaisia kommunisteja hyökkäsi tuomioistuimen mukaan ylivoimalla kansallismielisten kimppuun, mutta osa hyökkääjistä haavoittui vakavasti kansallismielisten puolustautuessa. Kirjassa vasemmistolaishyökkääjiä kuvataan kuitenkin propagandasyistä viattomina ”naistenpäivää viettäneinä” äärioikeiston uhreina. (Kirjan nimestä huolimatta suuri osa sen sisällöstä koskee ulkomaiden eikä Suomen tapahtumia.)

Toisaalta kirjailijat tahtovat esittää Suomen äärivasemmiston paljon aggressiivisempana kuin se on todellisuudessa ollut. Monti ja Purokuru väittävät, että muutama vuosi sitten ”antifasistit tekivät [Vastarintaliikkeen jäsenille] ’kotikäyntejä’ – – natsien ikkunoita rikottiin, autoja sabotoitiin ja koteja töhrittiin”.

Tosiasiassa äärivasemmisto töhri yhden järjestöaktivistin auton ja seinän sekä rikkoi tämän koti-ikkunan. Kun pahantekijät palasivat myöhemmin aktivistin kodille, oli tämä odottamassa näitä, ja hyökkääjät joutuivat pakenemaan. Myöhemmistä ”kotikäynneistä” kirjoitettiin uutisissamme ”Suomen äärivasemmisto uhkaili väärän asunnon asukasta” ja ”Suomen äärivasemmisto uhkaili jälleen väärän asunnon asukasta”.

Lisäksi Monti ja Purokuru uhoavat, että äärivasemmisto olisi väkivalloin taannut, etteivät kansallismieliset valokuvaa Helsingissä kulttuurimarxistien marsseja; tämä on vähintäänkin outo väite. Kuvaavaa onkin, että vain harva ”antifasisti” uskalsi Montin ja Purokurun mukaan antaa kirjaan haastattelua edes anonyymisti – eikä yksikään omalla nimellään.

Lannistavista kokemuksista huolimatta kirjailijat yrittävät loppusanoissa valaa äärivasemmistoon uutta taistelutahtoa. Heidän mukaansa on merkittävissä määrin äärivasemmiston ansiota, että Suomeen on esimerkiksi tullut viime vuosina suuri määrä pakolaisia. Kummallisen logiikan tavoite on ilmeisesti vakuutella lukijoille, että marxistinen aktivismi kantaa kaikesta huolimatta hedelmää.

Kirja on herättänyt kuitenkin jopa kohderyhmässään ristiriitaisia tunteita. Anarkistisella Takku-foorumilla on esimerkiksi syytetty toista kirjoittajaa tyttöystävän pahoinpitelystä, seksuaalisesta hyväksikäytöstä sekä vasemmistoliikkeen kaappaamisesta omien etujen ajamiseen.

Lue myös: Li Anderssonilla tiiviit siteet väkivaltavasemmistoon

12 KOMMENTIT

  1. On kyllä helppo kuvitella kirjan taustatahot rinkirunkkaamassa vuosientakaisille autontöhrimiselle ja jätesäiliöiden polttamisille. Todellisia työväensotureita 😀 Hienosti on pidetty suurkaupunkien kadut natsivapaina. Kuulemma Kohti vapautta -marssia ei kehdattu noteerata kirjassa lainkaan?

    • Kaikkein paras hetki Kohti Vapautta! marssissa oli se kun punikit pysäytettiin risteyksessä odottamaan niinkauan kun terveet ihmiset kulkevat ensin ja sitten vasta roskasakki sai luvan jatkaa mateluansa. 😀

      Vaikka ääni oli jo siinä vähän käheänä iskulauseiden huutamisesta, niin HA HA HA ANTIFA! irtosi vielä oikein railakkaasti lesboreppanoiden vinkuessa turvallisesti sieltä kyttien seläntakaa. 😀

      • Vastamielenosoituksen järjestäjät vieläpä itse kertoivat julkisuuteen meidän ohimarssin aiheuttaneen pelkotiloja punikeissa.

  2. > kommunistit polttavat roskiksia.
    > samaan aikaan Sipilä roudaa Suomeen tuhottomasti matuja.
    > kommunistit julistavat painostaneensa suoralla toiminnalla hallitusta muuttamaan maahanmuuttopolitiikkaa.

  3. Eikö koko kirjan tarkoitus ole mainostaa ”suoraan toimintaa” eli jotain väärien ovien lukkojen liimaamista (näinkin kävi tässä taannoin 😀 ) ja muistella vanhoja tekoja ajan kultaamien muistojen läpi. Kirjassa fiilistellään jotain viiden vuoden takaista iskujen sarjaa, mutta kukaan ei vaan tiedä että mihin ne iskut ovat kohdistuuneet. En väitä, etteikö iskuja olisi ollut, mutta voi olla että ne ei vaan sitten vissiin ole menneet oikeaan kohteeseen.

  4. Muistanko aivan väärin vai oliko tuon joukkoraiskaussquatin julkisivuun kiinnitetty ennen raiskausta ”Kytät vittuun” -banderolli? Ja eikö joku näistä squat-puuhamiehistä (Eetu Viren?) myöhemmin itkenyt medialle siitä, ettei poliisi ole tutkinut raiskausta tarpeeksi tehokkaasti? 😀 jäiköhän se banderolli paikalleen vielä rikastuksen jälkeen?

  5. Varsinaisia vapaustaistelijoita, malliin ”myö ollaa kovija jätkijä”. Vasenaivoisten foorumeja joskus lukeneena ei tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa näille mitääntekemättömille salasankareille. Ovat niin salaisia toiminnassaan, etteivät tiedä itsekään, missä mennään…

    • Ruahahahahaa xD No englanninkielistä ilmaisua mukaillen: ”It takes one to know one”. Kiitos tästä, sainpahan makeat perjantainaurut 😀

  6. Siis kestikö näillä oikeasti melkeen 10 vuotta todeta ääneen, että yhteistyö joukkoraiskaajien kanssa oli typerää? Ei mikään ihme, että nämä puolustavat invaasiotakin kaikista negatiivisista puolista huolimatta.

  7. joka noudattaa petoeläinnaisten tahtoa on orja. oletko vielä kertaakaan nähnyt oikeata naista sinä vasuripelkuri.

    Joo. Kysyn, että jos kieltäytyy näkemästä, merkitseekö se, että on sokea. Vai onko sokeus ikään kuin typerä leikki, josta he eivät, mielihyvän ja ”kavereiden” ja pillujen takia viitsi luopua.
    Minusta näyttää, että vasemmistolaiset kyllä näkisivät, jos vain rentoutuisivat ja ensi kertaa elämässään yrittäisivät olla rehellisiä. Ei sitä tarvitse kertoa vasuriystäville, että on päättänyt tulla rehelliseksi ihmiseksi, joka oikeasti noudattaa tieteellisyyttä kaikessa ja koko elämässään.
    Olen sitä mieltä, että vasuri, joka noudattaa rehellisyyttä, on paskavasunaistenkin mielestä miehisempi, kuin kukaan haisunäätävalehtelijoista. Sitä tosin on ehkä ensin hiukan vaikea nähdä. Oletan kuitenkin että rehellinen vasuri löytää vaimon nopeasti, kun taas typerälle valehtelijalle se on vaikeeta ja käytännössä lähes mahdotonta, koska naisia ei hallitse näkyvä maailma, ja kukaan nainen ei voi kunnioittaa aidosti valehtelijoita. Tosin koti- ja seksiorjiksi he kelpaavat vasunaisillekin. Jokainen valehtelijamies on aidosti orja, petoeläinnaisten orja.

Comments are closed.