Terrorismi niittää palstatilaa säännöllisesti Pohjolassa. Viime vuonna media pääsi herkuttelemaan pelon ja veren pitopöydässä vatsansa kyllyydestä. Hurmeisimmat otsikot vuodatettiin norjalaissionistin islaminvastaisesta ristiretkestä Utøyan saarella. Moni Vastarintaliikkeenkin aktivisteista sai vakuutella läheisilleen toimintamme laillisuudesta hiostavissa kahvipöytäkuulusteluissa – tiedotusvälineet olivat lietsoneet kansan hetkeksi irrationaaliseen kansallismielisyyskauhuun.
Kuin muistutuksena isänmaallisuuteen sisäänrakennetusta pahuudesta, saatiin vielä toinen skuuppi joulukuussa, kun CasaPound-järjestön passiivinen ja hyljeksittykin tukijäsen tulitti afrikkalaisjoukkoa Italiassa. Mikä hirveintä, CasaPound oli vain muutamia kuukausia aiemmin vieraillut Suomessa Vastarintaliikkeen järjestämässä yhteistyötapahtumassa. Oikea sensaatiotoimittajan fantasia! Ja nyt tuli vielä Gerhard Ittnerin ja NSU:n tapaus.
Loppuvuodesta 2011 ruudintuoksuisille asiakasapajille ryntäsi muun muassa WSOY, joka julkaisi kirjan Suomi, terrorismi, Supo. Huomattava osa kirjasta käsittelee oletettua äärioikeiston uhkaa. Kirjaa esitelleet valtalehtien kritiikittömät uutisjututkin keskittyivät nimenomaan “vihapuheeseen” ja raakaan muukalaisvastaisuuteen. Myös suomalaiset kertakäyttökirjailijat aina Jari Tervoa myöten panivat painokoneet parkumaan rasistisen terrorin kurimuksessa. Aihe herättää oikeastaan yllättävänkin suuria intohimoja ottaen huomioon, etteivät kansallismieliset järjestöt ole suorittaneet Suomessa ensimmäistäkään poliittista murhaa tai pommi-iskua sotien jälkeen.
Pakonomaista ja ontuvaa natsinmetsästystä mielenkiintoisempi tapaus oli viime vuonna alkanut Suomen ensimmäinen terrorismitutkinta, tai oikeastaan sen poliittiset motiivit. Aiheesta on uutisoitu niukasti. Muutamia päiviä sitten sanomalehti Kaleva julkaisi pienen uutisjutun, jonka mukaan poliisi ei edelleen ole tavoittanut kaikkia epäiltyjä. Keskusrikospoliisi uskoo, että kansainvälisesti verkostoitunut somalijoukko Suomessa pyrki rahoittamaan ja värväämään jäseniä somalialaiseen terroristijärjestö Al-Shabaabiin. Poliisi myös epäilee, että tarkoituksena oli lähettää nuoria Suomesta terroristien koulutusleirille Afrikkaan.
Jostain syystä uutiset muutaman somalin epäonnistuneesta terrorijuonesta eivät nosta niskavilloja kohti kattoa. Eivätköhän nämä ole osoittaneet niin kotimaassaan kuin muuallakin, kuinka järjestelmälliseen toimintaan kykenevät. Harppaus metroaseman impulsiivisesta väkivallasta onnistuneeseen ja pitkäjänteiseen kansainväliseen terrorismiin on kovin suuri, todennäköisesti mahdoton. Perimän asettamat kognitiiviset rajat kolahtavat vastaan, ja kovaa. Ja vaikka kyseessä olisivatkin olleet edes arabit tai valkoiset anarkistit, en edelleenkään olisi kovin huolissani. Molempien ryhmien toiminta Keski- ja Pohjois-Euroopassa on ollut varsin repaleista ja epäammattimaista viime vuosikymmenet.
Todellinen uhka tulee paljon korkeammalta. Suomen valtio on jälleen vähintään yhden JASSM-risteilyohjuksen kantomatkan päässä kilpailijoistaan, kun on kyse häikäilemättömän poliittisen väkivallan tukemisesta. En varmasti ollut ainut, jolle ei tullut yllätyksenä, että Suomesta lähetetään ääriajattelijoita Eurooppaa etelämmäksi aseelliseen koulutukseen. Itse asiassa sitä tapahtuu täysin julkisesti ja ilman, että poliitikot tai poliisi näkisivät mitään aihetta napinalle. Suomen kansalaisia menee tuon tuostakin palvelemaan terroristivaltio Israelin armeijaan!
Lähtijät voi jakaa karkeasti kahteen ryhmään. Ensimmäinen, huomattavasti harmittomampi puolisko, ovat höperöt sionistiset kiihkokristityt, joilla on vain Suomen kansalaisuus. Abrahamin uskolliset palvelijat voivat halutessaan suorittaa kolmen viikon komennuksen Israelin armeijan leivissä palkatun henkilökunnan juoksupoikina. Vastenmielistä, mutta vaaratonta.
Huomattavasti huolestuttavampi ryhmä ovat kaksoiskansalaiset ja Suomessa asuvat israelilaiset, jotka matkustavat Siioniin suorittamaan täysmittaisen asepalveluksen. Jo kotona väkivaltaiseen ylivalta-ajatteluun kasvatetut Suomessa oleskelijat saavat tällöin oppia joukkoraiskausten, siviilipommitusten, väestönsiirtojen, ihmiskaupan, salamurhien, etnisten puhdistusten, ydinaseiden ja lastensurmien ammattilaisilta. Kun oppi maailman tehokkaimmalta terroristivaltiolta on omaksuttu kolmen vuoden kuluttua, palaavat Juudean raakalaismaiset portinvartijat takaisin Pohjolaan – valmiina puolustamaan rodullista etuaan. Eikä Israel varmasti ole niin typerä, että se sivuuttaisi kallisarvoisen tilaisuuden antaa maailmankuulua tiedusteluoppiaan ulkomailla eläville tukijoilleen. Onpa Mossad tappanut viattomia sivullisia niinkin lähellä kuin Lillehammerissa, Norjassa, kuten 1970-luvun tapahtumia opiskelleet hyvin muistavat!
Suomenjuutalaiset nuorukaiset ovat jopa poseeranneet Facebookissa Israelin lipun edessä, rynnäkkökiväärit lujasti käsissään. Viesti sionismin kritisoijille on tällöin selvä ja sievistelemätön: kaikki, mikä koetaan uhaksi juutalaisuudelle, tullaan neutralisoimaan väkivallasta tinkimättä.
Poliisia tai juutalaisen Zuckerbergin perustaman Facebookin valvojia sionistien rasistinen sotapropaganda ei syystä tai toisesta kuitenkaan huoleta. Tärkeintä on, ettei pullistelijan paitaa korista hakaristi. Muutamia vuosia sitten eräässä pohjoissuomalaisessa yläkoulussa henkilökunta kielsi nuorten suosimien suomileijonapaitojen käyttämisen, sillä niitä pidettiin “provosoivina”, “väkivaltaisina” ja “rasistisina”. Saman koulun juutalaisnuorukaiset saivat kuitenkin edelleen tallata käytäviä IDF-paidat (Israel Defense Forces) yllään.
Roger Woddisin sanoin terrorismin määrittelevät aina ne, joilla on resursseja pudottaa kaikista suurimmat pommit. Politiikka, koulut ja esivalta pitävät myös Suomessa aina voimakkaimman tappajan puolta. Ainoastaan taistelun altavastaajat saavat terroristin leiman otsaansa.
Hienoa luettavaa näin aamuksi, kiitokset siitä.
Comments are closed.