Koti Artikkelit Arki Yhtenäisyys on kaiken avain

Yhtenäisyys on kaiken avain

8

AK_yhtenaisyys

Valkoisen liikkeen voima perustuu siihen, että se ylittää luokkarajat. Nykypäivänä voisi sanoa myös, että se ylittää alakulttuurirajat. Viisipäiväistä työviikkoa tekevän isänmaallisen duunarin ja yliopistossa opiskelevan kansallismielisen ei pidä nähdä toisiaan eri luokkien tai alakulttuurien edustajina, vaan nimenomaan saman aatteen kannattajina.

Hyvää käytännöntyötä tällaisten raja-aitojen kaatamiseen olisi, että kansallismielisille duunareille annetaan mahdollisuus hankkia aatteellisia tekstejä ja osallistua lukupiireihin, joissa he voivat kehittää itseään henkisesti muun muassa lukemalla ja opiskelemalla henkistä puolta työpäivän päälle. Korkeasti koulutetuille taas tulee antaa mahdollisuus tehdä esimerkiksi viikonloppuisin ruumiillista työtä opiskelujen ohessa. Ehkä nämä olivat kärjistettyjä esimerkkejä, mutta tällä tavoin pointti tuli varmasti selväksi.

Luokkarajojen kaataminen oli yksi NSDAP:n ohjelman vahvuuksia, ja samaa ajoivat myös Italian fasistit ja suomalainen Lapuan liike/IKL. Ei ollut enää säätyjä, oli vain yksi kansa. Sellaiset rikkaiden huvitukset kuten golf, tennis ja teatteri tuotiin myös tavallisen kansan ulottuville. Kraft durch Freude eli Voimaa ilosta -järjestö sai tehtäväkseen järjestää konsertteja, urheilutapahtumia ja muita vastaavia tapahtumia kansalaisille, joilla ei aiemmin ollut mahdollisuutta niihin osallistua. KdF järjesti myös halpoja virkistysmatkoja kuten risteilyjä sekä rakennutti kuntoilutiloja, kirjastoja ja elokuvateattereita tavallisen kansan tarpeisiin. Vastaavanlaista toimintaa harrasti myös Italiassa fasistien Dopolavoro-järjestö (suom. ‘Työn jälkeen’). Suomessa ei vastaavanlaisia järjestöjä ollut, mutta suojeluskunnat ja Lapuan liike tarjosivat nuorille mahdollisuuden urheilun ja eränkäynnin harrastamiseen. Lotta Svärd -järjestö taas järjesti nuorille tytöille toimintaa niin urheilun kuin käsityön saralla. Suomessa oli vielä luokkajako jossain määrin voimissaan 1930-luvulla, sillä Suomen sisällissodan jäljiltä työväkeen suhtauduttiin hivenen varauksella. Kuitenkin esimerkiksi IKL:n aktivisti Paavo Susitaival teki aktiivisesti työtä luokkarajojen kaatamiseksi. Susitaival puhui usein, että juuri luokkarajat olivat se asia, joka jakoi kansan.

ratsastuskurssi

Ammattiyhdistyksiä ei Kolmannessa valtakunnassa tarvittu, sillä valtio oli se ammattiyhdistys, joka takasi ruumiillisen ja henkisen työn arvostuksen sekä työntekijän palkan ja lomat. Saksalaisiin kansalaisjärjestöihin kuten Hitler Jugendiin ja naistenliitto NS-Frauenschaftiin otettiin mukaan jäseniksi kaikki halukkaat yhteiskunnalliseen statukseen katsomatta. Jokainen aloitti järjestössä samalta viivalta ja eteni urallaan omien kykyjensä mukaan.

Jos lukijan mielessä pyörii ajatus, että “Suomen Vastarintaliike on hyvä järjestö, mutta…”, niin kannattaa ottaa epäröimättä yhteys liikkeeseen. Eivät ne kysymykset tai epäröinnin aiheet siellä omassa mielessä pyörimällä parane. Voi tietysti tuumata äänestävänsä vielä ensi vaaleissa ja todeta “Jospa se muutos sieltä kohta tulisi”. Käytäntö on kuitenkin jo todistanut, että nykyinen demokraattinen järjestelmä ei johda mihinkään muutokseen. Yksittäisillä ehdokkailla saattaa olla hyviä ja jopa radikaaleja mielipiteitä vaaliteemoinaan, mutta ne varmasti vaiennetaan puoluekurille. Nykymaailmassa poliitikko ei vastaa kansalle vaan puolueelle ja puolue hallitukselle. “Jos haluat politiikkaan mukaan, seuraa hallituksen linjaa” on heidän ohjenuoransa. Niin kauan, kuin puoluevetoinen politiikka on voimissaan, eivät raja-aidat eri yhteiskuntaluokkien välillä tule kaatumaan.

Heinola080220144

Vaihtoehtona köykäiselle parlamentarismille on, että kansallismielisenä otat Vastarintaliikkeeseen yhteyttä ja esität mielessäsi pyörivät kysymykset, joihin tulet varmasti saamaan vastauksen. Parhaassa tapauksessa olet jo kysymykselläsi antanut pienen panoksen liikkeelle, sillä kyseessä saattaa olla asia, johon ei vielä ole otettu kantaa julkisesti. Siis rohkeasti vain esittämään kysymyksiä ja ajatuksia. Tämä ei kuulosta vaikealta eikä se sitä todellakaan ole. Terve kansanmielisyyshän rakentuu vahvasta yhteisöllisyydestä ja yhteisö sen jäsenistä sekä heidän mielipiteistään. Jos sinulla siis on jotain, mitä haluat sanoa, sano se. Jokainen suomalainen valkoisesta kumouksellisuudesta kiinnostunut ansaitsee kanavan, jonka kautta voi sekä vaikuttaa että tulla kuulluksi. Viime aikoina kansalaiset ovat saaneet kuulla paljonkin Suomen Vastarintaliikkeestä. Yhtä tärkeää kuitenkin on, että liike kuulee kansalaisia.

Yksinäinen soturi sivuuttaa päänsä paljastaen graniittisen muistokiven. Hänen ohimonsa ovat jo harmaat. Hiljaa ja kumaraisena hän siinä seisoo sydämessään toivo, ettei koskaan enää veljesveri vuotaisi Suomen valkoiselle hangelle.” – Paavo Susitaival

 

Johannes Kaila

8 KOMMENTIT

  1. Yksi kansallissosialismin menestyksen “avain” olivat kyllä ensimmäisen maailmansodan veteraanit, mm. Johtaja Adolf Hitler. Kohta ei ole edes toisen maailmansodan veteraaneja missään! Paavo Susitaipaleen miete osuu kyllä naulan kantaan! Kiitos Johannes Kailalle ajattelemisen aiheesta!

  2. Tiukkaa tekstiä Kailalta jälleen! Kiitos tästä! Hitlerin Saksan Voimaa ilosta -instituutio on hyvä esimerkki siitä, miten kansan hyvinvointia palveleva kansallissosialismi eroaa työläistä riistävästä marxilaisesta sosialismista.

  3. Ihan ei auennut kirjoituksen pointti. Eikös sitä Hitlerin puoluetta nimenomaan kovasti äänestetty?

    • Pointti oli juurikin se, että puoluetta äänestettiin kovasti, koska Hitler ja NSDAP saivat taaksen koko kansan kaatamalla eri yhteiskuntaluokkien raja-aidat. Näitä luokkarajojen raja-aitoja kaadettiin sillä että mitään mm. harrastustoimintaa yms. ei pidetty vain tietyn luokan hupina. Samoin myös kaikkiin III Valtakunnan järjestöihin sai liittyä kuka vain sosiaaliseen statukseen katsomatta.

  4. Hyvä kirjoitus. Sen verran suojeluskuntajärjestöön liittyen, että suojeluskunnat olivat paikallistasolla järjestäytyneet yhdistyksiksi, jotka taas maakunnallisesti oli jaettu alueiksi, jotka muodostivat suojeluskunta piirin, sittemmin sotilaspiiri. Yhdistyksen esikuntaan kuuluvilla oli kauluksissaan hakaristit, paikallispäälliköllä asemansa osoituksena useimmiten vain komentohihna (rähinäremmi). Toimintaa ohjasi ja valvoi kullekin alueelle määrätty suojeluskuntaohjaaja, jolla oli arvomerkkinä kuusenhavu. Ohjaajien nimikkeet olivat päällikkö/komppanian, pataljoonan etc. ja näillä oli myös armeijaan verrattavat sotilasarvot.

    Yhdistysluonteisuudesta johtuen paikallispäällikkö saattoi olla alempi sotilasarvoltaan kuin jokin esikunnan jäsen, koska yhdistyksen kokous valitsi yhdistyksen johtajan eli paikallispäällikön. Näin suojeluskunta oli tietyllä tapaa varsin tasa-arvoinen ja luokaton systeemi, jossa yhteiskuntaluokka sellaisenaan ei ollut merkittävä, vaan valitun henkilön kyvykkyys oli ratkaiseva tekijä, koulutus luonnollisesti myös vaikuttavana tekijänä huomioiden.

    • Kiitoksia tästä uudesta tiedosta!

      Jälleen kerran todiste sille, että Ukrainan tapahtumat on hyvin suunniteltu suuri operaatio eikä mikään “kansan” tahto.

  5. Todella hyvä kirjoitus! Yhtenäisyys on todellakin se tekijä, joka erottaa meidät toisiaan vastaan näennäisistä kiistakapuloista vääntävistä demokratian edustajista.

Comments are closed.