Suomen Vastarintaliikkeen aktivistit vierailivat Huittisissa sankarihautausmaalla Gösta Hallberg-Cuulan muistopäivänä.
14. huhtikuuta tuli kuluneeksi 73 vuotta siitä, kun ruotsinsuomalainen luutnantti ja Ruotsin kansallissosialistisen puolueen NSAP:n propagandapäällikkö Gösta Eugén Hallberg-Cuula menehtyi jatkosodassa taistelussa Syvärin sivujoen Jandeban rannalla Itä-Karjalassa.
Kun talvisota alkoi ja Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30. marraskuuta 1939, olivat Hallberg-Cuula ja tämän puoluetoverit ensimmäiset rajan yli Suomeen lähteneiden kaiken kaikkiaan 8 260 ruotsalaisvapaaehtoisen joukosta. Tuli pian ilmeiseksi, että Hallberg-Cuula oli enemmän kuin tavallisen sotilaan veroinen mies; hän otti osaa kaikkein kovimpiin taisteluihin ja menetti Karjalan kannaksella vasemman silmänsä. Tämän jälkeen Hallberg-Cuulasta tuli vänrikki ja marsalkka Mannerheim palkitsi hänet urheudesta taistelukentällä.
Hallberg-Cuula palasi välirauhan ajaksi Ruotsiin, mutta jatkosodan alettua hän tuli takaisin Suomeen ja hänet nimitettiin plutoonanpäälliköksi Hangon rintamalle. Uudenvuoden 1941 jälkeen hänestä tuli ruotsalaisvapaaehtoisten plutoonanpäällikkö Syvärillä, ja hänet oli tuolloin ylennetty luutnantiksi.
NSAP:ssa Hallberg-Cuula oli tunnettu todellisena idealistina, taitavana propagandapäällikön työssään ja hellittämättömän lojaalina miehenä, joka oli valmis kuolemaan kansan ja isänmaan puolesta. Hän ei ollut vain intellektuelli, vaan ennen kaikkea omistautunut taistelemaan kansansa puolesta kaduilla ja toreilla. Hän ymmärsi täydellisesti, että SA-miehen elämällä oli lopulta vain yksi tarkoitus: taistella ikuista vihollista vastaan aina uuteen auringonnousuun asti.
14. huhtikuuta vuonna 1942 Hallberg-Cuula haavoittui vakavasti Jandeba-joen taistelussa astuttuaan miinaan. Hän kuoli samana päivänä vammoihin, vain 29-vuotiaana. Kun rotunsa puolesta kuollut sankari laskettiin hautaan Solnassa Tukholman kupeessa, viimeisen tervehdyksensä oli tullut jättämään yli 3 000 ihmistä.
Gösta Hallberg-Cuula oli mies, joka todella eli periaatteidensa mukaisesti asettaen taistelun aina kaiken muun edelle elämässä. Hän ajatteli, ettei selviytyminen ole jotain, jonka saa lahjaksi, vaan sen puolesta on taisteltava joka hetki, viimeiseen mieheen.
Maria Pöysti
Sotasankarin muisto elää ikuisesti!
Itse olen valmis lähtemään Ruotsiin kun vallankumous alkaa, kyllä me suomalaiset olemme aina valmiita auttamaan veljeskansaa hädässä. Mitä onkaan yksilön etu yhteisön edun edessä? Ei mitään, ja sen vuoksi olen valmis uhraamaan totuuden nimissä itseni perheen, kulttuurin, rodun ja isänmaan puolesta.
“Kuolema korkea – sankarin palkka!
Urhojen haudoilla hurratahan.
Ruumis saakoon haavan vaan!
Kuulat käykööt kulkuaan!
Sielu jääpi perinnöksi syntymämaan!”
Hienoa, että Vastarintaliike valaa uutta henkeä Hallberg-Cuulan kaltaisten (valtavirtahistoriassa lähes) unohdettujen sankareiden perintöön! Jatkakaa samaan malliin!
Toinen kuuluisa talvisotaan osaaottanut kansallissosialisti oli Christian Frederik von Schalburg joka sai sankarikuoleman itärintamalla. Näistä tosin ei koulussa kuule…
Ruotsissa voi todellakin alkaa tapahtua lyhyen ajan sisällä. Maa on väestöllisesti Syyria-Jugoslavia-Somalia -akselilla.
Kunnia patriootille!
Comments are closed.