Vastarintaliike 2012 & 2013

Vuosi 2012 tullaan Suomen historiassa muistamaan oikeistolaistumisen, saastumisen ja tummumisen vuonna. Pääomapresidentti otti ohjat ja tuloerot kasvoivat. Ennen niin säästeliään kansakunnan luottoluokitus on nyt vaakalaudalla. Keinottelijat ja kapitalistit ovat huomanneet tilaisuutensa tulleen ja tylyttävät entistä raaempaa uusliberaalia litaniaa markkinadiktatuurin puolesta. Ruoan hinta nousee, palveluiden laatu ja suomalaisten turvallisuus laskevat. Veitsi vierailee tiheään puolustusvoimien kukkarolla.

Talvivaara osoitti meille, ettei huoli ympäristön tulevaisuudesta ole pelkkää punavihreää piiperrystä, vaan todellinen suomalainen kohtalonkysymys. Ennätysmäärä maahanmuuttajia ryntäsi Suomeen, ja edelleen huomattava osa Suomesta protestoi väestöllistä kriisiä vastaan mukavasti mutta täysin tehottomasti sosiaalisessa mediassa. Äärivasemmisto on ottanut aggressiivisen kannan kaikkialla Pohjolassa sukupuoliroolien tuhoamiseksi, ja esimerkiksi kaupat ovatkin olleet liikuttavan tottelevaisia räksyttävän punalauman kohdatessaan. Ja suomalaisen kiukku vain kasvaa, kun “supisuomalaiset” firmat muuttavat edullisemmille leveyspiireille ja jättävät jälkeensä vain kitkeriä muistoja ja työttömyyttä. Mutta aivan vieläkään ei suurinta osaa oikein huvittaisi lähteä kaduille.

Suomen suunta on siis tasaisen tappavaa laskusuhdannetta. Maailmalla tilanne on kuitenkin muuttunut. Myös kotimainen media varoittelee nyt “äärioikeiston” viheliäisestä pedosta, joka astelee alati lähemmäs Suomea. Ensiksi se pelästytti Kreikan kaduilla, sitten Unkarissa ja nyt Puolassa. Valkoiset eurooppalaiset ovat ottamassa oikeutta omiin käsiinsä, pyytelemättä hyväksyntää tai anteeksi. Kuinka käy vähemmistöjen oikeuksien? Ovatko romanit, afrikkalaiset, “banksterit”, juutalaiset ja äärivasemmisto turvassa enää missään? Murtuuko vaivalla puunattu monikulttuuribrändi myös Suomessa? Varoittavia merkkejä nähtiin jo, kun muutamat suomalaiset poliitikot ja yrittäjät rikkoivat tabuista suurimman; he ovat varovaisesti herätelleet keskustelua sionismista ja juutalaisten roolista globaalissa kapitalismissa, tiedotusvälineissä ja sotapolitiikassa. Suorastaan surrealistisia piirteitä ilmiö sai, kun David Duken Juutalainen ylivalta ilmestyi tänä vuonna Prisman kirjavalikoimiin! Keskustelua syntyy kipeistä aiheista yhä enemmän. Puhe on seuraavaksi muutettava teoiksi.

Vastarintaliikkeen aktiivit kaikkialla Pohjoismaissa ovat tehneet esimerkillisesti työtä nostaakseen esille kysymykset monikulttuurisuudesta, talouden rappiosta ja luonnon tilasta. Vuoden 2012 mielenkiintoisimpiin lukeutunut tapahtuma oli Bollnäsin mielenosoitus, joka järjestettiin vastalauseena maahanmuutosta syntyneille huikeille raiskaustilastoille. Pohjoismaalaiset ilmaisivat tyytymättömyytensä paitsi maahanmuuttopolitiikkaan myös liberaaleihin kansalaisjärjestöihin ja mielipidevaikuttajiin, jotka ovat vähätelleet raiskausten uhrien kärsimystä. Massamaahanmuuton kannattajat ovat näet avoimesti todenneet, että muutamien satojen tai tuhansien pohjoismaalaisnaisten kärsimys on oikeastaan aivan käypä hinta siitä, että Pohjolasta saadaan moderni kulttuurien sulatusuuni. Samoja asenteita vastaan kampanjoimme myös Suomessa tänä vuonna esimerkiksi Turun, Pudasjärven, Jyväskylän, Tampereen ja Vaasan kaduilla.

Alkuvuodesta joukko aktivisteja suuntasi myös Dresdenin pommitusten muistomarssille Saksaan. Sionistien sotarikosten vastustaminen on ollut piikki paikallisten puolueiden lihassa jo vuosia, ja tovereiden kertomukset matkalta valtavine poliisiarmeijoineen ja raivoavine kommunisteineen kuulostivat uskomattomilta suomalaisiin korviin. Samaan suuntaan olemme eittämättä luisumassa myös täällä, ellei poliittisesti korrektille kehitykselle panna loppua. Matkalla aktivistit solmivat myös tervetulleita yhteyksiä taistelijoihin ympäri Eurooppaa. Pohjola ei ole yksin.

Aktiivinen ja entistä näkyvämpi toiminta kaduilla on lisännyt aktivistien ja tukijäsenten määrää. Positiivista palautetta on saanut myös Kansallisen Vastarinnan toimitus, sillä pyrkimykset luoda aiempaa persoonallisempaa, helpommin lähestyttävämpää ja kattavampaa sisältöä ovat ilmeisesti kantaneet hedelmää. Vuonna 2013 mainosmateriaalista, verkkosivuista ja paperilehdestä rakennetaan taatusti entistä ammattimaisemmat. Tänä vuonna järjestön rekrytointi tulee olemaan tarkemmin kohdennettua, ja konkreettisesta toiminnastakin tulee totuttua monipuolisempaa. Jotta voimme kasvaa, täytyy meidän näkyä kaikkialla. Ja jotta kasvulla olisi merkitystä, on rekrytoitavien suomalaisten oltava meille sopivaa ainesta: taisteluvalmiita patriootteja. Alkava vuosi tulee olemaan liikkeen historian näkyvin – ja ehkä myös myrskyisin.

Vuosi 2012 jää erityisesti mieleen erinomaisten luonto- ja liikuntatapahtumien vuoksi. Aktivisteille tapahtumat ovat varmasti liikkeen mielenkiintoisinta antia, ja niiden näkyvyyttä lisätäänkin tulevaisuudessa. Esikuvakseen aktivistit ovat nostaneet viime vuosisadan alussa vaikuttaneet Pihkalan veljekset, joiden työ urheilukasvatuksen, kansanterveyden, sotilashengen ja rotutietoisuuden eteen Suomessa oli korvaamatonta. Hiihtotapahtuma alkuvuodesta, lukuisat patikointiretket, selviytymiskurssit ja itsepuolustustunnit ovat juuri sitä, mitä kansallismieliset suomalaiset tarvitsevat. Yösuunnistus- ja geokätkentätaidot voivat tulla tarpeeseen. Kun urbaanin ympäristön jättää taakseen, on kyettävä valmistamaan ruokaa ja majoittautumaan hyvinkin alkeellisia välineitä käyttäen. On oltava valmis liikkumaan vaikeassakin maastossa useampia vuorokausia putkeen. Jos tahtoo haastaa yhteiskunnallisen konsensuksen, on osattava myös puolustaa omaa koskemattomuuttaan ja uskallettava ottaa riskejä. 2012 on ollut opettavainen vuosi!

Vastapainoksi ulkoilmatapahtumille toimintakeskus Koti on puolestaan tarjonnut tilat lukuisille dokumentti-illoille, luennoille, kokouksille ja kansallismielisille kulttuuritempauksille. Kadulle.com-kannatuskauppa on levittänyt kansallissosialistista tietoisuutta suomalaisille niin verkossa kuin markkinoilla. Sama tulee jatkumaan vastaisuudessakin. Hankintaideoita otetaan muuten aina vastaan!

Suomessa aktivistipäiviä on järjestetty vuodesta 2009 lähtien, ja tänä kesänä kokemuksen tuoma varmuus oli helposti nähtävissä. Luennot, ideologiset puheet, liikunta ja kulttuuritarjonta olivat kaikki tasapainossa. Aktivistipäivien myötä Vastarintaliike otti käyttöönsä myös joukon uudistuksia, joilla toiminnastamme voidaan kehittää aiempaa järjestäytyneempää.

Suuret kiitokset on esitettävä Vastarintaliikkeen jäsenille ja tukijäsenille, joiden kanssa olemme pyrkineet tiivistämään yhteydenpitoa. Tukijat ovat alkaneet esittää ajatuksiaan rohkeammin ja myös tarjonneet suurta apua niin toimitustyössä kuin katuaktivismijärjestelyissä ympäri maata.

Kiitos mieleenpainuneesta vuodesta ja esimerkillisestä aktivismista! Aktivistit – urheilkaamme, jalkautukaamme lähikuntiemme tapahtumiin ja olkaamme tehokkaita taistelijoita! Ne, jotka vasta suunnittelevat yhteydenottoa – tehkää se jo tänään, sillä Pohjola ei tule paranemaan itsestään!

Vuodesta 2013 tulee juuri niin onnistunut kuin kansallismieliset suomalaiset ovat valmiita uhraamaan aikaa ja vaivaa vallankumouksellisen työn eteen. Meistä kellään ei ole hyväksyttävää syytä nukkua alkavan vuoden ohi!

Toimintakeskeistä uutta vuotta 2013!

Juuso Tahvanainen