Tuoreus kaikessa osa 2

Julkaistu: 26.12.2013

26.12.2013 by

Tuoreus kaikessa osa 2

ak_tuoreuskaikessa

Ensimmäisessä ”Tuoreus kaikessa” -artikkelissani puhuin kasvisten käytöstä ja kasvatuksesta. Suojeluaineiden ja geenimanipuloinnin myötä ei ruoka enää ole lähtökohtaisesti puhdasta, vaan kuluttajan täytyy olla jatkuvasti tarkkana ostaessaan päivittäisiä elintarvikkeita.

Lihan suhteen ongelmana eivät ole niinkään suoja- ja torjunta-aineet, vaan lihan tuotantotapa ja sen aiheuttamat ongelmat luonnolle. Suomalaiset syövät päivittäin noin 160 grammaa luutonta lihaa jokaista kansalaista kohden. Vaikka se on 16 prosenttia vähemmän kuin keskiverto eurooppalaisen kulutus, on meidän silti tarkasteltava hyvin kriittisesti kulutustottumuksiamme myös tässä tapauksessa. Lihateollisuus nimittäin tuottaa 18 prosenttia koko maailman kasvihuonepäästöistä ja 80 prosenttia maatalouden kasvihuonepäästöistä. Perspektiiviin tämän laittanee se, että esimerkiksi 160 gramman naudanlihapihvi on matkalla emästään lautasellesi aiheuttanut noin 3 kg:n hiilidioksidipäästöt.

 

Liha ravintona

Ravintona liha ei ole ihmiselle välttämätön, vaikkakin käytännöllinen ja maukas proteiinin lähde. Liha sisältää vähäisiä määriä erilaisia mineraaleja, vitamiineja ja rasvahappoja, mutta ainoa todella merkityksellinen ravintoaine lihassa ovat sen sisältämät proteiinit. Toki eläimen lajilla ja rodulla on merkitystä lihan rakenteeseen, joten määrät voivat muiden ravintoaineiden kohdalla vaihdella merkityksettömän ja vähäisen välillä.

Mikäli eri vitamiinien saantiin tahtoo ruokavaliossaan panostaa, ovat lihaproteiineista silloin sisäelimet (esimerkiksi maksa) oikea valinta. Niiden sisältämät A- ja B-vitamiinimäärät ovat jo merkityksellisiä ihmisen ravinnonsaannissa.

Ravitsemuksellisten seikkojen jälkeen on hyvä kertoa muutama sana lihan käyttäytymisestä syömisen jälkeen. Liha, punainen liha eritoten, on huonosti sulavaa ja saattaa aiheuttaa vatsaongelmia täysin terveillekin ihmisille. Mikäli ruoansulatus on esimerkiksi erityisen hidas, voi liha sulamisen sijaan mädäntyä suolistossa, mikä ymmärrettävistä syistä saattaa aiheuttaa vakaviakin terveysongelmia. Myös proteiinin ”yliannostus” on mahdollinen. Tästä saattaa seurata erään luomuruokasivuston mukaan muun muassa munuaiskiviä.

Liha on siis sopivissa määrin hyväksi. Ihminen tarvitsee elääkseen noin 30–50 grammaa proteiinia päivittäin. Tästä määrästä kaksi kolmasosaa saisi olla kasvisproteiineja. Mikäli sinulla ei kuitenkaan ole ruoansulatusongelmia, ei tuosta jaosta tarvitse välittää. Toki kasviksia voi syödä muutenkin! Mainittava on vielä, että vaikka prosessoidun lihan on todettu lisäävän erinäisten sydän- ja verisuonitautien riskiä, ei prosessoimattomalla lihalla ole huomattu vastaavanlaisia vaikutuksia. Kuten tiedostavat lukijat siis varmasti jo tietävät, suosikaa tuoreita, maustamattomia ja mahdollisimman paljon alkuperäisen näköisiä tuotteita. Tämä pätee myös lihatuotteisiin.

 

Lihan käsittely ja säilytys

Liha, eritoten siipikarja, on kohtalaisen helposti pilaantuva tuote. Huomioitavaa ovat esimerkiksi liian korkeat säilytyslämpötilat, liian hidas sulatus/jäähdytys ja ristikontaminaatio. Lihatuotteet ovat riskituote jääkaapissasi, ja siksi niitä tulee säilyttää ja käyttää varoen.

Kypsää ja raakaa lihaa ei tule säilyttää jääkaapissa vierekkäin tai päällekkäin, eikä mitään kuumaa saa laittaa jääkaappiin jäähtymään, mikäli siellä säilytetään lihatuotteita! Lihalle tärkeää on kylmäketjun katkeamattomuus ja tasainen säilytyslämpötila. Siksi liha alkaa pilaantua jääkaapin lämmettyä edes muutaman asteen. Kahdeksan asteen lämpötilassa esimerkiksi jauhelihan mikrobimäärä kaksinkertaistuu kuudessa tunnissa. Useimmille ruokamyrkytysbakteereille riittää yksikin bakteeri sairastuttamaan ihmisen mahdollisesti hengenvaarallisesti. Lihaa käsiteltäessä ei myöskään raakaa ja kypsää lihaa saa missään tapauksessa käsitellä samoilla työvälineillä ja/tai työalustoilla ristikontaminaation välttämiseksi. Puhtailla välineillä ja asianmukaisella työjärjestyksellä ei vaaraa ole, joten huolellisuus kunniaan!
Lihaa käsitellessä tulee muistaa käsien hyvä hygienia, sillä kuten sanottua, bakteerit tuntevat olonsa lihassa erittäin kotoisiksi.

Lihasta on moneksi myös arkikeittiössä. Suomessa on valtava määrä erilaisia liharuokia, joita on tehty jo useassa sukupolvessa. Henkilökohtaisista suosikeistani mainitsisin kaalilaatikon ja lihakeiton. Molemmat ovat terveellisiä arkiruokia, joiden kustannukset jäävät riittoisuuteen ja ravintoarvoon nähden erittäin pieniksi. Kuten viimeksikin, selostan teille tässä yhden ruoan teon vaihe vaiheelta aina raaka-aineiden paloittelusta lautaselle saakka.

Tässä siis perinteinen lihakeitto 3–4 hengelle:

1. Tarvitset lihakeittoon 500 grammaa perunoita, 300 grammaa porkkanoita ja 200 grammaa lanttua/naurista, sekä suolaa, pippuria, vettä, voita ja laakerinlehtiä. Lihaksi sopii parhaiten paistiliha (esimerkiksi kulmapaisti). Lihaa tarvitset noin 400–500 grammaa.

2. Ota ensin liha huoneenlämpöön noin 10 minuuttia ennen valmistuksen aloittamista. Näin liha ei joudu kylmänä pannulle ja puske kaikkia nesteitä ulos sekä kuivu. Lihan leikkaaminen aloitetaan syiden vastaisesti. Paistilihassa syyt ovat vahvasti näkyvissä, joten ne on helppo huomata. Leikkaat siis veitsi noin 20 asteen kulmassa paistin siivuiksi. Sen jälkeen paloittelet siivut noin 2 x 2 cm:n paloiksi ja maustat ne suolalla. Levy on varmasti jo kuumenemassa?

3. Laita lihat pannulle ja paista niihin vaaleanruskea pinta. Tämä siksi, että lihan pinta menee umpeen eikä kuivu. Paistamiseen voit käyttää voita, tai voit paahtaa lihat terveellisemmän vaihtoehdon aikaansaamiseksi.

4. Kun lihat on ruskistettu, laita ne kiehuvaan veteen kypsymään. Veden lämpötilan tulee olla juuri ja juuri kiehumispisteessä. Kerää välillä reikäkauhalla veden pinnalle ilmestyvä vaahto pois, jotta keittoon tulisi kirkas liemi.

5. Paloittele juurekset. Porkkanan ja perunan voi jättää kuorimatta.

6. Kun liha on kiehunut noin 15–25 minuuttia, lisää kattilaan juurekset.

7. Mausta keitto suolalla, pippurilla ja laakerinlehdillä.

8. Anna kiehua noin 30 minuuttia ja laske sen jälkeen lämpöä. Anna keiton hautua 1–1,5 tuntia, ja keitto on valmis syötäväksi. Voit vielä ennen tarjoilua lisätä keiton pinnalle silputtua persiljaa.

Lihakeitto pysyy jääkaapissa syömiskelpoisena noin 3–4 päivää, joten liian suurta määrää ei kannata tehdä kerralla.

Tässäkin ruoassa onnistumisen takaavat hyvät, tuoreet raaka-aineet ja ruoan maistelu vähän väliä. Kun keiton liemi keittyy kasaan, tulevat suola ja pippuri yhä vahvemmin esille, joten maustamisen suhteen kannattaa ennen loppusuoraa olla varovainen.

 

P. P.

9 Kommenttia

  1. Metsän poika..

    Erittäin hyvä ja asiallinen kommentti, jossa oli kaikki perusasiat kohdallaan. Itse en ole koko aikuisikänäni ostanut kovin paljoa teollisesti valmistettua lihaa, kotieläimen lihaa en myöskään. Lihalla kuitenkin on aika merkittävä osuus perheemme ruokavaliossa, lihan ollessa riistanlihaa ja käytännössä riista tulee käytettyä sataprosenttisesti: luut joko ja lihaliemen valmistuksessa ja valtaosa koiriemme ravintolisänä, rasva sulatetaan ja laitetaan maitotölkkeihin yhdessä kauranjyvien kanssa käytettäväksi lintujen talviruokintaan. Riistassa jätetään maastoon suolisto ja korpit selvittävät sen yleensä parin päivän aikana. Korppikanta on nykyään lisääntynyt ja voi hyvin, osittain metsästyksestä johtuen. Upea älykäs lintu, ei mikään ihme että se on ollut pohjanmiesten eräs suosittu kuva-aihe.

    Ravitsemussuositukset ovat tietysti suuntaa-antavia ja ennenkaikkea se vaikuttaa, miten kuluttaa energiaa. Punainen liha ei kuitenkaan ole tässä mielessä tosiaankaan paras vaihtoehto. Aikana jolloin pelloilla ja metsissä työ tehtiin ihmisvoimin, parhaita energianlähteitä oli silava, sianläski, mutta kuten todettua, se piti myös työllä saada kulutettua. Edelläolevaan liittyen viikingit uskoivat Valhallassa syötävän käristettyä sianpintaa, joka simalla huuhdottiin alas, päivien kuluessa sen lisäksi sotaleikeissä ja taisteluharjoituksissa, raa’assa työssä siis.

    Aikoinaan oli tilaisuus toimia talousaliupseerina/komppanian vääpelinä resrvisijoituksena SA-int -nimikkeellä olevassa organisaatiossa ja oikein toimiva ja maistuva lihakeiton ohje oli viimeisenä. Perunat voi myös korvata makarooneilla, jolloin saadaan maistuva energiapitoinen keitto, eritoten kylmiin talviolosuhteisiin, pataljoonasoppa.

    • Yan-e

      Perunat voi myös jättää kokonaan pois. Näin välttyy syömisen jälkeisen väsymyksen. Selleriä ei pidä unohtaa.

  2. PS

    Hyvä Metsän Poika! Näin riista/eläimet pitäisi hyödyntää nykyäänkin. Käyttää kaikki hyödyksi eikä vain parhaita paloja. Se vaatii itseltä enemmän työtä, mutta kun kyse on ideologiasta, tavasta elää, ei sitä voi laskea miinukseksi. Päinvastoin, tasainen tekeminen ympäri vuoden pitää virkeänä.

    Itse havahduin jossain vaiheessa katselemaan ruokaa suurenuslasilla. Se nimittäin, että ketkä kasvattavat karjansa ja millä ruualla. Se merkitsee paljon. Ja miten maata viljellään. Sekin merkitsee vielä enemmän. Alkusyksystä tehtiin EU:n alueella koe, jossa mitattiin ihmisten virtsasta Glyfosaatti (Round-Up) jäämiä. Ei ollut yllätys että kaikista EU maista sitä löytyi. Mutta se oli yllätys, että Suomi oli tutkimuksen ulkopuolella kokonaan. Ja kun katselin ympärilläni aukeavia peltoja sekä tilojen isäntiä, piti heille oikein alkaa saarnaamaan. Nykyisellään kun viljelyä vaihdettaessa vanha kasvusto myrkytetään Glyfosaatilla jotta vaihto onnistuisi mahdollisimman hyvin. Myrkky jää maahan ja sitä nousee 10 vuotta pellolla kasvaviin lajikkeisiin: heinään, viljaan, perunoihin, rasvakasveihin jne… Ja silti isännät ruksaavat toimituslappuun että ei ole käytetty Glyfosaattia viljelyssä. Aiheesta pidettiin parissa paikassa kunnon huutokilpailut. Tällä rastilla jalostajat siirtävät vastuun tuotteesta tuottajalle ja sitä ei moni ymmärrä. Kuten ei sitäkään ettei Suomalainen ruoka ole puhdasta. Tästä voisi luennoida pitkäänkin.

    Lopuksi mainitsen, en nipota, että olkaa ihmiset tarkkana kumpaako termiä käytätte: keskiarvo vs. keskiverto. Ne ovat kahden aivan erilaisen laskutoimituksen tuloksia. Ymmärrän kyllä syyn, koska jopa uutistoimittajat sekoittavat nämä kaksi termiä. Aivan kuten virastoissa termit: kaavake ja lomake. Kaavake on lomakkeen täyttömalli.

  3. On harmi, että kunnon sianläskiä on vaikea saada suomalaiskauppojen lihatiskeistä. Se on lähes tilaustuote valikoiduilta tiloilta. Vanhan ajan rasvainen sianliha olisi parasta mm. perinteiseen sianlihakastikkeeseen eli läskisoossiin, tirripaistiin, kalakukkoihin, yms. Samoin aitona savusauna-palvilihana! Olisiko tässä markkinarakoa sianlihan eettisille/luomutuottajille,= pientuottajille? Vaikkapa jatkojalostaen tuotteita tiloilla ja myyyden suoramyyntinä suoraan kuluttajille? Uskon, että kysyntää löytyisi!

  4. I.P.

    Nämä artikkelit ovat virkistävää vaihtelua sivuilla ja toimivat etenkin näin lomilla, kun on aikaa kokkailla enemmänkin, heh. Kansallissosialismi on paluuta luonnollisiin arvoihin ja elämäntapaan!

  5. PS

    Mitenkäs se menikään sen Valion historia siitä voista, kevytmaidosta ja jugurteista. Kannattaa kuunnella:

    http://www.seutulainen.fi/jutut/Tuula_Hurri_2013.mp3

  6. Mira

    Kasvis-kalasyöjä ollut jo 20 vuotta. Lapsena muuta paljoa ollutkaan kuin kalaa ja riistaa ja mummon pellossa kasvaneet vihannekset (jänikset roikkui joka toisella parvekkeella) 😀

  7. PS

    Monelle terveydestään huolta pitävälle Elinä Hytösen kirjoitukset ovat tuttuja. Tässä kuitenkin linkki heille jotka eivät vielä tunne tätä Kiinalaisen lääketieteen lääkäriä:

    http://www.elinahytonen.fi/category/ei-kategoriaa/

    Kannattaa lukea, saattaa olla yllättää tietoa.

  8. PS

    Kuunnelkaapa seuraava äänite:

    http://www.seutulainen.fi/jutut/Tuula_Hurri_2013.mp3

    Ja miettikää sen jälkeen mitä olette syöneet.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 merkkiä jäljellä