Koti Artikkelit Arki Tekosyitä on maailma täynnä!

Tekosyitä on maailma täynnä!

12

tekosyita

En edes muista, monenko suomalaisen suusta olen kuullut liudan surkeita tekosyitä sille, miksi he eivät kykene olemaan aktiivisia kansallismielisiä.

En edes puhu jäsenyydestä Suomen Vastarintaliikkeessä, vaan kansallismielisestä aktiivisuudesta yleensä. Suomessa aatteen järjestöt sekä projektit ovat kaatuneet yleensä parissa vuodessa, eikä mitään muutosta ole ehtinyt tapahtua. Voin kuitenkin iloisena todeta, että Vastarintaliike on kyennyt toimimaan pitkäjänteisesti ja kasvamaan. Tahdon seuraavaksi käydä läpi muutamia kuluneimpia verukkeita, joiden avulla tapaamani suomalaiset ovat tahtoneet laistaa kansallismielisestä vastuustaan.

Yleisin tekosyy passiivisena pysymiselle lienee työt. Joko töiden vuoksi ei ole aikaa tehdä mitään tai sitten pelätään työpaikalla mahdollisesti tulevia ongelmia, mikäli kansallismieliset aatteet paljastuvat. Kuinka moni tosissaan väittää tekevänsä koko hereilläoloaikansa vuoden jokaisena päivänä töitä? Mikäli kohdalle todella on sattunut kaiken elämänvoiman kuluttava painajaisammatti, kannattaa ehkä terveydenkin vuoksi harkita alan vaihtoa. Aktiivinen kansallismielisyys edes Vastarintaliikkeessä ei merkitse pelkkää äänekästä katuaktivismia. Tehtäviä riittää myös niille, jotka eivät esimerkiksi työaikataulujen vuoksi ehdi osallistua säännöllisesti paikalliseen tai valtakunnalliseen toimintaan. Kansallismielisyyttä voi edistää myös anonyymisti, jolloin ei tarvitse pelätä paljastumista työnantajalle tai edes lähipiirille.

Henkilökohtaisesti tosin arvotan asian seuraavista lähtökohdista: kumpi on tärkeämpää – Suomen kansan tulevaisuus vai oma anonymiteetti ja työviihtyvyys? Haittaako todella, jos joku todennäköisesti täysin tuntematon ihminen pahoittaa mielensä sen vuoksi, että kansallismielinen on oma itsensä? Hyödyt ja haitat on asetettava mittasuhteisiinsa.

Perhe ja lapset ovat monille syy jättää kansallismielinen toiminta taka-alalle. Voisin eritellä pitkän listan asioita, joita jokainen pystyy tekemään perhe-elämästä huolimatta, mutta mielestäni kaiken voi kuitenkin tiivistää yhteen kysymykseen: eivätkö jälkeläiset ole nimenomaan se syy, miksi Eurooppa on vapautettava monikulttuurisuuden kahleista? Kapitalistinen ja monikulttuurinen helvetti on todellisuutta jo nyt, eikä tulevaisuus näytä yhtään paremmalta, mikäli nykyisille vallanpitäjille ei laiteta hanttiin. Laiminlyömällä taistelun laiminlyö samalla omien jälkeläisten tulevaisuuden.

Monet varmasti pelkäävät joutuvansa luopumaan liian monesta miellyttävästä arjen ylellisyydestä, mikäli he ryhtyvät aktiivisiksi kansallismielisiksi. Itse tosin väitän, että elämä aktivistina on monin verroin mielenkiintoisempaa kuin keskivertokansalaisen. Kuluttaminen, päihteet, ravintolaillat ja massaviihde eivät ole mitään verrattuina kokemuksiin, joita kansallismielinen taistelu tarjoaa radikaaleille. Suomi tarvitsee etulinjassa toimivia aktivisteja, ja kuten historia osoittaa, vallankumouksen hinta tulee sisältämään fyysisiä konflikteja vastustajien kanssa, viranomaishäirintää sekä putka- ja vankilareissuja – muutamia äärimmäisiä esimerkkejä mainitakseni.

En tietenkään väitä, että jokainen aktiivinen kansallismielinen on vankilakierteessä, toistuvasti tappeluissa tai muissa vastaavissa monille ihmisille epämiellyttävissä tilanteissa. Tällä hetkellä niin ei pidäkään olla, sillä Suomessa vasta rakennetaan vallankumouksellista kansallismielistä kulttuuria. Esimerkiksi Kreikassa tilanne on jo toinen ja siellä tuhannet kansallismieliset ovat päättäneet antaa tarvittaessa jopa henkensä vapauden puolesta. Suomessa esimerkiksi tappelut ovat kuitenkin pieni riski varsinkin niille, jotka eivät toimi näkyvästi ja äänekkäästi etulinjassa. Kaikki voivat terveyteensä, ikäänsä ja elämäntilanteeseensa katsomatta tehdä taustatyötä, joka ei vaadi fyysisiä riskejä.

Olen itse luopunut vapaaehtoisesti joistakin asioista, jotka olivat minulle nuorena arkisia, mutta joiden en enää koe kuuluvan kansallissosialistiseen elämäntapaan. Vanhat ja turhanpäiväiset tavat voi korvata rakentavalla toiminnalla, aktivismilla. Vastarintaliike järjestää jatkuvasti monipuolista toimintaa urheilusta poliittiseen vaikuttamiseen ja kulttuuriin, joten tekemisestä ei Suomessa ole kansallismielisille puutetta.

 

 

Vastarintaliikkeen tärkeimpiä tavoitteita on tällä hetkellä tehdä järjestöä tunnetuksi ympäri Suomea levittämällä julkisuuteen järjestön mainosmateriaalia. Emme voi kuitenkaan olettaa, että tämä olisi jokaisen suomalaisen mielestä kaikkein mielekkäintä tekemistä. Tunnen henkilökohtaisesti monia kansallismielisiä, joita ei kiinnosta perinteinen poliittinen toiminta, kuten materiaalin jakaminen tai esimerkiksi yhteiskunnallinen keskustelu tuntemattomien kanssa. Yleensä heitä kiinnostavat enemmän kamppailulajit ja urheilu muutenkin. Vastarintaliike onkin varsinkin parin viime vuoden aikana kehittänyt kansallismielisille omaa urheilutoimintaa. Lokakuun katupartiotoiminta oli toinen suuri aluevaltaus, joka vakuutti monet suomalaiset aktivismin tarpeellisuudesta. Vastarintaliikkeen tavoitteena ei ole toistaa samaa vanhaa kaavaa vaan kehittyä koko ajan, ja vain liittymällä järjestöön voi osallistua toiminnan kehittämiseen!

Voi olla, että jotakuta kiinnostaisi lehtisten jakamisen sijasta esimerkiksi auttaa suomalaisia suoraan ruoka- tai vaatelahjoituksilla. Vaikkemme Suomessa olekaan täydellisen yhteiskunnallisen kriisin kourissa tällä hetkellä, on maassamme silti lukuisia apua tarvitsevia vähävaraisia perheitä. He tuskin kieltäytyvät vaatteista, ruoasta tai sairaalaan joutuessaan vaikkapa verestä, vaikka apu tulisikin radikaalilta kansallismieliseltä. Lopulta kaikki on mielikuvituksestamme ja työmotivaatiostamme kiinni.

Suurin syy suomalaisten laiskuudelle ja vastuunpakoilulle on puhtaasti oma aikaansaamattomuus sekä laiskuus. Kansallismielisiä radikaaleja ei toistaiseksi Suomessa ole kovin suurta joukkoa, mutta jo pienikokoinenkin omistautunut ryhmä voi vaikuttaa vahvasti julkiseen keskusteluun ja kansalaisten mielipiteisiin, kuten olemme Vastarintaliikkeessä osoittaneet. Aktiivisten kansallismielisten lukumäärän noustessa tuhansiin Suomi ei tule enää olemaan entisensä! Jokaisen panosta siis tarvitaan.

Tahdon painottaa sitä, että jokainen suomalainen voi tehdä jotain kansansa puolesta. Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa ajatusten levittämistä niin katukuvassa kuin verkossa. Kadulle.com-kannatuskaupastamme voi hankkia materiaaliamme, jota voi esimerkiksi kauppareissun yhteydessä jakaa julkisille paikoille. Kansallismielisten linkkien levittäminen sosiaalisessa mediassa on erittäin kannatettavaa toimintaa, joka ei vaadi käytännössä ollenkaan rahaa tai aikaa. Suomalaisille on osoitettava, että monikulttuuriselle kapitalismille on olemassa vaihtoehto. Ennen vaihtoehdon tekemistä tunnetuksi emme voi odottaa yhdenkään suomalaisen haastavan nykyjärjestelmää. Yksilötasolla toiminta voi merkitä myös hyödyllisten taitojen kartuttamista; kansalaisjärjestöt ja koulutuskeskukset järjestävät eri puolilla Suomea esimerkiksi graafisen suunnittelun ja kirjoittamisen kursseja, vapaaehtoista pelastus- ja maanpuolustustoimintaa sekä vaikkapa ensiapuoppeja. Taitoja voi myöhemmin käyttää hyväksi kansallismielisessä aktivismissa ja muiden kansallismielisten kouluttamisessa.

Mikäli pelkkä materiaalin ja ajatusten jakaminen ei kuitenkaan ole sinulle tarpeeksi vaan haluat olla mukana suuremmassa ja palkitsevammassa työssä, ota meihin yhteyttä jo tänään ja kerro ajatuksistasi! Taistelu on tässä ja nyt.

 

Jesse Torniainen

12 KOMMENTIT

  1. Tekosyyt ovat oman suppean edun ajamista, ja itsensä huijaamista. Tähän voi helposti esimerkkinä laittaa sosiaaliturvan väärinkäyttäjät, joista varmasti jokainen pystyy omassa päässään kehittämään tuhat valhetta, että miksi työelämä ei kelpaa. Kaikista pahinta siinä on se että ajan myötä alkaa itsekin uskomaan omiin valheisiinsa.

    • Juuri tämä “asiat ei vielä ole kovin hullusti” asenne on se joka suomalaisia vaivaa. Suomalaiset vertaavat itseään usein naapureihin. Ja jos jollakulla naapurustossa menee hieman huonommin, niin suomalaiset ajattelevat ettei tässä itsellä asiat vielä kovin huonosti ole, kun naapurilla menee vielä huonommin.

      Totuus on se että kun vettä on suuhun asti niin siinä vaiheessa ei enää polskita. Ja tähän tilanteeseen ajautuu yhä useampi suomalainen perhe. Ja kun havahdutaan, ollaan usein jo liian pitkällä, asiat rullaavat jo omalla painollaan eikä niihin voi vaikuttaa.

      Kuten Jesse mainitsi, on monta tapaa jolla voi vaikuttaa. Kaikki on itsestä ja mielikuvituksesta kiinni. Omia ideoita ei kannata pitää sisällään vaan jakaa ne muiden kanssa. Jokaiseen ideaan löytyy varmasti ihmisiä jotka kokevat sen itselleen tärkeäksi vaikuttamisen keinoksi. Ja silloin kun joukko on tosissaan asialla, tarttuu mukaan helposti uusia jäseniä. Sellaisia jotka eivät ennen ole tunteneet järjestöä tai joilla on väärä kuva meistä. Suomalaisia auttavista suomalaisista. Tai, tulevaisuuteen katsovista suomalaista.

      On ollut mukava seurata ihmisten reaktioita kun on autettu jotakuta. Suurin osa “naapureista” hämmästelee muttei uskalla tulla kysymään. Ja toinen osa tulistuu fanaattisesti, mutta sen vuoksi ettei itse uskalla kysyä apua koska oma kapea katsanto kieltää minkään muun kuin hallituspuolueiden agendat. Voin olla naivi, mutta uskon että hekin joskus vielä kasvavat henkisesti.

  2. Joillain voi tietenkin olla pelko tuomitsemisesta, ei tuskin liene kenellekkään täällä yllätys että jotkut suhtautuvat varauksella kansallissosialismiin. Jotkut voivat pelätä ettei heitä hyväksyttäisi. Voin kuitenkin sanoa että on tuhannesti palkitsevampaa ja mukavampaa olla avoin suoraselkäinen kansallismielinen kuin pelokas “nettifasisti” joka ei kuuna kullan valkeana uskaltautuisi paljastamaan värejään netin ulkopuolella. En saarnaa, mutta en tosin peittelekkään mielipiteitäni ja silti pääsääntöisesti olen tullut kaikkien kanssa toimeen. Ystäväpiirini on jopa laajentunut tämän toimesta sen sijaan että joku olisi järkytyksestä pistänyt välit poikki.

  3. Sisä-Suomen poliisin mukaan eilen aamulla teini-ikäinen tyttö joutui koulumatkalla raiskausyrityksen kohteeksi.
    Poliisin tiedotteen mukaan uhri kertoi, että häntä seurasi Pirkkalan Lentäjänkadulla tumma henkilöauto, joka ajoi poikkeuksellisen lähellä häntä ja poikkeuksellisen hiljaisella nopeudella. Hetken tytön vierellä ajettuaan kuljettaja pysäytti auton, ja kuljettajan puoleiselta takapenkiltä nousi mies, joka tarttui uhria takaa vyötäröstä ja yritti samalla työntää häntä takaovesta sisään autoon. Uhri pääsi irti ja pakenemaan läheiseen kotiinsa.
    Poliisi tutkii tapahtumia, tällä hetkellä tiedossa olevien seikkojen perusteella, raiskauksen yrityksenä.
    Mainos (uutinen jatkuu alla)
    Poliisin mukaan tekijä ei ollut suomalainen. Noin 30-vuotias tekijä oli tukevahko, hän oli pukeutunut hupulliseen takkiin. Auton kuljettaja oli myös poliisin antamien tuntomerkkien perusteella tukevahko, eikä suomalainen. Kuljettajalla oli lippalakki ja kiharat tummat hiukset.
    Auto oli neliovinen, mahdollisesti viistoperäinen henkilöauto.

    Lähde: MTV Uutiset 4.11.2014.

    • “Tytön mukaan häneen tarttunut mies oli TUMMAIHOINEN, vartaloltaan tukevahko ja noin 175 cm pitkä. Miehen iäksi hän arvioi 30 vuotta. Yllään hänellä oli ollut hupullinen takki, jonka huppu kulki miehen pään yli. Miehellä oli ollut tumma sänkiparta.

      Kuljettajaa tyttö kuvaili niin ikään tummaksi, ruumiinrakenteeltaan tukevaksi ja noin 30-vuotiaaksi. Kuljettajalla oli ollut päässään tumma lippalakki ja yllään tumma takki. Lippalakin alta oli pilkottanut TUMMAT KIHARAT HIUKSET.”

      Lähde: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014110418807521_uu.shtml

      ja

      “Uhriin kiinni käyneen miehen tuntomerkit:

      Etninen tausta ei ole suomalainen eikä hän ollut vaaleaihoinen, hän oli n. 175 cm pituinen ja noin 30-vuotias. Ruumiinrakenteeltaan hän oli tukevahko ja hänellä oli tumma sänkiparta. Yllä on ollut hupullinen takki, jonka huppu on ollut päässä.

      Kuljettajan tuntomerkit:

      Etninen tausta ei ole suomalainen eikä hän ollut vaaleaihoinen, iältään noin 30-vuotias ja myös tukevahko ruumiinrakenteeltaan. Päässä tumma lippalakki, lippa eteenpäin ja hatun alta takaa näkyi kiharat tummat hiukset. Yllä oli tumma takki.”

      Lähde: http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194938286397/artikkeli/poliisi+tutkii+koulutyton+ahdistelua+raiskauksen+yrityksena+tassa+tarkat+tuntomerkit.html

      —-Jännästi sanottu “ei ole suomalainen eikä hän ollut vaaleaihoinen” 😀

      • Aamulehden tuntomerkkien muotoilu oli kyllä yksi huvittamimmista. Käykää ihmeessä kommentoimassa, siellä on jo hyvää settiä linjoilla 😀

  4. Hyvä kirjoitus, Jesse! Rohkeasti vaan ihmiset ottamaan yhteyttä lähimpään aktivistiryhmään. Mukaan ryhmän toimintaan voi mennä pikku hiljaa ja “maailmanparannusta” voi tehdä itselle sopivaan tahtiin aluksi. Tärkeintä on että kansallismieliset verkostoituvat nyt tehokkaasti ja parhaiten se tapahtuu jo valmiiksi olevassa järjestössä. Ottakaa yhteyttä jo tänään!

  5. Kun tietoa on tarpeeksi tulee valinnan paikka. Toimia vai alistua? Toimimalla voi lunastaa itselleen vapauden. Kansa koostuu yksilöistä. Sillä hetkellä kun alat toimimaan on vihollinen hävinnyt sinun osaltasi sodan. Vihollinen voittaa jos et tee mitään siitä huolimatta mitä kaikkea tiedät.

  6. Asiallinen kirjoitus,käytännössä kuitenkin ns Gaussin käyrä(joka kylläkään ei ollut herra Gaussin aikaansaannos)pitää paikkansa,valtava enemmistö ,85-90% tyytyy seuraamaan sivusta,5% tehdessä työtä asian hyväksi ja muun 5% vastustaessa sitä.Nyt tietysti on niin että joukkomme ei ole 5% väestöstä,mutta mielipiteeseen vaikuttaminen kansallisista lähtökohdista tulee olla joka hetki se missio jota toteutamme,ja tässä työssä anomyteetti on useasti etu,sillä näin emme muodosta yksipuolista mielikuvaa vain yhteen aiheeseen pohjautuvasta liikkeestä.

    Itse käytännössä teen tätä valistustyötä päivittäin ja hyvin harvoin olen kohdannut ihmisiä jotka kyseenalaistavat esittämäni faktat kahdenvälisissä keskusteluissa,kuitenkin nyt tilanne on se että keskimääräisesti ihmiset eivät koe nykytilanteen uhkaavan omaa taloudellista tai fyysistä turvallisuuttaan ,ja näin ovat välinpitämättömiä esittämäämme asiaa kohtaan,koska eivät omakohtaisesti koe sitä uhkana.

    Aikanaan uhan konkretisoituessa,tehty työ tämän todentamiseksi tulee kantamaan hedelmää,ja tämän vuoksi on ehdottoman tärkeää tehdä tätä valistustyötä ilman että leimaamalla se pyritään mitätöimään ja näin ollen ei kaikissa tilanteissa ole välttämätöntä näyttää suoraan “lippua”.

Comments are closed.