Syyskuun lopussa kaksi suomalaista Vastarintaliikkeen aktivistia karkotettiin Ruotsista ja heille määrättiin kolmen vuoden maahantulokielto. Lisäksi heidät pidettiin perjantaista sunnuntaihin poliisivankilassa, johon he joutuivat suoraan Göteborgin lentokentältä ilman minkäänlaista rikosepäilyä. Samanlaisen kohtalon kokivat myös jotkut saksalaiset, portugalilaiset ja tanskalaiset toverit.
Syy harvinaislaatuiseen menettelyyn oli se, että poliittinen poliisi halusi estää aktivisteja osallistumasta 30. syyskuuta Göteborgissa pidettyyn Vastarintaliikkeen järjestämään oppositiomielenosoitukseen. Samalla poliisi halusi testata, salliiko laki heidän toimia yllä mainitulla tavalla. Kyseessä oli niin harvinainen tapaus, että jopa suomalaiset poliisit ihmettelivät asiaa ollessaan Helsingissä vastaanottamassa aktivistien karkotuslentoa. Myös Suomen valtamedia uutisoi tapauksesta.
Luonnollisesti poliisin laittomasta toiminnasta laitettiin vireille valitukset, joissa vaadittiin maahantulokiellon purkamista sekä rahallista korvausta aiheettomasta pidätyksestä ja matkakuluista. Lopulta tällä viikolla molemmat suomalaiset saivat postissa kirjeet, jotka vahvistavat poliisin toimineen mielivaltaisesti. Molempien aktivistien karkotus ja maahantulokielto on nyt purettu. Rahallista korvausta täytyy sen sijaan hakea erillisellä valituksella oikeuskanslerilta.
Tapaus on herättänyt keskustelua Ruotsin poliisin vinoutuneesta arvomaailmasta. Samaan aikaan, kun maa kamppailee suuren siirtolaisongelman sekä raskaan jengi- ja seksuaalirikollisuuden kanssa, keskittää poliisi yhä enemmän resurssejaan kansallismielisen toiminnan tukahduttamiseen. Samanlainen kehityssuunta on nähtävissä myös Suomessa.
Tämä toiminnan takana on EUROPOL. EURIPOL perustettiin 1998 mutta se kohotti itsensä paikallisten poliisien yläpuolelle vuosina 2010-2014. Ratifioinnin jälkeen sillä on oikeus pidättää ihminen ilman mitään syytä tai ilmoitusta ja veidä hänet euroopan rajojen ulkopuolelle ja kuulustella siellä niin pitkään kuin he näkeävät tarpeelliseksi. Eikä niiden tarvitse ilmoittaa omaisille eikä paikallisille poliiseille yhtään mitään.
Eräs ominaisuus joka ratifioitui vuonna 2014 oli “sähköiset rajat”. Eli Europolilla on oikeus estää kenen tahansa eu-kansalaisen matkustaminen maasta toiseen. Niillä on oikeus peruuttaa heidän passinsa ja jäädyttää pankkitilinsä milloin tahansa. Niillä on myös oikeus estää eu-kansalaisia matkustamasta eu-alueelta pois jos katsotaan että matkustajista on haittaa- tai turvallisuusuhkaa EU:lle.
Olemme siis teuraseläimiä, kiinnitettyinä asuinmaihimme. Ja meillä on oikeus tuhlata omaisuuttamme matkusteluun niin kauan kuin olemme nykyiselle jräjestelmälle myötämielisiä ja hyödyllisiä. Mutta heti kun asetumme poikkiteloin, olemme uhka ja meidät eristetään yhteiskunnan ulkopuolelle. Tämän asian ovat Suomen politikotkin hyväksyneet, MEP:eistä puhumattakaan. Eikä kukaan politikoistamme tai niiden avustajista ole edes uskaltanut tuoda tätä asiaa julkisuuteet. Siinä meillä mm. presidenttiehdokkaat!!
Olemme niin raaadollisen järjestelmän orja, että kaikki eivät sitä vielä ole ymmärtänet. Ja jos luulevatkin, niin eivät ole sisäistäneet. Meillä EU-kansalaisina ei ole sananvaltaa eikä meillä ole oikeuksia. Ja se on se lähtökohta josta pitää lähteä rakentamaan tätä maata ja uutta yhteiskuntaa.
Tanskassa järjestettiin kansanäänestys Europolin jäsenyydestä 2.12.2015 ja Tanskan ero astui voimaan 1.5.2017. Näin Tanskassa säilyi muita EU-maita laajempi sananvapaus, samoin kuin poistui riski ovelle yöllä koputtavista v…mäisistä poliiseista, jotka toteuttavat jonkun muun EU-maan antamaa toisinajattelijoiden pidätysmääräystä. Suomesta puuttuu perinne kansanäänestyksistä ja jatkuvasta vastarinnasta. Suomessa lampaat vain määkivät kävellessään teurastamolle.
Oma perheenikin on kokenut viime vuosien aikana kolme poliisiratsiaa, joista viimeisimmässä poliisit tunkivat sisään etu-ja takaovesta. Kolme poliisiautoa pihassa ja kuusi poliisia sisään (autoille mahdollisesti jääneiden poliisien määrä tuntematon). Poliisit etsivät henkilöä, joka ei asunut osoitteessa. Yhdelläkään kerralla kyseistä henkilöä ei löydetty, vaikka talo pengottiin läpi huone huoneelta viimeisellä kerralla. Olin jo ensimmäisen kerran jälkeen käynyt itse Tampereen poliisiasemalla pyytämässä poliisia lopettamaan kahdeksankymppisten vanhempieni häiritsemisen, sillä he olivat ainoat, jotka olivat kirjoilla rivitalo-asunnossa. Poliisikomisaario lupasi minulle lopettaa vierailut, mutta kuitenkin poliisit kävivät jo viikon kuluttua toisen, ja kahden viikon kuluttua kolmannen kerran näyttämässä joukkovoimaansa. Kallista yhteiskunnan resurssien tuhlaamista, koska henkilö, jota he etsivät, oli tarjoutunut menemään kuulusteltavaksi koti-ja asuinpaikkakunnallaan Helsingissä, mutta se ei Tampereen poliisille kelvannut, he olisivat halunneet saada henkilön “käsittelyyn” Sorille. Ja Soriltahan on lähtenyt hengettömänä enemmän kuin yksi pidätetty viime vuosien aikana. Viety terveenä Sorille putkaan ja sieltä ruumishuoneen kautta hautausmaalle.
Comments are closed.