Koti Kolumni Sukupuoliroolileikkejä

Sukupuoliroolileikkejä

0

Yleltä tuli hieman ennen vuodenvaihdetta TV-dokumentti otsikolla “Aivojen sukupuolierot”. Dokumentti käsitteli nimensä mukaisesti miesten ja naisten välisiä aivojen eroja. Tutkijat esittivät mielipiteitään siitä, ovatko erot lopulta geneettisiä vai kulttuurillisia. Klassinen tieteen ja marxistisen uskon välinen vastakkainasettelu. Mielenkiintoisin osa tunnin pätkästä oli reesusapinoilla suoritettu koe. Kokeessa annettiin reesusapinoille ihmislapsille suunnattuja poikien ja tyttöjen leluja. Tulos oli mielenkiintoinen, sillä urospuoliset apinat olivat kiinnostuneet autoista ja naaraat nukeista. Urosapinat eivät tienneet, mikä auto on, mutta kiinnostus heräsi siitä, miten autoa voidaan käyttää leikkikaluna. Naarailla taas hoivausvietti veti pidemmän korren.

Sukupuolierojen geneettinen tausta tunnustettiin. Silti ohjelmaa varten haastatellut ei-luonnontieteilijät pitivät kahden sukupuolen mallia “ahtaana”, sillä heistä kaikki yksilöt edustavat oikeasti omaa ainutlaatuista sukupuoltaan. Loppuun oli lisätty pakollinen itkunsekainen kaneetti siitä, että sukupuoliroolit ovat heikkojen sortoa varten luotuja rakenteita. Mutta kukapa olisi Yleltä puolueetonta tietoa odottanutkaan?

Tasa-arvouskovaisten piireissä sukupuolen käsitettä monimutkaistetaan ja se irrotetaan biologisesta merkityksestä. Miksei ihmisen sukupuolta määritellä samoin kriteerein kuin muilla nisäkkäillä? Jos luonnossa havaitaan nisäkäs, jolla ei ole sukupuolielimiä tai jos sillä on poikkeavasti kehittyneet sukupuolielimet, luokitellaan yksilö vammaiseksi. Kenellekään ei tule mieleen kutsua luonnossa esiintyvää outolintua “kolmanneksi sukupuoleksi” tai “sukupuolettomaksi”. Tällaisille luokitteluille ja marxilaisille pyrkimyksille purkaa kaksijakoinen luokittelu ei ole sosiaalista eikä kulttuurillista tarvetta, sillä eläimet eivät tiedosta omaa olemassaoloaan eivätkä ilmaise kokemaansa “vääryyttä”. Toisaalta harvoilla eläinlajeilla on joukossaan itsetietoista agitaattorirotua, joka pyrkii rappauttamaan toisten rotujen populaatioiden sisäisen koheesion tukemalla seinähulluja käyttäytymismalleja ja kiistämällä aukottomasti todistetut tieteelliset ilmiöt, kuten sukupuolierot.

Sanomalehti Karjalainen julkaisi uutisen Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen hankkeesta poistaa sukupuolittuneet stereotypiat lasten kirjoista. Tavoitteena on mikäpä muukaan kuin täydellinen sukupuolinen tasa-arvo.

Joku voisi tietenkin kysyä, mitä haittaa on sukupuolineutraalista opetuksesta, jos sukupuolet ovat deterministisesti määräytyneitä. Niin. Useimmista pojista ja tytöistä kasvaa terveitä aikuisia siitä huolimatta, että he sattuisivatkin leikkimään joskus toisen sukupuolen leluilla. Valitettavasti populaatioon kuuluu myös väliinputoajia, joilla on henkisiä ongelmia sukupuoli-identiteetin kanssa. Tasa-arvoon tähtäävä kasvatus hämmentää epävakaista aineksista koostuvaa soppaa, mikä on sen ideologian markkinoijien perimmäinen tarkoituskin. Perinpohjaisemmin aiheesta on kirjoittanut yhdysvaltalainen akateemikko Kevin McDonald kirjassaan The Culture of Critique. Kirja käsittelee valtakulttuurin sosiaalisen koheesion heikentämistä osana juutalaisten evoluutiopsykologista selviytymisstrategiaa. Terveet sukupuoliroolit ja sitä kautta kansan jatkuvuuden takaava perheinstituutio tuhotaan hämärtämällä sukupuoliroolit ja tekemällä perverssistä käytöksestä sallittua.

Kuten osa lukijoista tietää, Ruotsissa ollaan tämänkin kehityksen saralla askeleen edellä. Sukupuolineutraalit päiväkodit ja feminiinisiä miehenmalleja markkinoiva koulujärjestelmä kasvattavat nyt uutta, kieroutunutta sukupolvea. Tulevaisuuden Pohjolassa ei ole enää terveitä äitejä huolehtimassa perheistä eikä urheita isähahmoja puolustamassa naisten ja lasten turvaa. Sukupuoleton kansa on puolustuskyvytön.

Sebastian Lämsä