PVL:n 90-vuotias kunniajäsen oikeudessa kiihottamisesta kansanryhmää vastaan – vilkutti vastamielenosoittajalle

Viime viikon tiistaina Falun käräjillä käytiin oikeutta PVL:n 90-vuotiasta kunniajäsentä Vera Oredssonia vastaan. Oredssonia syytetään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Syytökset ovat lähtöisin antirasistiselta We are Dalarna -verkostolta, joka on tunnettu pelleiksi pukeutumisesta mielenosoituksissa. Oredssonista on otettu kuva, jossa hän vilkuttaa PVL:n mielenosoituksen vastustajille Liljekvistin puistossa Borlängessä vappumielenosoituksessa vuonna 2016. Verkosto katsoo Oredssonin tehneen Ruotsissa lailla kielletyn roomalaisen tervehdyksen.

Viitisentoista Vastarintaliikkeen jäsentä ja aktivistia oli paikalla oikeudenkäynnissä osoittamassa Oredssonille tukensa. Oli odottettavissa, että paikka olisi kuhissut poliiseja, mutta käräjäoikeudessa olikin paikalla vain yksi järjestyksenvalvoja. Käräjille ei ollut myöskään tullut montaa valtamedian edustajaa, vain muutama SVT:n ja Dalarnas Tidningin toimittaja.

Kun oikeudenkäynti alkoi, Oredssonia pyydettiin kertomaan oma versionsa siitä, mitä Liljekvistin puistossa tapahtui. Oredsson kertoi puistossa olleen mukava tunnelma ja mielenosoituksen olleen onnistunut. Puheiden välissä Oredsson keskusteli tovereidensa kanssa, joiden joukossa oli Nordfrontin uutispäätoimittaja Simon Holmqvist. He kääntyivät kohti sadan metrin päässä olevaa vasemmistolaisten mellakoitsijoiden joukkoa kohti, ja Holmqvist pilaili: “Vera, etkö vilkuttaisi ihailijoillesi?” Oredsson siirtyi sitten hiukan, etteivät edessä olleet poliisit estäisi näkyvyyttä vastamielenosoittajiin ja vilkutti sitten “ihailijoilleen”.

Kysymykseen siitä, oliko kyseessä roomalainen tervehdys, Oredsson vastasi selkeästi ei. Oredsson kommentoi, ettei hän koskaan tekisi pyhänä pitämäänsä roomalaista tervehdystä vastamielenosoittajalle. Hän kertoo olevansa sitä mieltä, ettei tervehdystä tule käyttää miten ja missä vain. Syyttäjä otti sitten kansiostaan esiin kuvan, jossa Oredsson tekee kyseisen tervehdyksen ollessaan nuori. Kuvassa Oredssonin käsi on selvästi suorana ja silmien korkeudella, kun taas kuvassa Liljekvistin puistosta Oredssonin käsi on selvästi pään yläpuolella ja eri asennossa kuin roomalaista tervehdystä tehdessä.

Syyttäjä oli kutsunut paikalle “tähtitodistajansa”, naispoliisin, jonka puheenvuoron piti olla syyttäjätahon etujen mukainen, mutta sen sijaan hän puhui puolustuksen eduksi. Kävi ilmi, ettei nainen ollut edes paikalla Borlängessä tuolloin, sillä tuon päivän tehtävänä hänellä oli rikostutkijan työt poliisiasemalla. Naispoliisi sanoi myös paikalla olleen kollegansa kertoneen, että kaikki oli sujunut rauhallisesti eikä rikosilmoituksia ollut tehty. Naispoliisi ilmaisi olevansa ymmällään siitä, miksi hänet oli kutsuttu paikalle todistamaan tapahtumaa, jossa hän ei missään välissä ollut edes paikalla.

Syyttäjäpuolen Fredrik Almroth, “tervehdyskuvan” ottanut henkilö ja antirasistisen verkoston “Inte rasist, men…” jäsen tunnusti sitten, ettei hän ollutkaan nähnyt Oredssonin tekevän itse tervehdystä vaan tulleensa vasta muutamia päiviä mielenosoituksen jälkeen ottamia kuvia katsellessaan epävarmaksi siitä, oliko Oredssonin vilkutus laiton vai ei. Hän oli kertomansa mukaan sitten kysynyt neuvoa ystävältään, joka oli sitä mieltä, että Oredssonin vilkutus näytti “Hitler-tervehdykseltä”. Joukkorikosilmoitusten takana oleva vasemmistolaisverkosto revitteli ennen oikeudenkäyntiä sillä, että useat ihmiset olisivat nähneet Oredssonin tehneen roomalaistervehdyksen. Syyttäjä ei kuitenkaan tästä huolimatta koko päivänä onnistunut näyttämään toteen tällaisia väitettyjä huomioita.

Kun Vastarintaliikkeen edustajat tulivat ulos oikeussalista, paikalle oli tullut massiivinen määrä järjestyksenvalvojia ja poliiseja. He eivät kuitenkaan hakeutuneet kontaktiin Vastarintaliikkeen edustajien kanssa ja käyttäytyivät rauhallisesti. Tauon jälkeen oli Oredssonin asianajajan Henrik Mansfeldin vuoro puhua. Toisin kuin syyttäjäpuoli, Mansfeld oli onnistunut keräämään konkreettista todistusaineistoa ja faktaa. Hän oli kutsunut paikalle naispuolisen todistajan, joka oli itse ollut Borlängessä paikalla. Myös hänen todistuksensa viittasi siihen, että Oredssonin tekemä tervehdys oli jotain aivan muuta kuin “Hitler-tervehdys”. Hän selosti tapahtumat lähestulkoon samoin kuin Oredsson; paikalla oli ollut naistodistajan mukaan hieno tunnelma ja Oredsson oli päättänyt vain vilkuttaa vastamielenosoittajille. Tämän jälkeen todistamaan kutsuttiin Simon Holmqvist, jonka mukaan Oredsson on täysin syytön. Holmqvist kertoi olleensa aivan Oredssonin vieressä ja että hän olisi nähnyt, mikäli Oredsson olisi tehnyt roomalaistervehdyksen.

Kun kaikki todistajat olivat kertoneet oman versionsa tapahtumista, syyttäjän ja asianajajan oli aika antaa omat loppulausuntonsa. Syyttäjä oli sitä mieltä, että kyseessä oli “päivänselvä Hitler-tervehdys” ja ettei muka merkitsisi mitään, vaikka Oredssonin käsi olisikin ollut eri asennossa kuin mitä sen roomalaisessa tervehdyksessä tulee olla. Hän kertoi kuitenkin olevansa sitä mieltä, että koska tervehdystä ei ollut nähnyt kovinkaan moni ja “rasistista sanomaa” ei ollut näin levitetty laajalle, Oredssonin “rikos” on lievä ja hänet tultaisiin tuomitsemaan sakkoihin.

Oredssonin asianajaja Mansfeld puolestaan sanoi koko tapauksen olevan naurettava eikä hän itse voinut ymmärtää, miten Oredssonin vilkutus oli voinut ylipäätään johtaa syytteeseen. Mansfeld toi esille myös sen, että naispoliisin mukaan kaikki oli tuona päivänä sujunut hyvin eikä rikosilmoituksia päivältä ollut tullut. Hän halusi myös sanoa, ettei koko “Hitler-tervehdyksestä” ole muuta todistusaineistoa kuin kuva. Rikosilmoituksen tekijä ei ollut edes itse nähnyt tervehdystä ja hän oli myös epävarma siitä, oliko kyseessä roomalaistervehdys vai ei. Mansfeld oli sitä mieltä, että kyseessä on aivan laillinen vilkutus, jota on tulkittu väärin. Hän sanoi muun muassa, että syytteet perustuvat tosiasiassa siihen, kuka Oredsson on. Tuomio asiassa julkistetaan 27. helmikuuta.

Lähde: Nordfront.se