Portugalin historian tarjoama opetus rodullisesta integroinnista

Julkaistu: 10.10.2014

10.10.2014 by

Olemme kaikki kuulleet rodullista integraatiota puolustettavan ja ajettavan sillä perusteella, että emme ole sallineet maamme (Yhdysvaltojen) hyödyntää mustien kykyjä ja lahjoja. Sanotaan, että mustilla on myönteinen panos annettavana, mutta me olemme jättäneet sen hyödyntämättä. Mustia kohtaan tuntemiemme irrationaalisten ennakkoluulojen vuoksi me olemme estäneet heitä ottamasta täysipainoisesti osaa amerikkalaisen yhteiskunnan toimintoihin, ja tämä on menetys Amerikalle. Näin meille sanotaan.

Historian opetus

Sen tosiasian valossa, että meitä ollaan nyt pakottamassa integroitumaan mustien kanssa ja myöntämään näille tasa-arvoiset vaikutusmahdollisuudet, saattaa olla opettavaista luoda silmäys toisiin maihin, jotka menneisyydessä ovat integroituneet
mustien kanssa, ja katsoa, mitä mustat ovat antaneet niille. Millainen on historiallinen evidenssi?

Sellaiset paikat kuin Haiti, Kuuba, Puerto Rico ja Brasilia tarjoaisivat yllin kyllin tutkimusmateriaalia, mutta lähimmän vertailukohdan tämän päivän Yhdysvalloille antaa 1500-luvun Portugali.

Mustien rooli Portugalin historiassa saattaa yllättää, sillä huolimatta kaikesta mustia koskevan tutkimuksen (Black studies) kouluissamme saamasta painoarvosta kukaan ei näytä puhuvan mustien panoksesta tuon maan kehitykseen – eivät portugalilaiset, eivät mustat eivätkä nykyhistorioitsijat, jotka ovat kirjoittamassa historiankirjojamme uusiksi saadakseen mustat ”näyttämään hyviltä”. Löytääkseen Portugalin tarinan on tosissaan uppouduttava kirjallisuuteen, joka on kirjoitettu ennen nykyistä, pakkointegraation aikaa.

Runoilijoita ja tutkimusmatkailijoita

1500-luvun puoliväliin mennessä Portugali oli noussut asemaan, jota voidaan verrata Yhdysvaltain rooliin tänä päivänä. Portugali oli vaurain ja mahtavin maa maailmassa. Se johti laajaa imperiumia, jolla oli siirtomaita Aasiassa, Afrikassa ja Amerikassa. Portugalilaiset olivat Elisabetin ajan englantilaisten tavoin runoilijoita ja tutkimusmatkailijoita, sivistyneiden, kekseliäiden ja uskaliaiden ihmisten rotua. He olivat antaneet tärkeän panoksensa renessanssille. Toisin kuin Englannilla ja muilla Euroopan mailla Portugalilla oli kuitenkin suuri ja nopeasti kasvava musta väestönosa, kun samaan aikaan sen valkoinen väestö oli kutistumassa.

Portugali alkoi käydä kauppaa mustilla orjilla pian sen jälkeen, kun se oli kohdannut mustia tutkimus- ja valloitusretkillään Afrikassa. Ensimmäiset mustat orjat tuotiin Lissaboniin vuonna 1441 ja heidän maahantuontiaan jatkettiin sellaisella volyymillä, että vuoteen 1550 tultaessa he muodostivat kymmenen prosenttia maan väestöstä (Yhdysvalloissa mustien osuus on 13–14 prosenttia).

Perimän turmeltuminen

Sukupuolisuhteisiin mustien kanssa ei liittynyt tabuja eikä määräyksiä, ja pian heidän perimänsä – roturajat ylittävien suhteiden seurauksena – sekoittuikin valtaväestön kanssa. Niinpä tämän päivän Portugalissa ei ole mustia erillisenä väestön osana. The New York Times Encyclopedic Almanac (1971) kuvaa nykyisen Portugalin väestöä seuraavasti: ”Etninen koostumus: Väestö on sekoitus useista etnisistä aineksista, mm. kelteistä, arabeista, berbereistä, foinikialaisista, kartagolaisista ja lusitanialaisista. Nykyinen väestö on homogeenisimpiä koko Euroopassa. Maassa ei ole kansallisia vähemmistöjä.” (Huomaa, ettei The New York Times ole listannut mustaa ainesta.)

Nykyinen Portugali on tulos kymmenen prosentin mustan väestön ja yhdeksänkymmenen prosentin valkoisen väestön läpikotaisesta ja valikoimattomasta sekoittumisesta yhdeksi, homogeeniseksi kokonaisuudeksi. Tosiasiallisesti kyseessä on uusi rotu – rotu, joka on jähmettynyt apatiaan ja joka ei ole tuottanut käytännöllisesti katsoen mitään 400 viime vuoden aikana.

Encyclopedia Britannica (11. painos, 1911) toteaa Portugalia käsittelevässä artikkelissaan: ”Portugalilaiset ottivat rajoituksetta orjiaan puolisokseen, ja tämä vieraan perimän infuusio on perustavaa laatua olevalla tavalla muokannut kansakunnan luonnetta ja fyysisiä ominaisuuksia. Voi liioittelematta sanoa, että ’löytöretkien ajan’ portugalilaiset ja 1700-luvun ja sitä myöhemmät portugalilaiset ovat kaksi eri rotua.”

Kansa ilman tulevaisuutta

Mitä tulee kirjallisuuteen, taiteeseen, musiikkiin, filosofiaan, tieteeseen jne. tämän uuden rodun panos sivilisaatiolle on ollut käytännössä olematon. Nykyinen Portugali on Euroopan takapajuisin maa. Lukutaidottomia on 38 prosenttia väestöstä (USA 2,2 %, Japani 1,0 %). Lapsikuolleisuus on Portugalissa 59,2 tuhatta syntynyttä lasta kohden (Ruotsissa 12,9, USA:ssa 20,7, Ranskassa 20,4). Työntekijöiden palkkataso on Länsi-Euroopan alhaisin, hieman yli $2,00 päivässä.

AK_Portugali_lippu

Portugali ja Amerikka

Huolimatta siitä, että tilanne 1550-luvun Portugalissa muistuttaa läheisesti tilannetta tämän päivän Yhdysvalloissa, emme voi ennustaa, että tulos mustien integroinnista maassamme on täsmälleen sama. On kuitenkin historiallisesti merkittävää, että jokainen maa, yhteiskunta tai ryhmä, johon on integroitu vähänkin huomattavampi määrä mustia, on dramaattisesti menettänyt kykyään pitää yllä mielekästä elintasoa ja kilpailla muiden kanssa. Yhdenkään maan ei voida osoittaa hyötyneen mustien integroinnista mitään.

On syytä huomauttaa, että mustien ja valkoisten suhde (1:9) 1550-luvun Portugalissa ei vastaa negridigeenien lopullista osuutta, sillä musta väestönosa kasvoi nopeasti samalla, kun valkoisten määrä väheni. Miespuoliset valkoiset lähtivät Portugalista suurin joukoin purjehtimaan ja asuttamaan siirtomaita. Hallituksen rohkaisemina he ottivat puolisoikseen alkuperäisväestöön kuuluvia naisia. Suurin osa Portugaliin tuoduista mustista orjista oli aikuisia miehiä. Väestö oli siten epätasapainossa: valkoiset naiset ja mustat miehet yliedustettuina, valkoiset miehet aliedustettuina. Tuon ajan kronikat kertovat, että portugalilaisnaiset pitivät mustia orjia ”lemmikkeinään” ja naivat heitä.

Tilanne nykypäivän Yhdysvalloissa ei ole kovin erilainen. Tyylitietoisilla radikaaleilla valkoisilla on mustat lemmikkinsä.

Mustien osuus nykyisessä yhteiskunnassamme ei kuvasta lopullista sekoitusta. Mustien syntyvyys on lähes kaksinkertainen valkoisiin verrattuna. Yhdysvalloissa, tai missään muuallakaan maailmassa, ei ole valkoista väestöräjähdystä. Se on vain värillistä. Värillinen nainen synnyttää lapsia. Valkoinen nainen käyttää ehkäisypillereitä tai tekee abortteja.

Mikä tulee olemaan lopullinen sekoitus Yhdysvalloissa, sitä me emme voi sanoa, mutta jos nykyinen trendi jatkuu, musta elementti tulee olemaan paljon suurempi kuin 14 prosenttia.

Miksi Portugali integroi?

Niin britit, ranskalaiset, hollantilaiset, espanjalaiset kuin portugalilaisetkin harjoittivat orjakauppaa, mutta vain portugalilaiset toivat orjat omaan maahansa. Herää kysymys, miksi Portugali hyväksyi niin auliisti mustien rodullisen integroinnin, kun muut Euroopan maat pitivät mustat ulkona ja säilyttivät rodullisen koskemattomuutensa. Mikä oli se mielipideilmasto, ideologia, oppi tai propaganda, joka sai portugalilaiset poikkeamaan muiden maiden käyttäytymisestä? Mikä oli toisin Portugalissa?

Lukija ei löydä vastauksia näihin kysymyksiin nykyisistä historiankirjoista ja hiljattain julkaistuista ensyklopedioista, sillä koko kysymys taantumisesta on muuttunut tabuksi. Hänen on pengottava vanhempia lähteitä ja löydettävä omat vastauksensa.

Lukija saattaa myös kysyä itseltään, miksi Yhdysvallat on hyväksymässä rodullisen integroinnin, kun suurimmassa osassa muuta maailmaa ollaan ”rasisteja”. Miksi me olemme erilaisia?

Juutalaisen rooli

Yksi merkittävä ero Portugalissa ennen sen romahdusta 1500-luvulla oli, että maasta oli tullut turvapaikka juutalaisille. Useiden vuosisatojen ajan juutalaisilla oli Portugalissa enemmän vaurautta ja vaikutusvaltaa kuin yhdessäkään toisessa Euroopan maassa. Vuonna 1497 Espanjan vaatimuksesta juutalaisia pyydettiin joko lähtemään Portugalista tai kääntymään kristinuskoon. Useimmista tuli tavallisia kristittyjä ja he jäivät.

Kuitenkin vuoteen 1550 mennessä monet juutalaisista olivat lähdössä vapaaehtoisesti. He ”olivat nähneet kirjoituksen seinällä”. Encyclopedia Britannica (vuoden 1885 laitos) mainitsee, että ”jopa hollantilaisen Claynartsin kaltaiset tarkkailijat näkivät, että huolimatta kaikesta vauraudestaan ja näennäisestä kukoistuksestaan Portugali oli läpimätä, eikä se tulisi kestämään”.

Myös Amerikka on ollut turvapaikka juutalaisille. Tämän päivän Yhdysvalloissa juutalaiset ovat kohonneet varallisuuden ja vaikutusvallan osalta suurempaan asemaan kuin yhdessäkään toisessa maassa koskaan aiemmin. He hallitsevat sanomalehdistöä, julkaisutoimintaa, televisiota, radiota, elokuvia, yliopistoja ja koko sivistävää tiedonvälitystä, samoin maan talouselämää.

Juutalaiset ovat aina kannattaneet rodullista integraatiota, ovat he sitten asuneet Portugalissa, Yhdysvalloissa tai jossakin muussa maassa. Ilman vieraita rotuja suvaitsevaa asenneilmastoa heitä itseäänkään ei hyväksyttäisi. On siis ollut juutalaisten etujen mukaista tukahduttaa sellainen evidenssi, joka saisi ihmiset torjumaan vieraat rodut.

Historian uudelleenkirjoitus

Ensyklopediamme ja historiankirjamme on puhdistettu ja kirjoitettu uudelleen. Etsiessään Portugalia koskevan artikkelin Encyclopedia Britannican vuoden 1970 laitoksesta lukija ei löydä sanaakaan mustien tai juutalaisten roolista Portugalin historiassa, ei myöskään Portugalin taantumisesta ja romahduksesta. Juutalaiset mainitaan lyhyesti niiden joukossa, jotka ”vaikuttivat eri tavoin sillä alueella, joka 1200-luvulla sai nykyisen Portugalin rajat”. Tämän vaikuttamisen luonnetta ei täsmennetä.

Mustat on eliminoitu täydellisesti. Heitä ei muiden etnisten ryhmien tavoin ole listattu portugalilaisten esi-isien joukkoon. Koko 15-sivuisessa artikkelissa ei sanallakaan viitata, että mustia on koskaan ollut Portugalissa tai että he olisivat millään tavalla vaikuttaneet maan historiaan. Vuoden 1970 laitos Encyclopedia Americanasta ei myöskään mainitse mustien läsnäolosta Portugalissa.

Kaikista näistä lähteistä lukija löytää ”faktoja”, toisin sanoen nimiä ja päivämääriä, mutta ne on annettu vailla merkitystä tai viittausta siihen, mitä todella tapahtui ja miksi. Jos lukija kuitenkin onnistuu löytämään vanhempia lähteitä, hän voi oppia yhtä ja toista Portugalin historiasta.

Encyclopedia Britannican vuoden 1911 laitoksen artikkeli Portugalista sisältää enemmän todellista tietoa kuin on mahdollista löytää lukemalla sata uudempaa vuosikertaa olevaa historiankirjaa. Nykyisestä näkökulmasta tätä artikkelia luultavasti kutsuttaisiin ”rasistiseksi”, mutta oleellista on, että mustien ja juutalaisten toimintaa on kirjoitettu muistiin. Tieto on olemassa, lukija voi tehdä omat johtopäätöksensä. Artikkeli on itse asiassa juutalaismyönteinen. Siinä on myös tieteellinen analyysi Portugalin taantumiseen ja romahdukseen vaikuttaneista tekijöistä, joskin kirjoittaja pyrkii syyttämään inkvisitiota, jesuiittoja ja antisemitismiä. Kuitenkaan hänen päätelmänsä tai puolueellisuutensakaan eivät ole estäneet häntä sisällyttämästä artikkeliin tietoja, jotka voivat johtaa lukijan toisenlaiseen lopputulokseen.

Nykyiset tiedemiehet ja tutkijat tuhoavat tietoa, joka voisi johtaa lukijan ”väärään” lopputulokseen.

Todistusaineiston pimittäminen

Encyclopedia Britannican vuoden 1964 laitos mainitsee vielä lyhyesti mustat ja juutalaiset Portugalin rodullisten elementtien joukossa, mutta ilman yksityiskohtia tai tarkennuksia. Vuoteen 1966 mennessä mustat ovat kadonneet täydellisesti.

Mitä sellaista sitten tapahtui vuosien 1911 ja 1966 välillä, että me olemme tällä tavoin puhdistaneet ja uudelleenkirjoittaneet historiaa? Olemmeko päättäneet, että rotu ei ole eikä ole koskaan ollut muuttuja historiassa? Näin ei voi olla, sillä Black studies kukoistaa yliopistoissamme. Historioitsijat pyrkivät ahkerasti selvittämään kaiken mahdollisen mustien roolista historiassa.

Oikeudenkäynnissä asianajaja pyrkii pimittämään sellaisen todistusaineiston, joka vahingoittaisi hänen päämiestään. Hän yrittää estää näiden todisteiden päätymisen valamiehistön käsiin. Nykyiset historioitsijat ja tutkijat yrittävät pimittää todistusaineistoa. Musta henkilö on heidän asiakkaansa. Me olemme valamiehistö, emmekä me saa päätyä ”väärään” tuomioon.

Tämä tietysti paljastaa, mitä liberaali järjestelmä todella ajattelee mustista: että he ovat alempia ja että heitä täytyy suojella. Todistusaineisto on pimitettävä. The New York Times muiden joukossa on hyvin palkattu asianajaja, joka tietää, että hänen asiakkaansa ”teki sen”, mutta joka yrittää päästää tämän pälkähästä.

Yhdysvaltain liberaalit suhtautuivat usein ylimielisesti ja oppimestarimaisesti, kun Neuvostoliitto puhdisti ja uudelleenkirjoitti tietosanakirjojaan ja eliminoi historiastaan ei-toivottuja hahmoja tehden näistä ”epähenkilöitä”. Me naureskelimme heidän
objektiivisuuden puutteelleen ja irrationaaliselle oppineisuudelleen.

Me teemme kuitenkin täsmälleen samaa kirjoittaessamme uudelleen Portugalin historiaa ja tehdessämme mustista (ja juutalaisista) ”epähenkilöitä”. Mitä tulee historian uudelleenkirjoittamiseen ja tietoiseen vääristelyyn, olemme paljon lähempänä Orwellin teoksen Vuonna 1984 maailmaa mitä kuin Neuvostoliitto koskaan oli. Isoveli suojelee meitä vaaralliselta tiedolta.

Quo vadis, arjalainen

Amerikan kansan tulee tietää, mitä Portugalissa tapahtui 1500-luvulla, sillä samat kokemukset toistuvat meillä. Me olemme samassa tilanteessa, samassa historian tienristeyksessä. Tilanteemme muistuttaa hämmästyttävän paljon 1500-luvun Portugalia. Valitsemmeko saman tien?

Muualta Euroopasta tulleet matkailijat hämmästyivät nähdessään niin paljon mustia 1500-luvun Lissabonissa. Samoin hämmästelevät matkustajat tämän päivän Washingtonissa. Oma pääkaupunkimme on suurelta osin musta, ja – kuten Lissabonissa – ruumiillinen työ ja palveluammatit ovat mustien käsissä. Vuoden 1911 Encyclopedia Britannica mainitsee, että ”samalla, kun maa tyhjeni maastamuuton myötä parhaista kansalaisistaan, laumoittain orjia tuotiin maahan täyttämään aukkoa, varsinkin eteläisiin provinsseihin”. Ruumiillinen työ oli siten aliarvostettua. Talonpojat myivät tilansa ja muuttivat kaupunkeihin. Pientilat sulautuivat jättiläistiloiksi.

Ruumiillinen työ on nykyisin ollut monien valkoisten keskuudessa aliarvostettua, minkä vuoksi mustat täyttävät nuo paikat. Me olemme ”liian hyviä” niihin.

Vieraannutetut amerikkalaiset

Myös amerikkalaiset ovat lähdössä maaseudulta ja kasaantumassa suurkaupunkeihin tai niiden liepeille. Pientilat korvautuvat valtavilla, koneistetuilla farmeilla.

Jos meillä olisi siirtokuntia, moni amerikkalainen muuttaisi ilomielin niihin. Monet lähtevät joka tapauksessa Kanadaan, Australiaan ja Eurooppaan. Ne, jotka jäävät, tuntevat itsensä juurettomiksi ja vieraantuneiksi; vieraantuneiksi työstään, maastaan ja jopa perheestään. On vaikeaa tuntea minkäänlaista yhteenkuuluvuutta siihen maahan, joka Amerikasta on tullut.

Vahva sydän ja puhdas veri

Analysoidessaan Portugalin kaatanutta katastrofia historioitsija H. Morse Stephens (kirjassaan Portugal, 1891) toteaa:

”They [the Portuguese] were to produce great captains and writers, and were able to become the wealthiest nation in Europe. But that same sixteenth century was to see the Portuguese power sink, and the independence, won by Alfonso Henriques and maintained by John the Great, vanish away; it was to see Portugal, which had been one of the greatest nations of its time, declined in fame, and become a mere provence of Spain. Hand in hand with increased wealth came corruption and depopulation, and within a single century after the epoch-making voyage of Vasco da Gama, the Portuguese people, tamed by the Inquisition, were to show no sign of their former hardihood. This is the lesson that the story of Portugal in the sixteenth century teaches, that the greatness of a nation depends not upon its wealth and commercial prosperity, but upon the thews and sinews and the stout hearts of its people.”

Kieli on melko vanhanaikaista, mutta se, mitä Stephens haluaa sanoa, on, että 1500-luvun loppuun mennessä kansakunnan laatu oli madaltunut. Muut Euroopan maat kärsivät sotilaallisia tappioita, mutta jatkoivat kasvuaan ja kehitystään. Portugali
kuoli pystyyn. Sillä ei ollut mitään, minkä päälle rakentaa. Nyt se voi ainoastaan katsella nostalgisesti menneeseen. Meidän amerikkalaisten on tämän tiedon valossa katsottava tulevaisuuteen. On liian myöhäistä pelastaa Portugalin valkoinen, arjalainen kansa, mutta meidän on pelastettava itsemme. On toimittava NYT!

Aiheeseen liittyen

Asiasanat

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 merkkiä jäljellä