Politiikkamme, kohta 3

Julkaistu: 5.2.2016

5.2.2016 by

Politiikkamme, kohta 3

Kansallisessa Vastarinnassa julkaistaan sarja artikkeleita, jotka perehtyvät Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen puolueohjelman yhdeksään kohtaan. Seuraavassa kohta 3. Lue myös kohdat 1 ja 2.

AK_Uutta_politiikkaa

Vastarintaliike on Pohjois-Euroopan ainoa järjestö, joka tarjoaa todellisen vaihtoehdon monikulttuuriselle riistokapitalismille perustuvalle nykyjärjestelmälle. Meidän poliittinen mallimme perustuu pohjoismaiseen yhteistyöhön.

Pohjoismaiden välistä taloudellista yhteistyötä samoin kuin kulttuurivaihtoa Pohjolan sisällä on käyty yhtä kauan kuin pohjoisessa Euroopassa on ollut asutusta, ajoittaisista konflikteista huolimatta. Yhteinen geneettinen, historiallinen ja kulttuurillinen perintö takaavat, ettei Pohjoismaiden välisen yhteistyön vahvistaminen johtaisi kansojen väliseen vihanpitoon. Vaikka yhtenäisen, kansallissosialistisen Pohjolan geneettinen ja kulttuurillinen perusta tuleekin olemaan luja, tiiviimpi yhteistyö vaatii myös yhteistä lainsäädäntöä ja yhdenmukaisia taloudellisia intressejä.

Tälläkin hetkellä esimerkiksi Suomi ja Ruotsi tekevät paljon sotilaallista yhteistyötä keskenään. Valtavirtaisten mielipidetutkimusten mukaan tavallinen kansa näkee tällaisen yhteistyön terveenä vaihtoehtona Natolle ja suurvaltapolitiikalle. Nykyhallitukset suhtautuvat kuitenkin epäröivästi pohjoismaisen sotilaallisen yhteistyön vahvistamiseen. Yksi syy tähän on tietenkin lännestä ja Naton suunnalta kohdistuva poliittinen painostus.

Toinen syy on se, että Pohjolan eri valtioiden intressit ovat nykyisellään usein ristiriidassa toistensa kanssa. Taloudellinen rakenne ja kansallinen vauraus vaihtelevat verrattaessa eri pohjoismaisia valtioita. Huolimatta siitä, että kaikki Pohjoismaat harjoittavat hyvin samankaltaista ulkopolitiikkaa, jotkut valtioista ovat liberaalimpia ja länsimielisempiä kuin toiset. Eroavaisuuksia on myös sisäpolitiikasta aina sosiaali- ja maahanmuuttopolitiikasta lähtien. Koska eri Pohjolan valtioiden intressit ja politiikka eivät ole yhtenäisiä tällä hetkellä, keskinäinen luottamus ei riitä Pohjoismaisen sotilaallisen liittouman perustamiseen Naton ja EU:n vastapainoksi.

Jo kylmän sodan aikana radikaalit kansallismieliset kuten Paavo Susitaival kannattivat Pohjoismaista vaihtoehtoa suurvaltapolitiikalle: sotilaallisesti yhtenäistä ja neutraalia puskurivyöhykettä idän ja lännen välissä. Venäjän ei esimerkiksi tarvitsisi pelätä lännen hyökkäystä, joka kohdistuisi Pohjoismaista, sillä Nato-joukot eivät olisi tervetulleita tänne. Lännen olisi puolestaan pelättävä Venäjän kostoa, jos se yrittäisi hyökätä Pohjoismaihin ja haastaisi neutraalin asemamme. Venäjällä ei myöskään olisi kannustimia yrittää valloittaa ulkopoliittisesti neutraalia ja sotilaallisesti voimakasta valtiota.

Kansallissosialistinen valtio tulee luomaan lujan, yleiselle asevelvollisuudelle ja kehittyneelle teknologiselle tutkimukselle perustuvan armeijan. Jos jokin suurvalloista päättää hyökätä Pohjolaan, on se kykenevä puolustamaan itseään laajoin taloudellisin, väestöllisin ja luonnollisin resurssein. Pohjoismainen yhteistyö tulee myös tarkoittamaan kaikkien siteiden katkaisemista viime vuosisadalla luotuihin, itsenäisiä valtioita manipuloiviin kansainvälisiin järjestöihin: YK, maailmanpankki, kansainvälinen valuuttarahasto IMF, kansainvälinen järjestelypankki BIS, EU, maailman kauppajärjestö WTO ja niin edelleen.

Yhdysvallat (joka on keskuspankki Fedin ja AIPAC:n kaltaisten sionistien etujärjestöjen sätkynukke) on viimeiset vuosikymmenet johtanut koko maailman kattavaa, yksityiselle keskuspankkijärjestelmälle perustuvaa projektia. Viimeisin ja yksi vastenmielisimmistä esimerkeistä on TTIP-vapaakauppasopimus, joka sallisi monikansallisten suuryritysten yksityistävän Pohjoismaiden luonnonvarat ja esimerkiksi sosiaaliset peruspalvelut. Sopimus siis muuttaisi valtiot yksityisiksi yrityksiksi.

Euroopan maat ovat menettäneet oikeutensa rahan liikkeelle laskemiseen ja näin ollen myös taloutensa hallitsemiseen. Koska kaikki yhteiskunnallinen toiminta riippuu taloudesta, raha- ja finanssipoliittisen itsenäisyytemme menetys on tarkoittanut myös kansallisen itsemääräämisoikeuden menetystä.

Nykyjärjestelmässä yksityiset pankit luovat rahaa tyhjästä myöntämällä luottoa asiakkailleen. Tästä on koitunut lukuisia ongelmia sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Yksityisten pankkien luomat velkakuplat ovat aiheuttaneet maailmanlaajuisia taloudellisia kriisejä, jotka ovat tuhonneet koko lännen teollisuuden. Asioita huonontaa entisestään valtion alati kasvava julkinen velka. Valtiot ovat velkaantuneet yksityisille ulkomaalaisille pankeille. Päättäessään lainojensa ehdoista yksityiset pankit sanelevat sen, millaista politiikkaa eri valtioissa tehdään. Selkein esimerkki tästä on Kreikka, valtio, joka on täydellisesti IMF:n, EKP:n sekä EU:n orjuuttama.

Yksi tärkeimmistä tehtävistämme on irtautua kansainvälisestä talousjärjestelmästä ja kansallistaa rahanluontioikeus. Pohjolalla olisi oma kansallinen keskuspankki, joka rahoittaisi julkisia investointiohjelmia korottomalla rahalla. Keskuspankki myös huolehtisi, että kierrossa olevan rahan määrä vastaa taloudellisen kasvun vauhtia, jotta inflaatio ei karkaa käsistä. Itsenäisen Pohjolan ensimmäinen tärkeä investointihanke on rakentaa maahan infrastruktuuria ja tuotantolaitoksia omavaraista ja ekologisesti kestävää talousjärjestelmää varten.

Vahvan armeijan tarve on sidoksissa pankkijärjestelmän kansallistamiseen. Saksaa ja Japania vainottiin toisen maailmansodan aikana ”vääräoppisen” talouspolitiikkansa vuoksi. Tuoreempia esimerkkejä tästä ovat Muammar Gaddafin ja Saddam Husseinin murhat. Gaddafi ja Hussein olivat molemmat ”syyllisiä” globaalin talouseliitin yksityisten etujen kyseenalaistamiseen. Valkoisen Etelä-Afrikan tuhoutumisen osasyynä oli kansainvälinen taloudellinen painostus. Jos Etelä-Afrikka olisi valinnut omavaraisuuden ja kansallistanut pankkijärjestelmänsä, valkoinen hallinto olisi ollut paljon vahvempi kohtaamaan globaalin, antirasistisen paineen.

Kaikki edellä mainitut esimerkit osoittavat, ettei väestö, talous- ja turvallisuuspolitiikkaa voida tehdä toisistaan erillään. Vallankumouksen on oltava täydellinen, mikäli haluamme rakentaa kestävät valtiolliset instituutiot. Emme voi harjoittaa valkoisen kansan etuja vaalivaa maahanmuuttopolitiikkaa, mikäli säilytämme uusliberaalin, kansainvälisistä rahoitusmarkkinoista ja tuonnista riippuvaisen talousmallin.

Omavaraisuus edellyttää Pohjolan yhtenäisyyttä. Mitä enemmän meillä on käytössämme luonnonresursseja, työvoimaa ja inhimillistä pääomaa, sitä vahvempi taloutemme tulee olemaan. Omavaraisuus antaa valtiolle myös kyvyn tasoittaa taloudellisia suhdanteita. Nykykapitalismille ominaiset luottokuplat ja niitä seuraavat ankarat taantumat voidaan ennaltaehkäistä.

Kansainvälisen kaupan osuus tulee tietysti pienentymään pyrkiessämme omavaraisuuteen. Talouspolitiikkamme tulee olemaan protektionistista, ja hallitus tulee raskaasti verottamaan tuontihyödykkeitä. Rakennamme Pohjolaan uudelleen monipuolisen teollisuuden, sillä uusliberaalit ovat myyneet tehtaamme ja työpaikkamme halvan tuotannon maihin. Mitä emme voi tuottaa täällä, ostamme kuitenkin ulkomailta. ”Liberaalien länsimaisten demokratioiden” taloudellinen vaikutusvalta maailmalla vähenee vuosi vuodelta. Maailmalla on jo paljon kasvavia talouksia, joilla ei ole ”moraalisia” esteitä käydä kauppaa kansallissosialistisen valtiomme kanssa.

Pohjolan omavaraisuuden perusta tulee olemaan maanviljelyssä. Valtio tulee tuottamaan enemmän ruokaa kuin mitä se itse tarvitsee, mikä luo mahdollisuuden käydä vaihtokauppaa ulkomaiden kanssa. Vahvan alkutuotannon lisäksi pohjoinen valtio tulee tekemään suuria investointeja tieteelliseen tutkimukseen, koska kansallissosialisteina näemme jatkuvan henkisen ja fyysisen kehityksen ihmisen korkeimpana ihanteena. Huipputason tieteellinen tutkimus tulee myös palvelemaan omavaraista politiikkaamme, joka sisältää laadukkaiden ja pitkäikäisten tuotteiden valmistuksen sekä uusiutuvan kotimaisen energian (kuten biomassa).

Pohjoismainen kansallissosialistinen valtio tulee olemaan edistyksellinen, luja ja oikeudenmukainen. Talouden ei tule palvella pörssikeinottelijoita vaan yhteiskuntaa, joka varmistaa, että pohjoismainen kansa tulee selviytymään ja kukoistamaan.

 

Pohjoismainen Vastarintaliike

2 Kommenttia

  1. yksinkertainen, aina varmatoiminen valtiojärjestelmä

    Uusi valtiollinen oppi. Poista rikolliset vallasta. Älä salli rikollisille mitään valtaa.
    Rikollisuus tulee tietenkin määritellä tieteellisesti, täsmällisesti ja järkevästi, jotta tätä yksinkertaista valtio-oppia voidaan soveltaa. Käyttäisin määritelmänä Evankeliumeita. Jos joku tietää paremman määritelmän hyveellisyydestä, niin kertokoon.

    • jepjep

      Asia ei ole niin yksinkertainen ”poista rikolliset vallasta”, kuinka tämä käytännössä tapahtuu, äänestämällä? Entäpä mitä sen jälkeen? Samat poliittiset rakenteet ovat silti elossa, sama järjestelmä on edelleen toiminnassa ja näin ollen ongelma vain uusiutuu.
      Rikollisten poistaminen vallasta vaatii korruptoituneen järjestelmän tuhoutumisen.
      Se tulisi tuhota kokonaan, ja luoda tilalle terve ja kestävä rakenne pohjaa myöten.
      Selvä järki ja faktat määrittelevät sen mikä on oikein ja mikä väärin, minkä arvoinen on määritelmä joka perustuu sokealle uskolle?

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 merkkiä jäljellä