Otto Skorzeny

Julkaistu: 3.10.2014

3.10.2014 by

Sankarin elämä sodan ja rauhan vuosina

Otto Skorzeny syntyi 12. kesäkuuta 1908 Wienissä. Ylioppilaaksi tulon jälkeen hän opiskeli koneenrakennusta Wienin teknillisessä korkeakoulussa ja valmistui insinööriksi 1931. Poliittisesti valveutuneena hän kuului opiskelijoiden vapaajoukkoihin ja taisteli Saksan ja Itävallan yhdistämisen puolesta.

Vuonna 1932 hän liittyi NSDAP:hen, joka kuitenkin kiellettiin 1933. Kun Itävallasta tuli osa Saksan valtakuntaa maaliskuussa 1938, Skorzeny liittyi SS:ään. Syyskuusta 1939 lähtien Skorzeny harjoitteli Berliinissä SS-Leibstandarte Adolf Hitlerin mukana. Hän osallistui länsirintamalla taisteluihin Germania-yksikössä, ja 30. tammikuuta 1941 hänet ylennettiin SS-Untersturmführeriksi. Kun hän oli marssinut Serbiaan saksalaisten joukkojen mukana huhtikuussa 1941, hän osallistui taisteluihin idässä SS-divisioona Das Reichin riveissä. Hänet palkittiin Rautaristillä. Kiovassa hän taisteli Neuvostoliiton piiritettyjä joukkoja vastaan. Tämän jälkeen hän eteni divisioonineen kohti Moskovaa.

AK_SkorzenyHuhtikuussa 1943 Skorzenylle tarjottiin uutta tehtävää. Waffen-SS:n Oranienburgin erikoiskoulutuskeskukselle tarvittiin uusi johtaja. Samanaikaisesti hänen täytyi johtaa koulua Friedrichsthalissa, lähellä Oranienburgia, jossa valmennettiin vihollislinjojen takana operoivia agentteja. Skorzeny hyväksyi kummatkin tehtävät ja hänet nimitettiin reservin SS-Obersturmführeriksi Reichssicherheitshauptamtiin (RSHA) SD-Auslandin osastoon IV (tiedustelupalvelun ulkomaanosasto). Yhdessä adjutanttinsa SS-Obersturmführer Karl Radlin kanssa hän rekrytoi sopivia sotilaita tähän uuteen ryhmään ja perehtyi läpikotaisin kommandojoukkojen kouluttamista ja toimintaa koskeviin selontekoihin. Kommandoryhmää koulutettiin muun muassa jalkaväki- ja pioneeritoimintaan sekä kranaatinheitinten, kevyen tykistön ja panssarivaunujen käsittelyyn kuin myös moottoripyörän, auton, moottoriveneen ja junan ajamiseen. Myös urheilu ja ratsastaminen kuuluivat ohjelmaan. Tärkeä tehtävä odotti pian suorittajaansa.

25. heinäkuuta 1943 Benito Mussolini syrjäytettiin, pidätettiin ja vietiin tuntemattomaan paikkaan fasistipuolueen korkea-arvoisten virkailijoiden salaliiton tuloksena. Skorzeny kutsuttiin viiden muun upseerin kanssa Führerin päämajaan. Führer valitsi hänet tehtävään, josta keskusteltiin luottamuksellisesti. Hitler oli varma, että kuninkaan nimittämän hallituksen alaisena Italia laskisi pian aseensa ja luovuttaisi Ducen liittoutuneille. Skorzenyn tehtävänä oli löytää vangittu Mussolini ja vapauttaa hänet. Operaatio piti valmistella ja suorittaa täysin salassa.

Keskusteltuaan Führerin päämajassa kenraali Studentin kanssa Skorzeny antoi Berliiniin ohjeet erikoisryhmän muodostamiselle. Ennen auringonnousua lähes 40 miestä piti varustaa trooppisin univormuin, siviilivaattein, asein, räjähtein, radioin, laskuvarjoin ja uusilla palkkakirjoilla, jotta ei paljastettaisi Waffen-SS:n jäseniä olevan Italiassa. Saksan Rooman-lähetystön poliisiattasean SS-Sturmführer Herbert Kapplerin ansiosta Mussolinin jatkuvasti vaihdetut vankipaikat löydettiin. Yksi paikoista oli Pohjois-Sardiniassa, Maddalenan rannikkolinnoituksessa. Skorzeny suoritti valmisteluja Mussolinin vapauttamiseksi sotilaiden yllätyshyökkäyksellä, jossa he olisivat saapuneet saarelle torpedoveneillä ja päihittäneet italialaiset vartijat. Operaatio, joka oli määrä suorittaa 29. elokuuta 1943, täytyi peruuttaa, koska Mussolini siirrettiin viime hetkellä muualle. Myöhemmin selvisi, että Abwehrin päällikkö, amiraali Canaris – pelkuri ja petturi – oli kavaltanut myös tämän operaation.

Onneksi Mussolinin uusi vankila paikallistettiin nopeasti. Se oli urheiluhotelli Gran Sassossa Abruzzen vuoristossa noin 2 000 metrin korkeudessa. Syyskuun 8. päivänä 1943 Skorzeny ja Radl lensivät alueen yli ja ottivat valokuvia Gran Sassosta. Saksalaiset joukot suorittivat Italian armeijan aseistariisumisen. Italian armeijan antautumisen jälkeen Mussolinin luovuttaminen liittoutuneille oli odotettavissa tapahtuvan nopeasti, joten hänet oli vapautettava pian. Hyökkäys hotelliin oli mahdollista vain purjekoneilla laskuvarjojoukkojen avulla. Lyhyellä varoitusajalla 12 sellaista konetta hälytettiin Etelä-Ranskasta Italiaan. Lentokone pystyi kuljettamaan yhdeksän miestä pilotin lisäksi. Skorzeny valitsi laitumen hotellin ympärillä laskeutumispaikaksi. Samanaikaisesti laskuvarjopataljoonan täytyi miehittää laakson köysirata-asema, josta pääsi hotelliin. Karl Radl keksi, että mukaan otettaisiin karabinieerikenraali Soleti, jonka vartijat tunsivat ja joka määräisi, ettei saksalaisia sotilaita ammuttaisi.

Syyskuun 12. päivänä operaatio alkoi. Kenraali Student lähti Pratica di Maren lentokentältä 17 SS-miehen ja 90 laskuvarjomiehen kanssa. Laskeutumispaikan yllä Skorzeny huomasi, että oli mahdotonta laskeutua siihen. Skorzeny määräsi pilotin laskeutumaan syöksyen niin lähelle hotellia kuin mahdollista. Hänen purjekoneensa pysähtyi vain 15 metrin päässä rakennuksesta. Skorzeny ja hänen miehensä sekä karabinieerikenraali Soleti juoksivat hotellille mahdollisimman nopeasti. Karl Radl, joka laskeutui aivan Skorzenyn perässä, kuvasi tilannetta kirjassaan Befreier fallen vom Himmel:

”Skorzeny ja hänen miehensä etenivät hotellin suuntaan. Vastassa on italialainen vartija. Kenraali Soleti huutaa: ’Älä ammu! Älä ammu!’ He jättävät vartijan ja painuvat sisään hotelliin. Ovi lennähtää auki. Radiohuone. Italialainen sotilas istuu radion takana. Sieppaavat hänet pois tuolilta. Pari iskua konepistoolin perällä, ja radio on poissa pelistä. Siinä se. Kukaan ei voi enää kutsua apua. Kellarista ei johda kuitenkaan ovea muualle. Takaisin ulos. Menemme kulman taakse. Toinen vartija. ’Älä ammu! Älä ammu!’, huutaa kenraali. Tämäkään vartija ei ammu. Muurilla on korkeutta kaksi metriä. Skorzeny kiipeä miestensä olkapäille ja kapuaa sen yli. Muut seuraavat perässä. He seisovat terassilla talon julkisivun edessä ja kävelevät sisään.”

Silloin koneeni laskeutuminen alkoi. Kului ehkä minuutti. Kyse on vain sekunneista. Koneeni vaappuu alaspäin, kohoaa kerran ja lentää vielä 50 metriä ja laskeutuu noin sadan metrin päähän hotellista. Juoksemme pomon avuksi. Hän huomaa Ducen ikkunassa. ’Duce, siirry pois ikkunasta, pois ikkunasta!’, Skorzeny huutaa. Hän ilmeisesti pelkää, että Duce voitaisiin vahingossa ampua. Saavumme hotelliin. Ennen kuin saavun ovelle, Skorzeny ja Schwerdt ovat selvittäneet tien karabinieerien läpi ampumatta laukaustakaan. Karabinieerit ovat erittäin tuohduksissa ja haluavat poistua hotellista. Heillä on juuri täytynyt olla iltapäivän lepohetki. Joillakin heistä on konepistooli ja jotkut ovat aseettomia. He näkevät hyvin tuntemansa kenraalin eivätkä käytä aseitaan. Skorzeny ja Schwerdt juoksevat täysin tuntemattoman hotellin yläkertaan.

Skorzeny avaa oven toisessa kerroksessa. Se on oikea. Huoneen sisällä seisoo Mussolini. Hänen kanssaan on kaksi upseeria ja mies siviilivaatteissa. He ryntäävät ulos. He ovat kahden. Sitten aliupseerit Gföller ja Gläsnert ilmestyvät ovelle. Kun saavun paikalle, Skorzeny ilmoittaa yksinkertaisesti. ’Duce, Führer lähetti meidät vapauttamaan sinut!’ Mussolini on erittäin liikuttunut. Hän vastaa vain: ’Tiesin, ettei Führer hylkäisi minua!’ Hän kättelee Skorzenyä, halaa häntä ja suutelee poskille. Sama tapahtuu minulle, Schwerdtille ja Wartgerille.

Hotellin italialainen komendantti antautuu. Pian Frieseler Sorch laskeutuu ja vie Mussolinin ja Skorzenyn Gran Sassosta lentokentälle, josta matka jatkuu Wieniin. Sieltä Skorzeny soittaa Führerille, joka sanoo hänelle: ’Skorzeny, sinä olet suorittanut historiaan jäävän sotilasoperaation menestyksellisesti. Olet antanut minulle takaisin ystäväni Mussolinin. Palkitsen sinut Ritariristillä ja ylennän sinut SS-Sturmbannführeriksi. Onnitteluni!'”

AK_Skorzeny_Mussolini

Benito Mussolini ja Otto Skorzeny.

Seuraavien kuukausien aikana Skorzenyllä riitti kiirettä kommandojoukkojensa täydennysten kouluttamisessa ja operaatioissa tarvittavien uusien aseiden kehittelyssä. Hänen erikoisjoukoistaan muodostettiin viiden pataljoonan, koulutuspataljoonan ja eräiden muiden yksikköjen kanssa Jagdverband Mitte. Sattuman kautta hänen täytyi suoriutua toisestakin odottamattomasta tehtävästä 20. heinäkuuta 1944. Sinä päivänä eversti Stauffenberg yritti salamurhata Adolf Hitlerin ja muita johtajia pommilla, joka räjähti kesken tilannekatsauksen Führerin päämajassa. Führerin eliminoinnin jälkeen reservijoukot olisivat ottaneet vallan käsiinsä. Yritys kuitenkin epäonnistui, ja Adolf Hitler loukkaantui vain lievästi. Heinäkuun 20. päivänä 1944 Skorzeny oli juuri saapunut junalla Berliinistä Wieniin, jossa hän sai tietää, että salaliittolaisten hälyttämät joukot lähestyivät Berliiniä. Skorzeny marssi sotilaidensa kanssa reservijoukkojen komentajan majapaikkaan, jossa armeijan upseerit olivat jo pidättäneet salaliittolaiset ja ampuneet joitakin heistä. Reservijoukkojen komentaja vapautettiin toimestaan. Skorzeny pyysi upseereita jatkamaan velvollisuuksiensa täyttämistä, ja hän itse otti huolehtiakseen armeijan toiminnasta, aseistuksesta, huollosta ja reservistä.

Syyskuussa 1944 Skorzeny sai uusia käskyjä Führeriltä. Unkarin hallitsija Horthy oli ollut yhteydessä sekä länsiliittoutuneisiin että Neuvostoliittoon valmistellessaan maansa antautumista. Skorzenyn tehtävänä oli estää se. Hän keskitti joukkonsa Wienin ympäristöön, varusti heidät uusin asein ja kulkuneuvoin ja siirtyi siviiliksi pukeutuneena Budapestiin. Viiden viikon ajan hän perehtyi paikallisiin olosuhteisiin. Paljastui, että Horthyn poika Niklas oli isänsä valtuuttamana ollut yhteydessä neuvostoliittolaisiin Jugoslavian partisaanijohtaja Titon kautta. Muutamia tunteja myöhemmin Unkarin radiossa ilmoitettiin, että Horthy oli sopinut aselevosta Neuvostoliiton kanssa. Skorzeny määräsi silloin 16. lokakuuta 1944 Budapestin linnan miehityksen, jossa Horthy hallitsijana istui. Puolen yön aikaan osa hänen joukoistaan piiritti vuoren, jolla linna sijaitsi. Loput etenivät kolonnana. Skorzeny halusi luoda vaikutelman, että kaikki oli ennalta sovittua toimintaa. Suunnitelma onnistui. Unkarilaisten aseet pysyivät vaiti ja unkarilainen kenraali antautui. Seuraavana päivänä Unkarin armeija antoi valan uudelle hallitukselle, joka jatkoi taistelua Saksan rinnalla Neuvostoliittoa vastaan. Merkittävä vaara saksalaisjoukoille oli estetty, kiitos Skorzenyn ja hänen miestensä. Kun Skorzeny kuvaili Budapestin operaatiota Fuhrerille, tämä vastasi: ”Olet suoriutunut erittäin hyvin, hyvä Skorzeny. Ylennän sinut SS-Obersturmführeriksi 16. lokakuuta 1944 ja palkitsen sinut kultaisella Saksan ristillä”. Sitten hän kertoi Skorzenylle seuraavasta tehtävästä.

Lännessä englantilaisten ja amerikkalaisten joukkojen eteneminen oli pysäytetty rajalle. Führer suunnitteli uutta hyökkäystä, joka alkaisi Aachenin ja Luxemburgin väliseltä alueelta ja etenisi Ardennien läpi aina Kanaalin rannalle asti tarkoituksena tuhota vihollinen linjalla Bastogne–Bryssel–Antwerpen sekä estää liittoutuneilta Antwerpenin sataman käyttö. Skorzenyn tehtävänä oli englantilaisiin ja amerikkalaisiin univormuihin pukeutuneena miehittää Liègen ja Namurin välissä olevat Meusen sillat ja estää vihollista räjäyttämästä niitä. Tämän lisäksi pienten kommandojoukkojen täytyi – vihollisten univormuihin pukeutuneina – jakaa vääriä käskyjä amerikkalaisten linjojen takana, katkoa yhteyksiä, johtaa liittoutuneiden joukot harhaan ja aiheuttaa sekaannusta heidän riveissään. Tämä operaatio oli tehokas. Pian raportteja saapui tilanteesta amerikkalaisten linjojen takana. Esimerkiksi erään yksikön johtaja lähetti amerikkalaisen panssarivaunuyksikön väärään suuntaan, tuhosi puhelinlinjoja ja siirteli katukylttejä. Merkittävintä oli kuitenkin sekaannus ja sabotaasihysteria, joka levisi amerikkalaislinjojen taakse.

Itärintaman romahduksen jälkeen Skorzeny ja hänen miehensä komennettiin muodostamaan ja pitämään sillanpääasema Oderin itäpuolella lähellä Schwedtiä, josta käsin oli tarkoitus tulevaisuudessa suorittaa operaatioita puna-armeijaa vastaan. Skorzeny turvasi alueen kuten oli määrätty ja muodosti perääntyvistä saksalaissotilaista ja hänen omista neljästä pataljoonastaan divisioona Schwedtin ydinjoukon. Hän pelasti myös useita pakolaisia Oderin yli. 28. helmikuuta 1945 Führer kertoi hänelle: ”Skorzeny, minun täytyy kiittää sinua saavutuksistasi Oderin rintamalla. Sillanpääasemasi oli ainoa positiivinen seikka moneen päivään. Palkitsen sinut Ritarin ristillä tammenlehvillä ja ojennan sen sinulle henkilökohtaisesti muutaman päivän sisällä. Silloin sinun täytyy kertoa minulle kokemuksistasi.”

AK_Skorzeny_Hitler

Sodan lopussa Skorzeny, joka oli ylennetty SS-Standartenführeriksi 20. huhtikuuta 1945, joutui amerikkalaisten vangiksi lähellä Salzburgia. Vuonna 1947 Dachaussa häntä syytettiin operaatioista, joissa oli käytetty vihollisen univormuihin pukeutuneita sotilaita, mutta hänet vapautettiin syytteistä. Heinäkuuhun 1947 asti hän odotti Darmstadtin leirillä kuulemistilaisuutta, jossa ruodittaisiin hänen ”natsimenneisyyttään”. Sitä oli kuitenkin siirretty yhä uudelleen ja uudelleen, jotta häntä voitaisiin pitää vankina mahdollisimman pitkään. Siksi hän päätti vapauttaa itse itsensä. Hän asui Saksassa ja Ranskassa kahden vuoden ajan ja muutti vuonna 1951 Espanjaan, jossa hän toimi menestyksellisesti insinöörinä. Hän avusti myös Egyptin turvallisuuspalvelun luomisessa salanimellä Moukhabarat.

Parantumaton keuhkosyöpä toi Skorzenyn Heidelbergiin vuonna 1975 saamaan hoitoa. Siellä Hans-Ulrich Rudel ja Waldemar Schütz olivat viimeiset toverit, jotka tapasivat hänet ennen hänen paluutaan Espanjaan kahdeksan päivää ennen kuolemaansa. Otto Skorzeny kertoi heille silloin vierailustaan Führerin päämajassa syksyllä 1944, jolloin Führer oli sairas ja otti hänet vastaan vuoteesta käsin. Führer kertoi hänelle, ettei Saksa ollut rakentanut atomipommia, koska hän ei halunnut ottaa vastuuta ihmiskunnan tuhoamisesta sellaisella ”Teufelswerkillä”. Heinäkuun 5. päivänä 1975 Otto Skorzeny menehtyi Madridissa. Hänen uurnansa siirrettiin Wieniin.

H. H. Norden

Aiheeseen liittyen

Asiasanat

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 merkkiä jäljellä