Sosiaalipsykologia on tieteenalana uusi, ja jossain määrin sen varsinainen tieteellisyys on ollut myös kiistanalaista. Sosiaalipsykologista tutkimusta on tehty vain noin sadan vuoden ajan, mutta sen perustavia oppeja on ujutettu jo useiden alojen oppikirjoihin. Tieteenalan oppi-isät, jotka lähes poikkeuksetta ovat etnisyydeltään juutalaisia, ovat myös kovan promotoinnin kohteina. Sosiaalipsykologian perusta on joukkopsykologiassa, jota kutsutaan myös massapsykologiaksi ja massojen hallinnaksi.
Sosiaalipsykologiassa on tehty paljon myös kokeellista tutkimusta, joka perustuu ihmisten manipulointiin. Jotkut kokeista jopa kyseenalaistavat tutkijan mielenterveyden ja tuottavat assosiaatioita nykyisin muodikkaista Hollywoodin tuottamista kidutuskauhuelokuvista (esimerkiksi Milgramin tottelevaisuuskoe). Kun tutustuu sosiaalipsykologian tutkimukseen ja sen “suuriin nimiin”, mieleen nouseekin kysymys siitä, voiko alan tutkimustietoa käyttää suoranaisesti ihmisten manipulointiin. Kysymys ei ole mitenkään harhaluuloinen, sillä esimerkiksi markkinoinnissa manipuloinnilla ja “oikeista naruista vetämisellä” on suurikin merkitys – ja toiminnan perustana on tieto siitä, miten ihmismieli toimii.
Solomon Asch (1907–1996) on eräs sosiaalipsykologian “klassikko”. Asch teki 1950-luvulla niin sanotun konformisuuskokeen, jossa osoitettiin, että sosiaalisen paineen alla ihminen uskoo ja ilmaisee mielipiteen tai näkemyksen, joka on selvästi väärä. Aschin kokeessa koehenkilölle esitettiin korttia, jossa näytettiin standardijanaa, ja tämän jälkeen korttia, jossa oli kolme eripituista janaa. Koehenkilön tuli sitten valita kolmesta vaihtoehdosta jana, joka oli yhtä pitkä, kuin ensin näytetty standardijana. Tehtävä oli helppo, mikäli koehenkilö sai päättää valinnasta yksin. Kun paikalla oli kuitenkin joukko valekoehenkilöitä, joiden tehtävänä oli vastata väärin, myös koehenkilön oli vaikea vastata oikein. Toisin sanoen mediassa voitaisiin kertoa väitteitä, jotka eivät ole totta, mutta koska ne esitetään totena herättäen sosiaalista painetta, suuri osa ihmisistä uskoisi väitteeseen tai eivät väittäisi vastaan sosiaalisesta paineesta johtuen.
Erving Goffman (1922–1982) toimi niin kutsutun mikrososiologian perustajana. Mikrososiologiassa käsitellään ihmismieltä ja sosiaalista vuorovaikutusta perustuen yhteiskunnan toimintatapoihin. Goffman käytti näkemyksissään paljon dramaturgista lähtökohtaa, joka keskittyi paljon minuuteen. Eräs Goffmanin tunnetuimpia teoksia on Stigma (1963), joka käsittelee sosiaalisesti leimattua ja stigmatisoitua minuutta sekä sen piilottelua ja sovittelua hyväksyttyihin standardeihin. Nykyään media on kääntänyt monet stigmat ympäri, ja esimerkiksi seksuaalivähemmistöön kuuluminen on median antamasta näkökulmasta jopa ideaalista. Toisaalta taas aikaisemmin kunniallisena toimintana pidetty kotiäitiys on stigmatisoitu, ja pienen lapsensa kanssa kotona olemisesta haaveilevaa äitiä syyllistetään “laiskuudesta” ja siitä, ettei tämä kohtaa nykymaailman standardeja. Myös poliittisia stigmoja on luotu; esimerkiksi nostamalla rasismikortti niin sanotun väärän ja poliittisesti epäkorrektin mielipiteen ilmaisemisesta, tavoitteena luoda sosiaalista painetta, joka saisi “väärän mielipiteen” ilmaisijan pysymään hiljaa ja suppressoimaan samoin ajattelevia ihmisiä.
Kolmas käsiteltävä sosiaalipsykologian vaikuttaja on myös juutalainen Lev Vygotsky (1896–1934). Vygotskyn työ keskittyi paljolti kehityspsykologiaan, internalisaatioon ja sosiogenesiksen konseptiin. Sosiogenesis viittaa prosessiin, jossa ensin sosiaalisessa ympäristössä ja suhteessa esiintyvä toiminta, kyky tai tunne sisäistyy yksilön mielen toiminnaksi. Tämä prosessi alkaa siis ensin oppimalla normit, jotka lopuksi muotoutuvat yksilön omiksi näkökulmiksi. Etenkin roolimallit nopeuttavat normien omaksumista. Kun nykyajan lapset yhä enemmän ja yhä nuorempina ovat TV:n ja netin kasvattamia, voidaankin kysyä, missä kulkee raja terveelle sosiogenesikselle ja roolimalleille? Onko altistuminen pienestä asti ulkoiselle ja hyvin tietoiselle mielen manipulaatiolle hyväksi? Nykyiset lastenohjelmat esimerkiksi perustuvat hyvin paljon arvojen ja maailmankuvan manipulointiin, verrattuina esimerkiksi aikaisempiin hyvinkin viattomiin ja opettavaisiin lastenohjelmiin kuten Käytöskukkaan.
Kurt Lewin (1890–1947) tutki johtamista ja ryhmädynamiikkaa, ja häntä pidetäänkin eräänä koko sosiaalipsykologian perustajista. Lewin tuli tunnetuksi myös osana niin kutsuttua Self-hating Jew -keskustelua. Lewinin eräs perusopeista liittyy muutosprosesseihin. Lewinin mallissa ohjattu muutos on kolmivaiheinen tapahtumaketju. Ensimmäinen vaihe on niin sanotun inertian eli tilan muutosresistanssin ja olemassa olevan ajatusmaailman purkaminen osiin. Tämä sisältää mentaalisten puolustusmekanismien ohittamisen. Toinen vaihe on varsinainen siirtymä, johon sisältyy hämmennystä ja muutosta, jossa vanhat näkemykset korvataan. Kolmannessa vaiheessa uusi ajatus- ja arvomaailma stabilisoituu ja yksilön mukavuustaso palautuu. Vaikka yleensä yhdistämme sanaan muutos jonkun suuremman luokan muutoksen, muutoksen ei tarvitse olla aina jättiläismäistä ja vallankumouksellista. Muutos on esimerkiksi jatkuva arvojen muokkaaminen, jota tietyt osapuolet ja media suorittavat. Eräs viimeajan kolmivaiheinen muutos voisi esimerkiksi olla mustan Mannerheimin tapaus. Elokuvan tekijät lähtivät tietoisesti provosoimaan Suomen kansan vallitsevaa arvomaailmaa, aiheuttaen hämmennystä ja jopa vihaa polkemalla arvoja veronmaksajien rahoilla, median taputtaessa selkään voittoa tahkoen syntyneestä kohusta. Lopulta kansan reaktio tukahdutettiin ilmaisemalla vain töykeästi, että kansan vain tulee hyväksyä arvojen polkeminen ilman mitään mukinoita. Yksilöiden mukavuustaso lienee jo palautunut, arvomaailma stabilisoitunut, Mannerheim on musta ja sillä sipuli.
Voisiko psykologiasta kirjoittaa mainitsematta Sigmund Schlomo Freudia (1856–1939) – neuroottista “neuroosin” oppi-isää? Freud astui tieteellisestä ja kriittisestä näkökulmasta harhaan useammin kuin kerran, mutta siitä huolimatta – jatkuvasta promootiosta johtuen – hän lienee kaikkien aikojen tunnetuin psykologian tutkija. Freudin näkemykset psykologisista prosesseista olivat sairaalloisesti fiksatoituneet seksuaalisuuteen ja alapäähän: peniskateus, oidipuskompleksi, neuroosien seksuaalinen etiologia, aggressiivisuus seksuaalisuuteen liittyvään sadistisuuteen pohjautuvana tekijänä, lapsiin liittyvät seksuaaliteoreettiset tutkielmat ja niin edelleen – lisäksi hänen näkemyksensä ilmeisesti ovat osaksi kokaiininkäytön tulosta. Myöhemmin Freudin näkemykset syntetisoitiin yhteen marxismin kanssa, sillä 1950-luvun marxistit näkivät, melko absurdistikin, että sekä Freud että Marx käsittelivät samoja kysymyksiä. Esimerkiksi Marxin esittämä tavarafetisismi on marxilaisten mielessä paralleeli Freudin seksuaalifetisismin käsitteen kanssa.
Artikkelissa on käytetty lähteenä muun muassa Klaus Helkaman, Rauni Myllymäen ja Karmela Liebkindin teosta Johdatus sosiaalipsykologiaan (2010), jonka mukaan kuitenkin sosiaalisen identiteetin teorian kulmakivi on ihmisten taipumus suosia omaa ryhmäänsä. Sosiaalipsykologinen tutkimus antaa uusia eväitä mielen ja joukkojen manipulaatiolle ja ohjatulle arvomuutoksille. Artikkelin tarkoitus ei ole edesauttaa foliohattuilua vaan innostaa kriittiseen, terveeseen ja tiedostavaan ajatteluun.
Vilhelmiina Koukohovi
Vieraileva kirjoittaja
Hieno kirjoitus. Tähän voisi tehdä vaikkapa jonkun jatkoartikkelin, jossa otetan esiin muita asiaan liittyviä henkilöitä ja heidän tutkimuksiaan.
Edward Bernays on erittäin mielenkiintoinen henkilö. Hän oli Sigmund Freudin veljenpoika ja pääasiassa hoiti koko Amerikan propagandatoimintaa. Hän esitteli naismuodin ja muotivärit, sekä vuodenajasta riippuvan muodin. Hän opetti naiset tupakoimaan Lucky Stricken tuotteita. Hän keksi, että ruoat ovat “hygieenisempiä”, kun niihin laitetaan muovipussi päälle. Näin muovipäällysteet saivat markkinaraon ja sen takia kaikki tuotteet on päällystetty supermarketeissa erinlaisilla muoveilla. Mitään tieteellistä syytä ei ollut. Hän myös keksi sotaa kuvaavat termit “jakaa demokratiaa” ja “taistella vapauksistamme”. Hän näin myi ensimmäisen ja toisen maailmansodan Amerikan kansalle. Samaa valhetta kerrottiin myös Vietnamin-sodassa ja Irakissa sekä muissakin USA:n rähinöintikohteissa. Hän keksi termin “populäärikulttuuri” ja “populäärimusiikki”. Edward Bernaysiä on käytännössä yksin luonut nykyisen materialistisen kulttuurin, jota löytyy ympäri länsimaailmaa.
Myös ehdotan, että teette kirjoituksen “Institut für Sexualwissenschaft” ja “Scientific-Humanitarian Committee” -instituutioista, jotka päätöksineen keksivät rakentaa seksuaalitiedettä ja edistää homoseksuaalisuutta, zoofiliaa, pedofiiliaa ja muita sairaita seksuaalisia parafilioita ja edistää niiden luomia mielenterveysongelmia kulttuurillisesti hyväksyttäviksi. Kansallissosialistinen puolue kielsi noiden instituutioiden toiminnan päätyään valtaan ja poltti heidän “oppimateriaalinsa” ja “tutkimustulokset”. Tämä on historiallisesti mainio esimerkki pseudopsykologiasta ja tieteen verukkeella kulttuurin muokkaamista väkisin. Näin kansan hedonistiseen tietoisuuteen vetoamalla halutaan yleistä moraalia rappioiduttaa.
Myös Franfurtin koulukunnan psykologist ovat jotain mielenkiintoista ja nykyään näitä pseudopsykologisia tutkimuksia on joka paikassa mustamaalaten poliittisia ja kulttuurisia mielipiteitä.
Haluaisin tuoda esiin myös eri psykolgisten termistöjen merkitysten muuttumisen, koska poliittinen paine ja lobbaaminen on ollut mukana vaikuttamassa niihin.
Ensiksi tulisi mieleen skitsofrenia ja miten se nykyään määritellään. Ennen skitsofrenismi koski pääosin äitejä ja lääketieteellisenä terminä käytettiin “skitsofreenistä äitiä.” Koska USA:ssa perheyhdistykset ja feministit lobbasivat termin muokkaamisen puolesta, termiä ja sen määritteitä levitettiin.
Homoseksuaalissus ja sen poisto tautiluokituksesta. Frank Kameny onnistui lobbaamalla poistamaan homoseksuaalisuuden USA:n psykiatrisen instituutin tautiluokituksesta ilman mitään lääketieteellistä syytä vuonna 1973. Suomessa tultiin perässä 9-vuotta ja niinpä 1982 SETA veti lobbaamalla homoseksuaalisuuden tautiluokituksesta.
Myös muita hyviä esimerkkejä on aspergerin tautiluokituset, masennuksen luokitukset, ADHD ja ADD -luokitukset. Monet näistä ovat selvästi erittäin hataria ja epäselviä.
Myös psykologisessa termistössä on tapahtunut muutosta. Esimerkiksi sana “perversio” otettiin pois käytöstä, koska se oli “liian leimaava”. Tilalle laitettiin “parafilia”, ja nykyään homoja ei saa kutsua edes parafiileiksi, koska he eivät ole tautiluokituksen piirissä. Tietenkään kukaan ei ole osoittanut miten esimerkiksi homous ja pedofiilia eroavat aivotoiminnollisesti keskenään, koska se laittaisi molemmat seksuaalisuudet samaan kategoriaan, mihin ne oikeasti kuuluvatkin. Tätä ei haluta tehdä, koska homot ovat luoneet oman poliittisen liikkeen ja siksi psykologisista oireutumisista voidaan kyseenalaistaa ja näin vähätellä heidän identiteettiään.
Todella asiallinen teksti. Sionistien vaikutuksesta länsimaissa tieteellistä (etenkin antropologista, sosiologista ja psykologista) tutkimusta ohjailevat lähinnä poliittiset ja aatteelliset intressit. Freud ja kumppanit ovat vasemmiston käsikassaroita heidän taistelussaan alkuperäistä eurooppalaisuutta ja eurooppalaista verenperimää vastaan. Heidän vaikutuksensa on revittävä juurineen irti kansamme mielestä!
http://metro.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/tuhannet_jonottivat_sateessa_yllatysampareita-katso_kuvat/
Vähän huumoria keskusteluun. Tätähän sosiaalipsykologit voisi tutkia, niinkuin kaikkea muutakin turhaa. Ihminen se vaan ei miksikään ahneudessaan muutu.
Hei,
Teillä on mielenkiintoisia hyviä artikkeleita ja kommentteja täällä.
Näistä voi olla tällähetkellä enemmän hyötyä, kuin kadulla huutelusta ja mesomisesta. Mutta, mikäs minä olen neuvomaan.
Ohessa vähän taustatietoa näistä “psyyken sairauksista”. Eli DSM:stä , mistä ne tulevat meidänkin ICD-10 tautiluokitus kirjaseen, ja näiden perusteella ihmisiä sitten leimataan milloin miksikin.
Psykiatrit itse luovat näitä “sairauksia” mielensä mukaan! Nykyisin käytössä olevaan DSM-käsikirjaan (Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders), jossa “taudit” ovat pelkkiä oireita tai oireistoja, otetaan “sairauksia” äänestämällä! Ei tieteellisellä tutkimuksella!
The DSM: Psychiatry’s Deadliest Scam
http://www.youtube.com/watch?v=PcuhhJ1BaMk
Pahinta on että noiden täysin keksittyjen “sairauksien” perusteella viattomia ihmisiä myrkytetään sitten kaikenmaailman psyykelääkkeillä.
Psykopaatit ovat todellinen ja jatkuva uhka koko maailmalle. Ilman heidän järjestämiään kansanmurhia sun muita ihmiskunta olisi varmasti valovuosia edellä nykyistä tilannetta. Jos haluatte “pelastaa maailmaan” niin kohdistakaa vihanne ennemmin tähän ihmisryhmään.
Comments are closed.