Lauantaina 18. helmikuuta järjestettiin mielenosoituksia sekä Würtzburgissa Saksassa että Bulgarian pääkaupungissa Sofiassa. Würtzburgin mielenosoitusmarssi järjestettiin liittoutuneiden pommitusten saksalaisuhrien muistolle toisen maailmansodan aikana. Järjestäjänä oli vallankumouksellinen sosiaalinationalistinen puolue Der Dritte Weg.
Bulgariassa pidettiin muistomarssi maan kansallissankarin ja sotaministerin Christo Lukovin muistolle. Marssilla kokoonnuttiin Sofian kaupungintalon eteen, missä protestoitiin vallanpitäjien kuumeisia yrityksiä kieltää Lukov-marssi.
Kommunistit murhasivat vakaumuksellisen nationalisti Lukovin 13. helmikuuta 1943 ampumalla häntä selkään hänen kotitalonsa ulkopuolella. Lukovin 10-vuotias tytär oli aivan vieressä ja näki isänsä kuolevan. Vuodesta 1944 lähtien puna-armeijan miehitettyä Bulgarian ja kommunistisen, 45 vuotta kestäneen nukkehallituksen astuttua valtaan Lukovin nimi pyrittiin pyyhkimään maan historiasta; hänestä tehdyt dokumentit ja kirjoitetut artikkelit poistettiin systemaattisesti.
Vastarintaliikkeen ruotsalaisia aktivisteja oli paikalla molemmilla muistomarsseilla. Saksassa muistomarssi sujui onnistuneesti ja keräsi laskujen mukaan noin 200 osanottajaa. Kuten tavallista, myös suurpääoman aivottomat juoksupojat, antifasistit, olivat paikalla kiljumassa EU:n ja Israelin lippuineen.
Puhetta oli Vastarintaliikkeen osalta paikalla pitämässä itse liikkeen johtaja Simon Lindberg. Der Dritte Wegin omia puhujia olivat muiden muassa Walter Strohmaier ja puolueen paikallisjohtaja ja koko Etelä-Saksan toiminnan varajohtaja Matthias Bauernfeind. Strohmaier ja Bauernfeind puhuivat kymmenientuhansien saksalaisten kuolemasta Würtzburgin tulimyrskyssä toisen maailmansodan aikana ja siitä, kuinka liittoutuneiden pommikoneet olivat tästä vastuussa. Kuolleiden lukumäärää ajateltaessa on huomionarvoista, että Würtzburg on kooltaan suhteellisen pieni kaupunki.
Muistomarssin viestin tehostamiseksi puheidenpitopaikalla kaksi Der Dritte Wegin aktiivia esitti mustiin kaapuihin pukeutuneita “teloittajia”, jotka pitivät käsissään brittiläisiä ja amerikkalaisia pommeja esittäviä esineitä. Heidän väliinsä oli sijoitettu ruumisarkku. Kauittimista laitettiin kuulumaan ilmapommitusten hälytysääniä sekä pommien räjähdysääniä muistuttamaan siitä kauhusta, jota siviilit saivat kokea.
Muistomielenosoituksen päätyttyä eräs järjestelmälle uskollisen median toimittaja alkoi selitellä paikalla oleville poliiseille Vastarintaliikkeen lipun olevan Saksassa laiton. Lindbergiä epäiltiin hetken aikaa kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, koska hän oli pitänyt puheen mielenosoituksen aikana. Poliisit tarkistivat asian perin pohjin, ja sanoivat sitten, ettei Vastarintaliikkeen lippu olekaan millään tavalla laiton. Ruotsin 2. ryhmän johtaja Jimmy Andersson pakotettiin sen sijaan jättämään henkilötietonsa poliisille, mikä tarkoittaa, että häntä epäillään nyt samasta rikoksesta, josta Lindbergiä ensin epäiltiin.
Matkalla mielenosoituksen alkuperäiselle kokoontumispaikalle poliisi pysäytti vielä osanottajat ja yritti pidättää muutamia henkilöitä, mutta epäonnistui siinä totaalisesti. Syy tälle oli, että mielenosoittajat olivat huutaneet “Nationalsozialismus – jetzt!”(suom. “Kansallissosialismi – nyt!”). Poliisin epäonnistuneen pidätysyrityksen jälkeen osanottajat pääsivät perille kokoontumispaikalle ja siirtyivät jatkamaan iltaa sosiaalisen kanssakäymisen parissa.
Bulgariassa poliisi pysäytti mielenosoittajajoukon heti alussa matkalla kokoontumispaikalle ja otti ylös kaikkien henkilötiedot. Paikalle tuli kaiken kaikkiaan kahden tuhannen ihmisen joukko, ja tunnelma oli huipussaan. Kun marssi pääsi alkamaan, Vastarintaliike sai kunnian marssia eturivissä. Soihdut paloivat ja taistelulaulut raikasivat. Matkalla marssin lopulliseen kohteeseen pysähdyttiin toisen kansallissankarin, Vasil Levskin muistomerkin kohdalla. Muistomerkillä pidettiin hiljainen hetki, jonka jälkeen puhjettiin jälleen laulamaan.
Mielenosoituksen lopullinen kohde oli Lukovin kodin edusta, missä sekä bulgarialaisten että ulkomaalaisten järjestöjen edustajat pitivät puheita. Tämän jälkeen sankarillisen kenraalin muistolle pidettiin hiljainen hetki. Marssi sujui kaiken kaikkiaan ongelmitta.
Videokuvaa marssilta: https://www.periscope.tv/w/1nAKEVldDBOGL
Lähde: Nordfront.se
