Varsovassa järjestettiin maan itsenäisyyspäivänä 11. marraskuuta vuosittainen kansallismielinen itsenäisyyspäivän marssi. Myös kaksi Vastarintaliikkeen aktivistia otti osaa tapahtumaan.
Päivä alkoi jo aamuyöstä parin tunnin yöunien tuomalla energialla, sillä lento Helsinki-Vantaalta Riikan kautta kohti Varsovaa lähti jo aamukuudelta. Varsovaan saavuttiin kahden lennon ja noin kolmen tunnin reissaamisen jälkeen. Kentällä oli vastassa paikallinen kansallismielinen, jonka kanssa vietimme aamupäivän kierrellen kaupunkia ja miettien päivän tapahtumia.
Jo heti aamusta lähtien näkyi eri puolilla kaupunkia porukoita, jotka olivat selvästi osallistumassa marssiin. Heitä tuntui tulevan jokaisen nurkan takaa vastaan. Myös mellakkavarusteltuja poliisiautoja ja -busseja näkyi useita kymmeniä ympäri kaupunkia.
Puolen päivän tienoilla muista kaupungeista saapuvia kansallismielisiä alkoi myös saapua seuraamme, ja vietimmekin pari tuntia ravintolassa syöden hyvin ja jutellen. Ravintola sijaitsi lähellä paikkaa, josta marssi alkoi, ja ikkunasta saattoikin seurata paikan päälle valuvia ihmismassoja.
Kun kello alkoi lähentyä kahta, joka oli marssin alkamisajankohta, siirryimme itsekin paikan päälle. Lähestyttäessä aluetta alkoi ihmisten määrä valjeta paremmin: kymmeniätuhansia kansallismielisiä yhdessä paikassa! Myöhemmin luin lehdistä, että paikan päällä oli ollut 50 000 henkeä. Tämän lisäksi marsseja järjestettiin useissa muissa suuremmissa kaupungeissa ympäri maata. Näihin tapahtumiin osallistui tuhansia ihmisiä, ja ainakin yhdessä kaupungissa oli 10 000 henkeä.
Tässä vaiheessa poliisiautoja ei enää juurikaan näkynyt; paikallisten mukaan poliisit pyrkivät pysymään kauempana tapahtumasta, jotteivät he provosoisi mellakkaa aikaisempien vuosien tapaan, jolloin tapahtumat ovat eskaloituneet täydeksi mellakoinniksi kansallismielisten ja poliisin välillä. Toisinaan myös vasemmistolaiset ovat tässä rytäkässä saaneet oman osansa. Tapahtumaa valvoivatkin järjestäjien omat järjestyksenvalvojat ja poliisit oli ohjeistettu ainoastaan viimeisenä keinona ojentamaan marssijoita.
Joka puolella näkyi palavia soihtuja ja parin sekunnin välein kuului paukkupommien räjähdyksiä. En tiedä muista, mutta omaan silmään ja korvaan tämä näytti ja kuulosti suorastaan romanttiselta tavalta osoittaa kunnioitusta itsenäisyydelle, josta yleensä on jouduttu taistelemaan pommien paukkeessa. Sama soihtujen palaminen ja paukkupommien räjähdysäänien kuuluminen jatkui koko noin kolme tuntia kestäneen marssin ajan.
Olimme jo seisseet melkoisen tovin torilla, kun puolalaiset toverit kertoivat, että marssi on ollut jo liikenteessä pidemmän aikaa. Väkeä oli vain niin paljon, että ensimmäisten ja viimeisten liikkeelle lähtijöiden välillä kesti hyvin pitkään.
Lopulta pääsimme itsekin liikkeelle. Palavien soihtujen ja räjähdysten lisäksi ihmiset ryhtyivät huutamaan iskulauseita, joihin liittyi vahva kansallismielisyys sekä inho kommunismia ja pakotettua monikulttuurisuutta kohtaan. Pitkin marssia liikkui autoja, joissa oli äänentoistolaitteet, joista huudettiin iskulauseita.
En ole varma, missä kohtaa marssia olimme, muttei alku- eikä loppupäätä näkynyt, vaikka kuinka yritti kuikuilla. Pidimme jossain kohtaa pienen tauon ja ohi valui tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä, eikä loppua näkynyt. Liityimme parinkymmenen minuutin päästä takaisin ihmismassaan emmekä olleet lähelläkään loppupäätä.
Marssi suuntasi kohti Puolan maajoukkueen jalkapallostadionia, jossa oli päätepiste, jossa vielä pidettiin puheita. Hieman ennen loppua järjestäjät joutuivat jakamaan ihmiset kahteen eri suuntaan pahemman ruuhkan välttämiseksi.
Kiertelimme jalkapallostadionin ympärillä haistelemassa tunnelmaa. Ilta alkoi pimetä ja soihdutkin näyttivät yhä upeammilta. Paikalle rakennetulla lavalla pidettiin puheita, joista emme kielimuurin vuoksi kylläkään saaneet mitään selvää.
Aikamme alueella pyörittyämme poistuimme paikalta ja menimme paikalliseen ravintolaan viettämään aikaa muiden kansallismielisten kanssa. Puolalaisten vieraanvaraisuus oli erittäin hienoa; meille ei edes annettu lupaa maksaa omista ruoistamme tai juomistamme mitään. Lennot takaisin kotia kohti lähtivät aikaisin seuraavana aamuna, joten painelimme hyvissä ajoin pehkuihin.
Siisti meininki!
Tuollaista rohkeasti poliittista itsenäisyyspäivän viettoa tarvittaisiin myös Suomessa.
Hieno raportti, kiitoksia! Samat havainnot myös itsellä puolalaisten nationalismista kun syksyllä Varsovassa vierailin!
Valkoisen Kansan voimaa!
Se on pienestä kiinni. Kun Valkoinen Kansa nousee, vihamielisen eliitin on syytä juosta – ja kauas, ja kovaa.
Nykyinen kaaos voi kääntyä parhaimmillaan hämmästyttävän nopeasti meidän, Valkoisen Kansan, voitoksi.
Merkkejä tästä on muuallakin ja mm. Avpixlatin sivuilta löytyy tänään hieno venäläinen viesti lännen Valkoisille Kansoille, jossa vedotaan yhteistyöhön ja ulkoisen vihollisen torjuntaan.
En ole putinisti, mutta se multikulttuurihelvetti, mihin maatamme ollaan nyt viemässä, on varmasti pahempi kuin reilu, molempia osapuolia kunnioittava yhteistyö kaikkien Valkoisten Kansojen välillä.
Kysymys ei ole enemmästä eikä vähemmästä kuin Valkoisen Kansan hengissä säilymisestä.
Pakko vielä lisätä:
Huomatkaa, kuinka nuo matelijamaiset AFA-aktiivit eli Suomessakin tunnetut naamioidut piripäät puuttuvat kuvista, kun takana on Voimaa. “Antifasisti” on sellainen liero, että kun vastassa on suoraselkäistä Voimaa, niin antifasisti luikertelee lähimpään koloon kaltaistensa kanssa.
Tuli vähän yllätyksenä (toisaalta.. ei :)) että SVL oli edustamassa tuollakin! Hyvää työtä.
http://carolynyeager.net/polanski-hook-poland
Kaunista katseltavaa. Niin se vaan hussarien henget nousevat kalmistoistaan innoittamaan puolalaisia! Ja hienoa myös että SVL oli mukana edustamassa.
Tuli mieleen tuosta kun PeLex mainitsi AFA:n puuttumisesta kuviosta, että käsittääkseni ei taida Puolassa olla mitään kovinkaan järjestäytynyttä vasemmistolaista porukkaa vaan vastakkain ovat enemmänkin juuri kansallismieliset ja valtionjohto.
On antifasistit joskus yrittäneet estää tätä marssia. Yritykseksi jäi eikä heitä sitten tulevina vuosina enää kiinnostanutkaan yrittää. Ainut syy, miksi he voivat monissa muissa maissa häiriköidä kansallismielisiä tapahtumia, on se, että poliisi suojelee tätä roskasakkia. Puolan itsenäisyyspäivän marssilla onkin sitten sen verran porukkaa liikenteessä, että poliisilla ei riitä resurssit suojelemaan punikkeja.
Comments are closed.