Matkapäiväkirja Almedalen-politiikkapäiviltä

Ruotsin Gotlannin saarella vietettiin viime viikolla poliittista Almedalen-viikkoa, joka on tarkoitettu ruotsalaisten puolueiden sekä muiden yhteiskuntavaikuttajien foorumiksi. Myös tällä kertaa Kansallisen Vastarinnan toimitus oli mukana seuraamassa tapahtumaa 5.–7. heinäkuuta.

Kuten aikaisemmin uutisoitiin, kieltäytyi Gotlannin kunta vuokraamasta Pohjoismaiselle Vastarintaliikkeelle paikkaa Almedalenista siitäkin huolimatta, että kyse oli rekisteröidyn puolueen vaalikampanjoinnista. Täten kunta syyllisti epädemokraattisesti auktoriteettina vaalimanipulointiin. Lain nojalla Vastarintaliike kuitenkin sai yleiseen kokoontumisvapauteen nojautuen pitää informaatiopöytää heti Visbyn kaupunginmuurin eteläisellä sisäänkäynnillä sijaitsevalla torilla. Tämä oli itse asiassa positiivista, sillä se säästi sekä vaalikassaa että oli myös strategisesti eräs parhaista sijainneista, sillä suuri osa yleisöstä kulki tapahtumapaikalle juuri tämän sisäänkäynnin kautta. Myös media oli jo ennakkoon yrittänyt vihjailla poliisin valmistautuneen viikoille terrorismiin juuri Vastarintaliikkeen takia, vaikka paikalle saavuttaessa raskaat betonimuurit satama-alueella tuottivat lähinnä assosiaatioita globalistien tuomista rekka-autoilevista islamisteista.

Tänä vuonna tuli yhä selvemmäksi se, että kyseinen tapahtuma on lähinnä poliitikkojen ja median yhteinen jippo, jossa sama malli toistuu. Visby tuntui kuitenkin hiukan hiljaisemmalta kuin edellisvuonna, mikä ehkä oli merkki siitä, ettei päivän politiikka juuri kiinnosta keskimääräistä ruotsalaista, vaan tapahtuma nimenomaan keräsi paikalle vasemmiston Twitter-aktivisteja, mediapersoonia ja muuta Ruotsin sosiaalista kermaa, jotka tahtoivat pysyä “Almedalenin parhaiten pukeutuvat” -otsikoissa kuin kärpäset kärpäspaperilla. Myös monelle ruotsalaiselle tuntui jalkapallo olevan suurempi prioriteetti kuin se, kuinka valtakunnan tulevaisuus rakennetaan. Suurena muutoksena viime vuoteen oli kuitenkin se, että Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen virallinen edustus saarella oli moninkertaistunut ja aktivistien valkoiset paidat näkyivät lähes kaikkialla.

Kun viime vuonna otsikoissa näkyvyyden takia olivat feministit peruneet osallistumisensa Almedaleniin sen vuoksi, että heidät oli sijoitettu kansallissosialistien läheisyyteen, saman itkukampanjan mediassa tällä kertaa teki pedofiilejä lobannut RFSL-järjestö. Viime vuonna teennäisen mediamyrskyn silmässä ollut kenkäkaustin kokenut kenkäkasan “taideteos” oli taas aseteltu kadulle, ja homolobbaajat sateenkaarimarsseineen julistivat kummajaisuuttaan ja identiteetin rakentamista seksuaaliseen poikkeavaisuuteen perustuen väestönvaihdon ja kansanmurhan kustannuksella. Expressen-lehden toimittajat eivät olleet jaksaneet edes vaivautua tekemään Almedalen-erikoispainokseensa uutta kansikuvaa, vaan tämän vuoden kuvamateriaalit oli aseteltu lähes identtisesti viime vuoteen verrattuina.

Vastarintaliikkeen pystytettyä pöytänsä kaupunginmuurin eteläiselle sisäänkäynnille paikalle tuli oitis muutama pakkomielteinen vaanija. Käsitteen “itseään vihaava juutalainen” toi todellisuuteen Daavidin tähti kaulassaan luultavasti tuntikausia pöydän läheisyydessä istunut kätensä ja jalkansa arpikudokseksi viillellyt naishenkilö. Taalainmaalta asti paikalle saapunut pellepukeutumiseen erikoistunut Sara Leifsdotter sen sijaan pysytteli pöydän läheisyydessä päiväkausia kasvoiltaan vihaa puhkuen ja aktivisteja valokuvaten, mikä saikin aikaan vitsailua Vastarintaliikkeen jäsenissä. Mikäli joku kansallismielinen päättäisi matkustaa toistuvasti satojen kilometrien päähän kuvatakseen päiväkausia esimerkiksi sosiaalidemokraatteja fanaattisesti kahden metrin päästä samalla tavoin vihaa puhkuen, kyseessä olisi varmasti jokin psykiatrinen ongelma. Toinen vaanija, joka edusti ilmeisesti antifasisteja, oli yhtä lailla vitsailujen aihe. Tätä olmia muistuttanutta kesähelteellä paksuun huppariin ja kaulaliinaan piilottautuvaa huonosti onnistunutta miessukupuolista “salakuvaajaa” suojasi sateenkaarilippuja viuhuttanut naishenkilö.

Juutalaislobby oli näkyvästi esillä myös Ruotsi-Israel-ystävyysseuran teltan kera levittämässä propagandaa ihmisoikeusrikoksiin syyllistyvän roistovaltionsa puolesta. Tämä aiheutti kuumia tunteita esimerkiksi palestiinalaisissa Almedalen-vieraissa. Suuret otsikot sen sijaan aiheutuivat siitä, kun Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen aktivistit asettuivat Israel-teltan läheisyyteen banderollin kera, jolloin keski-ikäiset naispuoliset sionistivaltion kannattajat hyökkäsivät banderollin kimppuun. Esimerkiksi Aftonbladet julkaisi tapahtuneesta videon, jolla riehuvaa ja banderolliin tarttuvaa naista työnnetään hiukan kädellä, minkä seurauksena hän menettää tasapainonsa. Valemedian sitaatissa nainen valehtelee kuitenkin, että koko aktivistien ryhmä hyökkäsi hänen kimppuunsa ja että häntä ehkä lyötiin. Myös muutamassa muussa tapauksessa esimerkiksi Vastarintaliikkeen kameroihin yritettiin tarttua tai aktivisteja kohti syljettiin, mistä seurannut tönäisy pois muuttui “pahoinpitelyksi” valemedian otsikoissa.

Valemedian vaalivaikuttaminen tulikin esille myös virallisissa yhteyksissä. Esimerkiksi Svenska Dagbladet piti torstaiaamuna paneelikeskustelun otsikolla “Natsit Almedalenissa – kuinka suuri uhka demokratiaa kohtaan tämä on?”. Paikalla asiantuntijoina olivat muun muassa lehden toimittajat, joita saattoi pitää ruotsalaisina Jessikka Aron vastineina, sillä puheenaiheena olivat esimerkiksi järjestön niin sanotut Venäjä-yhteydet. Median propagandasodassa Vastarintaliikkeen aktiviteetteja tulkittiin täysin villisti, minkä journalistit lopuksi itsekin myönsivät sanoen, että “näistä voi vetää sellaiset johtopäätökset kuin itse haluaa”. Paikalla ollut keskusteluun osallistunut tarkoituksellisesti defaitistinen tutkija myös osasi todellisuudenvastaisesti ennustaa, että muutaman kymmenen henkilön järjestö tulee käytännössä kuolemaan vaalien huonon menestyksen jälkeen, vaikka oli päivänselvää, että jo pelkästään Visbyssä Vastarintaliikkeen aktivisteja ja kannattajia oli runsain määrin. Järjestö on ollut olemassa Ruotsissa jo 20 vuotta ja se on tämän vuoden vaaleissa päättänyt panostaa myös vaalityöhön.

Valtamedian otsikoissa aktivistien läsnäolo lippujen kanssa muuttui häiriköinniksi. Kaksoisstandardeista kertoi myös Almedalenissa toimineen Kriminellas Revansch I Samhället -järjestön (KRIS) nostaminen jalustalle. Kyseinen järjestö on sanojensa mukaan entisille kriminaaleille ja narkomaaneille tarkoitettu toverijärjestö, joka on poliittisesti sitoutumaton. Tästä huolimatta KRIS-jäsenet päättivät puuttua Vastarintaliikkeen poliittiseen vaalitoimintaan esimerkiksi yrittämällä estää lippujen ja banderollien näkyvyyttä päästen tietenkin medialemmikeiksi samalla kun esimerkiksi Expressen julkaisi loska-artikkelin alaikäisenä tuomitusta ja tuomionsa suorittaneesta nykyisestä Vastarintaliikkeen aktivistista, joka on päättänyt ottaa osaa yhteiskunnan ja sosiaalisen verkoston rakentamiseen laillisen kansallissosialistisen järjestön kautta.

Myös lähinnä traagisista sirkusihmisistä, soijapojista ja afgaanipoikia kotilemmikkeinään pitävistä keski-ikäisistä naisista muodostuva Feministinen aloite (FI) piti puheen, jossa aiheena oli kansallismielisyys feminismin vastakohtana. Feministien huolena oli se, että kansa on poliittisesti liikkumassa kohti oikeaa kanttia, mikä tietenkin johtuu siitä, että yhä useampi ruotsalainen on herännyt siihen todellisuuteen, jota jatkuva väestönvaihto tuo tullessaan. Tosin feministit eivät naiiviudessaan tätä voi ymmärtää. Muutaman kansallismielisyyttä kohtaan esitetyn kriittisen sanan jälkeen aiheessa hypättiin vertaamaan maahan tunkeutuvien ikänsä valehtelevien partalasten ikämäärityksiä klassisesti 1930-luvun natsi-Saksaan. Vastarintaliikkeen informaatiopöydän luona stalkannut ja puheiden aikaan yleisössä keskisormella osoitellut Lisbeth Pipping taasen kertoi kehitysvammaiselle äidilleen tehdyistä tutkimuksista verraten niitä maahantunkeutujien ikäselvityksiin ikään kuin ikämääritykset olisivat määritelmä ihmisyydestä. Lopuksi feministit tahtoivat vielä valittaa siitä, kuinka parinkymmenen ihmisen Vastarintaliike kidnappaa demokratian.

Vaalityö saarella onnistui menestyksekkäästi ja Pohjoismainen Vastarintaliike oli taas Almedalenin keskiössä. Vaikka valtamedia tällä kertaa kirjoitti edellisvuoteen verrattuna hieman vähemmän artikkeleita juuri Vastarintaliikkeestä, olivat nämä artikkelit juuri sosiaalisessa mediassa kaikkein jaetuimpia. Aktivistit jakoivat lentolehtisiä ja vaalilehteä koko tapahtuma-alueella, minkä lisäksi suoritettiin banderolliaktivismia. Jokainen päivä huipentui yhteismarssiin eteläiseltä muurinportilta satama-alueelle, missä Vastarintaliikkeen edustajat pitivät puheita – tätä Gotlannin kunta ei pystynyt estämään. Puhujina kuultiin Simon Lindbergiä, Sebastian Elofssonia, Jimmy Thunlindiä, Pär Öbergiä sekä Fredrik Vejdelandia, ja jokainen esitti voimakkain puhein kritiikkinsä ja visionsa.

Joka päivän puhesession päätteeksi vastustajia kehotettiin tulemaan lavalle murskaamaan Vastarintaliikkeen argumentit. Vaikka aiemmin mainitun kenkäkasan hashtag #ochjagprotesterade oli käännetty englanniksi “And I spoke out”, jäivät vasemmiston käytännön protestit ja vastaansanomiset lähinnä valokuvien ottamisen, näitä seuranneiden Twitter-myrskyjen ja selkääntaputtelemisten tasolle. Paikalla olleiden muutamien klovnien kakkailmapallot kertoivat enemmän heidän omasta ajatusmaailmastaan ja fiksaatioistaan. Friikkejä rohkeammiksi osoittautuivat kuitenkin muutamat porvarilliset pikkutytöt, jotka kouluista ja mediasta hyvin imeytetyn aivopesun jälkeen uskaltautuivat vaatimaan poliiseja poistamaan vaalityötä tekeviä kansallissosialisteja paikalta. Toisinaan he tulivat jopa hysterian kyyneleet silmissään väittelemään liikkeen aktivistien kanssa, muutamat heistä luultavasti jopa jännityksen ja uteliaisuudenkin vuoksi. Toivoa sopii, että heistäkin muutaman vuoden kuluessa kasvaa itse ajattelevia, potentiaalisia ja ylpeitä kansallissosialisteja.

Yleisesti poliittinen kiinnostus Vastarintaliikkeen lisäksi kohdistui uuteen Vaihtoehto Ruotsille -puolueeseen (AfS), jota johtaa ruotsidemokraattien nuorisopuolueesta aikoinaan erotettu Gustav Kasselstrand. Puolue vetoaa kenties perussuomalaisten tavoin jatkuvien takinkääntöjen vuoksi pettyneisiin ruotsidemokraattien äänestäjiin. On kuitenkin liian aikaista spekuloida tätä uutta puoluetta, sillä heidän kannanottonsa on ollut osittain varovaistakin, vaikka esimerkiksi puolueen retoriikassa vedottiin useasti porvareihin, millä ehkä pyrittiin ylläpitämään nykyisen kaltaista luokkayhteiskuntaa. Kysyntä radikaalille vaihtoehdolle on kuitenkin ollut selvää jo vuosien ajan. Esimerkiksi kuunnellessani erästä AfS-edustajan puhetta istuutui viereeni iäkäs huonokuuloinen ruotsalaisnainen suuressa olkihatussaan. Hän pyysi minua selventämään puhetta etenkin, kun puheessa käsiteltiin aihetta maastamuuttotoimistosta. Tämän jälkeen hän pyysi minua lainaamaan kynääni ja kirjoitti Vastarintaliikkeen aktivistilta saamansa lehden reunaan sanat “Ei osa eliittiä”. Puheen jälkeen ehdotin häntä menemään Vastarintaliikkeen informaatiopöydän luokse juomaan kahvia virkistykseksi, mistä naisen puoliso innostuikin kertoen, että siellä käydään varmasti myös mielenkiintoisia keskusteluja. Palattuani myöhemmin informaatiopöydän luo iäkäs pariskunta olikin jo siellä.

Vastarintaliikkeen osallistuminen Almedaleniin tapahtui lähinnä rauhallisesti, mikä tulee selväksi Nordfront TV:n live-lähetyksissä koko tapahtuman ajalta. Vaikka YouTube-videopalvelu päätti sensuroida Nordfront TV:n kanavan lähetykset asettaen videoiden katsomisen estetyksi koko Ruotsissa, niitä voi katsoa käyttämällä maa-asetuksena esimerkiksi Suomea. Valtamedian valokuvaajien toiminta puheiden aikana oli ennalta-arvattavaa. Muutamaksi sekunniksi puhujalavan eteen asettautunut keskisormia näyttänyt nainen päätyi tietenkin Expressenin aukeamalle. Myös toisen kerran, kun eräs vanhempi tätimäiseen asuun pukeutunut ruotsalaisnainen asettui lippua pitävän aktivistin eteen nykimään organisaation lippua, oli Expressenin kuvaaja metrin päässä sillä sekunnilla kuin parasiittimainen paparazzi ottamassa jälleen ennalta-arvattavasti palkittavaa vuoden kuvaansa. Kuinka kauan he luulevat, että tavalliset ihmiset ovat sokeita heidän tällaiselle päivittäin tapahtuvalle manipuloinnilleen?

Saarelta palattua lehtien normaalipainosten tabloidit priorisoivat jalkapallon – mutta “leipää ja sirkushuveja” tulee olemaan toistumiseen vain ohimenevä fraasi. Ajatus vapaasta Pohjolasta ja vaihtoehtoisesta tulevaisuudesta on saavuttanut taas lisää kansaa.

V. K.