Matkakertomus Kreikan Imia-marssilta

Suomen Vastarintaliikkeen aktivisteja matkasi Kreikkaan osallistuakseen jokavuotiseen Imia-marssiin. Matkan aikana tutustuttiin tovereihin ympäri maailmaa, kierreltiin Ateenaa, käytiin Kultaisen aamunkoiton päämajassa sekä tietysti osallistuttiin marssiin.

Saavuimme kahdessa osassa Ateenaan perjantaina. Puolenpäivän aikaan saapuneet aktivistit tapasivat saksalaisen Der Dritte Weg -puolueen aktivisteja jo saavuttuaan hotellille. Sekä suomalaiset että saksalaiset kiertelivät yhtenä porukkana Ateenaa. Illalla oli Kultaisen aamunkoiton päämajassa tiedossa tiedotustilaisuus ulkomaalaisille vieraille lauantaisesta marssista. Kreikkalaiset kertoivat tapahtuman synnystä, historiasta sekä käytännön järjestelyistä. Tämän jälkeen koko porukka lähti paikalliseen “ystävällismieliseen” ravintolaan viettämään iltaa puoluetoimiston lähettyville.

Myöhemmin saapunut aktivistien ryhmä tuli maahan myöhään illalla. Kävimme koko suomalaisporukan voimin syömässä sekä suunnittelimme hieman seuraavaa päivää, minkä jälkeen suuntasimme hotellille nukkumaan. Lauantaista olisi tiedossa erittäin mielenkiintoinen!

Heräsimme lauantaina jo hyvissä ajoin, jotta ehtisimme hieman kierrellä Ateenaa. Aamupalan jälkeen päätimme lähteä käymään Akropolis-vuorella, joka sijaitsi aivan kävelymatkan päässä hotelliltamme. Nouseminen vuorelle sujui kävellen mukavassa kelissä, jota voisi verrata Suomen alkusyksyiseen säähän.

Vuoren valloituksen jälkeen lähdimme käymään koko porukan voimin uudestaan Kultaisen aamunkoiton puoluetoimistolla. Matkalla sinne tapasimme sattumalta lisää saksalaisia tovereita, jotka kuuluivat Dortmundin alueella vaikuttavaan Die Rechte -puolueeseen. Menimme heidän kanssaan viereiseen kahvilaan odottamaan toimiston aukeamista.

Itse toimisto on melko keskeisellä paikalla sijaitseva kuusikerroksinen rakennus. Puoluetoimiston ohessa toimii myös Kultaisen aamunkoiton tukikauppa, jonka kreikkalaiset avasivat meidän vierailumme ajaksi. Mukaan ryhmällemme tarttui paitoja, kaulahuiveja, hattuja sekä erilaista “turistikrääsää” kuten jääkaappimagneetteja. Samalla eräs puolueen aktivisti näytti meille hieman toimistoa. Kävimme huoneessa, johon on rakennettu muistomerkki marraskuussa 2013 murhatuille tovereille. Toisella seinällä oli pöytä, jolle oli asetettu murhattujen tapahtumahetkellä päällä olleet vaatteet ja korut. Näiden päällä seinällä oli lippu, jossa oli miesten verta. Vastapäätä oli pöytä, joka toimi murhattujen muistomerkkinä. Puoluetoimiston ulkopuolelle on myös asetettu jättimäinen banderolli Giorgos Fountoulisin ja Manolis Kapelonisin muistolle.

Puolueen jäsenet ryhtyivät pakkaamaan tavaroita illan tapahtumaa varten, joten päätimme lähteä pois jaloista häiritsemästä. Osa ryhmästä lähti hotellille lepäämään ja osa kierteli hieman paikallisia katuja.

Illalla oli vuorossa itse marssi. Saavuimme paikalle yli puoli tuntia ennen ilmoitettua aikaa. Paikalla oli jo tässä vaiheessa toistatuhatta ihmistä ja väkeä saapui koko ajan lisää. Parinkymmenen minuutin päästä ihmisiä oli jo silmänkantamattomiin. Puolueen esimerkki osoittaa, että avoimen radikaalillakin sanomalla saa mobilisoitua kymmeniätuhansia ihmisiä liikkeelle, minkä lisäksi he ovat vieläpä maan kolmanneksi suosituin puolue kaikesta systeemin painostuksesta huolimatta. Tämä laittaa väistämättä miettimään “maltillisten” kansallismielisten tarkoitusperiä.

Varsinaisen ohjelman alkamista odotellessa juttelimme ympäri maailmaa saapuneiden ihmisten kanssa. Marssille osallistui väkeä ainakin Saksasta, Italiasta, Espanjasta, Norjasta, Ruotsista, Puolasta, Ranskasta sekä Australiasta. Moni tulikin juttelemaan kanssamme tunnistettuaan järjestömme lipun. Monet kiittelivät anteeksipyytelemätöntä linjaamme, joka heidän mukaansa on havaittavissa esimerkiksi järjestön videoilta, vaikkei kielestä mitään ymmärtäisikään.

Reilun tunnin paikallaolon jälkeen alkoivat puheet. Puheissa käsiteltiin Imia-saaren tapahtumia, julistettiin jyrkkä ei kreikkalaisten ja turkkilaisten väliselle ystävyydelle, kerrottiin suorat sanat maata hallitseville poliitikoille sekä vaadittiin puolueen tekaistuiden syytteiden varjolla vangittuina olevien jäsenten vapauttamista. Suomalaisryhmälle jäi päällimmäisenä puheista mieleen se valtaisa tunnelataus, joka välittyi puheista. Fanaattisuus suorastaan huokui puheenvuoroista.

Tämän jälkeen oli vuorossa kuolleiden marttyyrien nimenhuuto. Ensiksi sytytettiin tuhansia soihtuja palamaan. Myös jalkapallokatsomoista tuttuja soihtuja ja savuja syttyi. Tämän jälkeen puhuja huusi nimen, minkä jälkeen yleisö huusi “Paikalla!”. Kaikkien nimien jälkeen huudettiin vielä “Kuolemattomat!”. Alla video tilanteesta:

Seuraavaksi lähdimme marssimaan. Väki jaettiin lukuisiin, usean sadan hengen blokkeihin. Letkalla oli sen verran pituutta, ettei etupäätä näkynyt ollenkaan. Varsinainen marssittu matka oli noin kilometrin pituinen, minkä jälkeen järjestäjät ryhtyivät keräämään Kreikan lippuja pois osallistujilta. Tässä vaiheessa väki purkautui ja lähti omille teilleen.

Myös me jatkoimme saksalaisten tovereiden kanssa samaan ravintolaan, jossa väki vietti aikaansa jo perjantaina. Paikalla oli terveellä tavalla hyvinkin kansainvälinen tunnelma, kun väkeä ympäri maailman saapui paikalle. Istuskelimme paikalla pari tuntia, minkä jälkeen lähdimme suuntaamaan hotellillemme päin.

Tapahtumasta jäi erityisesti mieleen poliisin vähäinen määrä. Kun olimme kesäkuussa Dresdenissä mielenosoituksessa, tuntui poliiseja olevan enemmän kuin varsinaisia mielenosoittajia vastamielenosoittajat mukaan lukien. Nyt heitä näkyi lähinnä satunnaisesti. Varsinaisesta turvallisuudesta vastasivat järjestäjien omat järjestyksenvalvojat eikä kenellekään tullut tarvetta minkäänlaiseen ylimääräiseen riehumiseen. Homma sujui kuin rasvattu ja järjestäjien ammattimaisuus vastaavien tapahtumien järjestämisestä oli selvästi nähtävissä. Myös kreikkalaisten fanaattinen suhtautuminen Kultaiseen aamunkoittoon on arvostettavaa. He todella ovat valmiita antamaan henkensä aatteidensa, kansansa sekä puolueensa puolesta.

Tapahtuma on yksi suurimmista, ellei suurin, kansallismielisistä tilaisuuksista maailmalla, ja se järjestetään vuosittain. Voin lämpimästi suositella lukijoitammekin matkustamaan paikalle näkemään ja kokemaan sen tunteen, joka tapahtumasta välittyy.

Jesse Torniainen