Mahatma Gandhin myytti

Yksi modernin liberalismin anakronismeista on se, että se nostaa konnat sankareiksi ja panettelee sankareita konniksi. Kun näin ei pysty tekemään, liberalismi yksinkertaisesti valehtelee.

Näin oli myös erään liberalismin ikonin, Mahatma Gandhin, tapauksessa. Ympäri maailmaa Intian johtajaa Gandhia pidettiin rauhan, pasifismin, toleranssin ja veljellisen rakkauden ikonina. Hänen kunniakseen pystytetään patsaita, hänen “esimerkkiään” opetetaan lännessä koululaisille ja Hollywood jopa teki elokuvan hänestä. Kaikissa näissä tapauksissa Gandhi esitetään ultimaattisena hyväntekijänä, elävänä esimerkkinä monikulttuurisuudesta. Surullista kyllä, liberalismi ja todellisuus kohtaavat harvoin.

Todellisuudessa Gandhi oli ensimmäisen luokan rasisti, joka ei vain inhonnut mustia vaan myös alemman kastin intialaisia. Kaikki ne, jotka ovat kuulleet vain “tavanomaista” Gandhi-propagandaa, tietävät, että hän syntyi Intiassa, opiskeli asianajajaksi Englannissa, organisoi useita vuosia “passiivista vastarintaa” Etelä-Afrikassa ja palasi sitten Intiaan johtamaan passiivista vastarintaa maata johtavaa brittimiehitystä vastaan. Lopulta hänet salamurhasi eräs hänen omasta väestään.

Gandhi – mustia vastustava rasisti

Yleisön saatavilla on paljon Etelä-Afrikan arkistoihin Pretorian ja Johannesburgin yleisiin kirjastoihin säilöttyjä lehtileikkeitä Gandhin perustamasta Indian Opinion -sanomalehdestä. Lisäksi Intian hallitus on luonut Gandhille omistetun sivun Internetiin, ja paljon hänen kirjoituksiaan löytyy myös muualta verkosta. Näistä sekä virallisesta Gandhin tekstikokoelmasta, Collected Works -kirjasta, ilmenevät hänen todelliset kasvonsa: mustia vastustavan intialaisen rasistin kasvot.

“Raakalaismaiset kafferit” – Gandhi kuvailee mustia

Kun Gandhi osallistui yleiseen tapaamiseen Bombayssa syyskuun 26. päivä 1896, hän sanoi seuraavaa intialaisten taistelusta Etelä-Afrikassa:

“Meidän on yksin jatkettava taistelua sitä rappiota vastaan, jonka eurooppalaiset ovat meille tuoneet. He haluavat alentaa meidät kaffereiden [Kaakkois- ja Etelä-Afrikassa valkoisten käyttämä halventava nimitys mustista] tasolle – niiden, joiden ammatti on metsästys ja joiden ainoa tavoite on kerätä tietty määrä karjaa, jotta he voivat ostaa vaimon itselleen ja siten kulkea elämänsä laiskuudessa ja alastomuudessa.”

Vuonna 1904, vastustaessaan valkoisen brittien Etelä-Afrikan hallituksen suunnitelmia koota rekisteri jokaisesta kaupunkialueella asuvasta värillisestä, Gandhi kirjoitti “alkuasukkaista”, jotka eivät käyneet töissä:

“On yksi asia rekisteröidä alkuasukkaat, jotka eivät käy töissä ja joista on erittäin vaikeaa selvittää, jos he ovat poissa työstä, mutta on toinen asia – ja hyvin loukkaavaa – odottaa kunnollisten, ahkerien, ja kunnioitettavien intialaisten, joiden ainoa vika on se, että he työskentelevät liikaa, joutua itse rekisteröitymään ja kantamaan mukanaan rekisteröintimerkkiä.”

Kommentoidessaan valkoisista koostuvan Natalin kaupungin viranomaisten tekemää lakisuunnitelmaa, joka tunnettiin nimeltä “Natalin kunnanhallituksen lakiehdotus”, Gandhi kirjoitti Indian Opinion -sanomalehteensä 18. maaliskuuta 1905 seuraavasti:

“Lausekkeella 200 säädetään rekisteröinti sellaisista henkilöistä, jotka kuuluvat sivistymättömään rotuun ja jotka asuvat ja työskentelevät Boroughissa. Voin ymmärtää, miksi kafferit rekisteröidään, sillä he eivät työskentele, mutta miksi tällaista rekisteröintiä vaaditaan intialaisilta, jotka ovat tulleet vapaasti, tai heidän jälkeläisistään, joista sanotaan, että he työskentelevät liian paljon?”

“Alkuasukas: vähäinen hyöty valtiolle” – Gandhi

Indian Opinion -lehti julkaisi painoksen syyskuun 9. päivä 1905 pääotsikolla “Alkuasukkaiden ja intialaisten suhteellinen arvo Natalissa”. Kirjoituksessaan Gandhi viittasi pastori Dubeen, yhteen ensimmäisistä mustista afrikkalaisnationalisteista, joka oli sanonut, että Afrikalla olisi mahdollisuus muutokseen, mikäli valkoiset antaisivat siihen tilaisuuden. Omassa vastauksessaan Gandhi ehdotti:

“Vähänkään järkevä ylimääräinen verotus ei tekisi vahinkoa. Suurimmista osista tapauksista se pakottaa alkuasukkaat töihin edes muutamaksi päiväksi vuoden aikana.”

Sitten hän lisäsi:

“Kääntäkäämme katseemme toiseen ja kokonaan edustamattomaan yhteisöön – intialaisiin. Heissä on suorastaan häikäisevä kontrasti alkuasukkaisiin. Kun alkuasukkaasta on vain vähän hyötyä valtiolle, se on suuresti vauraudestaan velkaa intialaisille. Kun alkuasukkaiden sandaalit askeltavat kaikkialla, on tämä ihmislaji silti lähes tuntematon täällä olevien intialaisten keskuudessa.”

Gandhin valitukset brittien käyttämästä “kafferipoliisista”

The Times -lehden päätoimittajalle julkaistussa kirjeessä marraskuun 12. päivä vuonna 1906 Gandhi valitti, että brittihallinnon “kafferipoliisi” häiritsi intialaisia Etelä-Afrikassa. Gandhi kirjoitti:

“Ihmisparat raahattiin lordi Milnerin valvoman rekisteröinnin alaisina neljältä aamulla kylmään talviaamuun suoraan sängyistään Johannesburgissa, Heidelbergissä ja Potchefstroomissa ja marssitettiin poliisiasemalle tai aasialaistoimistoon joissain tapauksissa. He olivat niitä, jotka määräysten alaisina joutuivat kafferipoliisin häiriköinnin kohteeksi joka välissä, eivät parempiluokkaisia intialaisia.”

Gandhin mielipide vuoden 1906 “Aasialaislain” pykälästä nro 3 vuodelta 1885, joka asetti tiettyjä rajoituksia intialaisille brittiläisessä Etelä-Afrikassa, sisälsi myös oivalluksia hänen todellisesta näkemyksestään roduista. Kirjoittaessaan Indian Opinion -lehteensä kesäkuun 8. päivä vuonna 1907 Gandhi pani merkille, että lakia “ei sovelleta kaffereihin ja kapmaalaisiin”. Hän jatkoi kirjoitustaan sillä, miten hänen yksi päähuolistaan oli se, että säädös, jota hän kutsui “inhottavaksi laiksi”, oli syy “kafferikonstaapeleille” pidättää intialaisia. Hän kirjoitti:

“Tällä hetkellä vain lupasihteerillä on oikeus tarkastaa lupa. Uuden lain tultua voimaan jokainen kafferikonstaapeli voi tehdä niin. Uuden lain alaisuudessa kafferikonstaapeli voi pyytää [aasialaisilta] tiedot nimestä ja identiteetistä, ja jos hän ei ole tyytyväinen, voi henkilön viedä poliisiasemalle.”

Käsiteltyään useita muita lain epäkohtia Gandhi lisäsi:

“Onko täällä ketään intialaista, jonka raivo ei olisi noussut kyseisen lain myötä? Meidän pitäisi kovasti tutustua sellaiseen intialaiseen, jonka veri ei kiehu. Meistä on uskomatonta, että joku intialainen haluaa alistua tällaiselle laille.”

Gandhin rooli Bambetta-kapinassa

Vuonna 1906 zulukapina brittihallintoa vastaan alkoi Natalin siirtokunnassa. Väitetyistä pasifistisista ideoistaan huolimatta Gandhi värväytyi brittien sotavoimiin ja alkoi ambulanssipaarien kantajaksi auttaen tukahduttamaan mustien kapinan, joka tunnettiin Bambetta-kapinana.

Muistelmissaan sotaretkestä auttaakseen brittejä kukistamaan mustat Gandhi kirjoittaa, kuinka hän näki “kafferin, joka ei pukeutunut uskollisuusmerkkiinsä” – toisin sanoen zulun, joka ei ollut lojaali briteille ja joka oli ottanut osaa kapinaan brittien valkoista siirtomaavaltaa vastaan:

“Meidän taistellessamme eteenpäin tapasin kafferin, joka ei pukeutunut uskollisuuden merkkiinsä. Hän oli aseistautunut assegailla [zulujen puinen keihäs] ja piilotti itsensä. Kun me turvallisesti liityimme joukko-osastoomme kauemmille kukkuloille, he tulittivat samaan aikaan karbiineillaan kauempana olevia pensaita.”

Gandhi myös kirjoitti, kuinka epäluotettavia nämä “lojaalit” mustat olivat:

“Alkuasukkaat meidän käsissämme todistivat olevansa erittäin epäluotettavia ja itsepäisiä. Ilman jatkuvaa valvontaa he olisivat kohta pudottaneet haavoittuneet miehet, eikä heitä kiinnostanut auttaa kärsiviä maanmiehiään.”

Kaikkein katkerimmat rivit Gandhin zulusotien muistelmissa ovat ne, joissa hän paljastaa koko väitetyn pasifisminsa huijaukseksi. “Kuitenkin kello 12:n aikoihin lopetimme päivän matkan kohtaamatta ainuttakaan kafferia, joiden kanssa taistella.”

Vastoin liberaalia myyttiä Gandhi ei koskaan yrittänyt auttaa muita kuin intialaisia, ja silloinkin vain ylempien kastien intialaisia. Hän pyrki johdonmukaisesti parantamaan omiensa asemaa, joka olisi eroteltu ja ylempi mustaan väestöön nähden. Hyvä esimerkki tästä on se, kun brittien siirtokunta Natal otti aktiivisen askelen kohti äänioikeuden riistämistä siirtokunnan intialaisilta. “Äänioikeuden muutoslaki” otettiin käyttöön vuonna 1896 ja se kielsi intialaisia rekisteröitymästä äänestäjiksi, sallien kuitenkin jo listalla olevien äänestää.

Muutamassa vuodessa tämä tuhosi intialaisten vaikutusmahdollisuudet Natalissa. Tämän lain takia intialaiset kauppiaat pyysivät Gandhia pysymään Etelä-Afrikassa. Tästä seurasi Natalin intialaisen kongressin, Etelä-Afrikan ensimmäisen intialaisen järjestön, perustaminen. Yksi Gandhin kokoaman kongressin ensimmäisistä saavutuksista oli kolmannen erotetun sisäänkäynnin rakentaminen Durban postitoimistoon. Ensimmäinen oli vain valkoisille ja toinen intialaisille ja mustille. Kolmas sisäänkäynti, joka oli vain intialaisille, tyydytti Gandhia.

“Intialaiset ovat alemmalla tasolla kuin raaimmat alkuasukkaat”

Vetoomuksena äänioikeuden muutoslakia vastaan intialaiset alkoivat Gandhi puhemiehenään protestoida sitä, että kyseinen laki laskisi intialaiset alemmalle tasolle kuin raaimmat alkuasukkaat. Suojellakseen omaa asemaansa heidän oli eroteltava itsensä mustista alkuasukkaista. Lisäksi useat näkyvät intialaiset, Gandhin kollegat, valittivat usein siitä, että heillä oli alkuasukkaiden kanssa samat junavaunut, käymälät, lait ja muut säännöt.

Muistellessaan aikaa Transvaalin vankilassa lokakuussa 1908 Gandhi kertoi myöhemmin, että hän vietti ensimmäisen yön “villin näköisten, murhanhimoisten, ilkeiden, rivojen ja moukkamaisten kafferirikollisten seurassa”.

Gandhi ja rotu

Gandhi oli, huolimatta modernista propagandasta, akuutisti tietoinen rotujen välisistä eroista, kuten hänen vuonna 1906 englantilaiselle ystävälleen W. T. Steadille Lontooseen kirjoittama kirje selvästi osoittaa:

“Kun olit tarpeeksi rohkea näyttääksesi suurta myötätuntoa brittien intialaisten aatteelle Transvaalissa, voinko rohkenen ehdottaa teitä käyttämään vaikutusvaltaanne buurijohtajiin Transvaalissa? Olen varma, etteivät he jaa samoja ennakkoluuloja brittiläisten intialaisia kohtaan kuten kafferirotuja kohtaan, mutta ennakkoluulot kaffereista ovat olemassa vahvoina Transvaalissa silloin, kun brittien intialaiset muuttivat sinne. Jälkimmäiset niputettiin heti yhteen kafferirotujen kanssa ja heitä kuvattiin yleisnimellä “värilliset ihmiset”. Vähitellen buurien mielet muuttuivat ja he kieltäytyivät tunnustamasta ilmeistä ja terävää eroa, joka epäilemättä on olemassa brittien intialaisten ja Etelä-Afrikan kafferirotujen välillä.”

Toisinaan Gandhi huomautti Etelä-Afrikan intialaisten verotuksesta: “Kaffereita verotetaan, koska he eivät työskentele tarpeeksi – intialaisia verotetaan, sillä he työskentelevät liikaa.”

Kirjoittaessaan laista, joka oli suunniteltu eristämään intialaisliike brittien Kapmaalla, Gandhi huomioi, että intialaiset vedettiin lähtökohtaisesti samaan pohjaan, jossa kafferit jo olivat. Hän kirjoitti:

“Bye-lailla on juuret oletetusti tai todellisesti kaffereiden röyhkeässä ja jossain määrin siveettömässä käyttäytymisessä. Mitä kuitenkin tulee väitteisiin brittien intialaisia vastaan, ei kukaan ole koskaan edes vihjaissut, että intialaiset käyttäytyisivät toisin kuin kunnon miehet. Koska se on kuitenkin tapana tässä osassa maailmaa, heidät on vedetty pohjaan kaffereiden kanssa ilman pienintäkään perustetta.”

Gandhi oli tietoinen sanojensa loukkaavasta luonteesta

Missä asianyhteyksissä Gandhi käytti sanaa “kafferi”, joka oli selvästi herjaava sana? Gandhi ymmärsi täysin sanojensa tarkoituksen, kuten hän itse totesi myöhemmin kommentoidessaan toisen henkilön käyttämiä sanoja kristityn kuvailuun:

“Lopuksi liittyen herra Douglasiin, joka – kuten edellä totesin – on jättänyt eronpyyntönsä: Tämä herrasmies oli yksinkertaisesti liian hätäinen. Hän loukkaantui Maulana Sahebin käyttäessä kafferi-sanaa kristityistä. Ymmärrän hänen mielipahansa. Olisi ollut parempi, jos sanaa kafferi ei olisi käytetty.”

Lisäksi Gandhi totesi:

“Jos termiä kafferi paheksutaan, niin kuinka paljon pahempi on sana chandal?” (Viitaten hindujen ja muslimien toisistaan käyttämään sanaan.)

Paljonkaan ei siis jää epäilyjä Gandhin rasistisista tarkoitusperistä hänen viitatessaan kaffereihin Etelä-Afrikassa, ja vain harhainen liberaali voi väittää muuta.

Merkittävin rotu

Natalin hallituksen virallisessa lehdessä helmikuun 28. päivä 1905 julkaistiin laki, joka rajoittaisi mustien ja intialaisten tuliaseiden käyttöä. Gandhi kommentoi lakia kirjoittaessaan Indian Opinioniin maaliskuun 25. vuonna 1905:

“Tässä ampuma-ase tapauksessa aasialaiset ovat väärin luokiteltu alkuasukkaiden joukkoon. Brittien intialaiset eivät tarvitse mitään tämänkaltaisia alkuasukkaita koskevia lakeja rajoittamaan aseiden kantamista. Merkittävin rotu voi pystyä estämään alkuasukkaita aseistamasta itseään. Onko siinä hiventäkään oikeutta estää sama brittien intialaisilta?”

Gandhi, kuten monet kastitietoiset intialaiset (Gandhi oli syntynyt melko korkeaan kauppiaskastiin), kannatti täysin mustien erottelua. Hänen reaktionsa vetoomukseen, jonka Etelä-Afrikan värilliset lähettivät kuninkaalle vaatien äänestysoikeutta, paljastaa selvästi hänen asenteensa:

“Näyttää siltä, että vetoomus on levinnyt laajalle ja nimiä on saatu kaikista kolmesta nimetystä siirtokunnasta. Vetoomus on luonteeltaan epäintialainen, vaikka brittien intialaiset, värillisiä kun ovat, ovat hyvin vahvasti vaikuttaneet siihen. Me katsomme, että olisi viisasta Etelä-Afrikan brittien intialaisten kannalta pysyä erossa ja pitää etäisyyttä muihin värillisiin yhteisöihin tässä maassa.”

Kuuluisa välikohtaus junassa

Gandhista tehdyssä Hollywood-elokuvassa painotettiin kohtausta, jossa hänet pidätettiin eteläafrikkalaisessa junassa hänen matkustettuaan valkoisille tarkoitetussa vaunussa. Tämä tapahtui oikeasti, mutta tapaus oli kovasti erilainen kuin mitä elokuvassa kuvataan. Liberaalien myytti on, että Gandhi protestoi sitä, että hänet suljettiin pois valkoisten vaunusta: itse asiassa hän yritti taivutella viranomaisille, että VAIN ylemmän kastin intialaiset saisivat matkustaa valkoisten seurassa.

KOSKAAN ei ollut kuultu, että Gandhi olisi vaatinut mustien tai edes alempien kastien intialaisten pääsyä valkoisten osastoihin. Tässä, Gandhin omin sanoin, on hänen kommenttinsa kuuluisasta välikohtauksesta, jossa viitataan ylempien kastien intialaisiin, jotka hän erottaa alemmista kasteista kutsuen ensin mainittua “puhtaaksi”:

“Sanot, että tuomarin päätös on epätyydyttävä, sillä se sallii epäpuhtaiden henkilöiden, jopa kaffereiden, matkustaa raitiovaunulla. Tuomarin päätös oli kuitenkin kovin erilainen. Oikeus totesi, ettei kaffereilla ole laillista oikeutta matkustaa raitiovaunulla. Lisäksi raitiovaunun säännösten mukaan heitä, joilla on likaiset vaatteet ja jotka ovat humalassa, voidaan kieltää nousemasta kyytiin. Kiitos oikeuden päätöksen, vain puhtaat intialaiset tai muut värilliset kuin kafferit voivat nyt matkustaa raitiovaunussa.”

Gandhi kannatti erottelua

Myytti on myös se, jonka mukaan Gandhi olisi vastustanut rodullista erottelua. Lukekaa teksti, jonka hän julkaisi Indian Opinion -lehdessä 15. helmikuuta 1905. Tämä oli kirje Johannesburgin valkoiselle terveysviranomaiselle tri Porterille koskien faktaa siitä, että mustien oli sallittu asettua intialaisten asuttamille alueille.

“Ymmärrykseni ylittää se, miksi kaikista Johannesburgin paikoista intialaisten alueet valitaan niiksi, joille kaikki kaupungin kafferit tungetaan. Toki ehdottaisin kaupunginvaltuustolle, että kafferit siirrettäisiin muualle. Minun on tunnustettava, että tällainen kaffereiden sotkeminen intialaisten kanssa aiheuttaa minussa voimakkaita tunteita. Mielestäni se on epäreilua intialaista väestöä kohtaan ja se on kohtuuton taakka jopa maanmiesteni tunnetulle kärsivällisyydelle.”

Gandhi kannatti “rotupuhtautta”

Vastauksena valkoiselle nationalistiselle politiikalle, joka painotti rodullista erottelua, Gandhi kirjoitti Indian Opinion -lehteen syyskuun 24. päivä vuonna 1903:

“Uskomme yhtä paljon rotupuhtauteen kuin he uskovat. Me myös uskomme, että he kykenevät parhaiten palvelemaan näitä intressejä, jotka ovat tärkeitä meille kuin myös heille puhuttaessa rotupuhtaudesta, eikä vain yksin heistä. Uskomme myös, että valkoisen rodun tulee olla Etelä-Afrikan hallitseva rotu.”

Joulukuun 24. päivä vuonna 1903 Gandhi lisäsi lehteensä:

“Mitä tulee vetoomukseen värillisten ja valkoisten rotujen sekoittamista vastaan: Voimme informoida konferenssin jäseniä siitä, että mitä tulee brittien intialaisiin, niin tuollainen asia on erityisen tuntematon. Jos intialaiset jotain vaalivat, niin puhtauden mallia.”

Ja liberaali kuva Gandhista on yhä voimissaan…

Lähteet:

Desai, Mahadev: Day to day with Gandhi, Vol. II. The Official Mahatma Gandhi eArchive.
Gandhi, M. K. 24.11.1903. Indian Opinion.
Gandhi, M. K. 24.12.1903. Indian Opinion.
Gandhi, M. K. 15.2.1905. Indian Opinion.
Gandhi, M. K. 18.3.1905. Indian Opinion.
Gandhi, M. K. 25.3.1905. Indian Opinion.
Gandhi, M. K. 9.9.1905. Indian Opinion.
Gandhi, M. K. 24.3.1906. Indian Opinion.
Gandhi, M. K. 2.6.1906. Indian Opinion.
Gandhi, M. K. 28.7.1906. Indian Opinion.
Gandhi, M. K. 12.11.1906: Kirje The Times -sanomalehdelle. The Complete Site on Mathatma Gandhi.
Gandhi, M. K. 16.11.1906: Letter to W. T. Stead. The Complete Site on Mathatma Gandhi.
Gandhi, M. K. 8.6.1907. Indian Opinion.
Gandhi, M. K. 1965: The Hindu-Muslim Unity. The Official Mahatma Gandhi eArchive.
Hunt, James D. 1990: Gandhi and the Black People of South Africa. The Complete Site on Mathatma Gandhi.
Nanda, B. R.: Mahatma Gandhi – A Biography. The Official Mahatma Gandhi eArchive.
The Collected Works of Mahatma Gandhi, Vol. II.
The Collected Works of Mahatma Gandhi, Vol. III.
The Collected Works of Mahatma Gandhi, Vol. IV.

Suurin osa lähdemateriaalista on saatavilla virallisella Internet-sivustolla www.mkgandhi.org.

Arthur Kemp