Niin sanotut länsimaat ovat taloudellisessa ahdingossa. Puhutaan taantumasta (talouskasvu pysähtyy tai pienenee), pankkikriisistä tai rahoituskriisistä. Tosiasiassa kyse on markkinatalouden kriisistä, joka on ollut odotettavissa järjestelmän alusta lähtien. Nyt se näyttää tulleen tiensä päähän.
Vapaa markkinatalous ja hyvinvointiyhteiskunta on kestämätön yhtälö, joka ekologisen tuhon lisäksi johtaa ylivelkaantumiseen, jota ei voi estää ilman, että toinen saa väistyä. Nykyinen politiikka on osoittanut, kumpi uhrataan pankkilaitosten alttarilla. Onkin ennustettu, että elvytystoimet johtavat sosiaalipalveluiden ja esimerkiksi poliisin määrärahojen alasajoon. Tuloksena on rikollisuuden kasvu. Jää nähtäväksi, kuinka pitkälle hallitus on valmis viemään elvytystoimensa. Maahanmuuttokustannukset lieneekin ainut julkinen meno, josta ei ole leikattu.
Entä sitten euromaiden auttaminen ja takausvastuut? Yhdentekevää! Muiden maiden auttaminen vain viivästyttää kriisin saapumista Suomeen, ja heikentää kykyä selvitä siitä.
Kansalaiset maksumiehinä
Kansalaisten huolestuminen ei vielä näy hyvin ulospäin. Taulutelevisioita ostetaan vanhaan malliin – onhan mediassa neuvottu, että kuluttamalla taantuma selätetään. Toisaalta heikkenevää valuuttaa ei kannata säästää.
Uusien ennusteiden mukaan taantuma iskee toden teolla Suomeen kesään mennessä. Jo nyt työntekijöitä vähennetään kiihtyvään tahtiin. Kun tähän lisätään heikkenevät sosiaalipalvelut, kansalaisten varallisuus heikkenee, samoin hyvinvointi.
Tavaroiden, ruuan ja palveluiden hinnat tulevat nousemaan tänä vuonna entistä enemmän; moni meistä on saanut ilmoituksen vuokran tai vastikkeen noususta. Samoin nousevat lainojen korot; ohjauskoron on ennustettu nousevan 1,5 prosenttiin tänä vuonna. Kun asuntokauppa hiljenee, laskevat asuntojen hinnat. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Espaniassa asunnot seisovat tyhjillään, ja joitain taloja ajetaan nurin puskutraktoreilla, jotta toisten arvo nousisi.
Uuden alku
Talous on nyky-yhteiskunnan ja eurooppalaisen valtioliiton heikoin ja keskeisin lenkki; sitä horjuttamalla horjuttaa koko järjestelmää. Jos Euroopan johtajat eivät keksi poppakonsteja alamäen loiventamiseksi, tulee talous romahtamaan piankin – tosin en usko sen tapahtuvan ennen kuin liittovaltiokortti on katsottu. Tämä tulee aiheuttamaan kasvavaa tyytymättömyyttä järjestelmää kohtaan ja levottomuuksia jopa tänne Pohjois-Eurooppaan.
Se, mitä tästä seuraa, onkin vaikeampi ennustaa, enkä tartu siihen tässä artikkelissa. Totean vain, että elämme mielenkiintoisia aikoja, ja odotan tulevaa innolla. Voiko tästä seurata jonkin uuden alku?
