Luento: väkivaltainen äärioikeistolaisuus Pohjoismaissa

Julkaistu: 30.10.2017

30.10.2017 by

Luento: väkivaltainen äärioikeistolaisuus Pohjoismaissa

Suomenruotsalainen informaatio- ja kulttuurikeskus Luckan järjesti keskiviikkona 18. lokakuuta Helsingissä luennon ”Högerextremism bland unga i Norden” teemanaan väkivaltainen äärioikeistolaisuus pohjoismaisen nuorison keskuudessa ”genusperspektiivistä”. Vaikka luento oli avoin kaikille, oli se erityisesti suunnattu niille, jotka ammatikseen työskentelevät nuorisotyössä. Kansallisen Vastarinnan toimitus oli mukana paikalla seuraamassa, millaista viestiä luennoitsijana toiminut tutkija Cristian Norocel välitti yleisölleen.

Cristian Norocel.

Cristian Norocel on Helsingin yliopiston valtiotieteen dosentti. Hän listaa kiinnostuksen kohteikseen tutkimuksessa politiikan – etenkin populistisen radikaalin oikeiston, feministien lanseeraaman intersektionaalisuuden sekä sukupuoli- ja maskuliinisuustutkimuksen. Tohtoriksi hän onkin väitellyt sukupuolitutkimuksen parissa teemanaan sukupuoliroolit Euroopan radikaalissa oikeistopolitiikassa problematisoiden heteronormatiivisen sukupuolirealismin ja sen yhteyden kansojen olemassaoloon. Norocel on kirjoittanut muun muassa heteroseksistisestä maskuliinisuudesta oikeistopolitiikassa.

Tässä kohtaa on hyvä huomauttaa, että Norocel on sisällyttänyt tutkimukseensa useita Euroopan sosiaalikonservatiivisia puolueita, mukaan lukien perussuomalaiset ja ruotsidemokraatit, jotka siis Norocelin mukaan ovat ”radikaaleja”. Kuulostaako kulttuurimarxismilta ja institutionalisoituneelta poliittiselta vaikuttamiselta? Mikäli hälytyskellot alkoivat soida, niin ehkäpä ensiksi tulisi suoraan kyseenalaistaa Norocelin henkilökohtaiset motiivit sekä tutkimuksen tarkoitusperät omassa yhteiskunnassamme. On selvää, että nämä tähtäävät kulttuurimarxismin edistämiseen ja perinteisen yhteiskunnan murentamiseen. Tutkimustulosten hyödyntäminen on ilmeistä ”taistelussa oikeistoa vastaan”.

Punainen yhteys tulee esiin myös toisaalla. Norocel on ollut esimerkiksi puhujana suomalaisen vasemmiston tehokolmikon Dan Koivulaakson, Li Anderssonin ja Mikael Brunilan Äärioikeisto Suomessa -kirjan esittelyssä, jonka järjestäjänä toimi suomenruotsalainen vasemmistolehti Ny Tid.

Ennakkokatsauksessa luennoitsijaan tulee ilmi, että Norocel itse käsittää, että hänen tulee ottaa tutkijana aktiivinen rooli yhteiskunnan kehityksessä. Nordicom Information -lehden haastattelussa hän kertoo: ”Meillä tutkijoilla on yhteiskunnallinen tehtävä. Täytyy kyetä selittämään, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, ja meidän tulee esimerkiksi uskaltaa tulla esiin ja sanoa, että kyse on vihapuheesta eikä sananvapaudesta (Nordicom Information 2015: 3–4, 77).

Samassa haastattelussa Norocel myös epää sen, mitä suomalaisuuteen kuuluu: suomen kielen, heteroseksuaalisuuden ja valkoiset ihmiset. Absurdimmaksi tilanteen tekee se, että tutkinnon suorittaneena tutkijana mielipideoikeudessa itsensä muiden yläpuolelle nostava vasemmistokytköksinen kulttuurimarxistinen Norocel ole edes etnisesti suomenruotsalainen vaan romanialainen, jolla tässä tapauksessa on agendanaan suomalaisen yhteiskunnan ja sen yhtenäisyyden murentaminen.

Jo viikkoja ennen Norocelin luentoa julkaistiin tapahtuman järjestäjän Facebook-sivuilla Norocelin ruotsalaiselle nuoriso- ja kansalaisyhteiskunta-asioiden viranomaiselle (Myndigheten för ungdoms- och civilsamhällesfrågor) kirjoittama raportti Ung och Extrem. Se käsittelee melko yksipuolisesti lähinnä lähimenneisyyden ruotsalaisia poliittisia järjestöjä pyrkien sisällyttämään Norocelin tutkimusaiheen sukupuolikäsitykset sekä sen, kuinka vaikuttaa nuorisoon ja yhteiskuntaan sukupuolikäsitysten kautta.

Raportissa käsitellyt järjestöt Norocel luokittelee ruotsalaisesta mediasta tutulla termillä ”våldsbejakande extremism”, jolle ei vielä ole vakiinnutettu vastaavaa suomalaista uuskielitermiä, jolla viitataan joko väkivaltaisiin tai väkivaltaa lietsoviin ääriliikkeisiin. Väkivaltainen tai väkivaltaan lietsova äärimmäisyys taas on raportin mukaan määritelty joko suorana väkivaltaan kannustamisena, joka esimerkiksi uhkaa yhteiskunnan turvallisuutta, tai ideologisena perusnäkemyksenä, joka ei tue fyysistä väkivaltaa mutta joka ei myöskään usko ”kaikkien samanarvoisuuteen” vaan esimerkiksi hyväksyy tiettyjen ryhmien ”syrjinnän” (ns. rakenteellinen syrjintä) esimerkiksi seksuaalisten mieltymysten, mielisairausluokittelun tai muun toiminnan kautta, joka kohdistuu ”inhimillisten tarpeiden tyydytykseen” (Ung och Extrem: viittaus raporttiin Statens medieråd 2013). Tällä sanaleikillä jopa kulttuurimarxististen yhteiskunta-arvojen kritisoiminen marginalisoidaan ”väkivaltana” näiden tukahduttamiseksi ja sananvapauden rajoittamiseksi.

Aloitteellista väkivaltaa kannattavan Varisverkoston perustajajäsen Mikael Brunila sekä Norocel.

Raportti käsittelee useaan otteeseen kansallismielisten sekä Kolmannen valtakunnan ihmisihanteita kuten sankarillisuutta, velvollisuudentuntoa sekä moraalikamppailua esimerkiksi ”vapaiden aborttien” puolestapuhujia, pornoteollisuutta, pedofiliaa ja raiskaajia vastaan. Sen tarkoituksena on demonisoida kansallismielisiä ja näiden ihanteita pyrkien samalla epäsuorasti vaikuttamaan siihen, mitkä asiat ovat koko ”modernille yhteiskunnalle” ja sen jäsenille toivottavia tai ei-toivottuja ajatusmalleja. Raportin tarkoitushan on vaikuttaa siihen, etteivät nuoret hakeudu mukaan kansallismieliseen toimintaan tai Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen kaltaisiin organisaatioihin. Näidenkin edellä mainittujen asioiden vastustaminen lienee siis yhtä käsittämättömästi ”väkivaltaa”!

Raportin toinen tarkoitus on selventää, kuinka sukupuolikäsitystä eli genusta voi muokata ja kuinka sen avulla voi vaikuttaa siihen, etteivät ihmiset hakeutuisi kansallismieliseen toimintaan tai Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen kaltaisiin järjestöihin. Perheen perustaminen saa globalistisen punavärityksen – esimerkiksi lasten saaminen ja äitiys, jotka kansallismieliset näkevät positiivisina asioina, nostetaan esiin useasti kuin toivoen näiden asioiden arvostusten laskua – onhan kyse taistelusta heteronormatiivisuutta vastaan! Globalisteille kulttuurit ja kansat ovat vain ihmispääomaa ja kauppatavaraa, ja kulttuurimarxismi toimii tähän sopivana käsikassarana. Se pyrkii vaikuttamaan siihen, ettei heteroseksuaaleille naisille lasten saaminen loisi statusta tai mielihyvää sinänsä, joten perinteiset perheisiin ja kansoihin perustuvat yhteiskunnat voi hajottaa. Samalla globalistien eduksi on naisten saaminen työvoimaksi ja materialistisiksi kuluttajiksi.

Luentonsa Cristian Norocel avaa kertomalla aiheen sisällön: äärioikeistolaisuus intersektionaalisesta perspektiivistä. Luennon pohjalla on Helsingin yliopiston logo. Norocel kertoo lyhyesti, ettei hän aio näyttää videoita tai muuta äärioikeiston suoraa kommunikointia, sillä hän ei halua toimia viestinvälittäjänä. Tutkijan asemasta huolimatta hän haluaa toimia toisenlaisen viestin välittäjänä värittäen tutkimuksensa omilla poliittisilla mielipiteillään ja tulkinnoillaan, mikä tulee selvästi ilmi Norocelin sanavalinnoissa.

Heti alussa Norocel esimerkiksi mainitsee lyhyesti, että äärioikeistoa luonnehtivat salaliittouskomukset. Hän kertoo, kuinka Hommafoorumilla tai ruotsalaisella eri puheenaiheille tarkoitetulla Flashback-foorumilla äärioikeistolaiset keskustelevat siitä, kuinka ”juutalaisten omistama media juonittelee näitä rassukkanatsipuolueita vastaan”. Norocelin ajatustapa on hieman hämmentävä, sillä tutkijana voisi olettaa hänen kykenevän parempaan mediakritiikkiin.

Esimerkiksi ruotsalainen lehdistö on useaan kertaan julkaissut valokuvia ja yksityistietoja Vastarintaliikkeen aktivisteista poliittisessa painostustarkoituksessa samalla kun se pimittää tietoja maahanmuuttajarikollisista ja pikselöi näiden kasvot valokuvista – jopa silloin, kun nämä ovat syyllistyneet törkeisiin rikoksiin. On myös yleisesti tiedossa, että skandinaavisesta mediasta suuri osa on juutalaisomisteista (Bonnierit, Erkot ja Hjörnet).

Uusnatsistisina puolueina Norocel esittelee jo edesmenneet Ruotsalaisten puolueen ja kansallisdemokraatit. Toisaalta hänen mainintansa Hommafoorumista samassa lauseessa ”rassukkanatsipuolueista” jättää kuulijan tulkinnan varaan sen, että hän pitänee myös perussuomalaisia uusnatseina, etenkin kun ottaa huomioon hänen muistutuksensa perusuomalaisia jotakuinkin lähellä olevien ruotsidemokraattien ”ruskeista juurista” tarkoittaen, että kansallissosialistit alun perin perustivat ruotsidemokraattien puolueen. Tutkija Norocelin sananvalinta ”ruskea” on erityisen mielenkiintoinen, sillä se on lähinnä vasemmiston negatiivisten assosiaatioiden herättämiseen käytetty termi, jossa värillä viitataan ainakin SA-joukkojen univormuun.

Norocel muistuttaa myös norjalaisen sionistin Anders Behring Breivikin pitäneen Jussi Halla-ahosta. Norocelin esimerkkinä on myös tapaus, jossa silloinen perussuomalaisten kansanedustaja James Hirvisaari oli kutsunut ”yksin toimivan väkivaltaa kannattavan äärioikeistolaisen” Seppo Lehdon eduskunnan istuntoon vuonna 2013, jolloin Lehto nosti kätensä noin 45 asteen kulman tervehdykseen. Tämä tervehdystapa ei kuitenkaan ole Suomen lakien vastainen, vaikka se johti eduskunnan sekä perussuomalaisten molemmille henkilöille antamiin sanktioihin. Kun Noroceliä kritisoidaan tapauksen ottamisesta esitelmään ”väkivaltaisesta äärimmäisyydestä”, lain tulkitsemisesta sekä siitä, olisiko luentopohjassa tapauksen vuoksi nimeltä mainitun Hirvisaaren pitänyt ennustaa Lehdon toiminta, vastaa Norocel kierrellen, että tapaus on mukana esimerkkinä perussuomalaisten ja ”äärioikeiston” välisestä verkostoitumisesta, johon myös ”muukalaisvastaiseksi” kuvattu Hirvisaari siis kuuluu.

Todiste väkivaltaisen kansallismielisyyden uhasta?

Vaikkei Pohjoismainen Vastarintaliike sijoitu poliittisella akselilla yksinkertaisesti ”oikeistoon”, käyttää Norocel luonnollisesti esitelmässään paljon aikaa esitelläkseen Pohjoismaista Vastarintaliikettä siten, etteivät hänen välittämänsä viesti, sanavalinnat ja tulkinta ole kovinkaan totuudenmukaisia. Heti esitelmän alkupuolella Norocel kertoo, että siellä, missä Pohjoismainen Vastarintaliike on paikalla, esiintyy aina väkivaltaa. Hän kutsuu jostain kumman syystä Göteborgissa syyskuun lopulla pidettyä mielenosoitusta ”Göteborgin mellakaksi”, vaikkei mitään mellakkaa todellisuudessa koskaan ollut, ellei siihen lasketa väkivaltaisesti käyttäytyneiden poliisien fyysisiä hyökkäyksiä – mikä on päivänselvää kenelle tahansa paikalla olleelle tai live-lähetystä seuranneelle.

Norocel myös väittää, että Vastarintaliike oli iloinnut saadessaan marssia juutalaisten synagogan ohi ja että se oli tarkoituksella järjestänyt mielenosoituksen juutalaisena juhlapäivänä jom kippurina. Norocel keskeytetään asioiden oikaisemiseksi, sillä Vastarintaliikkeen haluama marssireitti ei alun perin edes kulkenut synagogan ohi, vaan reitti muutettiin kulkemaan rakennuksen ohi poliisin päätöksestä. Vastarintaliike ei myöskään pidä kirjaa juutalaisista juhlapyhistä, vaan liike valitsi kyseisen päivän, koska se oli muutoin sopivin mielenosoituksen järjestämiselle. Norocel kuitenkin kyseenalaistaa koko oikeuden laillisen mielenosoituksen järjestämiseen, ja luennon moderaattori keskeyttää tilaisuudessa enempien asiakorjausten teon.

Norocel siirtyykin aiheessaan kummallisiin tulkintoihinsa ja suoranaisiin valheisiin kertomalla, kuinka Pohjoismainen Vastarintaliike voidaan nähdä franchise-yrityksenä ja kuinka järjestön johtamiskulttuuri sekä eri sektorien vastuut järjestettiin uudelleen siksi, ettei yhtä tiettyä johtohenkilöä voisi pidättää ja asettaa syytteisiin. Todellisuudessa kyse oli tarpeellisista uudistuksista, jotka liittyivät järjestön kasvuun, sen positiiviseen kehitykseen ja toiminnan laajentumiseen.

Norocel kertoo, kuinka Vastarintaliike ”etsii väkivaltaa”. Esimerkkinä tästä sekä ”äärioikeiston kommunikaatioekosysteemistä” hän esittää kuvankaappauksen Flashback-internetfoorumilta Tampereen mielenosoitusta koskevasta anonyymistä keskustelusta (”NMR anordnar demonstration i Tammerfors lördag 21 oktober”). Kuten aiemmin mainittua, Norocel kieltäytyi esittämästä mitään Vastarintaliikkeen suoraa kommunikointia. Keskustelussa kysytään, miksi Vastarintaliike julkaisee tiedon ennen oikeudenkäyntiä järjestettävästä mielenosoituksesta etukäteen. Kuvankaappaukseen päätynyt kysymykseen vastaaja on ilmeisesti vasemmistolainen, sillä vastauksessa puhutaan ”kieroista natseista” ja siinä kerrotaan syyksi se, että Suomessa on juuri tällöin koulujen syysloma. Tämän vuoksi vasemmisto ehtii ladata akkunsa voidakseen fyysisesti tapella, mikä sitten voidaan kuvata ”eeppiseksi videoklipiksi”.

Tämä foorumikeskustelu toimii lapsellisen vasemmistopropagandan välittämisen keinona lähdekritiikittömän tutkija Norocelin esitelmässä. Kenelle tahansa järkevälle ihmiselle on päivänselvää, että mielenosoitus järjestettiin juuri tuolloin, sillä sitä seuraavalla viikolla olisi määrä pitää oikeudenkäynti Poliisihallituksen yrityksestä kieltää järjestö. Mielenosoituksesta informoitiin tehokkaasti, jotta siitä tulisi onnistunut ja jotta mahdollisimman moni sananvapautta puolustava kansalainen tulisi paikalle.

Norocel vihjasi, ettei Tampereen mielenosoitusta järjestetty Vastarintaliikkeen kieltokanteen vuoksi vaan siksi, että syysloman ansiosta tappelijat olivat saaneet ladattua akkunsa täyteen.

Esitelmän loppupuolella Norocel keskittyy tulkintoihinsa sukupuolirooleista. Hän nostaa esiin ”heteronormin”, mikä hänen mielestään tarkoittaa miesten ylivaltaa ja naisten alistuneisuutta. Täysin absurdisti naisia käytetään Norocelin mukaan lojaalisuustarkoituksiin, mikä tarkoittaa rakkaussuhteiden kautta miesten ja naisten sitoutumista liikkeeseen. Tämä taas johtaa valkoisiin perheisiin, jotka Norocelin mukaan olisivat ”lahkon kaltaisesti täysin eristäytyneitä” muusta yhteiskunnasta.

On epäselvää, mistä Norocel on väitteensä kaivanut, sillä esimerkiksi suurella osalla Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen jäsenistä on perheitä, joissa lapset käyvät aivan tavalliseen tapaan koulussa ja harrastuksissa sekä vanhemmat töissä. Tähän liittyen esimerkiksi myös Supon Tampereella järjestettävää oikeudenkäyntiä varten annetussa lausunnossa on mainittu Vastarintaliikkeen jäsenistön olevan niin sanottua tavallista kansaa eli keskiluokkaisia, perheellisiä sekä koulutetumpia moniin muihin toimijoihin verrattuna.

Feministisyyttäkin tutkinut Norocel pitää naispuolisia toimijoita kuitenkin kouluttamattomina eikä heillä ole hänestä juurikaan ideologista taustaa. Norocel väittää, että naisia yritetään jollakin tavalla manipuloida mukaan poliittiseen toimintaan, aivan kuin hän pitäisi pohjoismaalaisia naisia tyhminä ja kykenemättöminä päättämään itse, mikäli he eivät halua uskoa kulttuurimarxistien ja feministien oppeihin.

Ruotsin väestötietojen mukaan miehen kanssa asunnon jakava (ja luultavasti itse lapseton), jopa sovinistisen vaikutelman antava Norocel pyrkii samalla määrittelemään sen, mitä naisten tulisi haluta. Näin hän välittää viestiä siitä, kuinka pohjoismaalaisten naisten tulisi valita jotain muuta vanhemmuuden sijaan. Tällä hän viittaa siihen, että lasten hankkiminen olisi kansallismielisestä näkökulmasta yhtä välttämätön paha kuin asepalvelus ja että vanhemmuus sulkisi naisilta kaikki muut roolit yhteiskunnassa.

Kuka tahansa järkevä ihminen ja varsinkin ne miehet ja naiset, jotka itse ovat vanhempia, ymmärtävät hyvin, ettei näin ole. Perheellisillä ihmisillä on useita erilaisia yhteiskunnallisia rooleja riippuen esimerkiksi kunkin henkilökohtaisista ominaisuuksista ja kustakin elämänvaiheesta. Samoin kuka tahansa järkevä ihminen ymmärtää, että mikäli pohjoismaalaiset miehet ja naiset eivät yhdessä tule vanhemmiksi pohjoismaisille lapsille, tulevat pienet mutta arvokkaat kansamme katoamaan. Pyrkimys muuttaa yhteiskunnan käsityksiä siten, että pohjoismaisten miesten ja naisten toiveet hankkia lapsia yhdessä nähtäisiin negatiivisena ja epätoivottavana, kuten Norocel tekee, on suoraan kansanmurhan propagointia.

Esitelmän päätteeksi yleisö saa osoittaa kysymyksiä. Puheenaiheeksi nousee lain tulkinta siitä, mikä Suomen lain mukaan on sallittua. Norocel joutuu esimerkiksi vastaamaan siihen, miksi hän väittää, että siellä, missä Vastarintaliike on paikalla, esiintyy aina väkivaltaa. Tätä ennen hän joutuu kuitenkin vastaamaan, onko hän on lukenut Vastarintaliikkeen poliittisen manifestin sekä liikkeen aktivisteille tarkoitetun käsikirjan, jossa käsitellään aihetta fyysisen voiman käytöstä vain itsepuolustukseen. Tähän Norocel etsii hieman vastaustaan kertoen, ettei hän voi tietää, mitä suomalaisessa Vastarintaliikkeen poliittisessa manifestissa kerrotaan. Häntä kuitenkin informoidaan, että julkaisut ovat sisällöiltään samat sekä ruotsin että suomen kielellä. Aktivistin käsikirjaa hän ei sen enempää kommentoi.

Norocelille huomautetaan esimerkiksi ruotsalaisen Expon keräävän tilastoja Vastarintaliikkeen vuosittaisista lukumäärältään tuhansista aktiviteeteista, joissa ei esiinny mitään ongelmia – esimerkiksi vuonna 2016 Pohjoismainen Vastarintaliike teki Ruotsissa lähes 3 000 raportoitua aktiviteettia. Sen lisäksi esimerkiksi Tampereen lokakuista oikeudenkäyntiä koskevassa suojelupoliisin lausunnossa kerrotaan, että Pohjoismaiseen Vastarintaliikkeeseen perustellusti liitettäviä lainrikkomuksia on tullut ilmi harvakseltaan ja että toimintatavoiltaan liike on muihin toimijoihin nähden maltillisempi. Väitteensä tueksi Norocel sanoo – ensin kerrottuaan, ettei hän tiedä, mitä esimerkiksi Vastarintaliikkeen levittämissä lentolehtisissä tai muussa samankaltaisessa viestinnässä oikeastaan lukee – että Vastarintaliikkeen poliittinen viestintä on väkivaltaa, koska kyse on juuri ”kulttuurisesta väkivallasta”. Täten missä tahansa Pohjoismainen Vastarintaliike tekee aktivismia, se syyllistyy väkivaltaisuuteen.

Tämän jälkeen luennon moderaattori keskeyttää kritiikin kertomalla, ettei tapahtumassa voi kritisoida akateemisen tutkija Norocelin koko tutkimusta. Muutaman muun puheenvuoron jälkeen kriittiset kysymykset eivät kuitenkaan ole loppuneet, mutta moderaattori päättää olla antamatta enää lisää puheenvuoroja ja ilmoittaa tapahtuman päättyneeksi.

Luennon yleisvaikutelma oli, että siinä yritettiin luoda subjektiivista ja abstraktia kuvaa siitä, mitä on ”väkivaltaa”. Sen tarkoitus oli käyttää tätä kontrolloimaan oppositiota ja mustamaalaamaan mielipiteet, jotka vastustavat feministisen ja kulttuurimarxistisen vasemmiston toivomaa yhteiskuntakehitystä jopa vääristellen sitä, mikä on objektiivisen lainsäädännön sekä ”demokraattisen” yhteiskunnan kannalta sallittua tai ei-sallittua. Painavan sanan ”väkivalta” käyttö sai aivan uudet ulottuvuudet, jotta sitä voisi käyttää tukkimaan opposition suut myös julkisessa keskustelussa. Tässä tilanteessa akateemista asemaa ja tutkimusta käytettiin poliittisen viestin välitykseen sekä mielipidevaikuttamiseen, mutta myös huolestuttavasti – muttei kuitenkaan yllättävästi – rajoittamaan Pohjoismaiden kansalaisten sanan- ja mielipiteenvapautta sekä poliittisia ilmaisuoikeuksia heidän omissa valtioissaan.

 

V. K.

 

Lähteitä:

Vastarinta.com (1, 2, 3)
Nordfront.se (1, 2, 3)
Helsinki.fi
Nordicom.gu.se
Flashback.org

Asiasanat

10 Kommenttia

  1. Vkr

    Olipa perusteellinen artikkeli, suuret kiitokset kirjoittajalle! Mutta tämä on niin tätä, noinkin korkeassa asemassa oleva akateeminen ”ammattilainen” voi pitää asiantuntijaluentojaan ja kansa kuuntelee ilman kritiikin häivää kulttuurimarxistin röyhkeää aivopesuyritystä. Hienoa, että paikan päällä on oltu haastamassa,tällaista lisää!

  2. Done that.

    Miten voi kenelläkään elossa olevalla ihmisellä olla noin tyhjä katse, kuin brunilalla?…..itse arvioisin joko kasvia päässä, törkeätä hyväksikäyttöä lapsena (ehkä vielä aikuisiällä),juutalaiset sukujuuret. Ehkä jotain näistä kaikista…mutta paras ja lähin arvioni on; epävakaa ja sairas sukupuoli-identiteetti yhdistettynä fenotyypin määräytymisen häiriöihin sikiö vaiheessa.
    Olen pahoillani…en tosin ko. bolsun puolesta, vaan kaikkien valkoisten heteroiden puolesta.

    • Erkki Hänninen

      Mikä kasvi sillä on päässä? Luumupuuko?

  3. Juha L

    Samanlaisia agressiivisen ”tuimia” ja luihun näköisiä miekkosia esiintyi yllättävän paljon 1918 punaisten otattamissa potreteissa.
    Tuo ylimielinen agressiivinen ilme karisi viimeistään sorakuopilla…silloin ja tulevaisuudessa 🙂

  4. Ks

    Rappiollisena aikana on johtavissa asemissa rappiollista ja muukalaista väkeä. Ihmettelen niitä, joille tämä sonta uppoaa kuin kuuma veitsi voihin.

  5. Harri

    Voi juku mitä punaista logiikkaa taas koko esitelmä täynnä. Varmaan nuo tarkentavat kysymyksetkin olivat väkivaltaa.

  6. sionistit ovat vaarallista sakkia!

    Sionismi murhaa lähi-idän lisäksi jopa Norjassa. Breivik lahtasi enemmän valkoisia norjalaisia kerralla kuin yksikään ”islamistinen” terrori-isku tähän mennessä. Utoyan saaren valitsi koska siellä puhuttiin Israelin boikotoinnista ym. Tyypin jälkeensä jättämä manifesti on täynnä Israelin ja juutalaisten fanitusta, tyyliin ”juutalaisten ja kristittyjen on yhdistettävä voimansa islamia ja suvakeita vastaan”.

    Että sellainen ”natsi” joka murhasi kymmeniä valkoihoisia nuoria Israelin nimeen. Mediahan ei tätä jostain syystä koskaan mainitse uutisoinnissaan tästä idiootista, jota käytetään keppi hevosena joka kerta kun pommit räjähtelee euroopassa.

  7. S8

    Noiden puna-akateemikkojen ”analyysiä” lukiessa ei kyllä tiedä itkeäkö vaiko nauraa 😀 Harmi vain, että tuokin tapahtuma oli suunnattu nuorisotyöntekijöille, jotka myrkyttävät ammatikseen tulevien sukupolvien mielet.

    Suuret kiitokset artikkelin kirjoittajalle!

  8. Erkki Hänninen

    Punikit soramontulle & pumpum.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 merkkiä jäljellä