American Dissident Voices -lähetys 7.6.1997
Tri William Pierce
Kesäkuun 8. 1967 on päivä, joka tullaan muistamaan kunniattomana. Sinä päivänä Yhdysvaltain laivaston alus U.S.S. Liberty joutui kansainvälisillä vesillä harkitun Israelin armeijan hyökkäyksen kohteeksi petollisessa yrityksessä upottaa laiva ja tappaa kaikki laivalla olleet. Liberty oli elektronisten tiedustelutietojen keräämiseen erikoistunut alus, joka oli lähetetty itäiselle Välimerelle tarkkailemaan radioliikennettä. Israel oli käynnistänyt uusimman maananastussodan naapureitaan vastaan vain neljä päivää aiemmin, ja Yhdysvaltain hallitus oli utelias tietämään, mitä sen juutalainen “liittolainen” aikoi.
Juutalaiset toisaalta olivat päättäneet, ettei Yhdysvallat saisi tietää, mitä he ovat tekemässä. Juutalaisten suunnitelmana oli viedä niin paljon arabien maata kuin mahdollista ennen kuin Yhdysvallat saisi selville, mitä oli tapahtumassa ja alkaisi vaatia, että Israel keskeyttäisi uusimman aggressionsa. Juutalaiset eivät halunneet Yhdysvaltojen, heidän pääasiallisen aseiden lähteensä sekä taloudellisen ja diplomaattisen avun antajan, pyytävän heitä “rauhoittumaan hieman” ennen kuin he olisivat saavuttaneet kaikki tavoitteensa. Sen vuoksi juutalaisille sotaherroille oli tärkeää pitää Amerikan armeija pimennossa vielä muutaman päivän ajan.
Aikaisin aamulla kesäkuun 8. 1967 Liberty oli 12 mailin päässä Egyptin rannikosta kansainvälisillä vesillä egyptiläisen El Arishin kaupungin näköpiirissä tarkkailemassa radioviestintää ja liputtaen näkyvästi Amerikan lippua. Juutalaiset joukot olivat miehittäneet El Arishin kaksi päivää aiemmin ja Israelin armeija oli tappanut suuren joukon egyptiläisiä sotavankeja sinä aamuna. Egyptiläisten vankien joukkoja oli marssitettu aavikolle, pakotettu kaivamaan omat hautansa ja tämän jälkeen heidän juutalaiset vangitsijansa olivat ampuneet heidät. Amerikkalainen henkilöstö Libertyllä ei olisi kyennyt näkemään näitä hirmutekoja 12 mailin päästä, mutta he sieppasivat Israelin radiokeskusteluja koskien paikallisia operaatioita.
Paljon vakavampi huolenaihe juutalaisille oli Libertyn mahdollinen armeijan strategisia aikeita koskevan radiokommunikaation sieppaaminen, erityisesti koskien heidän suunniteltua hyökkäystään Syyriaan.
Juuri aamunkoiton jälkeen israelilainen kaksimoottorinen tiedustelukone lensi rannikolta päin kiertäen hitaasti Libertyn kolme kertaa. Hieman kello 9.00 jälkeen israelilainen suihkuhävittäjä lensi rannikolta ja kiersi Libertyn. Koko aamun ja aikaisen iltapäivän juutalaiset lähettivät lentokoneen toisensa jälkeen kiertämään Libertyn. Jotkut näistä lentokoneista lensivät niin matalalla, että miehistön jäsenet Libertyn kannella pystyivät näkemään lentäjien kasvot. Juutalaiset pitivät Libertyä hyvin huolellisen tarkkailun kohteena ja vaikuttivat olevan huolissaan salakuuntelijan läsnäolosta.
Israelilaiset päättivät lopulta hankkiutua eroon tästä uhasta heidän armeijansa operaatioiden salaisuuksille. Kello 14.00 useat Israelin suihkuhävittäjät viuhahtivat esiin rannikolta ja ilman varoitusta alkoivat moukaroida Libertyä keulasta perään ohjuksilla, 30 mm:n konetykeillä ja napalmilla. Lukuisat amerikkalaiset Libertyn komentosillalla ja kannella kuolivat välittömästi. Juutalaisten lentokoneet tekivät ylilennon toisensa perään laivan ylitse kylväen ammuksia puolustuskyvyttömään, hitaasti liikkuvaan amerikkalaiseen kohteeseensa ampuen sen seulaksi keulasta perään räjähtävillä ammuksilla ja tehden sen kelluvan sveitsinjuuston näköiseksi. Libertyn laivanrungossa ja kansirakenteissa oli 821 ihmisen nyrkkiä suurempaa reikää ohjus- ja tykkitulesta. Muiden vaurioiden lisäksi juutalaisten ilmahyökkäykset olivat tuhonneet Libertyn radioantennit ja rikkoneet radiohuoneen.
Heti, kun Israelin suihkuhävittäjät olivat käyttäneet ammuksensa loppuun ja lentäneet pois, miehistön jäsenet nostivat välittömästi uuden Amerikan lipun juutalaisten pois ampuman tilalle. Uusi lippu oli ylisuuri, seitsemän jalkaa korkea ja 13 jalkaa pitkä (jalka = 30,48 cm, suom. huom.). Sitten, kun miehistö taisteli napalmin sytyttämiä tulipaloja vastaan ja yritti hoitaa haavoittuneita sekä kuolevia miehiä kannella, kolme israelilaista torpedovenettä ilmaantui paikalle ja alkoi tulittaa Libertyn kantta 20 mm:n ja 40 mm:n konetykkitulella. Vedessä olleet Libertyn pelastuslautat israelilaiset ampuivat konekivääritulella. Sitten torpedoveneet iskivät laivaan repien suuren reiän sen kylkeen vesirajan alapuolelle ja tappaen lisäksi 22 miehistön jäsentä.
Juuri ennen torpedon iskeytymistä Libertyn radiomiehet onnistuivat pystyttämään hätävara-antennin ja saamaan varalähettimen toimintakuntoon. Koko hyökkäyksen ajan juutalaiset käyttivät radiohäirintälaitteita yrittäen hukuttaa kaiken radioliikenteen Libertyltä. Siitä huolimatta Liberty onnistui saamaan ulos yhden radioviestin Yhdysvaltain kuudennelle laivastolle raportoiden hyökkäyksestä ja pyytäen apua. Kuudes laivasto, lännempänä Välimerellä, vastasi viestillä, että apua on lähetetty. Yhdysvaltojen lentotukialukset America ja Saratoga lähettivät suihkuhävittäjiä, jotka kiisivät kohti Libertyä.
Heti, kun juutalaiset ymmärsivät, että kuudes laivasto oli vastaanottanut Libertyn viestin, hyökkäys keskeytettiin. Juutalaisten ilmeinen tarkoitus oli saattaa laivan radioviestintävälineet epäkuntoon ja upottaa alus ennen kuin radioviestiä pystyttäisiin lähettämään. Kaikki selviytyjät vedessä olisi sitten tapettu. Kukaan ei olisi pystynyt todistamaan, että juutalaiset olivat tehneet hyökkäyksen, ja siitä olisi voinut syyttää egyptiläisiä.
Kun juutalaiset ymmärsivät, että heidän juonensa oli epäonnistunut, he vaihtoivat sotilaallisesta menettelystä diplomaattiseen. Murhaava hyökkäys U.S.S. Libertyä vastaan oli ollut “vahinko”, juutalaiset väittivät. He olivat luulleet laivaa egyptiläiseksi, he kertoivat mediaystävilleen ja Washingtonin poliitikoille, joiden sielut he olivat ostaneet.
Presidentti Lyndon Johnson ei edes odottanut juutalaisten tekosyitä. Heti, kun hänelle oli tuotu sana, että Amerikan laivaston alus oli joutunut Israelin hyökkäyksen kohteeksi ja että Yhdysvaltain kuudes laivasto lähetti apua, hän määräsi, että apu oli kutsuttava takaisin. Hän oli kauhuissaan, että Yhdysvaltain lentokoneet voisivat aiheuttaa Libertyä vastaan hyökänneille juutalaisille vahinkoja ja että juutalaiset syyttäisivät siitä häntä. Jos juutalaisten hyökkäys tulisi julkiseksi “välikohtaukseksi” aiheuttaen konfliktin Yhdysvaltain ja Israelin välillä, Johnson voisi joutua ottamaan amerikkalaisen puolen ja häntä voitaisiin pitää “Israelin vastaisena”, mikä kääntäisi Amerikan juutalaiset häntä vastaan. Hän lähettikin hätäviestin kuudennelle laivastolle määräten Libertyn avuksi lentävät amerikkalaiset suihkuhävittäjät palaamaan takaisin. Hän myös määräsi, ettei jatkoapua tulisi antaa. Ehkäpä iskun kohtaama laiva uppoaisi ja koko tapaus voitaisiin pyyhkiä olemattomiin.
U.S.S. Liberty ei kuitenkaan uponnut, mikä oli suureksi häpeäksi juutalaisille ja heidän työtovereilleen. Selviytyjät miehistön joukossa jopa onnistuivat saamaan laivan moottorit käyntiin, ja Liberty suuntasi merelle kohdaten lopulta seuraavana päivänä amerikkalaisen hävittäjäaluksen U.S.S. Davisin. Haavoittuneet miehistön jäsenet – heitä oli 171 – kuljetettiin ilmateitse laivalta. Monia kuolleista – heitä oli 34 – ei saatu esille laivan uumenista ennen kuin laiva oli saavuttanut sataman Maltassa.
Jopa silloin, kun haavoittuneet miehistön jäsenet olivat laivaston sairaalassa, heille annettiin tiukat määräykset olla kertomatta asiasta kenellekään, edes perheenjäsenilleen, tästä juutalaisesta hyökkäyksestä heidän laivaansa vastaan. Yhdysvaltain laivasto kävi läpi muodollisuudet pitämällä tutkimusoikeudenkäynnin, mutta se oli täydellinen huijaus. Yhtään israelilaista ei koskaan kuulusteltu tutkinnan aikana ja Yhdysvaltain hallitus alistuvasti hyväksyi juutalaisten selityksen, että hyökkäys Libertyä vastaan oli ollut “vahinko”. Uutismedia oli törkeän hiljainen koko tapauksesta. Juutalaisten ja heidän yhdysvaltalaisten myötäilijöidensä ilmeinen huoli ei ollut, että amerikkalainen laiva oli joutunut petollisen hyökkäyksen kohteeksi ja 34 amerikkalaista oli kuollut; heidän huolensa oli ainoastaan varmistaa, ettei Israelia syytettäisi hyökkäyksestä. Poliitikot olivat myös halukkaita pitämään juutalaisten puolia.
Libertyn miehistön jäsenet, jotka olivat haavoittuneet Israelin hyökkäyksen aikana, kysyivät vahingonkorvauksista Israelin hallitukselta. Israelilaiset kieltäytyivät maksamasta ja haavoittuneiden miehistön jäsenten oli välttämätöntä palkata asianajajia ja nostaa oikeusjuttu. Kun israelilaiset lopulta maksoivat, lähes kaksi vuotta myöhemmin, asianajajien palkkiot veivät lähes koko korvauksen.
Libertyn komentava upseeri hyökkäyksen aikana oli kapteeni William McGonagle. Vaikkakin vakavasti haavoittuneena, hyökkäyksen aikana hän pysyi paikallaan koko ajan ja osoitti sankarillista toimintaa. Vuosi hyökkäyksen jälkeen kapteeni McGonagle palkittiin kongressin urheusmitalilla sankarillisuudestaan, mutta niin epätoivoinen presidentti Lyndon Johnson oli välttämään juutalaisten loukkaamista, että hän kieltäytyi luovuttamasta mitalia itse, kuten on ollut tapana. Sen sijaan, että olisi saanut mitalin presidentiltä tavanomaisessa Valkoisen talon seremoniassa, McGonagle sai mitalin kaikessa hiljaisuudessa laivastoministeriltä Washingtonin telakalla, jotta herätettäisiin mahdollisimman vähän yleistä huomiota. Mitaliin liittyvä kertomus muotoiltiin varovaisesti ilman mainintaa Israelista. Washington Post ei edes kertonut palkitsemisesta.
Yksi Libertyn upseereista, luutnantti James Ennes, kirjoitti yksityiskohtaisen kuvauksen juutalaisesta hyökkäyksestä laivaansa vastaan sekä siitä, mitä tapahtui hyökkäyksen jälkeen. Hänen kuvauksensa julkaistiin vuonna 1979 kirjana nimellä Assault on the Liberty. Juutalaiset aloittivat välittömästi kampanjan pitääkseen kirjan poissa kirjakaupoista ja kirjan arvostelut poissa sanomalehdistä. Tämä kampanja oli hyvin samankaltainen kuin ne, joita juutalaiset ovat pitäneet yhtä minun kirjaani, Turnerin päiväkirjoja, vastaan. Ennes kertoo, että aina, kun kirjakauppa otti hänen kirjansa myyntiin, paikalliset juutalaiset alkoivat valittaa kaupan omistajalle, että kirja on “Israelin vastainen” ja “hyökkäävä kaikkialla asuvia juutalaisia vastaan”. Juutalaiset ovat olleet kohtalaisen menestyksekkäitä pitämään kirjan yleisön ulottumattomissa ja se on tällä hetkellä poissa painoista eikä sitä voi yleisesti hankkia.
Olen onnistunut hankkimaan monia kopioita kirjan Assault on the Liberty alkuperäisestä kovakantisesta painoksesta suoraan luutnantti Ennesiltä, joten hänen kirjansa on saatavilla National Vanguard Booksilta, Free Speech -lehden julkaisijalta. Jos sinä haluat kopion, katso National Vanguard Books Catalog -osaa National Alliancen sivuilta www.natall.com tai www.natvan.com. Katalogin linkki on pääsivuillamme.
Luutnantti Ennesin ansio on, että hän on pitänyt totuuden juutalaisten yrityksestä upottaa Liberty elossa 30 vuoden ajan, kohdaten järjestelmällisiä kontrolloidun median, juutalaisen valtarakennelman ja Yhdysvaltain hallituksen, mukaan luettuna laivaston, hankkeita totuuden tappamiseksi. Vastineeksi yrityksestään juutalaiset ja heidän työtoverinsa ovat kutsuneet Ennesiä “antisemiitiksi”, “uusnatsiksi”, “ammattimaiseksi juutalaisten vihaajaksi” ja monin muin nimityksin, jotka ovat liian raakoja minun kirjoitettavaksi. Näiden Ennesin kimppuun hyökänneiden juutalaisten apurien joukossa on yksilöitä, jotka väittävät olevansa veteraaneja ja patriootteja, mutta on selvää, missä heidän uskollisuutensa todella on.
Ennes on aina tyytynyt vastaamaan tämän kaltaisiin hyökkäyksiin ystävällisesti ja ollut järkähtämättömän kohtelias. Me voisimme syyttää häntä epäonnistumisesta joidenkin yleisten johtopäätösten vetämisessä juutalaisista ja sen väitteen ylläpitämisestä, että hän ei ole juutalaisvastainen, mutta antakaamme hänelle sen sijaan kunniaa totuuden puolustamisesta omalla tavallaan sitä äärimmäisen kiivasta vihan sulkutulta vastaan, jota häneen on kohdistettu.
Se, minkä tulisi olla shokeeraavaa ja vastenmielistä kaikille amerikkalaisille ja minkä tulisi raivostuttaa meidät kaikki, eivät ole juutalaisten valheet tai heidän hyökkäyksensä luutnantti Ennesiä vastaan – me odotamme sen kaltaista käytöstä juutalaisilta – vaan sen sijaan meidän tulisi olla raivoissamme Yhdysvaltain hallituksen yhteistyöstä juutalaisten kanssa. Libertyä vastaan kohdistetun hyökkäyksen aikana, kun se kutsui apua ja oli vaarassa upota, presidentti Lyndon Johnson määräsi Yhdysvaltain lentokoneet takaisin, kun ne olivat kiitämässä avustamaan Libertyä. Hän oli enemmän huolissaan Yhdysvalloissa olevien juutalaisten loukkaamatta olemisesta kuin vastuustaan Yhdysvaltain sotavoimien ylipäällikkönä.
Johnsonin suihkuhävittäjien takaisin kutsumista ei voi selittää sekaannuksena tai kireän tilanteen väärinymmärtämisenä. Tämä Johnsonin teko oli tarkoituksellinen. Se oli yhdenmukainen hänen käyttäytymisensä kanssa jokaisessa Libertyyn liittyvässä tapauksessa. Johnson jopa tarkisti Israelin suurlähettiläältä vuosi hyökkäyksen jälkeen, onko Israelin hallituksella mitään vastalauseita kapteeni McGonaglen palkitsemiselle kongressin urheusmitalilla, ja sitten hän kieltäytyi luovuttamasta mitalia henkilökohtaisesti. Sen kaltainen käyttäytyminen menee yli häpeällisen, jopa demokraattien poliitikolta. Se ei ole mitään muuta kuin katala maanpetos.
Ymmärrätkö nyt, miksi meillä on sellainen saasta kuin Bill Clinton Valkoisessa talossa? Meillä oli saasta Valkoisessa talossa 30 vuotta sitten. Se on systeemi itsessään, joka on saastainen, ja siten ei pitäisi olla yllätys, kun saastaiset yksilöt nousevat sen huipulle.
Jonain päivänä meidän täytyy muuttaa systeemi itsessään radikaalilla tavalla, mutta siihen me tarvitsemme täysimittaisen vallankumouksen. Se, mitä meidän on tehtävä sitä ennen, on se, että meidän on saatava äänemme kuulumaan. Se, mitä meidän on tehtävä, on se, että meidän on korotettava ääntämme. Syy, miksi Israelin on mahdollista vetää Amerikkaa ympäriinsä nenästä, on se, että juutalaisilla – heidän uutis- ja viihdemedian kontrollinsa ansiosta Amerikassa – on ainoa tehokas ääni, ainoa ääni, johon piittaamattomat poliitikot vastaavat. Lyndon Johnson ei pettänyt Libertyn miehistöä, koska hän rakasti juutalaisia. Kukaan ei rakasta juutalaisia. He ovat kaikkein epärakastettavin rotu tällä planeetalla. Johnson käyttäytyi kuten käyttäytyi, koska hän pelkäsi juutalaisia. Hän pelkäsi heitä siksi, koska hän tiesi, että he kontrolloivat poliittista prosessia tässä maassa mediakontrollinsa kautta.
Se on avaintosiasia, huomioitava tosiasia, kaikkein tärkein tosiasia tämän päivän ihmisten elämässä: juutalainen mediakontrolli.
Miksi sinä luulet, että juutalaiset tekivät sellaisen uhkarohkean teon kuin hyökkäyksen Libertyä vastaan alun perinkään? Se, loppujen lopuksi, oli hyvin uhkarohkea teko. Jos Yhdysvallat olisi kunniallisten miesten johtama kansakunta – omaa kohtaloaan hallitseva kansakunta – sellainen hyökkäys olisi merkinnyt Israelin loppua juuri silloin ja siellä. Miksi juutalaiset tekivät sen? Ovatko he tyhmiä?
En usko. He tekivät sen, koska he tiesivät selviävänsä siitä. He tekivät niin, koska se olisi voinut onnistua eikä heillä ollut mitään hävittävää, jos se ei olisi toiminut. He tiesivät pääsevänsä siitä kuin koira veräjästä. He tiesivät selviävänsä siitä, koska he kontrolloivat uutis- ja viihdemediaa.
Tässä me olemme, 30 vuotta tämän häpeällisen teon jälkeen, 30 vuotta petollisen ja röyhkeän Israelin U.S.S. Libertyn vastaisen hyökkäyksen jälkeen. Hyökkäyksen, joka tappoi 34 amerikkalaista ja haavoitti 171 heistä. Hyökkäyksen, jonka tarkoituksena oli tappaa kaikki laivalla olleet. 30 vuoden ajan media on ylläpitänyt hiljaisuuden verhoaan ja poliitikot ovat ylläpitäneet kuvottavaa teeskentelyään meidän “uljaasta pienestä juutalaisesta liittolaisestamme” Lähi-idässä. Tämä on juutalainen liittolainen, joka jatkaa vaikeroimistaan maailmalle siitä, kuinka kaikki muut “vainoavat” sitä. Se jatkaa vaatimusten esittämistä maailmalle rahoista, joiden se väittää maailman olevan sille velkaa.
Poliitikkomme pitävät hurskaita puheita Kiinan ihmisoikeusrikkomuksista – enkä epäile, etteivät syytökset Kiinaa vastaan olisi tosia – mutta nämä samat poliitikot äänestävät sen puolesta, että lisää meidän rahojamme voitaisiin antaa Israelille, valtiolle, joka joukkomurhaa sotavankeja ja joka rutiininomaisesti kiduttaa palestiinalaisia epäiltyinä vapauden haluamisesta omalle kansalleen. Nämä samat poliitikot, jotka äänestävät lakien puolesta, joiden tarkoituksena on aivopestä lapsemme heidän kouluissaan juutalaisella propagandalla niin sanotusta “holokaustista” ja jotka ilmaisevat kauhistuksensa “antisemitismistä”, kun joku amerikkalainen, kuten luutnantti Ennes, kertoo ikävän totuuden meidän “uljaasta pienestä juutalaisesta liittolaisestamme”.
Sodoman ja Gomorran kansalaiset olivat varmasti hyveellisyyden ja oikeudenmukaisuuden perikuvia verrattuina nykyiseen kongressin, Valkoisen talon ja liittovaltion tuomioistuimien väkeen. Varmasti se, mitä tapahtui Sodoman ja Gomorran asukkaille, tulee tapahtumaan myös heille.
Ennen kuin puhdistava tuli kuitenkaan tulee, korottakaamme ääntämme. Puhukaamme rohkeammin ja kuuluvammin kuin koskaan aiemmin. Muistuttakaamme kansalaisia U.S.S. Libertystä. Päättäkäämme nyt, että me tuomme päätökseen häpeän, jonka hallituksemme ja kontrolloitu media ovat tuoneet päällemme!
