Hei!
Olemme puhuneet monista aiheista näissä American Dissident Voices -ohjelmissa, mutta yksi teema, joka on esiintynyt miltei jokaisessa lähetyksessä, on ollut juutalaisten esittämä rooli, joko historiassamme tai tämän päivän elämässämme. Tiettyyn pisteeseen asti tämä on ollut väistämätöntä, mikä johtuu heidän vaikutusvallastaan nykyisiin tapahtumiin heidän hallinnassaan olevan massamediamme kautta sekä heidän historiallisesta roolistaan kommunismissa. Kyse on kuitenkin enemmästäkin. Kuten olen tavalla tai toisella sanonut useissa ohjelmissamme, juutalaisten rooli elämässämme ulottuu paljon pidemmälle kuin se tosiasia, että he hallitsevat populaarikulttuuria ja poliittista prosessia.
Tänään tahdon jälleen puhua tästä juutalaisten roolista. Yritän ensin antaa teille siitä yleiskatsauksen. Maailmassa on tänä päivänä noin 14 miljoonaa juutalaista, Encyclopedia Britannican vuoden 1997 vuosikirjan mukaan. Lähes puolet näistä – noin kuusi miljoonaa – on tällä hetkellä Pohjois-Amerikassa, missä he edustavat vain hieman yli kahta prosenttia koko väestöstä. Silti he pitävät käsissään suurempaa valtaa kuin mikään toinen ryhmä.
Maailman 14 miljoonaa juutalaista ajattelee ja toimii kuin suuri perhe – vaikka, kuten monissa perheissä, he riitelevät paljon keskenään. He käyvät eri synagogissa – ortodoksisissa, konservatiivisissa ja reformistisissa – tai sitten he eivät käy synagogissa ollenkaan. On olemassa ateistisia juutalaisia, ja on olemassa juutalaisia, jotka ovat kääntyneet kristinuskoon. On olemassa kapitalistijuutalaisia ja kommunistijuutalaisia, homoseksuaaleja juutalaisia ja heteroseksuaaleja juutalaisia. On olemassa rikkaita juutalaisia ja keskiluokkaisia juutalaisia, ja jopa joitain köyhiä juutalaisia. Tästä selvästä moninaisuudesta huolimatta heidän keskuudessaan vallitseva yhteistyö ja yhteisten etujen etsiminen sujuu paremmin kuin minkään muun etnisen ryhmän sisällä maailmassa. Mistä tämä johtuu? Miksi juutalaiset ovat muita rotutietoisempia? Miksi he ovat niin paljon valmiimpia yhteistyöhön keskenään kuin mikään muu ryhmä?
Osan tästä selittää heidän uskontonsa. Juutalaisuus on etnisyyteen perustuva, rasistinen uskonto. Siinä, missä esimerkiksi kristinusko ja islam ovat universaaleja uskontoja eli uskontoja, jotka on tarkoitettu kaikille, jotka niihin uskovat, juutalaisuus ei ole. Juutalaisuus on uskonto, joka on tarkoitettu vain valitulle kansalle, vain Abrahamin ympärileikatuille jälkeläisille. Juutalaiset määritellään heidän sukujuurtensa mukaan, ei heidän uskonsa mukaan, mistä johtuu se, miksi ei-uskonnollisia juutalaisia kuten Freudia, Trotskia tai jopa Marxia, ateistisen kommunismin isää, pidetään aivan yhtä juutalaisena kuin ketä tahansa hartainta synagogassa kävijää, jolla on hiukset saparoilla ja kipa päässä. Ei-uskonnolliset juutalaiset eivät usko Tooransa, siis Vanhan testamentin, hokkuspokkuksiin, mutta he ovat silti syventyneet kansantaruihinsa ja juutalaisuuden perinteisiin. Heille, kuten heidän uskonnollisille serkuilleenkin, ovat aivan yhtä tuttuja ne väitteet, joiden mukaan he ovat valittua kansaa, jonka kohtalona on omistaa kaikki maailman rikkaudet ja joille ei-juutalaisten täytyy olla nöyriä palvelijoita. Heille ovat myös aivan yhtä tuttuja tarinat vainoista, faaraoiden ajoilta aina Hitlerin aikaan asti – perinne olla universaalisesti kaikkien muiden maailman kansojen vihaamia. Tämän vuoksi he uskovat, että heillä on oikeus kostaa ei-juutalaisille aina tilaisuuden tullessa.
En käytä tänään aikaa lainauksiin Raamatun lauseista, mutta jos epäilette sitä, mitä juuri kerroin teille juutalaisten etnokeskeisyyden uskonnollisesta pohjasta, niin lukekaa vain Vanhaa testamenttia, etenkin Mooseksen viidettä kirjaa ja Iisakin kirjaa. Tutkikaa niitä huolellisesti. Jopa kaikkein vaikeaselkoisin Kuningas Jaakon Raamatun versio tekee sen melko selväksi. Jos todella haluatte uppoutua aiheeseen, selailkaa hieman Talmudia.
Tämä juutalaisten taipumus vetää yhtä köyttä, aina hyödyttäen heidän heimolaisiaan ei-juutalaisten kustannuksella sekä taipumus aina työskennellä oman heimonsa eikä suinkaan itsensä eteen, on tosiasia, hyvin kadehdittava tosiasia. Se on suurin ja päällimmäisin syy heidän epätavalliseen rikkauteensa ja valtaansa kautta aikojen.
On toki olemassa pieniä kerhomaisia valkoisten miesten ryhmiä, jotka tekevät yhteistyötä yhteisten etujensa eteen. Nuo edut ovat kuitenkin henkilökohtaisia ja yksittäisiä, eivät rodullisia tai heimollisia. Lähes kaikki tämäntapaiset vaikutusvaltaiset ryhmät, esimerkiksi Council on Foreign Relations tai rikkaiden ja vaikutusvaltaisten miesten, kuten suuryhtiöiden johtajien ja pankkiirien ryhmät, ovat itse asiassa pakattu melko täyteen juutalaisia. Ne eivät ole suinkaan rodullisia ryhmiä, vaikka niissä ei olisikaan mustia tai kiinalaisia. Ne ovat yksinkertaisesti eturyhmiä. Ne todellakin ovat ainutlaatuisia tässä mielessä.
Toivoisin, että meidän kansallamme olisi samanasteinen rotutietoisuus kuin juutalaisilla. Juutalaiset ymmärtävät yhteen hiileen puhaltamisen merkityksen. Suurin osa meistä taas ei. Tämä onkin suurin syy siihen, miksi olemme sellaisessa ahdingossa kuin tänä päivänä olemme. Palaan tähän aivan muutamassa minuutissa.
Toinen asia, joka meidän tulee ymmärtää juutalaisten suhteen, on heidän epätavallinen olemassaolonsa; he elävät lähes kaikkialla pienenä vähemmistönä muiden kansojen keskuudessa. Jos tarkastelee heidän historiaansa raamatullisina aikoina, he olivat enimmäkseen liikkeellä, eläen vieraina ja muukalaisina muiden kansojen seassa, tullen potkituiksi ulos paikasta toisensa jälkeen aina toisten ei-juutalaisten isäntäkansojen hermostuessa. Vain vähän yli neljänsadan vuoden ajan, noin kuningas Daavidin ajasta babylonialaisten valloitukseen, heillä oli todella kansallinen olemassaolo sanan tavallisessa merkityksessä maantieteellisine rajoineen. Kun babylonialaiset hajottivat juutalaiset ympäri Lähi-itää ja Välimeren ympäristöä kuudennella vuosisadalla eKr., juutalaiset sopeutuivat ihmeellisen hyvin olemaan vähemmistöinä joka paikassa eikä enemmistöinä missään.
Viisi sataa vuotta myöhemmin, ensimmäisellä vuosisadalla eKr., kreikkalainen kirjailija Strabo huomautti: “Juutalaiset ovat tunkeutuneet jokaiseen maahan niin, että on vaikeaa löytää mitään paikkaa maailmasta, jonne heidän heimonsa ei olisi saapunut ja tullut hallitsevaksi.” Huomaa nuo sanat: “[…] on vaikeaa löytää mitään paikkaa maailmasta, jonne heidän heimonsa ei olisi saapunut ja tullut hallitsevaksi.” Suuri maantieteilijä ja historioitsija Strabo ei ollut antiikin maailmassa ainoa skolastikko, joka teki tämäntapaisen huomion juutalaisista. Juutalaiset tulivat hallitseviksi haalimalla merkittävän osan jokaisen asuttamansa maan vauraudesta. He haalivat vaurautensa työskentelemällä yhdessä toistensa kanssa ja vaanimalla isäntäpopulaatiotaan. Heidän yhteistyönsä perustui heidän rotutietoisuuteensa – heidän vakaumukseensa siitä, että he olivat erottuva ja ainutlaatuinen, korkeammalla tasolla oleva kansa, kuin minkä parissa he elivät, ja että he ansaitsivat kaiken, jonka he kykenivät isänniltään ottamaan. Juutalaiset Roomassa eivät pitäneet itseään roomalaisina, jotka sattuivat uskomaan juutalaisuuteen, vaan juutalaisina, jotka sattuivat asumaan Roomassa. Sama päti jokaisessa muussakin maassa, jossa he elivät.
Juutalaisten asenteen ja käytöksen he päätyivät kaikkien vihaamiksi – tunne oli tosin molemminpuolinen. Juutalaiset pitivät isäntäkansojaan kohtaan tuntemaansa vihaa oikeutettuna, mutta isäntiensä vihaa juutalaisia kohtaan he pitivät “kiihkoiluna” ja “syyttämisenä”. Heidän historiansa on kronikka “syyttämisestä” kerta toisensa jälkeen, aina moderniin aikaan saakka. Keskiajalla heidät potkittiin kansana ulos jokaisesta Euroopan maasta, toistuvasti. He teeskentelevät tänä päivänä, että tämä väitetty “syyttäminen” johtui uskonnollisesta kiihkoilusta heidän isäntiensä puolelta, samanlaisesta reaktiosta heidän läsnäoloonsa kuin egyptiläisillä ja kreikkalaisilla ja kaikilla muilla oli esikristillisinä aikoina ollut. Juuri tämä vihan muuri juutalaisten ja muun maailman välillä teki mahdolliseksi heidän ylläpitää identiteettinsä ja tunteen rodullisesta itsetietoisuudesta.
Jos haluat tutkia joitakin näitä juutalaisten historian yksityiskohtia itse, on siihen saatavilla monia kirjoja. Yksi teos, jonka itse olen lukenut ja havainnut arvokkaaksi, on Abram Sacharin A History of the Jews. Siis S-A-C-H-A-R. Sachar oli Brandeisin yliopiston presidentti, ja totta kai, hän katsoo historiaa hyvin subjektiivisesti ja hyvin juutalaisesta näkökulmasta. Kuitenkin hänen historiankirjoituksensa on hyvin paljastavaa, ja voit löytää sen useimmista suurimmista kirjastoista.
Nyt siis tämä juutalaisten erikoinen olemassaolon muoto, jota olen kuvaillut, muuttui jossain määrin pian toisen maailmansodan jälkeen sen myötä, kun Palestiina varastettiin ja uusi Israelin valtio perustettiin Palestiinan maaperälle. Tänään yksi kolmasosa maailman juutalaisista asuu Israelissa, mutta tämän on tehnyt mahdolliseksi vain se, että muut kaksi kolmasosaa jatkavat elämäänsä loismaisina vähemmistöinä ei-juutalaisten isäntiensä parissa. Ilman kiristämällä saatua jatkuvaa rahavirtaa Saksasta, Yhdysvalloista ja muista maista, ei Israel voisi jatkaa olemassaoloaan. Israel olisi tuhoutunut puolen tusinaa kertaa sodankäynnissään naapureidensa kanssa viimeisten 50 vuoden aikana, jollei Yhdysvallat olisi taannut sille massiivista sotilaallista ja diplomaattista tukea. Jos kaikki Amerikan ja Euroopan juutalaiset myisivät televisiokanavansa, sanomalehtensä ja elokuvastudionsa ja muuttaisivat Israeliin, tämä heidän isännistään imettävä veri loppuisi, ja pian Israel lakkaisi olemasta.
Kolmas asia, joka meidän täytyy ymmärtää juutalaisista, on se tapa, jolla he ylläpitävät statustaan hallitsevana vähemmistönä keskuudessamme tänään. Strabon päivinä se tapa oli haalittu varallisuus. He pystyivät ostamaan itselleen vaikutusvaltaa ja erikoisetuja. Tämä tapa jatkui seuraavat 1 900 vuotta. Läpi keskiajan he tekivät itsestään hyödyllisiä rahanlähteinä kuninkaille, paaveille ja keisareille. He imivät vaurauden isäntäpopulaatiolta ja sitten antoivat tai lainasivat siitä hallitsijoille saaden vastineeksi pitää etuoikeutensa. Vaikka hallitsijat yleensä sietivät heitä heidän hyödyllisyytensä vuoksi, vihattiin heitä kiihkeästi tavallisen kansan parissa. Juutalaiset ostivat hallitsijoiden suvaitsevaisuuden, mutta heillä ei, tietenkään, ollut varaa ostaa tavallisen kansan suvaitsevaisuutta.
Niinpä aina aivan viime aikoihin asti juutalaiset ylläpitivät erillisen olemassaolonsa isäntäkansojen parissa, eläen usein getoissa, ilman sosiaalista kanssakäymistä isäntiensä kanssa. He saivat tavallisesti kaikkien inhon ja halveksunnan osakseen. Suuri etu kansallemme tästä olemassaolon muodosta oli se, että juutalaisten meille aiheuttama vahinko oli enimmäkseen taloudellista, vaikka he aiheuttivat myös poliittista häiriötä, kun se heille sopi. Heillä ei kuitenkaan ollut juurikaan kulttuurillista vaikutusvaltaa kansaamme. He eivät kirjoittaneet kirjoja tai näytelmiä, he eivät maalanneet tai säveltäneet musiikkia, he eivät ängenneet yliopistoihimme, he eivät pyrkineet poliittisiin virkoihin, ja tietenkään, he eivät omistaneet televisiostudioita, sanomalehtiä tai mainostoimistoja. Niinpä he elivät enimmäkseen omaa elämäänsä, ja me elimme omaamme.
Tämä alkoi muuttua ratkaisevasti noin 200 vuotta sitten, massamedian ja massademokratian koittamisen myötä, ja muutos voimistui suuresti 1900-luvun aikana. Juutalaiset ymmärsivät välittömästi sen potentiaalin, jonka sanomalehdet ja muu media antoivat heille heidän pyrkimyksessään laajentaa vaikutusvaltaansa poliitikkoihimme ja lopulta tavalliseen kansaan. Demokratia teki tästä heidän vaikutusvaltansa laajentamisesta merkityksellistä; demokratia tarjosi työkalun vaikutusvallan muuttamiseen voimaksi. Olen kuvaillut muissa ohjelmissa sitä tapaa, jolla monet juutalaiset hankkivat massamediamme hallinnan, ja median kautta taas hallinnan koko poliittisesta prosessista. Siksi en toista sitä tarinaa tänään. Päivitetty yhteenveto juutalaisten median hallinnasta löytyy National Vanguard Booksin luettelosta, joka on saatavissa tämän ohjelman sponsorilta.
Tahdon kuitenkin korostaa tätä yhtä erittäin tärkeää kohtaa: tapa, jolla juutalaiset säilyttävät asemansa hallitsevana vähemmistönä yhteiskunnassamme, on muuttunut. Ennen tuo tapa oli rahan lainaaminen ja lahjominen, ja paine kohdistui vain yhteiskunnan huippuun, yhteiskuntamme poliittisiin johtajiin. Tänään tapa on uutis- ja viihdemedian hallinta, ja paine kohdistuu yhteiskunnan jokaiselle tasolle. Jotkut ihmiset puhuvat vieläkin yrmeä ilme kasvoillaan kansainvälisistä juutalaisista pankkiireista, ja tietenkin, sellaisia eläimiä on vieläkin olemassa, aivan kuten on sellaisiakin kansainvälisiä pankkiireja, jotka eivät ole juutalaisia. Avain juutalaisten valtaan tänään on kuitenkin median, ei pankkitoiminnan, hallinta. Tämän päivän tärkeimmät juutalaiset eivät enää ole Rothschildejä, Warburgeja, Hambroreja ja Sassooneja, vaan Eisnereitä, Levineitä, Newhouseja, Redstoneja, Bronfmaneja ja Sulzbergereitä – juutalaisia mediapomoja.
Katsokaamme nyt siis juutalaisten median hallinnan kautta käyttämän vaikutusvallan yksityiskohtia. Useimmilla ihmisillä on hyvin rajallinen määrä kokemuksia todellisesta elämästä. Televisio ja elokuvat sekä hienot mainokset lehdissä tarjoavat valtavan laajennuksen keskivertoihmisen kokemuspiiriin korvaamalla todelliset kokemukset keinotekoisilla kokemuksilla. Television ruudun kautta katsojat kokevat keinotekoisia ihmissuhteita, keinotekoisia romansseja, keinotekoisia kauneus- ja muoti-ihanteita sekä keinotekoisia elämäntapoja, joita he voivat tavoitella. Heidän sanoma- ja aikakauslehdissään heille tarjotaan huolellisesti suodatettu ja pakattu näkymä siitä, mitä maailmassa tapahtuu.
Ikävä kyllä, useimmilla ihmisillä ei ole tarvittavia voimia, jotta he erottaisivat median keinotekoisen maailman todellisesta maailmasta jokapäiväisten kokemusten avulla. Nämä kaksi maailmaa sulautuvat yhteen heidän mielissään, eivätkä he erota niitä enää toisistaan. Se, mitä ihmiset näkevät televisioruuduilla, ei ole vain viihdettä; se on kokoelma keinotekoisia kokemuksia, jotka sulautuvat yhteen heidän todellisten elämänkokemustensa kanssa antaen heille uuden ja pitkälti keinotekoisen pohjan arvioida asioita ja tehdä päätöksiä. Ovelasti suunnitellut mainokset eivät pelkästään näytä potentiaalisille asiakkaille, mitä on saatavilla. Ne eivät ainoastaan anna heille tietoa siitä, mitä he tarvitsevat valitakseen sen, mitä he haluavat. Ovela mainostaminen itse asiassa luo uusia tarpeita, uusia mielitekoja, joita ei ennen ollut olemassa. Mainokset manipuloivat ihmisten mielitekoja ja motivaatioita. Samaan tapaan televisioviihde manipuloi katsojia psykologisesti. Se muuttaa heidän arvojaan ja asenteitaan. Se vaikuttaa vahvasti tapaan, jolla he näkevät asiat – käsittäen myös poliittiset aiheet ja poliittiset ehdokkaat.
Minun tuskin tarvitsee kertoa teille, että moderni valtamedia antaa suuren ja ennennäkemättömän vaikutusvallan sille, joka sitä hallitsee – varsinkin demokratiassa. Kukaan viisas ihminen ei käy väittelemään kanssani näistä asioista. On monia ihmisiä, jotka eivät ole viisaita ja jotka uskovat, että he voivat katsoa televisiota ilman, että se vaikuttaa heihin. He uskovat, että he voivat muodostaa mielipiteensä itsenäisesti luottamatta television tarjoamaan keinotodellisuuteen. Useimmat näistä ihmisistä ovat kuitenkin väärässä, ja asiantuntijat ovat tästä samaa mieltä kanssani. Valtamedia muokkaa yleistä mielipidettä, ja demokratiassa se hallitsee poliittista prosessia.
Niinpä ainoa kysymys, joka nyt on jäljellä, on tämä: Minkä päämäärän saavuttamiseksi juutalaiset käyttävät median hallintaansa? Mikä on heidän tarkoituksensa? Mitä he haluavat? Poliittisesti korrekti vastaushan on se, että juutalaiset mediapomot haluavat vain sitä, mitä liikemiehet yleensäkin haluavat. Mediapomot ovat vain liikemiehiä, ja heidän päämääränsä on yksinkertaisesti johtaa liiketoimiaan tuottaakseen voittoa. No, olen pahoillani, mutta tämä ei kuitenkaan ole totta. Ei vain ole mikään sattuma, että ryhmällä, joka käsittää vain vähän yli kaksi prosenttia väestöstä, on käytännössä totaalinen valta kaikessa valtamediassa. Median yksimielisyys käytännössä jokaisesta aikaamme koskettavasta kysymyksestä ei ole mikään sattuma. Ei ole pelkästään sattumaa, että kaikki mediapomot vain sattuvat omaksuneen mustien valkoisia vastaan tekemien rikosten raportoimatta jättämisen linjan tai että he tuovat julki niin paljon kuin mahdollista kaiken valkoisten mustiin kohdistaman rikollisuuden. Kaikki nämä asiat on suunniteltu ja ne ovat täysin tarkoituksellisia. Vain hölmö uskoo, että kaikki tämä on pelkkää sattumaa.
Juutalaiset mediapomot tietävät, mitä he haluavat. Se on kontrollia, ei pelkästään mediasta, vaan myös meistä, kaikesta. He haluavat omistaa meidät, ja siinä, missä he eivät voi meitä omistaa, he haluavat tuhota meidät. Ikävä kyllä en voi soittaa teille salaista nauhoitusta jostain heidän kokouksestaan, jossa he keskustelevat päämääristään ja strategiastaan, à la Siionin viisaiden pöytäkirjat. Voin vain tarjota teille historiallisia tosiasioita ja maalaisjärkeä. Kokonaisuus on – niille, joilla on silmät nähdä ja avoin mieli – hyvin selvä, alkaen kirjoituksista Genesiksessä, jossa Joosef ja hänen veljensä ottavat vallan Egyptissä niin, että he voivat kaikki “syödä maan lihavuudesta”, aina siihen, kun marxilaiset ottivat vallan Venäjällä 1900-luvun alussa ja yrittivät samaa monessa muussa maassa.
Tiedättekö, etteivät saksalaiset alkaneet heittää juutalaisia ulos Saksasta 1930-luvulla kristillisen uskonkiihkon vuoksi? Syy oli se, että he halusivat maansa takaisin. Saksalaiset halusivat itse johtaa yliopistojaan, koulujaan ja sanomalehtiään, he halusivat itse tehdä itse omat elokuvansa ja hallita laki- ja lääketieteellisiä ammatteja. Jos haluat ymmärtää historiaa, sinun täytyy tutkia sitä. En voi kahlata sitä kaikkea läpi sinua varten puolen tunnin ohjelmassa. Voin vain osoittaa, mistä etsiä. Mitä tulee maalaisjärkeen juutalaisten mediapomojen tavoitteiden ymmärtämisessä, meidän tarvitsee vain repiä hämähäkinseitit päältämme ja käsittää, että jokainen rotutietoinen ryhmä kamppailee herruudesta ja hallinnasta, eivät pelkästään juutalaiset. Se on luonnon laki. Niin se vain on jokaisen maatalon ja jokaisen koulun pihalla.
Tämän vuoksi median propaganda ottaa juuri sen tietyn kannan, jolla se yrittää saada meidät tuntemaan syyllisyyttä ja jolla se koettaa saada tapettua tunteemme rodullisesta tiedostamisesta samalla, kun juutalaiset saavat pitää omansa. Mielipiteillään se suostuttelee meidät luopumaan aseistamme; se hiljentää kaikkien meidän toisinajattelijoiden äänet. Heidän päämääränsä on tehdä meidät rodullisesti tiedostamattomiksi ja saada meidät häpeämään omaa luonnettamme ja perinteitämme. Heidän tavoitteenaan on saada meidät liian pelokkaiksi järjestäytyäksemme omien yhteisten etujemme vuoksi; saada meidät pelkäämään leimautumista rasisteiksi. Juutalaisen median tarkoituksellinen päämäärä propagandassaan on riisua meidät aseista moraalisesti, tehdä meistä juurettomia ja puolustuskyvyttömiä ja sen jälkeen tuhota meidät. Näin tapahtuu nyt.
Ajattele sitä ja näet, kuinka palat sopivat yhteen.
