Norjalainen kansallissosialisti Nils Per Imerslund syntyi 9. toukokuuta 1912. Hän oli seikkailija, poliittinen aktivisti ja kirjailija, joka taisteli eturintamassa toisen maailmansodan aikana.
Per Imerslund syntyi Kristianiassa (Oslossa) ja kasvoi yhdessä vanhempiensa Thorleifin ja Marian sekä pikkusiskonsa Evan kanssa. Lapsuuteen ja nuoruuteen sisältyi paljon matkustelua. Norjan lisäksi perhe asui sekä Saksassa että Meksikossa.
Kouluaikanaan Saksassa Imerslund solmi ensimmäiset kontaktinsa kansallismieliseen liikkeeseen. 1920-luvun Saksaa leimasivat sosiaaliset ja poliittiset levottomuudet ja eri ideologioiden taisto. Tämä teki Imerslundiin suuren vaikutuksen.
Oleskellessaan Meksikossa Imerslundilla kerrotaan olleen opettajanaan antropologi Hans-Dietrich Disselhoff, joka oli perehtynyt intiaanikulttuuriin. Disselhoff oli kansallissosialisti, joka oli saanut kokea pitkän ja tapahtumarikkaan elämän. Hän oli muun muassa taistellut legendaarisissa Freikorps Löwenfeld -joukoissa heti ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Disselhoff teki Imerslundiin suuren vaikutuksen.
Myöhemmin Imerslund muutti takaisin Hamariin Norjaan opiskellakseen. Hän vietti suuren osan vapaa-ajastaan luonnossa. Imerslund otti osaa poliittisiin väittelyihin, ja näin sai alkunsa elinikäinen ystävyyssuhde kansallissosialisti Stein Barth-Heyerdahlin kanssa.
Oleskeltuaan taas jonkin aikaa Meksikossa Imerslund muutti 1932 Berliiniin. Hän samastui nopeasti kansallissosialisteihin. Imerslund liittyi SA:han ja taisteli rinta rinnan tovereidensa kanssa Berliinin kaduilla valtaannousuun 1933 asti.
Vuonna 1934 Imerslund palasi takaisin Osloon ja meni mukaan Norjan kansallissosialistiseen työväenpuolueeseen (NNSAP), jossa myös hänen ystävänsä Stein Barth-Heyerdahl oli mukana.
1935 Imerslund matkusti Berliiniin osallistuakseen NSDAP:n puoluepäiville Nürnbergissä. Siellä hän vaikuttui syvästi ja hänet esiteltiin monille tunnetuille samanmielisille, muiden muassa Romanian Rautakaartin perustajalle Corneliu Codreanulle. Puoluepäivillä Imerslund tapasi myös norjalaisen Hans S. Jacobsenin, aikakauslehti Ragnarokin julkaisijan.
Imerslund oli yksi alullepanijoista ja vetäjistä Arbeidstjenestenissä (‘työpalvelus’), joka oli saanut inspiraationsa saksalaisesta Arbeitsdienstistä. Arbeidstjenesten toimi myös kansallissosialistien miehitysaikana käyttöön otetun työpalveluksen edeltäjänä. Työtehtäviin kuului palveluksen aikana muun muassa kaivaa perusta uusille maalaistaloille, salaojittaa peltomaita, raivata pois kiviä, rakentaa teitä jne. Kova ruumiillinen työ pohjoismaisessa luonnossa vahvistaisi kansaa.
Kesällä 1935 Norjan sosiaalidemokraattisen hallituksen annettua juutalaiselle kommunisti Lev Trotskijlle oleskelupaikan moni järkyttyi. Imerslund ja hänen joukkonsa tähystivät talon ympärillä, jossa Trotskij ja hänen perheensä asuivat. Elokuun kuudennen päivän vastaisena yönä 1936 ryhmä teki iskun heidän saatuaan tietää Trotskijn matkustavan tuolloin Kristiansandiin. Imerslundin ryhmä halusi todisteita ja tietoja Trotskijn todellisista tarkoituksista oleskella Norjassa. Yritys murtautua taloon epäonnistui ryhmän huomatessa olevansa poliisien ympäröimä, ja tämän jälkeen kaikki ryhmästä Imerslundia lukuun ottamatta matkustivat takaisin Osloon. Imerslund murtautui omin avuin taloon yön aikana, mutta operaatio jouduttiin lopettamaan ilman todisteita tai tietoja. Eräs todistaja oli tuntenut yhden Imerslundin ryhmään kuuluneen, ja kaikki tuomittiin myöhemmin suhteellisen lieviin rangaistuksiin.
Vuonna 1937 Imerslund päätti matkustaa Espanjaan ottaakseen osaa sisällissotaan nationalistien puolella. Vaivalloisen matkan päätteeksi hän joutui falangin miliisin käsiin ja yhteydenottoon kommunisteja vastaan Córdoba-linjalla.
Norjaan paluunsa jälkeen Imerslund jatkoi toimiaan Arbeidstjenestenin ja kirjailijantyön parissa. Tulevina vuosina hän vieraili myös Saksassa, Ruotsissa ja Meksikossa. Hän osallistui muun muassa Saksan Travemündessä pidettyyn seminaariin, joka järjestettiin pohjoismaisille kirjailijoille.
Imerslund avioitui Liv Assersonin kanssa 26. maaliskuuta 1938 ollessaan 26-vuotias. Hän sai tämän kanssa kaksi lasta.
Kun talvisota syttyi, Imerslund ilmoittautui vapaaehtoiseksi. 23. helmikuuta hän matkusti Suomeen. Harjoitusten jälkeen Kemissä lämpötilan laskiessa 40 pakkasasteeseen pettymys oli suuri, koska sota oli jo loppunut Imerslundin ja tovereidensa tullessa rintamalle maaliskuussa. Vihaisina ja pettyneinä nöyryyttävistä rauhanehdoista miesjoukko lähti kotiin.
Saksan aloitettua hyökkäyksen Neuvostoliittoon Imerslund otti heti osaa värväykseen. Hän palveli SS-divisioona Wikingissä Ukrainan-taisteluiden aikana. Neljän kuukauden itärintamalla olon jälkeen lokakuussa 1941 hänet vietiin Breslaun sairaalaan punataudin vuoksi.
Ukrainan-taistelujen jälkeen hänet siirrettiin kuudenteen SS-vuoristojääkäridivisioona Nordiin Suomeen. Sallan rintamalla Imerslund palveli tiedottajana SS-Oberscharführerin asemassa. Imerslundin tehtävä oli kirjoittaa artikkeleita taisteluista SS-lehti Das Schwartze Korpsiin.
Erään tehtävän aikana Imerslundin olkaan osui neuvostovalmisteinen dumdum-luoti. Kyseinen luoti on suunniteltu siten, että se laajenee ja pirstaloituu osuessaan kohteeseen. Neuvostoliitto käytti luoteja, koska se ei ollut allekirjoittanut Geneven sopimusta. Vakavasti haavoittuneena Imerslund vietiin Kemin kenttäsairaalaan. Siellä hänelle myönnettiin toisen luokan rautaristi urhoollisuudesta taistelukentällä.
Toukokuussa 1942 Imerslund saapui Norjaan ja hänet vietiin Akerin sairaalaan. Sairasvuoteesta käsin Imerslund jatkoi kirjailijantöitään kirjoittaen muun muassa kokemuksistaan rintamalla ja kotimatkallaan Norjaan. Hänen artikkeleitaan julkaistiin SS:n sisäisessä Germaneren-julkaisussa.
Kirjoittauduttuaan ulos sairaalasta Imerslund ja hänen vaimonsa Liv ostivat Haglebusta, Eggedalista, maatalon. Hän jatkoi siellä kirjoittamista.
4. joulukuuta 1943 oleskeltuaan lyhyen aikaa pääkaupungissa tavatakseen rintamatovereitaan Imerslund liukastui jäällä ja kaatui vahingoittuneelle olkapäälleen. Hänet vietiin jälleen Akerin sairaalaan. Haava käsivarressa oli pahasti tulehtunut. Tulehdus johti liikaan verenhukkaan, ja 7. joulukuuta 1943 Per Imerslund kuoli vain 31-vuotiaana.
Ragnarok julkaisi joulun alla Imerslundin kuoltua erikoisnumeron, joka sisälsi runsaasti muistoartikkeleita. Myös Germaneren, Das Schwartze Korps ja SS-kenttäposti kirjoittivat Imerslundin kuolemasta.
Per Imerslund kirjoitti kirjat Hestene står salet (1936) ja Videre i passgang: opplevelser i Mexico og Spania (1944).
Per Imerslund – aina kanssamme!
Hieno mies!
Esikuwa meille kaikille.
Miten monesta ihmisestä voidaan sanoa nykypäivänä: “Hän oli seikkailija, poliittinen aktivisti ja kirjailija”? Tuskin kenestäkään. Otson kanssa samoilla linjoilla, esikuva-ainesta! Toimivia tällaiset historian merkkihenkilöitä käsittelevät artikkelit. Tämänkin merkkihenkilön antavat valtamediat ja valtion nimissä työskentelevät historioitsijat painua unholaan.
Comments are closed.