Koti Artikkelit Kansallissosialismi ei ole “ääriliike”

Kansallissosialismi ei ole “ääriliike”

3

Uskon monen meistä miettineen joskus, mitä entisaikojen pohjoismaalaiset mahtaisivat nykyajasta ajatella, jos heidät jollain maagisella tavalla repäistäisiin omasta ajastaan tämän päivän Pohjolaan.

VeritasOmniaVincit

Vähintään yhtä mielenkiintoinen ajatusleikki on, mitä tämän päivän pohjoismaalaisista ajateltaisiin, mikäli heidät lähetettäisiin toiselle aikakaudelle ja toiseen paikkaan.

Miten kiljuvaan feministiin olisi suhtauduttu antiikin Kreikassa? Olisiko lattea juovaa, jalat ristissä istuvaa ja huoliteltuja viiksiään viimeiseen asti latteen sotkemista välttävää “miestä” sulatettu myöhäisantiikin Roomassa? Miten sinua itseäsi katsottaisiin, jos sinut lähetettäisiin viikinkiajalle? Näkisivätkö ihmiset sinut saamattomana nyhverönä? Olisiko sinusta koskaan tullut yhtä heistä?

Saadakseen käsityksen siitä, mitä muiden aikakausien kansat olisivat meistä ajatelleet, on ajateltava sitä, mitä itse koemme, jos matkustamme länsimaiden ulkopuolelle. Kun matkustamme Euroopan ulkopuolelle, ei ole niin helppoa erottaa, mikä on pohjoismaalaista. Tällöin huomaamme sen, mitä yhteistä meillä on muiden kansojen kanssa. Sen voi tiivistää perinteisiin arvoihin: perhe, suku, kansa, maaperä (niille, jotka eivät ole muuttaneet kaupunkiin), kiinteät sukupuoliroolit, kunnioitus esi-isiä ja joitakin muita ajasta ja paikasta riippumattomia arvoja kohtaan. Mikäli pysyy Euroopan rajojen sisäpuolella, erottuu enemmän yhteisiä piirteitä kuin mennessä Euroopan ulkopuolelle: anteliaisuus satunnaisia vieraita kohtaan, avuliaisuus ja suuri kiinnostus muita kulttuureja kohtaan, huomaavainen eläinten kohtelu ja lasten kasvatus rakkaudella.

Euroopan ulkopuolella matkustaessa loistavat poissaolollaan sen sijaan niin kutsutut “inhimilliset” arvot – arvot, jotka ironista kyllä rantautuivat Euroopan alueelle viimeisimpien vuosisatojen aikana ja jotka ovat levinneet vain syvemmälle eurooppalaiseen yhteiskuntaan aivan viime vuosikymmeninä. Nykypäivän Pohjolassa näitä kutsutaan “meidän” arvoiksemme: feminismi, oman kansan päälle sylkeminen, välittäminen enemmän täysin muukalaisesta kuin naapurista, tietoisesti provokatiivinen (homo-) seksuaalisuus, kunnioituksen puute vanhempia sukupolvia kohtaan, kehotukset kapinoida vanhempiaan vastaan, henkisten arvojen pilkkaaminen, kaikkien samanarvoisuus sekä halveksunta luonnon hierarkiaa kohtaan.

Mitkään edellä mainitsemistani arvoista eivät ole luonnollisia. Kyseiset arvot on sidottu meidän paikkaamme ja lyhyeen aikaamme maan päällä. Niiden ylläpitämiseksi on aivopestävä ihmisiä, ja juuri siksi tuollaiset arvot ovat epäluonnollisia, luonnonvastaisia! Ne ovat aivan yhtä luonnottomia kuvaamaan “ihmistä” kuin miten huonosti ihmisiä uhranneiden atsteekkien rituaalit määrittelevät, mikä on ihminen. Edellä lueteltujen arvojen sairaalloisuuden voi helpoiten havaita silmäilemällä ihmisiä, jotka kyseisiä arvoja kaikkein innokkaimmin ajavat.

Kuka seuraavasta kolmesta henkilöstä olisi ollut arvostettu kansalainen kaikissa eurooppalaisissa yhteiskunnissa pois lukien meidän aikamme? (Vain yksi vastauksista on oikein):

Feministi?
Feministi?
Antirasisti?
Antirasisti?
Vai kansallissosialisti Adolf Hitler?
Vai kansallissosialisti Adolf Hitler?

Kansallissosialismin versiota 1.0 ei tarvinnut luoda ennen viime vuosisadan vaihdetta, jolloin kaupunkielämä, teollistuminen, muuttoliike, “demokratia”, korruptoituneet poliitikot, liberalismi, juutalaiset valtarakenteet ja sittemmin ensimmäinen maailmansota loivat radikaaleja muutoksia kansan keskuuteen. Kärsimykseen ei ollut syynä kylmyys tai nälänhätä vaan poliittinen eliitti ja moderni kulttuuri. Eurooppalainen on voittanut nälänhädän uhan, mutta ihminen on ihmiselle susi, homo homini lupus; nyt uhkana ovat muun muassa sota ja uudenlaiset uhat, jotka ovat alkaneet muodostua valtamedian ja joukkomaahanmuuton synnyistä lähtien.

Miten siis kohtaamme nämä uhat, jotka kansaamme tänään varjostavat? Vastaus on: etsimällä ja löytämällä ikuiset arvot, joilla on eniten elinvoimaa. Mitkä ajatukset, ilmiöt ja maailmankatsomukset ovat selvinneet Euroopassa vuosituhansia? Vastaus tähän löytyy perhettä ja kansaa suosivista perinteistä. Tämä vastaus antaa myös vihjeen siihen, mikä yhteiskunnallinen järjestelmä on selviytymiskykyinen.

Kun tarkastellaan kansamme vihollisia, on nopeasti havaittavissa, että heidän ajatuksensa ovat kuolemaan tuomittuja. He eivät ilmiönä eroa juurikaan itsemurhapommittajasta.

Feministit luulevat miesten sortavan naisia, koska heidän omat ideologiset silmälappunsa estävät heitä näkemästä kahden sukupuolen välisiä biologisia eroja. Jolleivät nämä feministit kuole pois matalan lastenhankkimislukunsa vuoksi, heidät pakotetaan muuttamaan mielipiteitään joko miesten tai jonkun muun ryhmän ottaessa heiltä valtiontuet pois ja tekemällä näin heidän elämäntyylistään mahdotonta.

Sosialistit tasa-arvoideologioineen, jotka kieltävät heitä näkemästä rotueroja, taas tullaan hautaamaan tummien kuohuvien aaltojen alle. Tämän tekevät ihmiset, jotka eivät jaa heidän marxistista ajatusmaailmaansa.

Konservatiivit luulevat voivansa “sopeuttaa” tänne laumoittain muita kansoja. He luottavat korruptoituneiden yliopistojen selityksiin siitä, kuinka “markkinatalous” toimii, ja lisäksi he kieltäytyvät puhumasta juutalaiskysymyksestä. Kun konservatiivit viimein huomaavat, että heidän lapsensa ovat joutuneet monikulttuurisuuskehityksen uhreiksi, juutalaisomisteinen media hiljentää heidät rasistileiman uhalla.

Tyhjänpäiväisten teorioiden seuraaminen, toisin kuin käytännön kokemukseen perustuvan maailmankatsomuksen seuraaminen, on sama asia kuin tasapainoilu kapealla reunalla yön pimeydessä. Ihmiset sanovat kommunismin “näyttävän hienolta paperilla”, mutta he sivuuttavat täysin tänä päivänäkin esiintyvän bolshevistisen terrorin. Anarkosyndikalisteja, antirasisteja, marxisteja ja muita filosemiittejä, jotka perustavat maailmankatsomuksensa valheille, harhaluuloille ja virheelliselle käsitykselle ihmisestä, kohdeltaisiin töykeästi ja vihattaisiin, mikäli heidät siirrettäisiin ajalle, joka ei seuraa heidän perverssejä ajatuksiaan. Tämä on ekstremismin (eli niin sanottujen ääriliikkeiden) ydin: se vaalii ajatusta, joka on niin kestämätön, että se voi menestyä vain lyhytikäisenä parasiittina ennen kuin se syö itsensä sisältä kuten marxismi aina tekee.

Palataan takaisin artikkelin alkuun. Kuka olisi sopinut parhaiten keskiajan Eurooppaan ja kenties lopulta myös tämän päivän rappeutuneeseen yhteiskuntaan? Yleisradion hysteerikko vai kansallissosialistinen aktivisti? Ne, jotka puhuvat oman kansansa tuhoavien ajatusten puolesta, vaikka oma kansa heidät elättääkin? Vihamielinen roskajournalisti, joka paasaa äänensä käheäksi, jollei joku jaa hänen harhaisia käsityksiään?

Vai sittenkin kansallissosialisti, joka jakaa perustavanlaatuiset arvot historian kaikkien kansojen kanssa? Ihminen, joka kuultuaan kaikista oman aikansa sairaista ilmiöistä on hylännyt nämä ikuisuuden tähden huolehtiakseen verestämme ja maastamme, jotta voimme ajan tullen siirtää ne lapsillemme juuri kuten esi-isämmekin tekivät.

 

Johan Persson/Nordfront.se

Artikkeli on yleisönosastokirjoitus, jonka kannanotot eivät välttämättä edusta Vastarintaliikkeen virallista linjaa.

3 KOMMENTIT

  1. Feministit ja etnomasokistiset “antirasistit” ovat ääriliikkeiden edustajia. Molempia esiintyy vain valkoihoisten parissa tai valkoihoisten yhteiskunnissa, sillä onhan noissa em. porukoissa nykyään myös tunkeutujia, kitisemässä jatkuvasti isäntäpopulaation “rasistisuudesta” ja vaatimassa ties mitä etuisuuksia. Miksi tämä yhteisölle tuhoisa aines on saanut valtaa? Miksei yhteisöä säilyttävä aines ole määrätietoisesti estänyt tuhoisan aineksen valtapyrkimyksiä?

  2. Syyt ovat yksinkertaiset. Sosialismi, kristinuskon hylkääminen moraalisena ohjenuorana vasemmiston ja etenkin 1960-1970-luvulla ns. Taistolaisten ja Repo-radion kristillisten arvojen pilkkaaminen ja alas repiminen. Luonnollisesti tämä kaikki saasta vietiin Yliopistoihin ja kouluun, luomalla tasapäistävä ja sosialismin ihanuutta ihannoima Peruskoulu. 1960-luvun loppupuolella maaseudun tyhjeneminen, koska maatalous ei enää elättänyt ja sitä vihattiin aivan kuten nykyäänkin. Tämä johti nuorison muuttamiseen kaupunkeihin ja Ruotsiin työn perässä, joka aiheutti juurettomuutta, koska jouduttiin etäälle suvusta ja niistä arvoista, jotka kasvattavat tervehenkisiä kansalaisia menneinä vuosikymmeninä.
    Ruotsiin menneet säilyttivät paremmin muistonsa kotiseudustaan ja sen suomalaisuuden arvostuksen josta olivat lähteneet. Tätä vahvensi vielä koti-ikävä ja joka vuotiset kesälomareissut koti Suomeen. Volvolla tultiin vaurastumisen merkiksi, eikä sitä pidetty edes rehentelynä, vaan merkkinä menestyksestä ja pärjäämisestä vieraassa maassa. Siinä kelpasi olla melkein koko kylä rintarottingilla kun “poika” tai “tyttö tuli käymään ja kertomaan elämästä Ruotsissa.
    Ne, jotka joutuivat ja valitsivat Helsingin, heistä tuli vasemmistolaisia opiskellessaan “lenin”-yliopistoissa tai ollessaan työssä Laivatelakalla, jossa kommunismi ja lakot kukkivat. Olihan Helsinki punaisten pääpesäpaikka Vapaussodassa v. 1917-18. Ainut harmi oli, ettei kaikkia punaisia ajettu Neuvosto-venäjälle. “Isä Aurinkoinen”, Stalin olisi kyllä pitänyt heistä “huolen” tuossa työläisten maanpäällisessä onnelassa.

  3. Otetaanpa selvää että kuinka ääripäitä olette.

    Tarkoitatteko tällä: “Jokainen muukalainen, jota ei voida “sulauttaa”, tulee lähettää kotiin. Pohjoisen kansan etnistä ja kulttuurista koskemattomuutta tulee suojella. Tämä on ehdoton edellytys vakaan ja tasapainoisen yhteiskunnan luomisessa.”

    että esimerkiksi Junes Lokka lähetettäisiin kotiin koska hän on puoliksi marokkolainen?

Comments are closed.