Koti Artikkelit Kansanmurha Kaikki eriarvoisia

Kaikki eriarvoisia

5

Tasa-arvo on 2000-luvun länsimaiden valtiouskonto. Vaikka taloudellisen tasa-arvon tavoitteet ovatkin jo aikaa sitten uponneet finanssikapitalismin jääkylmiin aallokoihin, elää usko ihmisten synnynnäiseen samanarvoisuuteen lujana. Erityisen samanarvoisia muiden kanssa ovat seksuaaliset vähemmistöt sekä rodut, joiden historiallisista saavutuksista saisi parhaimmillaankin kirjoitettua kolumnimme mittaisen kronikan. Jotta tasa-arvon puolesta argumentointi olisikin mielekästä, tarvitaan aluksi verrokkiryhmä, jota yleisesti pidetään muita alempiarvoisena.

Ideologisen pohjan modernille tasa-arvoajattelulle ja sitä seuranneelle monikulttuurisuusopille loi juutalaistaustainen antropologi Franz Boas. Amerikkalaisen antropologian isäksikin kutsuttu Boas ei lähestynyt rotukysymystä biologisesti, vaan kulttuurillisesta näkökulmasta. Hän oli ensimmäisiä ihmisiä, jotka popularisoivat ajatuksen, ettei ihmislaji jakautunutkaan rotuihin, vaan että kaikki erot olivat väliaikaisia ja johtuivat sosiaalisista syistä. Jos jokin kansa vaikutti muita taantuneemmalta, ei se Boasin mukaan kertonut mitään kansan todellisesta luonteesta. Pikemminkin syyttävä sormi olisi kohdistettava kaikkiin muihin, sillä mitä ilmeisimmin vähälahjaista kansaa oli jossain vaiheessa riistetty; syrjintä ja rasismi ovat erinomaisia tekosyitä menestymättömyydelle. Boasin teoria ei kuitenkaan selitä, miksi jotkin kansat nousevat omin voimin jaloilleen aina uudelleen sotien, köyhyyden ja tautiepidemioidenkin jälkeen – kun taas toiset eivät kykene rakentamaan toimivaa sivilisaatiota vuosikymmenten ulkomaisesta kehitysavustakaan huolimatta.

Varsinaisesti tasa-arvon opinkappaleet kanonisoitiin YK:n joulukuisessa yleiskokouksessa 1948. Pyhä teksti sai nimekseen “Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus”. Kun ilosanoma oli luettu, patisti YK opetuslapsiaan levittämään sitä kaikkialle. Erityisesti julistuksen sanomaa olisi kuulutettava kouluissa lasten ja nuorten keskuudessa. Pakanoiden mieliin oli iskostettava nyt jo tutuiksi tulleet dogmat: kaikilla ihmisillä on oltava samat oikeudet rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen ja syntyperään katsomatta. Aina näihin päiviin asti ihmisoikeusjulistus onkin pysynyt kyseenalaistamattomana perustana kouluissa opetettavalle ihmiskuvalle. Jokainen ihmiseksi syntyvä on kyvyistään riippumatta mittaamattomasti arvokkaampi olento kuin yksikään muu luontokappale.

Kaikkien mieleen julistus ei toki ollut. Esimerkiksi länsimaiden sielunvihollinen Etelä-Afrikka jätti allekirjoittamatta Yhdistyneiden kansakuntien väitteet. Etelä-Afrikan apartheid- eli rotuerottelujärjestelmän historia alkoi samana vuonna ihmisoikeusjulistuksen kanssa. Apartheidin tarkoituksena oli säilyttää Etelä-Afrikan valkoisten kansalliset erityispiirteet ja yleinen yhteiskunnallinen järjestys maassa, jossa nämä olivat väestöllisistä syistä alituisesti uhattuina. Fundamentalistille ominaiseen tapaan YK ei voinut sulattaa poikkeavia näkökantoja, vaan se kävi säälimätöntä pakotetaistelua Etelä-Afrikan valkoisia vastaan, kunnes maahan saatiin musta johtajisto.

Värillisten vallankaappauksen myötä tilaus tasa-arvovakuuttelulle vain kasvoi, sillä valkoisen vallan murruttua koko valtio syöksyi kaaokseen. Edes etevimmät tasa-arvon sanataiturit eivät ole kyenneet selittämään, miksi rodullisen vallanvaihdon jälkeen esimerkiksi Johannesburgista tuli maailman johtava ”murhapääkaupunki”. Miksi eteläafrikkalaisten eliniänodotteet lyhenivät, imeväiskuolleisuus lisääntyi ja terveysjärjestelmä sekä maanviljely rappeutuivat samalla hetkellä, kun valkoiset sysättiin päättävistä asemista? Tasa-arvo ei tunnu kestävän analyyttistä tarkastelua ollenkaan Raamattua paremmin.

Erityisen tuomittavaa jumalanpilkkaa tasa-arvopapiston korviin ovat eri kansojen henkisiä ominaisuuksia vertailevat älykkyysosamäärätestit. Tatu Vanhanen ja Richard Lynn lähes ristiinnaulittiin sen jälkeen, kun he julkaisivat älykkyysosamäärää koskevat tutkimustuloksensa, joiden mukaan roduilla on synnynnäisesti eriasteiset mahdollisuudet selvitä yhteiskunnallisessa kilpailussa. Toisin kuin Lynnillä ja Vanhasella, ei tasa-arvoajattelijoilla ollut oman näkemyksensä tueksi tieteellistä tutkimustietoa. Sen sijaan he vetosivat kyseenalaistamattomaan, jumalalliseen moraaliin, jota vastaan tiede ei saisi nousta.

Toisinaan nurkkaan ahdistetut tasa-arvopropagistit turvautuvat tunneälykorttiin. Sen mukaan on olemassa niin kutsuttua tunneälyä, joka kompensoi matemaattisen ja abstraktin ajattelun sekä kulttuurillisen luovuuden puutetta. Vaikka tunneälykortti pelataankin yleensä afrikkalaisista keskustellessa, jää kyseenalaiseksi, mitä tunneälykästä on siinä, että yli 25 % eteläafrikkalaisista mustista ilmoittaa julkisesti raiskanneensa ainakin kerran elämässään. Tai mitä tunneälykästä on Ruandan ja Somalian sisäpoliittisessa kulttuurissa?

Juuso Tahvanainen

5 KOMMENTIT

  1. Mainiota tekstiä! Voin vain kuvitella monitorien takana istuvien egalitaristien kiukun tätä lukiessaan.

  2. Hyvä Juuso, hieno kirjoitus! Etelä-Afrikka on erinomainen esimerkki tämän aiheen yhteydessä. Kukaan ei voi todellisuudessa kieltää sitä tosiasiaa, että mustaihoisten johdolla tämäkin kerran kukoistanut maa on romahtanut täysin keskiajalle. Mutta sitähän ei saa tietenkään ääneen sanoa..

  3. Hieno kirjoitus todellakin. Zimbabwessa touhut kärähti käsistä aikamoisella intesiteetillä mustien ottaessa vallan käsiinsä. Maan seteleissä on miljoonien numerot inflaation ansiosta. Zimbabwe syöksyi myös ruokapulan kouriin.

  4. Täältä löytyy aina painavaa asiaa aiheesta kuin aiheesta,jatkakaa samaan malliin.

Comments are closed.