Horst Wessel

Julkaistu: 28.9.2014

28.9.2014 by

Kukapa meistä ei olisi hymissyt Horst Wesselin sävellyksistä maineikkainta, Die Fahne Hochia, joka voitaneen laskea ”kaikkien NS-hymnien äidiksi”. Kuka Horst Wessel oli sitten miehiään? Valkyyriat noutivat hänet Valhallaan jo varhaisessa 22 vuoden iässä. Hän koki tuskallisen kuoleman kommunistien rynnättyä hänen asuntoonsa ampuen häntä lähietäisyydeltä suoraan kasvoihin. Mitä sellaista hän oli tehnyt, joka olisi saattanut oikeuttaa moiseen raakalaisuuteen?

SA:n (Sturmabteilung) joukko-osasto numero viiden aikaansaavana johtajana Wessel oli nöyryyttänyt Berliinin kommunisteja (vuosikertaa 1930) aiheuttamalla näille vahinkoa mitä haitallisimmalla tavalla: hän käännytti rutkasti punikkien harhaanjohdettua nuorisoa kansallissosialismiin. Hänen värväyksensä oli sen verran voitokasta, että punikkien sirppiseuran nuoriso-osasto hupeni vilkkaasti rivimiehistöltään sen taannoisten hyväksikäytettyjen jäsenten siirtyessä marxilaisuuden kuolettavimman vihollisen puolelle.

Sisukkaana taistelijana Wessel pysyi hengissä ankaria tuskia kärsien muutaman viikon ajan ennen kuin kuolema vapautti hänet helmikuun 23. päivä. Hänet laskettiin lepäämään isänsä viereen Nikolain hautausmaalle, jonne kommunistit kätyrimäiseen tapaansa saapuivat runsaslukuisen rupusakkinsa turvin pilkkaamaan surijoita irstailla hokemillaan ja sinkoilemalla kivenmurikoita hautajaisväen päälle. Läsnä hautajaisissa oli muun muassa Wesselin äiti.

Lyhyen elämänsä viimeiset kuukaudet Horst Wessel taisteli rajusti henkensä uhalla tovereittensa kanssa Berliinin kaduilla kansallissosialismin nimeen. Silti hänen elonsa ei ollut ainoastaan kommarien luiden pirstomista, vaan hän oli myös erittäin lahjakas säveltäjä. Hänen omalle SA-osastolleen kirjoittama Die Fahne Hoch levisi ripeästi hänen kunniattoman murhansa jälkeen. Se kohosi kansallissosialismin kansallislauluksi, ei ainoastaan Kolmannessa valtakunnassa vaan kaikkialla maailmassa, missä pyyteettömät miehet ja naiset taistelivat pyhän musta-valko-puna -sävytteisen lipun puolesta.

Heprealaisten saatua riemuvoiton Saksasta toisen maailmansodan päätyttyä Horst Wesselin laulut julistettiin poikkeuksettomaan pannaan, ja tänä päivänä niitä avoimesti rallattava saa suoritettavakseen pakolliset vankeustuomiot aina puolesta vuodesta eteenpäin. Tietenkään pelkkä musiikin kieltäminen ei verenhimoisia heprealaisia tyydyttänyt, vaan he jopa möyrivät Wesselin ruumiin ylös polttaakseen sen. Vielä tämän jälkeen heidän piti romuttaa Wesselin hautakivi ja hävittää jopa siitä syntyneet siruset. Tämä on juuri sitä hullua vihaa ja pelottavaa mentaliteettia, joka on hallinnut Saksaa sitten vuoden 1945 ja joka pyrkii uutterasti dominoimaan koko maailmaa.

Heidän lohduttomat operaationsa pyyhkäistä kaikki jäljet Horst Wesselistä ovat olleet kuitenkin silkkaa kariutumisten sarjaa, sillä he ovat kohtalokkaasti erehtyneet samastamaan aatteen ja materialismin. Wesselin ruumis ja hautakivi olivat ajan hampaan valtakunnassa, jossa kaikki lopulta kuluu loppuun, mutta hänen uhrauksensa, musiikkinsa sekä aate, jota se ylistää, ovat ikuisuuden valtakunnassa, ja sen vuoksi niillä on immuniteetti kaikelle fyysiselle, mitä raivotautiset vihollisemme sitten tekevätkään. Horst Wesselin henkinen särkymättömyys marssii tämän päivän SA-joukkojen, skinheadien, rinnalla.

Die Fahne Hoch
1927

1. Die Fahne hoch
Die Reihen fest geschlossen
S.A. marschiert
Mit ruhig festem Schritt
| : Kam’raden die Rotfront
Und Reaktion erschossen
Marschier’n im Geist
In unsern Reihen mit : |

2. Die Straße frei
Den braunen Batallionen
Die Straße frei
Dem Sturmabteilungsmann
| : Es schau’n auf’s Hakenkreuz
Voll Hoffnung schon Millionen
Der Tag für Freiheit
Und für Brot bricht an : |

3. Zum letzten Mal
Wird nun Appell geblasen
Zum Kampfe steh’n
Wir alle schon bereit
| : Bald flattern Hitlerfahnen
Über allen Straßen
Die Knechtschaft dauert
Nur noch kurze Zeit : |

Aiheeseen liittyen

Asiasanat

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 merkkiä jäljellä