Homojen lobbausjärjestöjä vastaan

HUOMIO! Helposti loukkaantuvien ihmisten ei pidä lukea tätä artikkelia, sillä se käsittelee mitään sensuroimatta järjestömme kantaa homojen etujärjestöihin, niiden edustajiin sekä niiden puolestapuhujiin. Kun kirjoitamme homojen etujärjestöistä, emme kirjoita kaikista homoseksuaaleista yhtenä ihmisryhmänä.

Tänä vuonna homojärjestöt ovat liikkuneet asemissaan roppakaupalla eteenpäin. Heidän kokoontumisensa, Pride-kulkueet, joissa he osoittavat mieltään epäluonnollisen kulttuurin puolesta, ovat aiemmin olleet keskittyneitä suurimpiin kaupunkeihin, mutta ne ovat nyt levinneet myös keskisuuriin ja pieniinkin kaupunkeihin koko Pohjolan alueella. Näissä kulkueissa ei osoiteta mieltä vain ydinperhettä ja “heteronormeja” vastaan, vaan julkisilla paikoilla pidetään myös perverssejä orgioita. Kulkueissa esiintyy myös lasten seksuaalista ahdistelua ja muita äärimmäisen sairaita ilmiöitä.

Naisten vaatteissa kulkevien “miesten”, piiskojen ja dildojen joukossa kävelee pieniä lapsia. Lapset ovat paikalle tuoneet heidän itseään vihaavat feministiset ja poliittisesti korrektit vanhempansa tai jopa esikoulunsa opettajat. Lapsi laitetaan kuljeskelemaan sateenkaarilippujen sekaan niin ikään propagandajulisteeksi uudelle ja ylösalaisin käännetylle maailmanjärjestykselle.

Tahdon tässä artikkelissa osoittaa, mikä Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen kanta edellä mainittuihin asioihin on. Yksinkertaisuuden vuoksi aloitan siteeraamalla poliittista manifestiamme ja kerron, mitä me kirjoitamme siellä homoseksuaalisuudesta ja homojärjestöistä:

“Kulttuurimarxismi, jossa feminismillä on keskeinen rooli, edustaa kansa- ja perhevihamielistä arvomaailmaa. Kulttuurimarxismi on johtanut siihen, että ne, joilla sukupuoli-identiteetti on rikkonainen, puhuvat homokysymysten puolesta tarkoituksenaan murskata niin kutsuttu heteronormatiivisuus – toisin sanoen rakenteet, jotka jokaisessa terveessä yhteiskunnassa ovat esillä.

Vaikutusvaltaiset homoseksuaalien etujärjestöt ovat tehneet homoudesta täysin normaalia, ja ne ovat muokanneet usein mielipideilmastoa kulttuurin ja median välityksellä. Yksi esimerkki tästä on, että ‘kansanedustajat’ osallistuvat Pride-kulkueisiin. Toinen esimerkki on se, että laissa homoseksuaalit ovat oma kansanryhmänsä. Tätä eivät esimerkiksi etniset suomalaiset tai heteroseksuaalit ole.

Terve ja toimiva perhe on arvoiltaan luonnollinen. Se palvelee lapsen parasta ja muodostuu itsestään selvästi yhdestä naisesta ja yhdestä miehestä. Tämän tulee olla perustana yhteiskunnalliselle keskustelulle aiheesta. Avioliitto ja adoptio kuuluvat kiinteästi tähän luonnolliseen järjestykseen. Emme näe kuitenkaan tarvetta homoseksuaalisuuden kriminalisoinnille, kunhan nämä henkilöt eivät sanojen tai toiminnan tasolla osoita mieltä poikkeavuutensa puolesta.

Pohjoismainen Vastarintaliike:

– Korottaa naisen yhteiskunnallisen roolin perheen hyvinvoinnin ylläpitäjänä takaisin arvostukseen. Emme kuitenkaan aja naisia pois työelämästä.
– Kaksinkertaistaa vanhempaintuen määrän ja maksaa sadan prosentin korvaukset naisille, jotka hoitavat perhettään sen sijaan, että he olisivat ansiotyössä. Kaikki vaatimukset isyysvapaista sivuutetaan, jotta äiti saa olla kotona lastensa kanssa koko ajanjakson.
– Tarjoaa tarpeen vaatiessa ilmaista lastenhoitoa. Esikouluissa keskityttäisiin koulujakin enemmän ulkoilma-aktiviteetteihin.
– Korottaa lapsilisiä ja monilapsisille perheille maksettavia korvauksia.
– Kieltää sukupuoleen, taustaan tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan positiivisen syrjinnän.
– Tukee luonnollista perhemallia, johon kuuluvat sekä äiti että isä. Kieltää homopareilta avioliiton ja adoptoinnin.
– Kriminalisoi homojen etujärjestöt ja muun luonnollista järjestystä vastaan suunnatun propagandan.
– Kieltää homoseksuaalisen mainonnan julkisilla paikoilla.”

Miksi homojen lobbaajat sitten oikeastaan ovat uhka? Mitä merkitystä sillä on, jos he saavat kokoontua ja näyttäytyä julkisesti muutaman kerran vuodessa? Nähdäkseni he ovat uhka neljästä syystä.

1. Homojärjestöt saavat aikaan sen, että homoseksuaalien määrä lisääntyy.

Homoseksuaalisuuden perimmäisistä syistä keskustellaan edelleen, ja niistä tehdään vieläkin tieteellistä tutkimusta, kuten näennäistutkimusta. Homoseksuaalit itse toistelevat yhtenään syntyneensä sellaisina kuin ovat, ja joidenkin ihmisten mielestä taas jotkut luonnossa esiintyvät aineet tai ruoassa olevat aineet ovat saaneet aikaan hormonipoikkeamia ja muuta vahinkoa. Uusimpien USA:ssa tehtyjen tutkimusten mukaan homoseksuaalisuuden syy löytyy yksinomaan ihmisestä itsestään: hän on usein psyykkisesti sairas ja yrittää epätoivoisesti kuulua johonkin ryhmään.

Se, että homolobbareiden propaganda lisää seksuaalisesti poikkeavien ja häiriintyneiden määrää, on yhtä totta kuin se, että yhä useampi päihteiden väärinkäytölle altistavaa geeniä kantava myös tulee käyttämään päihteitä väärin, jos heitä suureen ääneen kannustetaan huumeiden käytön aloittamiseen.

Olkoon kyse sitten aivopesusta tai vierasaineista ravinnossa, on surullista, etteivät ihmiset saa elää elämäänsä turvallisesti heille tarkoitetuissa, synnynnäisissä ja luonnollisissa sukupuolirooleissa. Tulevaisuuden kansallissosialistisessa valtiossa huolehdimme myös yhteiskunnan heikoista ja haavoittuvista. Emme kanna siis vihaa tai katkeruutta homoja kohtaan, kuten emme paatunutta päihteiden väärinkäyttäjääkään kohtaan.

Huumekauppiasta, joka alussa on nähnyt tilaisuutensa havaitessaan henkilön jäävän nopeasti koukkuun huumeisiin, rangaistaan tietenkin ankarasti. Erityisen törkeissä tapauksissa häntä voidaan rangaista jopa kuolemalla. Tässä kohtaa homolobbarit astuvat uudestaan kuvaan; hekin tuhoavat ihmisen elämän aivan kuten huumekauppias, levittämällä sanomaansa. He haluavat riistää mieheltä ja naiselta oikeuden maailman luonnollisimpaan asiaan syntymän ja kuoleman jälkeen, nimittäin lisääntymiseen ja näin myös verilinjan jatkamiseen.

Jopa niiden, jotka uskovat kovin huonosti perusteltua teoriaa joidenkin ihmisten syntymisestä homoseksuaaleina, olisi nähtävä selkeästi se, että homojen etujärjestöjen voittokulku saa yhä suuremman määrän ihmisiä elämään omien halujensa mukaan homoina sen sijaan, että he sivuuttaisivat nämä halut elääkseen perhe-elämää. Tähän useimmat homoista ilmeisesti ovat kuitenkin halutessaan kykeneviä.

2. Homojen etujärjestöjen vaikutuksesta seksuaalista poikkeavuutta on alettu yleisesti hyväksyä, ja ne raivaavat sitten tietä erityisen sairaille seksuaalisille suuntautumisille.

Siitä ei ole kovinkaan kauan, kun pohjoismaisissa kulttuureissa oli selvästi tabu olla homoseksuaali. Tämä oli aiheellista, sillä homous tekee lisääntymisestä mahdotonta. Vielä vähemmän aikaa on siitä, kun yleisen mielipiteen mukaan oli suorastaan hullua pukeutua vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin.

Tietyt yhteiskunnan osat näkevät homouden lähes yhtä normaalina asiana kuin heteroseksuaalisuuden. Transvestiitteja pidetään kyllä edelleen hieman kummallisina, mutta heissä ei kuitenkaan nähdä olevan suoranaisesti mitään väärääkään. Yleistymässä on myös hyväksyntä luontoäidin leikkimiselle, kun “korjataan” sukupuolta, jonka henkilö on syntymässään saanut kehittyneessä ja miljoonia vuosia vanhassa prosessissa.

On siis selvää, ettei kyse ole vain seksuaalisesta suuntauksesta, vaan merkittävästi vakavammasta hiljattain esiin nousseista ilmiöistä. Kun homouden nähtiin ennen olevan väärin, transvestisuuden puolestaan katsottiin olevan jotain aivan pähkähullua. Kukaan ei edes ajatellut, että joku voisi todella olla psyykkisesti niin sairas, että vaihtaisi sukupuoltaan. Ei ainakaan ilman, että hänellä olisi jotain sukupuoleensa liittyviä itseluottamusongelmia.

Nyt nämä kaikki edellä mainitut kolme seksuaalista suuntautumista ovat siis enemmän tai vähemmän hyväksyttyjä. Horisontin takaa hiippailee vielä monta kertaa sairaampia ihmisiä, jotka 100 prosentin varmuudella tulevat kohtaamaan hyväksyntää sitä mukaa, kun homojen etujärjestöjen annetaan jatkaa voittokulkuaan. Kyse on pedofiileista, nekrofiileistä, zoofiileista ja todennäköisesti apotemnofiileistakin (henkilöllä on seksuaalinen fetissi amputoida itseltään terve ruumiinosa). Nämä suuntautumiset ovat oikeastaan yhtä epäterveitä kuin oman sukuelimensä silpominen.

Rajaa sille, mikä on OK ja mikä ei, tulevat tuskin homolobbarit itse piirtämään. Usein he näkevät saavuttavansa egoistista hyötyä hyväksyttävyyden rajojen liikkuessa yhä kauemmas. Jos tässä asiassa mennään esimerkiksi niin pitkälle, että seksin vaikkapa ruumiin kanssa nähdään olevan normaalia ja täysin hyväksyttävää, tässä tilanteessa ketään enää tuskin hetkauttavat täysin “harmittomat” homot.

Mitä pedofiliaan tulee, saatavilla on paljon tutkijoiden kokoamaa faktatietoa siitä, onko ilmiö yleisempää heteroseksuaalien vai homojen keskuudessa. Tästä saat kuitenkin ottaa itse selvää, koska aiempien minulle langetettujen tuomioiden mukaan on laitonta (!) käsitellä tätä kysymystä.

Laitonta ei ole kuitenkaan (ainakaan tällä hetkellä) informoida, että useat RFSL:ssä, pohjoismaisten homojen näkyvimmässä järjestössä, yrittivät saada ensimmäisen lobbausvyöryn aikana niinkin aikaisin kuin 1980–90-luvuilla suojaikärajan pois lainsäädännöstä ja laillistaa pedofilian. Tällöin oikeusviranomaisille lähetettiin esimerkiksi eräs lausunto, jonka mukaan pedofiilit “lahjoittavat ihmisille hellyyttä ja rakkautta”. RFSL muuten jakoi postilaatikkoihin Pedofila-työryhmän materiaalia 90-luvulla; heidän “matkaesitteensä” Spartacus oli YK:n mukaan raivaamassa tietä pedofiileille, jotka yrittivät päästä tekemisiin lasten kanssa esimerkiksi Thaimaassa.

RFSU:lla on puolestaan tiiviit siteen RFSL:ään; se lukeutuu tärkeisiin toimijoihin Pride-festivaalien järjestäjänä ja on työskennellyt pitkän aikaa lasten seksualisoinnin yleistymisen eteen esimerkiksi järjestämällä seksuaalikasvatusta jo esikouluihin. Tämän vuoden Pride-festivaaleissa RFSU jaotteli vain kaikki alle 13-vuotiaat lapsiksi. 13-vuotiaat, jotka eivät kuulu edes suojaikärajan piiriin, nähtiin siis aikuisina. Tämä on ehdottomasti osa sitä lobbaustyötä, jolla pyritään laskemaan suojaikärajaa ja tekemään ilmapiiriä ajan mittaan avoimeksi pedofilialle.

3. Homolobbarit ovat Pride-kulkueineen osa moraalitonta ja luonnotonta yhteiskunnallista rappiota.

Missään muissa mielenosoituksissa ei seksuaalisuus ole niin tärkeässä osassa, ja näissä kulkueissa ihmiset paljastelevat iloisin ilmein sukupuolielimiään ja ylpeilevät seksileluillaan. Saatte kutsua minua konservatiiviksi, mikäli niin haluatte, mutta noin avoimesti ja vielä pienten lasten nähden juoksenteleminen ympäriinsä penistään vilautellen ei ole tervettä käytöstä. Seksuaalisuus ja sukupuolielimet tulisi olla yksityisasia. Ne tulisi jakaa vain niiden kahden osapuolen kesken, jotka ovat vapaaehtoisesti suostuneet nämä asiat keskenään jakamaan.

On selvää, että tämä seksuaalinen avoimuus vaikuttaa ihmisiin ja ennen kaikkea nuoriin. Jos 13-vuotias tyttö näkee äitinsä paljastavan rintansa keskellä pääkaupunkia ihmismassan keskellä, ja jopa poliisien, pappien ja poliitikkojen edessä, alkaa hän ajatella, miksei olisi OK tehdä tämä sama jonain toisena perjantai-iltana. Mitä luulette tapahtuvan 13-vuotiaalle tytölle, joka kuljeskelee ympäriinsä ja paljastelee rintojaan joukolle ulkomaalaisia miehiä perjantai-iltana?

Pojilla avoin seksuaalisuus johtaa takuuvarmasti muiden ihmisten näkemiseen korostetun seksuaalisessa valossa. Lisäksi se lisää todennäköisesti riskiä syyllistyä seksuaalirikoksiin elämän aikana, erityisesti vähemmän empaattisten poikien keskuudessa.

Tämä seksuaalinen rappio on osa koko joukkoa ilmiöitä, jotka yhdessä luovat rappeutuneen ja melkoisen epäterveen yhteiskunnan, jossa ennen kaikkea nuoret kamppailevat identiteettikriisiensä ja itsetuhoisuutensa kanssa. On tosiasia, että yhä useampi riistää hengen itseltään. Syytän homolobbareita yhdeksi tämän ilmiön yleistymisen aiheuttajista.

4. Homojärjestöt haluavat homoseksuaalien vallan lisääntyvän heteroseksuaalien kustannuksella.

Fraasi “kaikkien samanarvoisuudesta” ei tarkoita sitä, mitä useimmat sen kannattajat uskovat sen tarkoittavan, toisin sanoen kaikkien arvon ja standardien kohottamista, vaan juuri päinvastaista, kaikkien pudottamista yhtä alhaiselle tasolle. Kakku on juuri sen kokoinen kuin siitä on tehty, eikä se tule kasvamaan sitä mukaa, kun yhä useammat haluavat siitä osansa.

Kaikki askeleet, joita vähemmistöryhmä ottaa eteenpäin, saavat enemmistöryhmän vetäytymään taaksepäin. Homolobbarit taistelevat seksuaalisen vähemmistön puolesta – ei heidän “oikeuksiensa” puolesta. Homoillahan on jo kauan ollut samat tai lähes samat oikeudet kuin heteroseksuaaleilla. Lobbausjärjestöt kuitenkin jatkavat toimintaansa ja uusien vaatimusten esittämistä ydinperheen ja uusien sukupolvien synnyttäjien kustannuksella. He eivät ole tyytyväisiä omaan annokseensa kakusta, vaan haluavat lisää. Ja sen he saavat.

Ruotsin lain mukaan homoparit ovat saaneet vuodesta 2003 lähtien adoptoida lapsia. Tätä tuskin voidaan laskea miksikään oikeudeksi tai omaksi osaksi kakkua, vaan jonkinlaiseksi lisäannokseksi. Luontohan on säännellyt asian niin, etteivät homot voi lisääntyä. Homojen etujärjestöissä mukana olevien henkilöiden sallitaan paljastella itseään mielenosoituksissaan ilman, että heitä pidätetään. Tämä oikeus ei Ruotsissa kuulu kaikille (tosin kovin moni muu ei Pride-väen lisäksi tällaista oikeutta itselleen edes halua) vaan yksinomaan niille, jotka osallistuvat näihin rappiollisiin kulkueisiin.

Homoseksuaalit ovat kritiikin ulottumattomissa lain kiihottamisesta kansanryhmää vastaan mukaan. Tämä laki ei ruotsalaisia, muita valkoisia tai heteroseksuaaleja suojaa, ja näin se onkin taas yksi lisäannos kakkua. Ensi vuoden aikana tulee käsittelyyn lakiesitys, joka koskee myös transseksuaalien muuttamista lainsäädännöllisesti omaksi kansanryhmäkseen, jota suojellaan näin “uhkauksilta”.

On vireillä myös lakiesitys, jonka mennessä läpi “sukupuolenvaihdoksen” yhteydessä sterilisoidut voisivat hakea rahallista korvausta valtiolta. Leikkaukseen menneet henkilöt ovat kyllä ymmärtäneet tämän ennen kuin he varasivat aikansa kyseiseen operaatioon, eikä kyse ole mistään erehdyksestä tai jostain, johon heidät olisi pakotettu. Se, että valtio ylipäätään lupaa kustantaa heille nämä operaatiot, on yksi lisäannos kakkua. Sekin, että he oletettavasti tulevat näitä korvauksia saamaan, on jälleen uusi pala kakkua, jonka he kahmivat itselleen.

Normaalilta enemmistöltä kakunpalat loppuvat siis sitä mukaa, mitä enemmän luonnoton vähemmistö niitä saa. Tämä tuskin koskee vain seksuaalisia vähemmistöjä, vaan myös kaikkia maailman vähemmistöjä, joiden annetaan toimia samoin kuin homolobbareiden. On itsestäänselvyys, että he haluavat kakkua yhä vain lisää, ja näin he ovatkin matalan intensiteetin sodassa niiden kanssa, jotka ennen ovat saaneet kakusta suurimman palan. On myös selvää, että enemmistö, joka ei tee vastarintaa, tulee menettämään kakunpalojaan yhä enemmän. Homojärjestöt ovat avoimessa sodassa “heteronormeja” vastaan, toisin sanoen niitä vastaan, jotka eivät ole seksuaalisesti poikkeavia.

Homolobbausjärjestöjä on vastustettava

Miksi homolobbareita vastaan ei sitten ole mukana taistelemassa enemmän ihmisiä kuin mitä nyt on? Vuodesta 1945 lähtien juutalaisilla on ollut eurooppalaisessa järjestelmässä aivan erityinen osa. Iso osa aktivistijuutalaisista on erotukseksi muista vähemmistöryhmistä lipunut järjestelmässä etualalle ja kiljunut kovaan ääneen, mikäli joku on kohdistanut heihin edes hieman kritiikkiä. Antisemitisti- ja natsisyytöksiä on langetettu kaikkien niiden päälle, jotka ovat levittäneet minkäänlaista faktatietoa juutalaisista, juutalaisuudesta uskontona tai Israelin valtiosta.

Aina ei ole kuitenkaan tarvittu edes kritiikkiä juutalaisten silmissä epäsuosioon joutumiseksi; kovaäänisimpien aktivistijuutalaisten mielestä on antisemitismiä jopa suhtautua juutalaisiin neutraalisti positiivisuuden sijaan, nostaa esille joku muu kansa kuin juutalaiset, joku muu uskonto kuin juutalaisuus tai joku muu valtio kuin Israel. Valtavirtamedian omistuksen ja kontrollin myötä ja kiivettyään yhteiskuntaa johtaviin osiin he ovat saaneet monet suuret lehdet (Pohjoismaissa mediaa hallitsevat juutalaistaustaiset Erkot, Bonnierit ja Hjörnet), poliitikot, kulttuuriväen ja yhteiskunnallisen keskustelun puolelleen, kuten esimerkiksi tuoreet Soros-tietovuodot ovat osoittaneet.

Näin laaja valta mahdollistaa sen, että haltuun voidaan ottaa myös poliisi, sosiaalivirastot ja muut valtion instanssit. Näin pienen eliitin ääni on tullut yhä kuuluvammaksi, ja sen myötä rangaistukset heitä vastaan taistelevia henkilöitä kohtaan ovat koventuneet.

Viime vuosien aikana myös homolobbarit ovat alkaneet käyttäytyä samalla tavalla. Pienikin kritiikki Pride-kulkueita, Setaa, RFSL:ää, RFSU:ta, sukupuolenvaihtajia ynnä muita kohtaan saa nämä ryhmät huutamaan äänensä käheiksi lisääntyvästä homofobiasta. Mikäli ei suhtaudu tänä päivänä positiivisesti homokulttuuriin, on homofobinen. Heteroseksuaalin ydinperheen arvostaminen nähdään samana asiana kuin homofobia.

Helposti loukkaantuvuus, ylidramaattinen kovaäänisyys ja taipumus pukea uhrin viitta päälle lähes tilanteessa kuin tilanteessa kuuluvat homojen etujärjestöjen tyypilliseen käyttäytymiseen. Median taustatuki homojärjestöille on vähintään suurta, ja tätä saimme viimeksi todistaa aiemmin tänä vuonna Kristiansandissa, Norjassa.

Kaikki tämä on johtanut kilpailuun poliittisesta korrektiudesta, jossa yritykset ja yhdistykset tekevät kaiken voitavansa ollakseen se homolobbareihin kaikkein ystävällisimmin asennoituva taho. Ne, jotka eivät haluaisi olla tekemisissä homojen etujärjestöjen kanssa, polttomerkitään ja yritetään pakottaa pyytämään julkisesti anteeksi. Muutama vuosi sitten ei voitu ajatellakaan, että posti lanseeraisi homopostimerkin tai että bussinkuljettajia pakotettaisiin ajamaan sateenkaariliput autojensa katoilla liehuen. Nyt tämä on arkipäivää ja johtaa siihen, että yhä harvempi uskaltaa ryhtyä taisteluun.

Hulluutta vastaan taistelee vain pieni joukko ryhmiä, joiden katsotaan vuosi vuodelta pienenevän. Yksi järjestö näiden joukossa ei kuitenkaan seuraa trendiä, vaan muodostaa yhä suuremman vastarintajoukon, viimeisen puolustuslinjan taistelussa homojärjestöjä vastaan: Pohjoismainen Vastarintaliike!

Perinteiset “konservatiiviset” voimat ovat luovuttaneet

Perinteisesti niin uskonnolliset ryhmittymät kuin konservatiiviset ja nationalistiset puolueetkin ovat olleet osa vastarinnan etulinjaa, kuten tavalliset perheenisätkin, jotka haluavat suojella lapsiaan. Nimenomaan ovat olleet. Suuret kristilliset ryhmittymät ovat nyt tehneet poikkeuksen elämän pyhyyden seuraamisesta ja antautuneet täysin. Ne suhtautuvat nyt yhä hyväksyvämmin alasajoomme. Kirkkojen johtoa ja jäseniä osallistuu usein Pride-kulkueisiin.

Eduskunnan poliittisten puolueiden linja on sama. Monet muslimit puolestaan eivät vaikuta haluavan organisoida muuta kuin attentaatteja, jotka kohdistuvat koko suuren lobbarien joukon sijaan seksuaalisesti häiriintyneihin yksilöihin. Tämä on väärä taktiikka.

Tavallinen kansa, jonka todella tulisi kapinoida joukolla aggressiivista lapsiimme, kulttuuriimme ja selviytymiseemme kohdistuvaa uhkaa vastaan, joko nauraa koko asialle “hauskana juttuna” tai jauhaa siitä, kuinka mukavaa onkaan, kun kaupungissa tapahtuu joskus jotain. Vaihtoehtoisesti he puristavat kätensä nyrkkiin turvallisesti kotisohvilla TV:n ääressä aivan kuten he tapaavat tehdä kohdatessaan monia muitakin kansaamme ja maahamme kohdistuvia ongelmia.

Vastarintaliike kuitenkin taistelee joka päivä eikä tule luovuttamaan. Edustajiamme ette koskaan näe osallistujina yhdessään Pride-kulkueessa tai pyytämässä mediassa anteeksi homolobbareilta. Aktivistimme eivät jää nyrkkiensä kanssa koskaan kotisohvilleen tai ajattele olevan kivaa, kun aggressiiviset vähemmistöryhmät kasvattavat asemaansa kansamme kustannuksella.

Vastarintaliike on elävää ja aktiivista vastarintaa. Vuoden 2016 aikana satoja sateenkaarilippuja on viety ja sytytetty tuleen. Näiden Pride-festivaalien yhteydessä aktivismia on järjestetty lukuisissa kaupungeissa. Trelleborgissa aktivistit saivat erävoiton järjestelmästä siten, ettei sillä yksinkertaisesti ollut mahdollisuutta enää ostaa ajoissa sateenkaarilippuja Pride-tapahtumaan.

Vastarintaliike kokoaa ihmiset taistelemaan tätä hulluutta vastaan. Meillä olet polttomerkityn sijasta tervetullut, kun reagoit siihen, että kylän pappi, konstaapeli tai kunnallispoliitikko osoittaa mieltään sinua ja perhettäsi vastaan yhdessä alastomien seksuaalivähemmistöjen edustajien kanssa. Tuemme protestiasi siitä, että poikaasi kannustetaan leikkimään Barbie-nukeilla.

Sinä, jonka mielestä rappiota on jo riittävästi, sinä, joka toivot aiempina vuosina menettämäämme takaisin, ja sinä, joka haluat taistella luonnollisille ja terveille arvoille perustuvan yhteiskunnan puolesta – sinun on aika liittyä meihin, jotta voimme taistella yhdessä homolobbareita ja muita kansalle vihamielisiä tahoja vastaan tulevaisuudessa entistä kovemmin. Vastarintaliike on viimeinen puolustuslinja ja kansamme viimeinen toivo!

Simon Lindberg