Sleesian Hirschbergissä 29. maaliskuuta 1912 syntyneestä Hanna Reitschista oli myöhemmin tuleva Saksan ensimmäinen johtava naispuolinen taitolentäjä ja myöhemmin ilmavoimien pääkoelentäjä.
Reitschin isä oli silmätauteihin erikoistunut lääkäri, joka toivoi myös tyttärensä lukevan samalle alalle. Hanna Reitschilla oli kuitenkin ennen kaikkea suuri halu lentää, minkä vuoksi hän suunnittelikin lentävän lähetyslääkärin uraa. Ajan myötä itse lentäminen vei kuitenkin voiton ja lääketieteen opinnot saivat jäädä.
Reitsch aloitti purjekoneilla. Hän oli 25. lentäjä ja ensimmäinen nainen, joka ansaitsi hopeisen purjelentomitalin (50 kilometrin pituisesta maan poikki ulottuvasta lennosta). Välimatkan ja korkeuden suhteen hän teki naisten maailmanennätyksen. Reitsch lensi Etelä-Amerikkaan, Suomeen, Portugaliin sekä USA:n Ohiossa pidettäviin kansallisiin ilmailukilpailuihin vuonna 1938. Tähän mennessä hän oli siirtynyt jo tehokkaampiin koneisiin ja lentänyt ensimmäistä käytännöllistä helikopteria, Fw 61:tä. Hanna piti jopa sisätiloissa näytöksen Charles Lindberghille tällä mullistavalla lentokoneella. Ilmavoimat antoi tästä ja muista saavutuksista Reitschille kunniamitalin, jonka hän sai ensimmäisenä naisena koskaan.
Kun Saksa meni sotaan, Hanna Reitschista tuli koelentäjä isänmaallensa. Hän oli monesti menettää henkensä, esimerkiksi testatessaan koneeseen rakennettua sulkupallokaapelien leikkaamiseen tarkoitettua laitetta. Tunnustuksena työstään Reitsch sai toisen luokan rautaristin, toisena naisena Saksan historiassa.
Vaarallisin ja nopein kone, jota Reitsch oli lentänyt, oli Messerschmitt 163, Saksan kokeellinen, rakettikäyttöinen torjuntahävittäjä. Hän lensi ensin prototyyppiä ilman moottoria, Me 163A:ta. Sitten hän lensi sotilaallisempaa versiota, Me 163B Kometia. Laskutelineiden oli suunniteltu putoavan ilmaan noustessa, mutta yhdellä testilennolla ne pysyivätkin paikallaan. Vaikka Reitschin onnistui laskeutua eräälle pellolle, ruhjoi äkillinen alastulo hänen kasvonsa. Pieni varovaisuus olisi voinut hieman ehkäistä hänen mittavia vammojaan. Joka tapauksessa hän sai jälleen tunnustusta ponnisteluistaan. Viruttuaan neljä kuukautta sairaalassa elämän ja kuoleman rajoilla hänet palkittiin ensimmäisen luokan rautaristillä, ja samalla hänestä tuli ensimmäinen nainen, joka tämän mitalin oli saanut.
Kun Reitsch tapasi Heinrich Himmlerin, uskoi hän – toisin kuin Himmler – vielä Jumalaan. Pian Reitschin uskon kohde kuitenkin vaihtui Jumalasta isänmaahan. Tämä muutos uskollisuudessa sai Kolmannen valtakunnan viimeisinä hetkinä Reitschin puhumaan itsemurhaiskujen puolesta liittoutuneita vastaan. Hitler ja muut olivat tätä ajatusta vastaan, mutta antoivat testiohjelman alkaa. Reitsch koelensi todennäköisintä ehdokasta, lennettävää V1-ohjusta. Liittoutuneiden työntyessä Normandiasta Euroopan halki ei V1:llä olisi kuitenkaan ollut strategisesti merkittäviä kohteita. Suunnitelmaa ei koskaan ryhdytty toteuttamaan.
Reitsch päätyi suorittamaan vaarallisen lennon Hitlerin bunkkeriin Berliiniin. Hän lensi yhdessä Robert Ritter von Greimin kanssa. Hitler nimitti von Greimin ilmavoimien johtoon, mutta kun näytti siltä, ettei hän pääsisi pakenemaan, päättivät hän ja Hanna tehdä itsemurhan Hitlerin kanssa. Viime hetkellä Hitler kuitenkin käski heidän lähteä, ja jotenkin he selvisivät pois. Reitsch oli myös yksi viimeisistä henkilöistä, joka näki Hitlerin elossa.
Reitsch selvisi sodasta, mutta jäi hieman yksin. Von Greim teki itsemurhan, ja Hannan isä puolestaan murhasi Hannan äidin, siskon ja siskon lapset, minkä jälkeen isä otti hengen myös itseltään.
Hanna Reitsch kirjoitti muistelmansa Fliegen, mein Leben (1951), joka käännettiin vuonna 1954 nimelle Flying is My Life. Tässä kirjassa hän esittää itsensä patrioottina eikä tuomitse sanallakaan Adolf Hitleriä tai kansallissosialistista Saksaa. Reitsch ei katunut mitään sodan jälkeenkään. Hän kantoi rautaristiään yhä ylpeänä, ja 65 vuoden iässä, vuotta ennen kuolemaansa (1979), hän teki uuden naisten ennätyksen purjelennon välimatkassa.
Elinaikanaan Reitsch teki yhteensä yli 40 korkeus- ja kestävyysennätystä eri lentokoneilla. Hän myös tuki useita muita naislentäjiä ympäri maailmaa.
