Koti Artikkelit Haastattelut Haastattelu: Sacramenton yhteenotto

Haastattelu: Sacramenton yhteenotto

4

Sunnuntaina 26. kesäkuuta aktivisteja Traditionalist Worker Partystä ja Golden State Skinheadseista kokoontui mielenosoitukseen Sacramentossa, Kalifornian osavaltiossa. Äärivasemmistolaiset hyökkäsivät tuolloin mielenosoituksen kimppuun ja useita henkilöitä haavoittui.

traditionalist-worker-party

Nordfront haastatteli mielenosoituksessa mukana ollutta Traditionalist Worker Partyn jäsentä Nathania selvittääkseen, mitä tuona päivänä oikein tapahtui.

Tuona viikonloppuna syntyi välikohtaus nationalistien ja äärivasemmistolaisten välilllä. Daily Stormer kutsui tätä “taisteluksi Sacramentosta”. Voitko kertoa tapahtuman taustaa niille lukijoillemme, joille välikohtauksen kulku ei ole niin selvä? Mitkä järjestöt osoittivat Sacramentossa mieltään, ja mitkä olivat heidän tavoitteensa?

Mieltään osoittaneet järjestöt olivat Traditionalist Worker Party ja Golden State Skinheads. Tavoitteenamme oli pitää rauhallinen mielenosoitus osavaltion pääkaupungissa Sacramentossa ja puhua ihmisille globaalin kapitalismin ongelmasta. Halusimme myös puhua muista kalifornialaisia koskevista ongelmista, kuten osavaltion huonosta taloudellisesta ja rodullisesta tilanteesta.

Pitääkö USA:ssa hakea jonkinlaista lupaa mielenosoituksen järjestämiselle?

Järjestääksemme mielenosoituksen Kalifornian osavaltion pääkaupungissa (käytäntö vaihtelee eri osavaltioiden välillä) meidän piti täyttää hakemus, joka antoi meille laillisesti oikeuden järjestää toritapahtuma ja mielenosoitus. Täällä voi järjestää mielenosoituksia kyllä ilmankin lupaa, mutta mikäli päättää tehdä näin, poliisi voi hajottaa mielenosoituksen ja pidättää ne henkilöt, jotka kieltäytyvät hyväksymästä hajotusta. Koska olemme nationalisteja, se ei olisi lainkaan hämmästyttävä teko poliisilta. Kaupan päälle poliisin voisi ajatella keksivän meille valheellisia syytöksiä, joista joutuisimme mahdollisesti sitten vankilaan.

Tuona päivänä pidetystä mielenosoituksesta Sacramentossa oli siis ilmoitettu virallisesti etukäteen?

Mielenilmausta suunniteltiin kuukausia etukäteen, ja siitä viestittiin monessa sosiaalisessa mediassa. Äärivasemmistolaiset poimivat tiedon ja järjestivät vastamielenosoituksen. Heillä oli siis yhtä paljon aikaa valmistautua kuin meilläkin.

Oliko äärivasemmistolla lupa vastamielenosoitukseensa?

Ei ollut. Ainoa ryhmittymä, jolla oli lupa järjestää mielenosoitus tuolloin Sacramentossa, oli Traditionalist Worker Party. Kuten te siellä Pohjoismaissa kuitenkin varmasti tiedätte, on olemassa kaksi eri lakia: yhdenlainen meille ja toisenlainen suurpääoman juoksupojille. Poliisia pelottaa ylläpitää tasa-arvoisuutta lain edessä puolisotilaallisen vasemmiston liittyessä asiaan, sillä ryhmittymä nauttii korkeamman tahon epäsuoraa tukea. USA:ssa ei lain mukaan ole mahdollista vangita jotakuta siksi, että hän on ilmaissut mielipiteitään, joten valtakoneisto kiertää lakipykälän mahdollistamalla ja tukemalla laitonta väkivallankäyttöä toisinajattelijoihin katutasolla.

Miten kaikki aluksi sujui? Ehdittekö kokoontua ja pitää puheita ennen välikohtausta?

Pysäköimme automme ja aloimme marssia kaupungintaloa kohti. Reittimme kulki kaupungintalon pohjoispuolelta sen länsipuolelle sisäänkäynnin eteen, jossa meidän oli määrä mielenosoitus pitää. Poliisi sanoi meille, että meidän pitäisi kiertää rakennus eteläpuolelta sisäänkäyntiportaikolle päästäksemme. Poliisi oli täysin tietoinen siitä, että tällöin juoksisimme suoraan äärivasemmiston syliin. Tämän takia meillä ei ollut mahdollisuutta puheiden pitämiseen; kun aloimme lähestyä portaikkoa, punaisten lauma hyökkäsi kimppuumme.

Kuinka monta teitä oli? Entä äärivasemmistolaisia? Kerro välikohtauksen kulku alusta loppuun.

Nationalisteja oli parisenkymmentä, ja arvioiden mukaan punaisia oli noin 400. Marssimme kahdessa jonossa, ja molempien jonojen päissä olivat lipunkantajat (olin toinen heistä). Banderollit oli asetettu keskelle ja kilpimiehet jonojen kummallekin sivulle.

Kun aloimme lähestyä kaupungintalon portaita, punaiset hyökkäsivät mäen takaa. He heittelivät pulloja, kiviä ja lankkuja rynniessään meitä kohti. Ennen tappelun alkua muutamat aktivistit olivat istuneet autossa ja kuunnelleet poliisiradiota (tämä on laillista USA:ssa). Siellä sanottiin: “Oh yeah, nämä pojat on otettu suurennuslasin alle… valmistautukaa show’hun.”

Punaisia tulvi joka puolelta, sekä edestä että sivuilta. He käyttivät pippurisumutteita, puukkoja, pesäpallomailoja ja muuta varustusta. Me toimimme yhdessä ja pidimme meitä kohti rynnistäviä punaisia loitolla. Jotkut toverit onnistuivat riisumaan vihollisia aseista, jolloin he saattoivat puolustaa vihollisilta ottamillaan aseilla vuorostaan itseään.

Punaisia tuli paikalle yhä enemmän ja ymmärsimme, ettemme voisi vetää henkeä missään välissä. Toveriamme puukotettiin lopulta ranteeseen, ja tällöin kävi käsky vetäytymisestä. Aloimme siis vetäytyä takaisin autoillemme, ja pitkin matkaa sinne puhkesi ainakin tusinan verran yhteenottoja äärivasemmiston kanssa. Löimme takaisin sekä paljain käsin että lipputangoin. Vastaamme tuli poliisiauto, joka ajoi haavoittuneen toverin pois tappelusta. Raivasimme tien autoille asti ja lähdimme ajamaan kohti tapaamispaikkaa.

 "Murskatkaa rasismi" -iskulausetta huutanut äärivasemmistolainen tuli itse murskatuksi.
“Murskatkaa rasismi” -iskulausetta huutanut äärivasemmistolainen tuli itse murskatuksi.

Yhteenvetona voi siis sanoa, että puolustitte itseänne ja vain yksi teistä haavoittui. Monia äärivasemmistolaisiahan joutui sairaalaan?

Kyllä, puolustimme itseämme. Meillä oli lain takaama oikeus olla siellä, ja kimppuumme hyökättiin siihen provosoimatta. Yksi nationalisteista sai sairaalahoitoa, mutta hän pääsi lähtemään kotiin jo samana päivänä. Yhdeksän äärivasemmistolaista joutui puolestaan sairaalaan, ja heistä kuusi on edelleen siellä. Moni äärivasemmistolainen sai myös paikalla olleen ambulanssihenkilökunnan hoitoa.

Ja poliisi oli koko tapahtuman ajan passiivisena?

Kyllä, he istuskelivat autoissaan ja katselivat vierestä… Heitä ei kiinnostanut edes yrittää puuttua asiaan kuin vasta silloin, kun henkilöitä oli vakavasti haavoittuneina. Kuten aikaisemmin mainitsin, poliisi tiesi äärivasemmistolaisten aikovan hyökätä kimppuumme. Poliisin käytös oli tietoista.

Poliisi käyttäytyi samalla tavalla Trump-aiheiseen tapahtumaan osallistuneita puolustuskyvyttömiä ihmisiä kohtaan San Josessa: he seisoivat mitään tekemättä ja katselivat, kun sekä vanhojen että nuorten päälle syljettiin ja heitä lyötiin ja heiteltiin maahan. Kun kuulin siitä, olin varma, että sama tulisi tapahtumaan meille Sacramentossa. Olin oikeassa, mutta Sacramentossa äärivasemmistolaiset olivat niitä, jotka poliisin toiminnan vuoksi haavoittuivat.

Ratsupoliisi saapui paikalle tappelun oltua jo ohi.
Ratsupoliisi saapui paikalle tappelun oltua jo ohi.

Joissakin välikohtauksesta kuvatuissa videoissa näyttäisi vilahtavan lakkautetun Ruotsalaisten puolueen (SvP:n) lippu. Näinkö tosiaan on, ja miten SvP:n lippu on Sacramentoon joutunut?

Lippu on minun, sain sen lahjana Ruotsalaisten puolueessa mukana olleelta hyvältä ystävältäni. Otin lipun mukaani osoittaakseni toveruutta saman asian puolesta, vaikkakin eri rintamalla taistelevalle ystävälleni. Olen aina pitänyt ja kunnioittanut ruotsalaisia nationalistijärjestöjä, ja ne ovatkin olleet minulle suuri inspiraation lähde. Halusin myös, että lippua, jolla on niin hohdokas historia takanaan, käytettäisiin uudelleen. Ajattelin olevan sopivaa käyttää lippua Sacramentossa, jos joutuisimme tappeluun äärivasemmistolaisten kanssa. Näin kyllä kävikin. Lipun suhteen on tosin nyt eräs ongelma: siinä on äärivasemmistolaisten verta…

Entä miten asiat etenevät tappelun jälkeen juridisesta näkökulmasta katsottuna? Uskotko poliisin pidättävän ja tuomitsevan yhtäkään kimppuunne hyökänneistä sadoista äärivasemmistolaisista?

Poliisi kyllä sanoo, että tutkinta suoritetaan, muttemme usko poliisin tekevän kovinkaan hyvää työtä. Professoreita läheisestä yliopistosta oli mukana hyökkäyksen organisoinnissa. Yvette Felarca on kertonut avoimesti haastattelussa, että hänellä oli tavoitteenaan rajoittaa sananvapauttamme väkivallan keinoin. Felarca työskentelee opettajana, ja hän on jäsen kommunistisessa/antifasistisessa By Any Means Necessary -verkostossa. Yhdysvaltojen hallitus luokittelee verkoston kotimaiseksi terroriorganisaatioksi. Yritys rajoittaa muiden oikeutta sananvapauteen on valtiollinen rikos, mutta yhtäkään tutkintaa Felarcan toimista ei ole aloitettu. On epävarmaa, tuleeko yksikään äärivasemmistolainen ylipäätään tuomituksi nykyisen oikeuslaitoksemme ollessa pystyssä.

Millä tolalla toimintamoraali nationalistien joukossa on Sacramenton tappelun jälkeen? Oletteko lannistuneita ja jätätte järjestämättä julkisia mielenosoituksia tulevaisuudessa, vai järjestättekö aktivismeja päinvastoin vain tiheämpään näyttääksenne, ettei vihollinen onnistu hiljentämään teitä?

Tämä tapaus on koonnut meitä yhteen ja yhdistänyt niitä ryhmiä, joilla on aiemmin ollut kinaa keskenään. Amerikkalaisten nationalistien välillä on nyt enemmän yhtenäisyyttä ja yhteistyötä kuin mitä on useisiin vuosikymmeniin ollut. Moraali on siis hyvällä tasolla!

Tapaus on näyttänyt kansalle, että pieni ryhmä onnistuu puolustamaan itseään paljon suurempaa vastaan, mikäli tällä pienellä ryhmällä on yhteinen päämäärä ja mikäli ryhmä on omistautunut asialleen ja valmis tekemään velvollisuutensa rakastamaansa kansaa ja kulttuuria kohtaan. Aiemmin etäämmällä pysytelleet ihmiset ovat alkaneet liittyä mukaamme. Samoin ovat tehneet ihmiset, joilla on vasemmistolainen tausta. Joukkoomme on tullut myös tavallisia republikaaneja, jotka ovat alkaneet ymmärtää, että maamme pelastamiseksi on tehtävä enemmän.

Odotamme innolla seuraavaa mielenosoitusta! Tämä väkivalta punaisten suunnalta ei suinkaan lannistanut meitä vaan se saa meidät näyttäytymään vielä useammin kaduilla taistellaksemme asiamme puolesta ja levittääksemme sanomaamme. Meitä on kutsuttu “Sacramenton spartalaisiksi”. Vihollisen määrällinen ylivoima ei tule pysäyttämään meitä. Olemme taistelleet tällaisten voimasuhteiden parissa koko elämämme, olemme tottuneet siihen ja tulemme sen kanssa toimeen.

Aiemmin tänä vuonna puhkesi konflikti Anaheimin Ku Klux Klan -mielenosoituksessa. Ovatko nationalistien ja äärivasemmiston väliset konfliktit tavallisia USA:ssa? Ovatko ne kenties yleistyvä ongelma?

Viime vuodet ovat olleet tavallista väkivaltaisempia, sillä jännitteet lisääntyvät ja yhteiskunta muuttuu yhä epävakaammaksi. Väkivaltaa on yleensä mahdotonta välttää; tästä San Jose on vain yksi esimerkki Trumpin kannattajien jouduttua hyökkäyksen kohteeksi. Poliisi vain levitteli käsiään puolustuskyvyttömien ja syyttömien ihmisten ollessa maalitauluina vain siksi, että he käyttivät oikeuttaan sanan- ja kokoontumisvapauteen. Poliittinen väkivalta alkaa vähitellen olla selvä trendi tämän maan vasemmiston keskuudessa.

Mitä tulee “äärioikeiston” ja “äärivasemmiston” väliseen jakoon, uskon, että Sacramenton tapahtumista tulee todellisuutta koko maan laajuisesti. Kansa on kyllästynyt passiivisena uhrina olemiseen, ja ihmisiltä saadun valtaisan positiivisen vastaanoton myötä tulevat vuodet tulevat olemaan äärimmäisen mielenkiintoista aikaa.

Millaisia ihmisiä ne äärivasemmistolaiset USA:ssa ovat, jotka yrittävät estää muita ilmaisemasta mielipiteitään? Ovatko he osa laajempaa sosialistista liikettä, vai ovatko he vain joukko valkoisten vastaisia ja kulttuurimarxilaisia ekstremistejä?

“Antifasististen” ryhmittymien aktiivit ovat yleensä opiskelijoita, trendikkäitä “boheemeja”, ammattiaktiiveja ja (erityisesti Kaliforniassa) epäpoliittisia katurikollisia (rikollisjengeihin kuuluvia meksikolaisia ja mustia), jotka haluavat vain saada syyn hyökkäillä valkoisten kimppuun. Vaikka mukana on muutamia äärivasemmistolaisia ryhmittymiä, tapahtuvat koordinointi ja rahoitus pääasiassa eräiden tunnettujen kansalaisjärjestöjen kautta. Näitä järjestöjä on kosmopoliittinen, yläluokkainen eliitti mukana tukemassa.

Koska meillä ei ole parlamenttia, kommunistinen puolue näyttelee melko pientä ja passiivista roolia; se on organisaationa aika heikko. Eräs Sacramenton laittoman vastamielenosoituksen takana ollut kansalaisjärjestö oli juuri aiemmin mainitsemani, juutalaisen Donna Sternin johtama By Any Means Necessary. Sternin järjestö tunnustaa avoimesti rikkovansa lakia ja suunnittelevansa terroritekoja, mutta heillä ei silti ole ongelmia USA:n valtion kanssa. Antifasisteja tukevat muutkin instituutiot, esimerkiksi sionistien kontrollin alaiset asianajajat. Nämä antavat ilmaista juridista apua pidätetyille antifasisteille.

Tärkeimmät antifasistien yhteistyökumppanit ovat kuitenkin valtavat, tiiviissä yhteyksissä Amerikan valtioon olevat valvontaan erikoistuneet järjestöt, kuten juutalaisen Richard Cohenin Southern Poverty Law Center (SPLC) ja juutalaisen Jonathan Greenblattin Anti-Defamation League (ADL). Molemmat järjestöt tekevät jatkuvaa yhteistyötä “antifasistien” kanssa tunnistaakseen toisinajattelijat ja järjestääkseen heille ongelmia. Näillä kahdella järjestöllä on käytössään miljoonaomaisuudet, ja ne työskentelevät tarmokkaasti ja äärimmäisen epäeettisin keinoin hiljentääkseen ne mielipiteet, jotka eivät ole sionistien makuun. Sacramenton kaltaisten tapahtumien yhteydessä tällaisten järjestöjen edustajat nostetaan jalustalle puolueettomina “asiantuntijoina” kertomaan, mitä me nationalistit kannatamme.

Haluatko sanoa vielä jotain lukijoillemme?

Jatkakaa taistelua ja nostakaa taistelun tasoa entistäkin korkeammalle kuten me teimme Sacramentossa. Pohjolassa asuu niin kaunis kansa, ja siellä on rikas kulttuuriperintö ja kunniakas historia. Tiedän, että te vihollisen ylivoimasta huolimatta tulette saamaan myös kunniakkaan tulevaisuuden. Mikään ei pysäytä teitä!

Haluan myös osoittaa erityisen tervehdyksen kaikille Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen taistelijoille! Lopuksi: seuraa USA:n ja Traditionalist Worker Partyn kehitystä – olemme vasta päässeet alkuun…

 

Nordfront.se

4 KOMMENTIT

  1. Upporikkaat Cohenit, Sternit ja Greenblattit käyttävät rikollisia mustia aseenaan lainkuuliaisia valkoisia vastaan. Poliisi katsoo sivusta. Alkaa olla kunnon Turnerin päiväkirjat -meininki.

    • Aika rasistista näiltä juutalaisiltakin olettaa mustien kykenevän pienellä agitoinnilla laajamittaiseen yleiseen perseilyyn.

  2. Näyttää olevan sama tapa uudella mantereellakin että anttifantit naamioivat itsensä. Ja samanlaisia ripakinttuja ne sieläkin on. Japanilainen sanonta kuuluu:”Soturi on vain niin hyvä kuin hänen jalkansa ovat”.

    On hyvä muistuttaa amerikkalaisia siitä että miltäs tuntuisi jos teillä puhuttaisiin saksaa. Nimittäin, kun aikoinaan äänestettiin virallisesta hallintokielestä niin saksa hävisi yhdellä äänellä englannille. Tästä huolimatta näkyy paljon “virallisia” tekstejä joissa väitetään että Amerikalla ei ole virallista kieltä. Kyllä ja Ei. Hallintokielestä äänestettiin aikoinaan ja silloin se on virallinen kieli. Se että maa tarjoaa hallintopalveluitaan muillakin kielillä, on sitten toinen asia.

    Mutta miettikääpä tilannetta jossa NATO-joukot puhuisivat saksaa.

  3. Runtifa-Antifa-tyypit ovat näköjään samanlaisia hupiukkoja mantereesta riippumatta! Miten ne pellet voi olla noin noloja ja tyhmiä!? 😀

Comments are closed.