Friedrich Nietzsche

Julkaistu: 2.10.2014

2.10.2014 by

Kun Friedrich Nietzsche syntyi 15. lokakuuta 1844 Röckenissä lähellä Lützeniä Saksin preussilaisessa provinssissa, oli hänen isänsä varma, että pojasta tulisi sukunsa perinteen mukaisesti luterilainen pappi, aivan kuten hänen isästään ja isoisästään. Kukaan ei aavistanut, että pojasta tulisi myöhemmin kristinuskon vastaisten opetusten mestari ja vakaumuksellinen ateisti. Nietzschen ollessa viisivuotias hänen isänsä kuoli. Hänen äitinsä otti huolehtiakseen pojan kasvattamisen taloudessa, johon kuuluivat hänen kummatkin tätinsä, isoäitinsä ja sisarensa.

Varhaisiällä Nietzsche kiinnostui runoudesta ja hän sävelsi ensimmäiset runonsa kymmenvuotiaana. Päätettyään lukion 1864 Sleesian Naumburgissa Nietzsche päätti seurata omia halujaan ja opiskella teologiaa ja klassista filosofiaa Bonnin yliopistossa. Vuonna 1865 Nietzsche seurasi opettajaansa Leipzigiin ja päätti opintonsa. Vahvoja vaikutteita antiikin estetiikasta ja Arthur Schopenhauerin kirjoituksista saanut Nietzsche tapasi vuonna 1868 Richard Wagnerin, joka itsekin oli innostunut Schopenhauerista. Seuraavien kymmenen vuoden aikana Wagner ja Nietzsche tapasivat useita kertoja ja he vaikuttivat toisiinsa merkittävästi.

AK_NietzscheHelmikuussa 1869 Nietzschestä tuli Baselin yliopiston kreikan kielen ja kirjallisuuden professori. 24 vuoden iässä hän piti esitelmän ”Homeros ja Kreikan filosofia”, joka saavutti suurta suosiota kriitikkojen keskuuessa. Vuonna 1871 isänmaanystävä Nietzsche halusi osallistua vapaaehtoisena lääkintämiehenä Ranskan ja Saksan väliseen sotaan. Kun Toinen Saksan valtakunta perustettiin 18. tammikuuta 1871, Nietzsche valitti, ettei Saksan poliittista yhdentymistä seurannut henkinen yhdentyminen. Vuosia myöhemmin hän kritisoi Saksan jokaista puolta. Nuori ja kunnianhimoinen Nietzsche julkaisi ensimmäisen merkittävän teoksensa vuonna 1872: Tragedian synty musiikin hengestä. Siinä hän toi ilmi tuntemuksiaan. Tämä teos, joka käsitteli kulttuurikysymyksiä, johti Nietzschen omaan pääongelmaan: moraaliin.

Kuuluisien teologien ja filosofien kirjoitusten tuntemuksen ohella Nietzsche vaali erityisesti ystävyyttään Richard Wagneriin. Kuitenkin vuonna 1876 näkyivät ensimmäiset merkit heidän välisestä vieraantumisestaan, ja lopulta ystävyyssuhde päättyi. Syynä olivat heidän mielipide-eronsa kristinuskosta ja moraalista. Nietzsche hylkäsi ahdasmielisen omistautumisen kristinuskolle ja sen ”orjamoraalille”, jonka hän näki elämänvastaisena. Nietzsche julisti: ”Jumala on kuollut!”

Kun Nietzschen nopeasti heikkenevä terveys pakotti hänet luopumaan Baselin professuurista vuonna 1879, hän työskenteli itsenäisenä filosofina seuraavat kymmenen vuotta ja loi suurimmat teoksensa. Kirjoittaen useilla eri paikkakunnilla, erityisesti Italiassa, hän julkaisi Inhimillistä, liian inhimillistä (1880), Aamurusko (1881) ja Iloinen tiede (1882). Näissä kolmessa teoksessaan hän kuvasi ihmisen olentona, jolla on vapaus valita taitonsa, tapansa ja moraalinsa. Nietzschen käsite ”perinteisten arvojen hylkääminen” ei kuitenkaan kohdistunut yksilöön, vaan tavoitteena oli luoda valikoitu, kulttuuriluova yli-ihmiskunta, jolla oli oma ”herramoraalinsa”. Nietzschen filosofinen mestariteos oli neliosainen Näin puhui Zarathustra (1883–85), jossa hän vahvisti runollisella tyylillä teoriansa. Vuosina 1886 ja 1887 seurasivat Hyvän ja pahan tuolla puolen ja Moraalin alkuperästä. Seuraavat lyhyemmät teokset kuten Wagnerin tapaus (1888/1895) ja Antikristus (julkaistiin 1895) jatkoivat hänen ateistista ja antikristillistä elämännäkemystään.

Italian Torinossa vuonna 1889 tapahtuneen hermoromahduksen jälkeen Nietzsche joutui Jenan yliopistossa Saksassa sijainneeseen psykiatriseen laitokseen. Hänestä huolehtivat hänen äitinsä ja äidin kuoleman jälkeen hänen sisarensa. Nietzsche ei enää toipunut ja hän kuoli 25. elokuuta vuonna 1900 Weimarissa.

Friedrich Nietzsche oli yksi suurimmista arjalaisista filosofeista ja ajattelijoista. Hän antoi myös suuntaviivat eksistentialismille. Kansallissosialistinen kirjoittaja Karl Schlectas kirjoitti hänestä: ”Liikkeen kontekstissa (jonka käynnistävänä tekijänä on uudistaminen) Nietzsche, etsiessään ihmisluonnon perimmäistä alkuperää ja luonnetta, yritti pakottaa itsensä vapautumaan kulttuuriperinnön vanhoista arvoista.”

Aiheeseen liittyen

Asiasanat

1 Kommentti

  1. Akateemikko

    Nietzsche oli tosiaan filosofi joka osasi sanoa elämälle ”Kyllä!” Moni hänen jälkeen on sen sijaan kääntynyt juuriaan vastaan, ja ryhtynyt varsinaisiksi elämän lannistajiksi, tasa-arvon kannattajiksi ja muiksi suun pieksijöiksi. Nietzsche oli ensimmäinen harvojen joukossa joka ymmärsi että elämän tulee aina toteuttaa itsensä, sen sijaan että se taantuisi pyytelemään anteeksi omaa olemassaoloaan. Kuten Nietzsche jo aikanaan viitoitti, tulee jokaisen kansan ja populaation yksilön tavoin toteuttaa tarkoituksensa maailmassa (vrt. Heidegger ja olemisen ymmärrys).

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 merkkiä jäljellä