“On hirveää ottaa toinen ihminen hengiltä. Omalla elämälläni olen minä sovittava rikokseni. Tehtyäni tämän päätöksen olen minä saanut rauhan, tyynenä ja iloisena menen nyt kuolemaan.”
Lyhyt, mutta ytimekäs kirje löytyi Eugen Schaumanin taskusta sen jälkeen, kun hän oli ampunut kenraalikuvernööri Bobrikovin sekä itsensä. Schaumanin syy ampua Bobrikov oli pitkään suomalaisia kohtaan jatkunut tyrannia, jota venäläiset suorittivat Bobrikov etulinjassa.
Helmikuussa 1904 kirjoittamassaan kirjeessä Schauman selittää, kuinka Bobrikov ei noudata virallisesti vallitsevia lakeja, kuinka “kukaan ei voi olla varma henkilökohtaisesta vapaudestaan” ja kuinka ihmisiä ajetaan maanpakoon. Ei olekaan ihme, ettei Schauman ollut ainut, joka suunnitteli Bobrikovin teloitusta. Merkillistä ei ole sekään, että kaksi vuotta myöhemmin, kun miehen uudelleenhautaus järjestettiin Porvoossa, tästä muotoutui oikea kansanjuhla. Jopa hänen koiransa Lucasin hautajaisista suunniteltiin kansallista surujuhlaa.
Viidellä luodilla hän teki Bobrikovista entisen diktaattorin ja itsestään esikuvan jokaiselle suomalaiselle. Hänen esimerkkinsä loi pohjan liikkeelle, joka lopulta taisteli Suomen itsenäiseksi maaksi. Hänen esimerkkinsä motivoi myös meitä, jotka nykyisin taistelemme vapauden puolesta.
Kun vertailee Schaumanin Venäjän keisarille osoittamaa kirjettä tähän päivään, voi huomata selviä yhtymäkohtia sekä silloisten että nykyisten vallanpitäjien välillä. Radikaalit ratkaisut olivat ajankohtaisia silloin, ja radikaalit ratkaisut ovat ajankohtaisia nykypäivänä.
Nämä ajatukset mielessämme olemme järjestäneet vuosittain muistohetken miehen haudalla. Näin tehtiin myös tänä vuonna pääkaupunkiseudun ryhmän parissa. Ryhmäjohtaja Otto Rutanen piti paikalla lyhyen puheen, jonka jälkeen pidimme minuutin hiljaisen hetken ja sytytimme kynttilät.
Positiivisena lisänä päivään paikalle tuli myös toinen kansallismielisistä henkilöistä koostunut ryhmä, joka laski seppeleen haudalle. Jäimme kuuntelemaan heidän puheensa, jonka piti Timo Hännikäinen. Tämän jälkeen otimme vielä koko porukan voimin yhteiskuvan ja toivotimme toisillemme hyvät päivänjatkot.
Myös Jyväskylän aktivistiryhmä muisti Schaumania levittämällä hänen kuvaansa kantavia lehtisiä katukuvaan sekä jakamalla niitä ohikulkijoille ja postilaatikoihin. Tämän lisäksi aktivistit menivät banderollin ja Vastarintaliikkeen lipun kanssa eräälle moottoritien ylittävälle sillalle, jolla reilun tunnin kestänyt tempaus sujui ongelmitta.
Hienoa, että marttyyreja muistetaan. Eugen Schauman oli esimerkillinen toiminnan mies, jonka rohkeudelle olisi käyttöä myös tänä päivänä.
Näin on. Sitä suomalaista sisua ja rohkeutta tarvitaan nyt jos ei koskaan.
Arvokas ele!
Kannattaa käydä lukemassa Hesarin uutinen aiheesta ja laskea kaikki asiavirheet. Ketään ei tainnut yllättää, että juutalaisen Erkon suvun omistama roskalehti kirjoitti tästä kaustista kaikista raivostuneimman, tunteikkaimman ja loukkaantuneimman artikkelin, heh?
>Tilaisuuteen osallistui myös rikoksista tuomittuja uusnatseja
>SVL:n jäsenistö on syyllistynyt useisiin rikoksiin.
Järjestön jäseniä on tuomittu muun muassa pahoinpitelyistä, luvattomien kaasusumuttimien salakuljetuksesta, puukotuksesta ja roskakatoksen tuhopoltosta.
SVL:n jäseniä on ollut niin ikään osallisena kahdessa hyökkäyksessä Pride-kulkueita vastaan ja Jyväskylän kirjastopuukotuksessa.
Terveisin Helsingin Sanomat
Näissä kaikissa uutisissa unohdetaan, että SVL on kunnioittanut Eugenin muistoa jo vuosia. Eikä siis ole mikään uusi tapahtuma.
http://www.vastarinta.com/eugen-schauman-se-pro-patria-dedit/
http://www.vastarinta.com/on-sita-ennenkin-osattu/
http://www.vastarinta.com/vapaus/
It’s awesome to see Nordic brothers under the same banner! Keep fighting!
Onpa hienoa, että oikeasti suuria suomalaisia kunnioitetaan.
Comments are closed.