Erilaisuus on voimamme

Julkaistu: 25.9.2014

25.9.2014 by

Hei!

Kolme tai neljä vuotta sitten lausahdus ”erilaisuus on voimamme” oli valtamedian ahkerasti käyttämä hokema. Työpaikoilla, kouluissa, joka puolella oli julisteita, joissa tämä iskulause esiintyi. Vaatemainokset kaikissa lipevissä juppilehdissä julistivat samaa teemaa. Ideana oli se, että mitä vähemmän valkoisia ja mitä enemmän mustia, ruskeita ja keltaisia Amerikassa olisi, sen vahvempia ja vauraampia amerikkalaiset olisivat.

Minulla oli ystäviä, jotka nauroivat tälle propagandakampanjalle. He eivät voineet uskoa minkään näin typerän menevän läpi. Itse en nauranut, koska olin oppinut kauan sitten Phileas T. Barnumin olleen oikeassa sanoessaan, ettei kukaan menetä penniäkään aliarvioidessaan Amerikan väestön älykkyyttä. Se on se väestö, joka uskoo mitä tahansa, jos se luulee muidenkin uskovan sen. Tämä ”erilaisuus on voimamme” -aivopesukampanja myös toteutettiin tehokkaasti. Näit tämän typeryyden minne vain katsoitkin, ja on päivänselvää, että pian nämä sopulit alkoivat uskoa siihen. Vihapostiini alkoi tulvia närkästyneitä kysymyksiä tyyliin: ”Miksi vastustat siirtolaisuutta, etkö tiedä erilaisuuden olevan voimamme?”

Tämä Clintonin hallituksen ja median mainoskampanjan typerä idea ei oikeastaan muuttanut politiikkaa tai trendejä. Luulen mediapomojen tarkoituksena olleen vaimentaa se levottomuus, joka aiheutui hallituksen vastahakoisuudesta kontrolloida Amerikan rajoja. Laittomat maahanmuuttajat tulvivat maahan ja tietysti tulvivat edelleen. Clintonin hallitus sulki silmänsä, mutta normaalit kansalaiset huomasivat maahanmuuttajat eivätkä pitäneet näkemästään. Mediapomot päättivät hiljentää kritiikin Clintonin hallituksen pakolaispolitiikkaa kohtaan vakuuttamalla sopuleille, että jokainen siirtolainen, laiton tai ei, on hyvä asia kunhan siirtolainen ei olisi valkoinen, sillä jokainen ei-valkoinen siirtolainen lisäisi erilaisuuttamme ja näin maastamme tulisi vahvempi.

Hallitus piti samaa linjaa ja erilaisuus lisääntyi päivä päivältä. Seuraamukset tulevat nyt eteemme, eivätkä ne ole hyviä. Erilaisuusfanaatikot kuitenkin jankkaavat jatkuvasti, että tulemme vahvemmiksi ja vahvemmiksi tullessamme vähemmän ja vähemmän valkoisiksi. Vähän aikaa sitten näin CNN:n uutisraportin erilaisuuden yleistymisestä Amerikan kouluissa. Yhä useampi lapsista oli syntynyt kolmannessa maailmassa, tai ainakin heidän vanhempansa, ja eikö se olekin mahtava juttu? Kuvitelkaa vain, kuinka paljon vahvempia Amerikan koulut ovat siitä, mitä ne kerran olivat! No, ainakin meillä on paljon enemmän metallinpaljastimia kouluissa. Kai se sitten on vahvuuden merkki. Meillä on ollut ampumavälikohtauksia paljon enemmän Clintonin valtakaudella kuin koko Yhdysvaltain olemassaolon aikana yhteensä. Luotien väistely kieltämättä vahvistaa opiskelijoita. Valkoisten teinityttöjen raskausluvut kouluissa lähenevät mustien lukuja. Luultavasti sekin on yksi voiman merkki.

Yksi törkeimmistä kuulemistani ”erilaisuus on voimamme” -kampanjan seurauksista on tuomari Patrick Dugganin viime joulukuussa antama päätös ottaa kahden lahjakkaan valkoisen opiskelijan sijaan kaksi muunväristä, vähemmän lahjakasta opiskelijaa Michiganin yliopistoon. Syy yliopiston ”erilaistamiseen” ei tuomarin mukaan ollut vähemmistöjen etu; se oli yliopiston ja valkoisten opiskelijoiden etu. Yliopistojemme oikea tavoite ei ole opettaa opiskelijoita perinteisessä mielessä, vaan pikemminkin opettaa heidät ”aktiiviksi osallistujiksi meidän moniarvoisessa ja demokraattisessa yhteiskunnassamme”.

Tuomari Duggan uskoo – tai sanoo uskovansa – että rodullinen erilaisuus yliopistossa vahvistaa sekä yliopistoa että valkoisia opiskelijoita ja heidän asenteitaan demokratian uudessa maailmanjärjestyksessä ja monikulttuurisessa Amerikassa ja maailmassa, jossa ei ole valkoista enemmistöä, jos hän ja hänen kaltaisensa ovat menestyksekkäitä. On mainittava, että tuomari Duggan – jos hänen nimestään mitään voi päätellä – ei ole juutalainen vaan irlantilainen. Joka tapauksessa Ronald Reagan nimitti hänet liittovaltion tuomioistuimeen. Hänen ei tarvitse teeskennellä uskovansa tuollaiseen tuhoisaan typeryyteen pitääkseen työpaikkansa. Valitettavasti on olemassa paljon hänen kaltaisiaan tuomareita ja byrokraatteja, juutalaisia ja ei-juutalaisia, jotka uskovat tai teeskentelevät uskovansa tuota samaa roskaa. Se on pelottavaa.

”Erilaisuus on voimamme” muistuttaa minua iskulauseista ”Sota on rauhaa”, ”Vapaus on orjuutta” ja ”Tietämättömyys on valtaa”. Jos ei kuulostanut tutulta, niin ne olivat Oseanian hallituksen viralliset iskulauseet George Orwellin novellissa Vuonna 1984.

Kerronpa minkälaista voimaa tulee erilaisuudestamme. Mielenhäiriöt ovat erilaisuutemme päätuote. Ihmiset, jotka asuvat homogeenisessä yhteiskunnassa, jossa he työskentelevät ja ovat vuorovaikutuksessa kaltaistensa kanssa, eli sellaisten ihmisten kanssa, jotka näyttävät samanlaisilta, joilla on samanlaiset arvot ja asenteet ja jotka reagoivat asioihin samalla tavalla, ovat sidoksissa ihmisiin ympärillään. He tuntevat kuuluvansa johonkin. He saavat turvallisuuden tunteen, kun heillä on kaltaisiaan ihmisiä ympärillään. He etsivät hyväksyntää ihmisistä, joihin he ovat sidoksissa. He tuntevat vastuullisuutta ja suojelevaisuutta näitä ihmisiä kohtaan. Hyvällä johdolla ja kohtuullisen hyvällä ihmiskannalla yhteisö on vahva.

Otapa pois homogeenisyys ja olet tuhonnut siteen mielekkyyden. Yhteisön sijaan sinulla on läjä individualisteja, jotka kaikki ajattelevat, ainakin jossain määrin: ”Jokainen itsensä puolesta.” Ilman homogeenisyyttä ei ole jaettuja arvoja. Yhteiskunnan vastainen käyttäytyminen nousee pinnalle, kouluampumiset ja huumeidenkäyttö näin esimerkkeinä. Neuroottinen ja psykoottinen käyttäytyminen nousee sekin pinnalle. Erilaisuus on oikea siunaus psykiatreille. Rajatapaukset, jotka voisivat kohtuullisen hyvin sopeutua homogeeniseen yhteisöön, menevät suurella todennäköisyydellä rajan yli ja tulevat joko psykoottisiksi tai neuroottisiksi erilaisuuden lisääntyessä.

Ilman homogeenisyyttä yhteiskunnassa yksilöllä on heikompi itsetunto ja heikompi tunto siitä, kuka hän on ja mihin hän kuuluu. He löytävät paljon epätodennäköisemmin positiivisia roolimalleja ympäristöstään. Heillä on paljon epätodennäköisemmin rakentavia tavoitteita.

Ihmisen vaistot kuitenkin pysyvät melko samanlaisina ympäristön ”erilaistuessa”. Nuoret etsivät edelleen roolimalleja. Etsimme yhä ihmisiä, joilla on samanlaiset arvot ja asenteet, joihin sitoutua. Kun emme tällaisia ihmisiä löydä, niin monet löytävät roolimallinsa, arvonsa ja asenteensa median keinotekoisesta maailmasta. Toisin sanoen luonnollisen roolimallin sijaan he löytävät keinotekoisen roolimallin, jonka ovat suunnitelleet ihmiset, jotka kontrolloivat valtamediaamme – aivopesun mestarit, jotka tarkoituksella tuhoavat sivilisaatiomme ja kulttuurimme. Myös se on pelottavaa.

Haluatteko kuulla lisää yksityiskohtia? Luokkahuoneiden erilaisuus – asia, jota tuomari Duggan ja CNN pitävät todellisena etuna valkoisille opiskelijoille – on tehnyt autiomaan Amerikan julkisista kouluista ja se on tekemässä samaa myös yliopistoille. Itse olen fyysikko ja vietin opiskellessani suurimman osan ajastani erityisillä matematiikka- ja tiedekursseilla. Suurimmalle osalle yliopistojen opiskelijoista – ainakin niille, jotka käyvät yleiset kurssit – tärkeimmät kurssiaineet ovat kirjallisuus ja historia. Nämä ovat ne aineet, jotka vahvistavat eniten opiskelijoiden identiteettiä ja tunnetta omaa sivilisaatiota kohtaan. Nämä kaksi ainetta antavat heille tiedon ja arvostuksen oman kansan perinteitä kohtaan sekä vastuuntunnon turvata omat kulttuurilliset ja rodulliset perinnöt.

Tästä nimenomaisesta syystä johtuen kirjallisuus ja historia ovat eniten kärsineet erilaisuusfanaatikkojen vuoksi. Eniten he pelkäävät valkoisen opiskelijan suhteen sitä, että tämä luo itselleen vahvan identiteetin tai yhteenkuuluvuudentunteen kaltaistensa kanssa. Tämä pelottaa tuomari Dugganin kaltaisia ihmisiä yhtä paljon kuin henkisesti tervettä valkoista PITÄISI pelottaa se, että monikulttuurisessa maailmassa valkoisen vähemmistön täytyisi sulauttaa tapansa, taitonsa ja kulttuurinsa ei-valkoisen enemmistön kanssa. Miten erilaisuusfanaatikko voi siis estää valkoista, vaikkapa kuudesluokkalaista, lasta muodostamasta itselleen rodullista ja kansallista identiteettiä? No, vastaushan on päivänselvä: anna tälle iso annos erilaisuutta. Laita paljon mustia, aasialaisia, ja latinoja hänen luokalleen. Sen sijaan, että opettaisit tälle valkoiselle otteita Euroopan historiasta – vaikkapa muinaisen Kreikan valtakunnasta, Aleksanteri Suuren valloituksista, Caesarista ja Rooman imperiumista – pumppaa hänet täyteen petollista mustaa historiaa ympärivuotisesti. Opeta hänelle, kuinka sydämettömät valkoiset plantaasinomistajat raahasivat miljoonia iloisia ja huolettomia afrikkalaisia orjiksi raatamaan pelloille ja rikastuttamaan heidän valkoisia herrojaan. Opeta hänelle, kuinka rikolliset jenkit varastivat puolet Yhdysvalloista rauhaa rakastavilta meksikolaisilta ja intiaaneilta tai kuinka jenkki-imperialismi riisti taloudellisesti epäitsekkäitä Aasian kansoja.

Aikaisemmissa lähetyksissäni olen painottanut juutalaisten roolia tässä turmiollisessa erilaisuuskampanjassa, ja tosiaan, on vaikeaa korostaa liikaa juutalaisten roolia, sillä media juutalaisten alaisuudessa on suurin ”erilaisuus on voimamme” -kampanjan liikkeelle pistävä ja ylläpitämä voima. On kuitenkin hyvä pistää merkille se, että juutalaiset eivät ole ainoita, jotka mainostavat tätä turmiollista mielettömyyttä.

Minulle tekee erittäin pahaa puhua tästä, mutta se tosiasia, että merkittävä osa niistä valkoisista, joiden pitäisi johtaa ja johdattaa meitä, ovat kääntyneet omaa rotuaan vastaan – enkä tarkoita pelkästään tuomareita, poliitikkoja ja byrokraatteja. Suurin osa lopusta valkoisesta eliitistä, varakkaista, voimakkaista ja vaikutusvaltaisista, on mennyt juutalaisten mediapomojen puolelle kampanjassaan pakottaa meidät loput erilaisuuteen keinolla millä hyvänsä. Joissain tapauksissa syy tähän petollisuuteen on uskonnollinen tai ideologinen. Huolimatta älyn ja varallisuuden epäilemättömästä vastaavuussuhteesta varallisuus ei yksistään takaa mielen itsenäisyyttä. Aivan kuten on sinikauluksisia ja valkokauluksisia sopuleita, on myös varakkaita sopuleita.

Kaiken tämän lisäksi, niin Yhdysvalloissa kuin muissakin valkoisissa maissa, on eriarvoisuutta, rahallista eriarvoisuutta. On olemassa snobeja, jotka todella uskovat siihen, että heidän varallisuutensa tekee heistä parempia ja tarpeellisempia ihmisiä kuin niistä, jotka eivät ole yhtä varakkaita. He todella luulevat, että muita heidän rodustaan ei tarvita. He luulevat, että he voivat jatkaa rikkaina ja etuoikeutettuina olemistaan omilla voimillaan. He ovat täydellisen itsekeskeisiä. He tukevat juutalaisten rajat auki -politiikkaa – eivät vain varmistaakseen halvan työvoiman tehtaissaan, vaan myös taatakseen vakaan puutarhureiden, kokkien ja siivoojien saatavuuden kartanoihinsa tai kuskien saatavuuden limusiineihinsa. Heidän asenteensa on se, että kilpailu ei-valkoisten kanssa pitää valkoisen työläisen kurissa ja nuhteessa sekä takaa myös suuremman työpanoksen pienemmällä palkalla.

Olemme kaikki kuulleet termin ”limusiiniliberaali”. Valitettavasti sillä ei vain tarkoiteta varakkaita liberaaleja, jotka uskovat, että sosiaaliset kokeilut, joita he tyrkyttävät valkoiselle keski- ja työväenluokalle, eivät määräytyisi heille ja heidän rikkaille ystävilleen. On olemassa liian monta rikasta konservatiivia, joilla on samanlainen asenne. Heille erilaisuuden lisääminen Yhdysvalloissa tarkoittaa mahdollisuutta piiloutua poliittiseen korrektiuteen ja välttää epäsuotuisa lehdistö, mikä on aina esiintyvä myrkky niitä konservatiiveja kohtaan, jotka eivät tue poliittisesti korrektia politiikkaa. Aivan kuin rikkaat liberaalit, heidän asenteensa pakottaa valkoisen työväenluokan lapset kouluihin mustien ja latinojen kanssa, jos juutalainen media niin vaatii – kuitenkin MINUN lapseni menevät yksityiskouluihin Sveitsiin henkivartijoiden kanssa.

Olen varma siitä, että varakkaat eivät aina ole olleet taipuvaisia petollisuuteen omaa rotuaan kohtaan, kuten he tänä päivänä ovat. Normaaleina aikoina varakkaat olivat paljon enemmän muiden sosiaaliluokkien kanssa tekemisissä. Varakkaat ovat saattaneet olla itsekkäitä ja epäreiluja, mutta he ovat silti ymmärtäneet sen, että he ovat osa rotuaan. He ymmärsivät, että heidän kohtalonsa oli sidottu muihin sosiaaliluokkiin. He ainakin olivat huolestuneita maansa ja rotunsa kohtalosta. He tiesivät, mihin maahan ja rotuun kuuluivat. Nykyisin suurin osa ei kuitenkaan näin tee. He ovat yhtä vieraantuneita kuin kaikki muutkin. Heidän varakkuutensa asenne, aivan kuten muillakin luokilla, on nykyisin ”jokainen itsensä puolesta”. Kun kuvittelen itseni heidän kenkiinsä, voin luullakseni ymmärtää heidän asenteensa. He katsovat yhteiskunnan, hallituksen ja useimpien kansalaisten järjetöntä käyttäytymistä. Se pelottaa heitä, aivan niin kuin jokaista ei-sopulia – ihmistä, joka pystyy ajattelemaan omilla aivoillaan sosiaalisesta luokastaan riippumatta. He näkevät hallituksen hylkäävän omat siirtolaislakinsa. He näkevät kaupunkiemme täyttyvän ei-valkoisista, jotka tulevat kolmannesta maailmasta, eikä kukaan tee asialle mitään. Media jauhaa jokaiselle, kuinka hienoa on, kun erilaistumme. Hallitus jauhaa jokaiselle, kuinka hienoa on, kun erilaistumme. Kristityt papit jauhavat jokaiselle, kuinka hienoa on, kun erilaistumme. Jokainen sopuli apinoi sitten sitä mitä kuulevat: ”Eikö olekin ihanaa, kun saamme niin paljon erilaisuutta!'”

Varakas mies tutkii tätä mielettömyyttä ja miettii mielessään: ”Kaikki muut näyttävät olevan hulluja, mutta minä en anna tämän hulluuden tuhota itseäni tai perhettäni. Käytän vain varakkuuttani auttaakseni itseäni. Miksi huolehtisin näistä hulluista ihmisistä, kun kerran voin paeta itse? Sivilisaatiomme uppoaa nopeasti, mutta onneksi minulla on pelastusvene.”

On myönnettävä, että olen lähellä ajatella itsekin noin. Kävin vähän aikaa sitten Los Angelesissa, ensimmäisen kerran sitten 50-luvun. Ja sen sanon, että jos pidät erilaisuudesta, Los Angeles on sinun paikkasi. Mikä erilaisuuden paskakaivo! Koko infrastruktuuri on ei-valkoinen: taksikuskit, bussikuskit, markettimyyjät, tarjoilijat, kokit, tietyöläiset, hotelli- ja motellityöntekijät. Ainoat valkoiset, jotka näin, olivat muutamia bisnesmiehiä salkkuineen. Nämä valkoiset eivät kuitenkaan tuntuneet tajuavan, kuinka heikoilla he ovatkaan. He luulivat kaiken olevan normaalisti, niin kuin asiat olisivat oikealla mallilla.

Joka tapauksessa, näet normaaliälyisten apinoivan mielettömästi jotain niin älytöntä ja idioottimaista turhuutta kuin ”erilaisuus on voimamme” sillä välin, kun erilaisuuden aiheuttama rappeutuminen näkyy joka puolella. Ensireaktiosi antaa vain yksinkertaisesti periksi. Mietit itseksesi, että rotu, joka on niin typerä ja sokea ja joka niin helposti antautuu juutalaisten manipuloitavaksi ja kontrolloimaksi, ansaitseekin tuhoutua. Sitten kuitenkin muistat: ”Hei! minähän kuulun tuohon rotuun.” En ole tarpeeksi rikas omistaakseni pelastusvenettä, niin kuin ei suurin osa teistäkään. Me emme selviä rahalla läpi tästä mielettömyydestä ympärillämme. Jos laiva uppoaa, me hukumme tai hait syövät meidät. Meillä ei ole sitä luksusta, että voimme katsoa pitkin nenäämme tätä muiden ihmisten hölmöilyä. Me olemme pakotettuja tekemään jotain tälle muiden ihmisten idioottimaiselle käyttäytymiselle. Jos haluamme pelastaa itsemme, meidän täytyy pelastaa muutkin, halusivatpa he sitä tai ei.

Kun ihminen haluaa pelastaa itsensä, hänen täytyy ensimmäiseksi yrittää ymmärtää sitä tilannetta, jossa hän on. Kun hän haluaa auttaa muita pelastamaan itsensä, hänen täytyy ensimmäiseksi auttaa muita tajuamaan tilanteensa. Juuri sitä me National Alliancessa yritämme tehdä: auttaa ihmisiä tajuamaan tilanteensa. Se on vaikea tehtävä, mutta myös välttämätön. Sinäkin voit auttaa meitä tässä työssä. Sinun velvollisuutesi on auttaa.

Kiitos, että olitte kanssani taas tänään.

Tri William Pierce

Aiheeseen liittyen

Asiasanat

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 merkkiä jäljellä