Emil Hagberg vapauteen

Nationellt Motstånd -lehden vastaava toimittaja Emil Hagberg vapautettiin viime perjantaina (6.4.) Skänningen vankilasta kärsittyään siellä kahden kuukauden vankeusrangaistuksen oltuaan tuomittuna kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Järjestötoverit olivat vastassa vankilan porteilla.

Aikaisin perjantaiaamuna Pär Öberg ja Pär Sjögren Taalainmaalta matkustivat  Itä-Götanmaan Skänningen vankilaan vastaanottaakseen siellä Emil Hagbergin hänen vapautuessaan. Emil oli tuolloin kärsinyt kahden kuukauden vankeusrangaistuksen oltuaan tuomittuna kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Tämän syytteen hän sai roolistaan vastaavana toimittajana Nationellt Motstånd -sivustolla.

Tavattuaan Emilin nämä kolme toveria matkustivat kohti pohjoista, vilkkaan keskustelun tahdittamana viime aikojen taistelutapahtumista ja Emilin vankila-ajasta. Heidän matkansa jatkui Örebron ohi kohti pohjoista, tietä nro 50, läpi Ljunsnarsbergin kunnan, lopulta pysähtyäkseen vierailulle luokseni. Minulla oli kunnia kohdata hyvin treenannut Emil Hagberg, ja hänestä sai vaikutelman, että hän oli hyvällä tuulella.

“Hän vaikutti olevan sataprosenttisen päättäväinen”

Emil halusi luonnollisesti tietää, mitä hänen poissaolonsa aikana oli tapahtunut. Hän kertoi lukeneensa vankilassa päivittäin paikallista lehteä Östgötakorrespondenten ja hän kertoi tulleensa erittäin hyvälle mielelle luettuaan lehdestä Vastarintaliikkeen toiminnasta Trondheimissa. Se, mitä Öberg ja Sjögren eivät olleet ennättäneet kertoa automatkan aikana, käytiin läpi kotonani muutaman kahvikupillisen ääressä.

Minä, Öberg ja Sjögren olimme hyvin uteliaita kuulemaan Emilin ajasta vankeudessa. Oliko siellä ollut pitkäveteistä? Oliko aiheutunut tappelua? Oliko hän tavannut siellä muita kansallismielisiä? Oliko ruoka ollut hyvää? Kysymyksiä oli monia. Emilin mukaan aika oli ollut pitkäveteistä, se on selvyys. Lisäksi hän kertoi, että vankina aika etenee hyvin hitaasti. Emil kertoi, että ruoka oli ollut ok, mutta annokset olivat pieniä. Koska hän treenasi paljon, hän joutui tästä syystä välillä kulkemaan nälkäisenä. Emil kertoi, että riitoja ei ollut esiintynyt vankien tai vartijoiden kanssa. Sen sijaan hän oli käynyt monta antoisaa keskustelua eritaustaisten vankien kanssa.

Emil kertoi lisäksi, että hän oli pääasiallisesti keskittynyt fyysiseen treenaamiseen. Aloittaessaan vankeusrangaistuksensa hän oli aloittanut tekemään 600 punnerrusta päivittäin. Kolme viikkoa ollessa jäljellä rangaistuksesta hän oli päässyt yli tuhanteen punnerrusta päivässä. Kaksi viimeistä viikkoa hän teki 1 150 punnerrusta päivittäin. Punnerrusten lisäksi hän teki päivittäin myös yli 100 leukaa sekä monta muuta harjoitusta.

Intensiivisen harjoittelun lisäksi hän oli käyttänyt tilaisuuden hyväkseen lukeakseen jonkin verran, lähinnä historiaa. Kaksi kirjaa, jotka hän mainitsi, olivat Tom Hollandin kirjat Persian tuli – idän ja lännen ensimmäinen taistelu sekä Rubikon – Rooman tasavallan loisto ja rappio.

Kerrottuamme, että kirjoittaisimme artikkelin hänen vapautumisestaan, pyysi Emil, että välittäisin hänen suuret kiitoksensa kaikille niille tovereille, jotka olivat hänen vankila-aikanaan lähettäneet hänelle kirjeitä.

Siitä huolimatta, että Emil on nyt vapaana, häntä odottaa vielä yksi oikeudenkäynti. Järjestelmä jatkaa juridista taisteluaan liikettämme vastaan, ja jo 15. kesäkuuta täytyy Emilin astua jälleen käräjäoikeuden eteen. Tällä kertaa hän on syytettynä muutamista sanoista kommentissaan Pär Öbergin artikkeliin “Uusi maailmanvaluutta tarvitaan!”, joka julkaistiin sivustolla patriot.nu 12. huhtikuuta 2011. Keskustellessamme tästä Emil kertoi, että hänelle on kunnia olla poliittinen vanki asiamme puolesta ja että hän on valmis olemaan sitä uudelleen, jos niin vaaditaan. Hän kertoi myös, että hänellä on tarkoitus työskennellä lujasti kompensoidakseen ne kaksi kuukautta, jotka hän on ollut poissa taistelusta. Hän vaikutti olevan sataprosenttisen päättäväinen. Emil Hagberg on täydellinen taistelija.

Tapaamisemme aikana en voinut olla ajattelematta: Jospa vain kaikilla kansallismielisillä olisi vastaava asenne ja mentaliteetti! Jospa ruotsalaiset olisivat ymmärtäneet arvostaa tätä miestä ja sitä, mitä hän on valmis uhraamaan heidän parhaakseen.

Vierailun jälkeen Emil jatkoi luotani tapaamaan kahta poikaansa, Vilhelmiä ja Hjalmaria, jotka luonnollisesti olivat kaivanneet isäänsä hyvin paljon.

Klas Lund

Nationellt Motstånd