Charlottesvillen menestys ja jälkipyykki

Charlottesvillessä järjestettiin viikonloppuna Unite the Right -mielenosoitus, joka herätti valtavasti kansainvälistä huomiota. Kyseessä oli vuosikymmeniin ensimmäinen amerikkalainen valkoinen mielenosoitus, jossa kansallismieliset nuorista opiskelijoista aina vanhan kaartin aktivisteihin tekivät tehokasta yhteistyötä.

Tapahtuman historiallisen luonteen vuoksi oli selvää, että se herättäisi väkivaltaisen reaktion paitsi vastamielenosoittajissa myös kansainvälisessä eliitissä. Esimerkiksi Valkoisen talon talousneuvostot jouduttiin tänään lakkauttamaan kokonaan, koska finanssieliitti kauhistui Virginian tapahtumista. Tämä itsessään osoittaa, millainen voima valkoisessa kompromissittomassa järjestäytymisessä piilee!

Jopa Britannian pääministeri Theresa May asettui tänään väkivaltaisten vastamielenosoittajien puolelle käytännössä väittämällä, ettei “fasisteilla” ole mielipiteidensä vuoksi oikeutta iskeä takaisin, kun mielenosoituksiin hyökätään. Äärimmäisen harvinainen ja radikaali lausunto oli toinen osoitus siitä, kuinka tärkeä viikonlopun marssi oli.

Eliitin kauhu on nimenomaan merkki siitä, että tapahtuma oli onnistunut. Valkoisten kansallismielisten ei tule yrittääkään miellyttää pääministereitä, valtamediaa tai globalistiyhtiöiden johtajia – nämähän ovat vihollisia! Kummallista kyllä, osa “kansallismielisestä” liikkeestä on kuitenkin tahtonut kerätä halpoja irtopisteitä irtisanoutumalla Charlottesvillen tapahtumista. “Väärät puhujat.” “Väärät marssijat.” “Väärät liput.” “Väärät teemat.” “Väärä mediastrategia.” Ja niin edelleen. Mutta keneltä valittajat odottavat saavansa irtopisteensä?

Yhdysvaltojen aktivisteille “kritiikkiä” kotoa käsin antavat “strategit” ovat olleet vihaisia esimerkiksi siitä, että maan pitkäaikaisin, mustamaalatuin ja vankkumattomin valkoinen aktivisti David Duke sai puhua tapahtumassa avoimesti totuuksia juutalaisten yhteiskunnallisesta roolista. Kriitikoiden mielestä Duke olisi täytynyt eristää tapahtumasta, jotta vihollinen olisi edes hiukan tyytyväisempi.

Valitusta on tullut myös siitä, ettei tapahtuma ollut täysin rauhanomainen. Miten se olisi voinutkaan olla, kun Amerikan maahantunkeutujat ja äärivasemmisto ovat viime vuosina ottaneet strategiakseen mielenosoitusten estämisen aseistautuneen väkivallan keinoin? Miten väkivalta olisi vältetty, kun kansalliskaarti ja mellakkapoliisit hajottivat mielenosoituksen ja pakottivat kansallismieliset keskelle mellakoivia vastamielenosoittajia? Olisiko kansallismielisten tullut kääntää toinen poski?

Yhdysvaltojen mielenosoituskulttuuri on väestöllisistä ja historiallisista syistä täysin erilainen kuin Euroopassa, minkä vuoksi kriitikoiden vertaukset esimerkiksi Charlottesvillen ja 612-kulkueen välillä ovat typeriä. Suomessa väkivaltaiset maahanmuuttajajengit eivät tee kansallismielisistä tapahtumista Sacramenton tai Anaheimin kaltaisia verilöylyjä. Amerikkalaiset ansaitsevat kunnianosoituksen rohkeudestaan – eivät mustamaalausta tai “irtisanoutumisia”.

Charlottesville oli menestys, koska tapahtumaan osallistuneita valkoisia ei kiinnostanut lainkaan miellyttää valehtelevaa valtamediaa tai muitakaan vihollisia. Duken tavoin myös muut mielenosoittajat puhuivat avoimesti kaikista Amerikan yhteiskunnallisista ongelmista eivätkä yrittäneet vesittää viestiään pelkäksi mitäänsanomattomaksi ja epäpoliittiseksi “maahanmuuttokritiikiksi”.

Kansallinen Vastarinta julkaisee alla Magneettimedian eilisen artikkelin, joka summaa kattavasti Charlottesvillen menestyksen ja jälkipyykin. Taistelu on vasta alussa!

 

 

Goldman Sachs tuomitsi valkoisen kansallismielisyyden – Trump seurasi johtajaa

Charlottesvillen historiallisen suuren valkoisen mielenosoituksen jälkeen valtamedia, poliitikot ja pankkiirit alkoivat pian painostaa Donald Trumpia, jotta presidentti tuomitsisi valkoisen kansallismielisyyden. Kahden päivän korvennuksen jälkeen Trump taipui ja kääntyi julkisesti kansaansa vastaan.

Kunnon globalistin tavoin Trump hyökkäsi julkisessa puheessaan valkoisten kansallista identiteettiä vastaan kutsuen sitä “pahaksi rasismiksi”.

Presidentin kannanotto oli surkuhupaisa, sillä Charlottesvillen mielenosoituksen järjestäjät eivät missään vaiheessa solvanneet muita rotuja vaan ilmoittivat olevansa yksinkertaisesti ylpeitä omasta kansastaan. Eliitin mukaan valkoisilla ei kuitenkaan ole oikeutta ylpeyteen.

Trump oli jo aiemmin tuominnut “jokaisen osapuolen” väkivallan Charlottesvillessä, mutta kannanotto vain ruokki eliitin raivoa: “Eihän kulttuurimarxistien ja maahantunkeutujien väkivaltaa tule tuomita! Vain valkoinen voimankäyttö on väärin!”

Syyttämällä mielenosoitukseen osallistuneita autovälikohtauksesta, johon järjestäjät eivät liittyneet millään tavalla, Trump alentui aivan yhtä vastenmieliseen propagandaan kuin kiihkeimmät punaiset kulttuurimarxistit.

Kun Black Lives Matter -terroristijärjestö mellakoi yritysten toimitiloja tuhoten tai kun mustat rikolliset ylläpitävät asemaansa rotujenvälisten väkivaltatilastojen johtajina, ei eliitti koskaan politisoi väkivaltaa. Sen sijaan media puhuu “yksittäistapauksista”, joilla ei ole mitään yhteyttä laajempaan yhteiskunnalliseen kehykseen. Rikolliset edustavat vain itseään.

Eliitti pyrkii romuttamaan valkoisten mielenosoitusten oikeutuksen politisoimalla jokaisen välikohtauksen ja syyttämällä järjestäjiä niistä. Sen sijaan mustien mellakointi painetaan villaisella – tai pahimmassa tapauksissa niistä syytetään valkoisen yhteiskunnan “rasismia”. Narratiivissa poloiset “rasismin” uhrit purkavat pahaa oloaan ja taistelevat sortavia rakenteita vastaan verenhimoisen väkivallan avulla: me valkoiset saamme syyttää itseämme monikulttuurisesta verenvuodatuksesta.

Myös Suomessa valtamedian toimittajat ovat kerääntyneet kärpästen tavoin aterioimaan amerikkalaisten ulostamalle propagandaläjälle demonisoidakseen Charlottesvillen marssijoita.

Esimerkiksi Tietoviikon Jori Virtanen oli innoissaan huhuista, joiden mukaan amerikkalaiset yritykset pyrkivät tunnistamaan valkoiset mielenosoittajat irtisanoakseen nämä töistään poliittisin perustein. Tämä kertoo kaiken oleellisen Charlottesvillen tapahtumia kauhistelevien toimittajien motiiveista.

 

Trumpin mukaan valkoisilla ei ole oikeutta itsepuolustukseen

Trump ruoski puheessan “uusnatseja” ja “valkoisen ylivallan kannattajia”, joita hän kutsui paitsi “ällöttäviksi” myös “roistoiksi” ja “väkivaltarikollisksi”.

Mikäli Charlottesvillen valkoiset olisivat tahtoneet välttää selkärangattoman presidentin sapekkaat sanat, olisi heidän täytynyt alistua mustista, latinoista, juutalaisista ja kulttuurimarxisteista koostuneen vastamielenosoittajalauman hakattaviksi.

Julkisuuteen on levinnyt kuvia, joissa suuri joukko kulttuurimarxisteja hakkaa maassa makaavaa yksin jäänyttä valkoista. Musta mielenosoittaja ampuu itsetehdyllä liekinheittimellä valkoista miestä, jolla on vain lippu suojanaan. Monikulttuurisuuskiihkoilijat kuvattiin paiskomassa irtaimistoa valkoisten päälle. Tämä ei Trumpin mukaan ollut “ällöttävää” tai “rikollista”. Vain valkoinen ylpeys oli.

Yhdysvallat on vuoden 1965 maahanmuuttolakiuudistuksen (jonka juutalaiset lobbausjärjestöt runnoivat läpi) jälkeen pyrkinyt täyttämään maan mahdollisimman tehokkaasti ei-valkoisella massalla. Kuten mellakkakuvista näkyy, maahantunkeutujat muodostavatkin nyt globalistien suoran toiminnan joukot kaduilla. Trump on luvannut sulkea Amerikan rajat, mutta heti kovan paikan tullen hän pani koko arvovaltansa likoon ja asettui väkivaltaisten laittomien tunkeutujien puolelle.

Puheensa uhkaavimmassa kohdassa Trump lupasi usuttaa FBI:n valkoisten mielenosoittajien perään. Kansallismieliset useissa länsimaissa ovatkin alkaneet kutsua poliisia Shomrimiksi (juutalaisten katupartioiden mukaan), koska eliitti käyttää virkavaltaa aseenaan isänmaallisia vastaan.

Trump puukotti selkään kaikkia äänestäjiä, jotka nostivat hänet valtaan maahanmuuttokriittisten vaalipuheiden vuoksi.

Jo ennen isän takinkääntöä presidentin juutalaiseksi kääntynyt tytär Ivanka Trump kävi julkiseen taistoon Charlottesvillen urheita miehiä ja naisia vastaan.

Kukaan tuskin yllättyy siitä, että Ivanka Trumpin perhe lahjoittaa lihavia rahasummia Israelin äärijuutalaisille ja väkivaltaisille siirtokunnille. Juutalainen rotuväkivalta sattuu Ivankan mukaan vain olemaan jotenkin parempaa. Ikävä kyllä, näkemys on levinnyt laajalle amerikkalaisen eliitin riveissä.

 

Maailman vaikutusvaltaisin pankkiiri vaati Trumpia eristämään kansallismieliset

The New York Timesin mukaan myös joukko Yhdysvaltojen bisneseliitin kermaa painosti Trumpia julkilausumillaan: “Amerikkalaisten toimitusjohtajien lausunnoista Trump-kriittisimmät kuultiin Goldman Sachsin Lloyd Blankfeiniltä sekä Intelin [sionisti] Brian Krzanichilta.”

Runolliseksi heittäytynyt juutalainen rikollispankkiiri Blankfein vaati Trumpia “eristämään ne, jotka yrittävät jakaa meitä”. Goldman-johtajan mukaan kansallismielisiä ei voi verrata “niihin, jotka tuovat meidät yhteen”.

Toisin sanoen Blankfeinin mukaan yhteiskunnan on eristettävä valkoiset kansallismieliset eikä valkoisilla kansallismielisillä ole samoja oikeuksia kuin kulttuurimarxisteilla. Trump teki työtä käskettyä, sillä Valkoisen talon todelliset vallanpitäjät edustavat Goldmania.

Blankfein on tasa-arvotaistelija kuitenkin ainoastaan silloin, kun hän on valkoisen gojimin ympäröimä. Israelissa hän ei sen sijaan suinkaan usko ihmisten “saattamiseen yhteen” vaan kansainvälisiä lakeja rikkovaan rasistiseen väkivaltaan, joka suojelee äärijuutalaisten “rotupuhtautta”. Kyse on ikivanhasta kaksinaismoralismista, josta olemme kirjoittaneet esimerkiksi artikkelisarjassa “Juutalaiset ja rasismi”.

Blankfein ei ole luonnollisesti koskaan tuominnut mustien rotumellakoita tai valkoisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Se ei sopisi Goldman Sachsin parasiittimaiseen strategiaan, joka pyrkii pitämään isäntäkansan heikkona ja puolustuskyvyttömänä.

Valtamedia tietysti ylisti Blankfeiniä tämän rohkeasta arvojohtajuudesta sekä vankkumattomasta uskosta pakkomonikulttuurisuuteen. Jotta hyvää tarinaa ei olisi pilattu ikävillä totuuksilla, jätti lehdistö kertomatta Goldmanin todellisesta suhteesta rotuerotteluun ja verenvuodatukseen.

Kuten olemme aiemmin nimittäin uutisoineet, Goldman Sachs on lahjoittanut huimia summia palestiinalaisalueita laittomasti miehittäville äärijuutalaisille siirtokunnille. Tämä ei sinänsä ole yllättävää, koska pankki on läpi historiansa ollut juutalaisten johtama. Yllättävää on kuitenkin se, kuinka vähän Goldmanin kaksinaamaisuudesta ylipäätään puhutaan.

Laittomat siirtokunnat toteuttavat miehittämillään alueilla rodullista puhdistusta, jonka tavoitteena on ajaa ei-juutalaiset pois keinolla millä hyvänsä. Israelilaisen Haaretz-lehden mukaan Goldman tukee “jatkuvasti” suurta joukkoa juutalaisia lobbaus- ja aktivistijärjestöjä aina AIPAC:sta lähtien, mutta erityisen hälyttävää on pankin tuki Hebronin pahamaineiselle siirtokunnalle.

Artikkelissa “Miksi Goldman Sachs rahoittaa Hebronin väkivaltaisia ja rasistisia juutalaisia siirtokunta-aktivisteja?” Haaretz muistuttaa, että alueen ei-juutalaiset ovat joutuneet asentamaan jopa metalliverkkoja katujen ylle, koska Goldmanin tukemat juutalaiset paiskovat jatkuvasti tavaroita heidän päälleen.

Israelin armeija telkeää Hebronissa ei-juutalaisten ovia ja sulkee teitä, jotta juutalaisten ei tarvitsisi nähdä vilaustakaan ali-ihmisinä pidetyistä arabeista. Lisäksi alueella palvotaan “oman kylän poikaa”, juutalaisterroristi Baruch Goldsteinia, joka vuonna 1994 murhasi 29 ja haavoitti 120:tä palestiinalaista verisessä iskussa moskeijaan. Tämä kaikki sopii Blankfeinille, mutta Charlottesville ei!

 

Kulttuurimarxistinen väkivalta on “tasa-arvoa”, valkoinen itsepuolustus “vihaa”

Joukkomurhat ja rotuerottelu sopivat siis Yhdysvaltoja hallitsevalle eliitille oikein mainiosti, kunhan ne suoritetaan sionismin nimissä ja mielellään valkoisia vastaan.

Musta väkivalta sen sijaan on “valkoisten rasistien” syy. Valkoisilla ei puolestaan ole lainkaan oikeutta itsepuolustukseen. Tämä on kulttuurimarxistien eriskummallinen rotuhierarkia.

Kuten viime viikolla muistutimme, myös kulttuurimarxistien Pride-marssien tausta on homojen väkivaltaisissa mellakoissa poliisia vastaan. Juutalainen homoaktivisti Brenda Howard perusti Pride-instituution käyttääkseen väkivaltaisuuksia poliittisesti hyväksi. Kun eliitti hurskastelee siis “vihaa” ja “väkivaltaa” vastaan, on käsitteiden määritelmä kummallisen kapea.

Naamioidakseen kaksinaismoralisminsa eliitti käyttää voimakkaita ja tunteisiin vetoavia sanavalintoja. Homo- ja maahanmuuttajaväkivallassa on kyse “ylpeydestä” ja “tasa-arvosta”, mutta valkoiset syyllistyvät marssiessaan “valkoiseen ylivaltaan” ja “vihapuheeseen”.

Olemme jo aiemmin todenneet, että termit, kuten “vihapuhe” ja “valkoinen ylivalta” ovat juutalaisen ADL-lobbausjärjestön kaltaisten kulttuurimarxistiryhmien kehittämiä. Ne ovat lobbaajien poliittisia aseita.

Taitavalla sanapelillä sionistinen ADL on onnistunt luomaan länsimaihin ilmapiirin, jossa Charlottesville edustaa “valkoista ylivaltaa” mutta jossa Goldmanin tuki Hebronin rikollisille ei kuitenkaan ole “juutalaista ylivaltaa”. Kukaan ei edes puhu juutalaiseta tai mustasta “ylivallasta” mediassa!

Virginian tapahtumat vaikuttivat onneksi aidosti säikäyttäneen sionistisen rahaeliitin, sillä pian Blankfeinin kuoroon liittyi esimerkiksi juutalainen kosmopoliittikapitalisti Lawrence Summers, joka tunnetaan paitsi kommunisminjälkeisen Itä-Euroopan ryöstäjänä myös kymmenen vuoden takaisen kansainvälisen finanssikriisin yhtenä pääarkkitehtina.

Summers vaati, että kaikkien suuryhtiöiden toimitusjohtajien olisi erottava Valkoisen talon neuvostoista Charlottesvillen vuoksi. Rahanvallan oli pantava kova kovaa vastaan, sillä nyt oli kyse valkoisesta kansallismielisyydestä eli vaarallisimmasta kuviteltavissa olevasta vihollisesta.

Juutalainen maalaili visiota Amerikasta, jossa korporaatiot asettuvat kulttuurimarxistisen aktivismin eturintamaan. Hän muistutti, että suuryhtiöt ovat tehneet jo paljon “hyvää” esimerkiksi tukemalla “positiivista syrjintää”, joka asettaa ammattitaidottomat ei-valkoiset pätevien valkoisten edelle työmarkkinoilla.

Summers jyrisi, ettei hän ymmärrä, miten kukaan Valkoiseen taloon jäävistä toimitusjohtajista voi katsoa edes lapsiaan suoraan silmiin. Summersin viha valkoista identiteettiä kohtaan sekä Charlottesvillen synnyttämä turhautuneisuus olivat käsinkosketeltavia.

Juutalainen ehdotti, että Trumpin neuvostoissa istuvat toimitusjohtajat voisivat loikata yhdessä pois Valkoisesta talosta. Tämä olisi sopivan ankara rangaistus Trumpille siitä, että hän tuomitsi “molempien osapuolten väkivallan” eikä painanut kulttuurimarxistien raakuuksia villaisella.

Blankfeinin tavoin Summers on tietysti tulenpalava sionisti, jolle “tasa-arvo” ja “ihmisoikeudet” ovat voimassa vain valkoisissa länsimaissa. Summers muistetaan siitä, että Harvardin yliopiston johtajana hän teki kaikkensa hiljentääkseen Israel-kriittiset ihmisoikeuskampanjat. Monikulttuuria länteen ja rotupolitiikkaa Israeliin!

 

Uudet maahanmuuttokriitikot eivät ole sionisteja

Amerikkalaisen finanssieliitin pää-äänenkannattaja, juutalaismedia Bloomberg puolestaan lähetti keskusteluohjelman, jossa juutalaiset pörssikeinottelijat ja pankkiirit kauhistelivat mielenosoitusta kilpaa.

Bloomberg haastatteli muun muassa juutalaispankkiiri Fred Hochbergiä kysyen, miltä Charlottesville tuntuu juutalaisesta, joka on lahjoittanut “isoja summia demokraattipuolueelle”, tukenut Obamaa taloudellisesti ja lobannut ahkerasti homojen puolesta. Hochberg vastasi toteamalla, että hänen edustamiensa demokraattien on ryhdyttävä entistä selvemmin maahanmuuttajien ja vähemmistöjen “urbaaniksi” puolueeksi.

Blankfein, Summers ja Hochberg ovat syystäkin huolissaan. Virginiaan eivät kokoutuneet Defence Leaguen sionistit vaan joukko yhteiskunnallisesti tiedostavia valkoisia, jotka ymmärsivät tarkalleen, millainen sionistien vaikutusvalta Amerikassa on.

Washington Postin juutalaistoimittaja Yair Rosenberg kirjoitti kauhunsekaisen artikkelin otsikolla “‘Juutalaiset eivät tule syrjäyttämään meitä’: Valkoisen ylivallan kannattajat jahtaavat nyt juutalaisia”. Rosenbergin mukaan mielenosoittajat alkoivat heti tapahtuman käynnistyttyä hyökätä juutalaisia vastaan sanansäilällä.

Rosenberg kertoi pöyristyneenä, että mielenosoittajat huusivat “Juutalaiset eivät tule syrjäyttämään meitä!” sekä Kolmannesta valtakunnasta tuttua iskulausetta “Veri ja maa!”. Rosenberg totesi, että mielenosoittajien mukaan “juutalaiset ovat vieraita tunkeilijoita, jotka tulisi häätää”.

Paikalla oli puhumassa muun muassa tohtori David Duke, joka tiivisti mielenosoittajien huolet sanoihin: “Totuus on, että Amerikan media, poliittinen järjestelmä ja Fed-keskuspankki kuuluvat kaikki pienelle vähemmistölle – juutalaisille sionisteille.”

Kun toinen puhuja teki ivaa Charlottesvillen pormestari Mike Singeristä, alkoi yleisö huutaa “Juutalainen! Juutalainen! Juutalainen!”, jotta kaupungin korkeimman vallanpitäjän tausta ei jäänyt kenellekään epäselväksi. Kehitys Defence Leaguen ajoista Charlottesvilleen on ollut huimaa.

 

Valkoisten kansalaisoikeusliikkeen synty

Mitä Charlottesvillessä lopulta tapahtui? Miksi valkoiset marssivat poliisin, petturipoliitikkojen ja rahanvallan painostuksesta huolimatta? Mikä ajoi lukemattomat väkivaltaiset maahantunkeutujat silmittömän vihan valtaan?

AltRight.com julkaisi jo sunnuntaina mielensoituksen järjestäjien tapahtumakertomuksen, jonka mukaan Charlottesville on käännekohta Amerikan valkoiselle liikkeelle – “valkoisten kansalaisoikeusliikkeen alku”.

Järjestäjät kohtasivat kovaa vastustusta jo kauan ennen lauantain dramaattisia käänteitä. Charlottesvillen varapormestari Wes Bellamy pyrki laittomasti kieltämään mielenilmauksen jo etukäteen, minkä vuoksi juttu vietiin oikeuden eteen. Valkoiset voittivat, joten järjestelyt jatkuivat.

AltRight.com muistuttaa, että Bellamyn vaatimukset mielenosoituksen estämisestä eivät liittyneet lainkaan turvallisuuteen vaan olivat puhtaasti poliittisia. Bellamy itse on musta kiihkoilija, jolla on tiiviit yhteydet väkivaltaa lietsovaan Mustat pantterit -järjestöön. “Mustan ylivallan kannattaja”, joku voisi sanoa!

Bellamy joutui epäonnekseen huomaamaan, ettei Amerikka ole ainakaan vielä täysi banaanitasavalta, jossa korruptoituneet virkamiehet voivat päättää, kenellä on oikeus liikkua kaduilla. Koska kielto oikeusteitse ei onnistunut, päätti kaupunki murskata mielenosoituksen uudella strategialla.

Kansalliskaarti julisti hätätilan kaupunkiin jo ennen mielenosoituksen alkua luodakseen mahdollisimman kaoottisen ilmapiirin ja voidakseen loukata marssijoiden laillisia oikeuksia.

Kansalliskaarti pilkkoi valkoisten mielenosoittajien joukon hajanaisiksi ryhmiksi ja alkoi tämän jälkeen työntää pieniä kansallismielisten joukkoja kohti äärivasemmistolaisia ja maahantunkeutujataustaisia vastamielenosoittajia provosoidakseen väkivaltaa. (Katso video yllä.)

Suunnitelma myös toimi, ja väkivalta leimahti nopeasti. AltRight.comin mukaan eliitti käytti väkivaltaisia kulttuurimarxisteja käsikassaranaan; monet muistavatkin, että käytäntö on tuttu myös Suomesta. Siinä missä valkoisten mielenosoitus pilkottiin osiin, kulttuurimarxistit saivat kokoontua Charlottesvillessä rauhassa.

Päivän tragikoomisinta antia oli, kun poliisinkin mittapuulla harvinaisen toistaitoinen tumpelo menetti helikopterinsa hallinnan. Mielenosoitusta taivaalla vakoillut poliisin ilma-alus putosi ja tappoi kaksi ihmistä. AltRight.comin mukaan Yhdysvaltojen valtamedia on vierittänyt vastuun poliisin tappamista ihmisistä mielenosoittajien harteille – ilman mielenosoitustahan helikopteri ei olisi ollut ilmassa!

Julkaisu muistutti myös, että “maahanmuuttokriittisenä” ja “konservatiivisena” tunnettu Fox-uutiskanavakin syötti kansalle törkeää mielenosoitusta vastustanutta propagandaa. Tämä ei ole ihme, sillä Foxin omistaa vannoutunut sionisti Rupert Murdoch, jonka rodulliset sympatiat kohdistuvat valkoisten sijaan Israeliin.

 

Valkoiset yhdistävät voimansa!

Mitä taas tulee tapahtuman autovälikohtaukseen, uusi video osoittaa, ettei auto lähtenyt kiihdyttämään ennen kuin äärivasemmistolainen huligaani hyökkäsi sen kimppuun pesäpallomailalla. Samalla kadulla oli myös muita autoja. (Katso video yllä.)

On siis mahdollista, että kolarista epäilty mies oli eksynyt vasemmistolauman sekaan vahingossa ja virkavallan amatöörimäisen toiminnan vuoksi. Kun kulttuurimarxisti hyökkäsi auton kimppuun, mies kaasutti paniikissa pakoon tunnetuin seurauksin.

“Medialle kuolemat ovat taivaanlahja. Niillä tullaan oikeuttamaan hallituksen tyrannia mielenosoittajia kohtaan”, AltRight.com kirjoittaa ja jatkaa muistuttamalla, että “samat ihmiset, joiden mielestä muslimiterrorismi on vain luonnollinen osa modernia kaupunkielämää“, käyttävät nyt Charlottesvillen väkivaltaa poliittisena keppihevosenaan.

Järjestäjien mukaan tapahtuma oli kuitenkin valtava voitto valkoiselle liikkeelle, sillä se valoi uudenlaista taistelutahtoa ja yhteishenkeä Amerikan kansallismielisiin. Eliitin rikolliset hyökkäykset valkoisten sanan- ja kokoontumisvapautta vastaan lujittivat marssijoiden yhteenkuuluvuutta. Näin jokainen kansalaisoikeusliike alkaa.

Charlottesvillen kamppailu ei ole kuitenkaan vielä päättynyt, sillä mielenosoituksen järjestäjät aikovat haastaa Virginian osavaltion oikeuteen sotilaiden usuttamisesta marssijoiden kimppuun laillisen mielenosoituksen estämiseksi.

Innostavinta Virginian tapahtumissa onkin, että ensimmäistä kertaa Yhdysvaltojen kansallismieliset eivät alkaneet puukottaa toisiaan julkisuudessa selkään historiallisen ankarasta mediapropagandasta huolimatta. Kaikki pitivät yhtä poliisin, median ja väkivaltaisten vihollisten rikoksista huolimatta!

 

Magneettimedia

Kansallinen Vastarinta